Katselin tuossa kisakuumeen nostatusfiiliksissä 2006 Torinon Venäjä- ja Kanada -pelit.
Pakko se on vain ääneen ihmetellä, että mitkä reseptit Suomella tuolloin oli, koska se sai Kanadan ja Venäjän näyttämään todella huonoilta, no ei todella huonoilta, mutta huonommalta kuin Suomi. Tilanne oli tuolloin aivan sama, kuin nyt, eli ollaan ennakkokaavailuissa viides tai jotain sellaista. Lisäksi Suomen alkuperäisestä joukkueesta (ennen kisoja valittu joukkue) puuttui seitsemän pelaajaa loukkaantumisten vuoksi! Kisoihin lähdettiin vielä kakkos- tai kolmosveskarilla, eli Antero Niittymäellä (joka sitten pelasi unelmakisat, taisi olla koko turnauksen MVP).
Tuossa kai yksi resepti oli, eli erinomainen maalivahtipeli. Mutta tämän lisäksi noista pelikoosteista näki, että Suomi pelasi todella tarkkaa ja uhrautuvaa puolustuspeliä, taklasi ja raastoi sekä käytti tehokkaasti maalintekopaikkansa hyväkseen. Tämän lisäksi tuli sellainen yllättävä tilasto, että Suomi voitti Kanadaa ja Venäjää vastaan aloituksia solkenaan.
Muistan, että ennen kisoja en odottanut Suomelta yhtään mitään, mutta pian alkoi olympiajäällä näkyä sinivalkoinen pyörremyrsky, joka nujersi kovia maita ilta toisensa jälkeen, ainoastaan se suomalaisten perisynti, eli hävitään Suuri ottelu varjosti mahtavia kisoja.
Selänteen kommentti ennen kisoja kuitenkin jäi jo tuolloin painavasti mieleen: "Me pelataan noita jätkiä -maailman parhaat pelaajat - vastaan joka ilta, ei tuo nyt niin iso juttu ole..."
Pystytäänkö samaan temppuun Vancouverissa? Torinon kaltaisella mahtavalla joukkuehengellä ja -kemialla, maalivahtipelillä sekä uhrautuvalla puolustamisella voidaan kaataa mikä hyvänsä joukkue hyvänä iltana. Suomella on kapea rosteri ja maailman parhaimmat pelaajat uupuvat, mutta joukkueena Suomi osaa pelata, ja varsinkin silloin kun parhaat suomalaiset ovat samassa joukkueessa.
Muiden joukkueet pelottavat nimilistoillaan etukäteen, mutta jäällä voi tapahtua yllättäviä asioita, sen Torino osoitti. Pelien jälkeen voidaan ehkä nähdä, että Suomi oli tänään parempi - ei tuurilla, vaan taidolla.
Mennään ottelu kerrallaan, ja jos niin mahtavasti käy, että pelataan siinä Suuressa ottelussa, niin toivotaan, että tällä kertaa suomalainen voittaa Suuren ottelun.
Olipa tunteellista. :)