Siis mitään en mistään tiedä, vaan ihan omia mielipiteitä tässä kerrotaan, eikä näitä ”tietoja” kannata ottaa minään matemaattisena totuutena. :)
Puolustusosastohan Suomen joukkueessa on lähes täysin selvä (johtuen lähinnä materiaalin niukkuudesta). Kahden ensimmäisen ketjun puolustuksen muodostavat nelikko Timonen, Salo, Lydman ja Pitkänen. Kolmanteen pakkipariin on sitten tarjolla muutama potentiaalinen ehdokas , etunenässä Kukkonen, Lepistö ja Väänänen. Myös Nummelinin valinta joukkueeseen houkuttelisi, en tiedä sitten onko hänestä hyötyä. Petu on kuitenkin tasavarma suorittaja, jolla ei maila tutise tiukassakaan paikassa.
Maalivahteja sitten riittää ja mielestäni Suomen viimeinen lukko rakennetaan nelikosta Niittymäki, Kiprusoff, Bäckström ja Rinne. Siinä on sitten pohdittavaa ketä näistä herroista sinne maalinsuulle luistelee... :)
Hyökkäys taas on Suomen joukkueen osa-alueista ongelmallisin. Tavoitehan olisi saada neljä saumattomasti yhteen pelaavaa trioa ja suurin kysymys lienee pelaajista Filppula ja OJ. Molemmat ansaitsevat paikkansa Vancouverissa, mutta molempien on käytännössä mahdoton pelata centterinä, joten kumpi laitetaan laitaan?
Lähdetään liikkeelle helpoimmasta, eli ykkösketjusta, joka luultavasti jokaisen suomalaisen ”jääkiekkoasiantuntijan” papereissa muodostuu tutkaparin Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu ympärille. Moni on laittanut kolmanneksi pelaajaksi ketjuun Tuomon kanssa samassa seurajoukkueessa pelaavan Jussi Jokisen. Mielestäni ketjuun sopisi kuitenkin paremmin Niklas Hagman, joka on tällä kaudella esitellyt Torontossa maalintekijän otteita. Kun akseli akseli Koivu – Ruutu pelaa saumattomasti yhteen ja Hakki vääntää/painii/raapii/puree ja tekee niitä tarvittavia maaleja, on tällä ketjulta lupa odottaa paljon.
Kakkosketjun rakentaisin Olli Jokisen ympärille. Oma mielipiteeni on se, ettei mies osaa pelata laidassa ja kakkosketjussa olisi tarjolla vielä mukavasti vastuuta. Laidalle kaveriksi kaima Jussi Jokinen (muistissa vieläkin viime olympialaisista kaksikon yhteispeluu) ja toiselle puolelle Valtteri Filppula. Herrassa on selvää potentiaalia, joka tulisi hyödyntää. Mutta miten on, pystyykö Filppulaa käyttämään laidassa? Entä mikäs on pelaajan terveyden laita, eikös jotain vammoja Filppulalle ole syksyn aikana kertynyt? Jos Jalosen suosikki ikileijona Ville Peltonen pitäisi saada väännettyä joukkueeseen mukaan, olisi hänen paikkansa mielestäni OJ:n vierellä.
Kolmas hyökkäys trio rakennetaan vanhasta tutusta S. Koivu ja Selänne -kaksikosta. Temehän pelaa vielä kuin parikymppinen ja Saku taistelee Teemun rinnalla uran lopullisesta kruunusta, olympiakullasta. Kolmosketjussa peliaika voi herroilla jäädä vähän vähemmälle, mutta vastuuta olisi luvassa ylivoimalla. Jere Lehtistä en kuitenkaan tähän ottaisi mukaan, niin mukavaa kuin se olisikin menneitä muistella ja antaa ”legendaarisen” ketjun koittaa siipiään vielä olympialaisissa. Yksinkertaisesti näytöt puuttuvat ja paikat hajoavat Lehtisellä... Sen sijaan tämän ketjun laidalle sopisi monipuolisuusmies Mika Pyörälä, joka hämmentäisi mukavasti soppaa.
Nelosketjussahan lähdetään luonnollisesti liikkeelle luonnollisesti Jarkko Ruudusta, joka on selvästi yksi tämän kauden parhaimmista suoriutujista, mitä tulee suomalaispelaajiin NHL:ssä. Keskushyökkääjäksi Niko Kapanen, joka ei petä koskaan arvokisoissa ja täyttää roolinsa nelosketjussa mainiosti. Toinen laitahyökkääjä tässä ketjussa on sitten vähän makuasia, mutta esimerkiksi Sean Bergenheim sopisi mielestäni ketjuun.
Itse asiaan eli oma ajatukseni Suomen joukkueesta Vancouverissa:
Niklas Hagman – Mikko Koivu – Tuomo Ruutu
Kimmo Timonen – Sami Salo
Jussi Jokinen – Olli Jokinen – Valtteri Filppula
Toni Lydman – Joni Pitkänen
Mika Pyörälä – Saku Koivu – Teemu Selänne
Lasse Kukkonen – Sami Lepistö
Jarkko Ruutu – Niko Kapanen – (Sean Bergenheim ?)
Siinähän se. Faktahan on se, että joukkue kalpenee mm. Venäjän ja Kanadan rinnalla, mutta täytyy muistaa, että kysymys joukkueurheilusta. Kun Suomella on joukkue isolla J:llä ja kysymys on parin viikon ”paras yhdestä” -turnauksesta, ei olympiakultakaan ole mahdottomuus. Vaikka itsellä pelko hiipii välillä takaraivoon, että Suomi floppaa jo alkulohkossa Valko-Venäjän träppiin ja Ruotsin perinteiseen "tuuriin", niin siitä lähdetään, pojat käyvät vaihtamassa Torinon harmaat lätyt astetta kirkkaampaan :)
Edit. Tuli tässä mieleen, että Bergenheimin tilalle voisi heittää Sami Kapasen sen kuuluisan "monipuolisuuden" vuoksi. Toimisi mukavana vastapainona Jake Ruudulle ja kun mies sopii rooliin kuin rooliin voi S. Kapanen korvata mahdollisia loukkaantumisia. Mutta onko miehessä kykyä palata takaisin oikeiden pelien pariin, kun mies jäähdyttelee jo toista kautta SM-liigassa ja ura on jo vääjäämättömästi ehtoopuolella...
On siinä kyllä selostajalla tekemistä, jos suomen joukkueesta löytyy neljä sukunimikaimaa ja kolme Samia!
