Tuntuu jotenkin että peli on vain tiivistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja tietysti NHL-miehet astunut mukaan kuvaan, mutta melko lähellä parasta kansainvälistä kiekkoa tässä on vedetty sitten Lillehammerin 1994. Tuolloin yksi erätappio suisti Leijonat pronssimatsiin, nyt tuli takkiin jo Jenkkejä vastaan. Samat miehet kantaa vastuuta edelleen, mutta todennäkösesti viimisiä kertoja. Suomi oli kisojen kuningas. Alkusarjavoitot Kanadasta ja Tshekistä kaikesta huolimatta oiviä näyttöjä jäätävällä esityksellä, USA horjutti Suomea mutta voitto napattiin ja Venäjä-matsi oli puhdasta PARHAUTTA. Itänaapurimme oli juuri lyönyt vuosikymmenen ottelussa Kanadan, Suomi oli pelannut vahvasti mutta itse ainakin pelkäsin Venäjää ihan satasella! Uskomattoman tiivis esitys kuitenkin kovassa paikassa.
Valitettavasti tuo sinänsä huikea voitto jää hieman varjoon, koska sveduja vastaan ei kyetty enää parhaimpaamme. Varsinkin ottelun alussa jännitys näkyi vastustajaa enemmän. Parasta osaamistamme ei väläytelty kuin hetkittäin ja se vain ei riittänyt. Voi aina spekuloida monilla asioilla; World Cup-finaalikin oli vähän kuin kissa-hiiri -leikkiä Kanadan kuitatessa aina Suomen tasotuksen ja sitten liinat kiinni. Suomi sentään tasoitti vielä Ruotsin johdon ja nousi haudan partaalta mutta jälleen kerran kolmannen alussa tuli lunta tupaan. Mikäli Suomi olisi päässyt johtoon, olisi tilanne voinut olla ihan eri. Ruotsi pelasi ajoitellen loistavasti, mutta ahdinkoa olisi heillekin pukannut. Jos, jos ja yks vitun iso jos!
Yksittäisiä pelaaja-analyysejä vaikea arvioida kun tunteet on pinnassa, mutta toisaalta eipä tätä turnausta sinänsä halua enää kauaa muistella. Tai siis...finaalia lukuun ottamatta Suomi löi laudalta varmasti kaikki ennakko-odotukset. World Cup-kakkossijan perään olympiahopea, kuka olisi uskonut? Toisaalta, Suomi on viime vuosina pelannut aina tiukkoja pudotuspelejä eli kyennyt haastamaan joukkueen ku joukkueen. Pelisysteemistä johtuva yksittäisen ottelun valtava merkitys lienee kuitenkin Suomen etu, vaikka tällä kertaa asian olisi voinut kääntää toisinkin päin. No, ens kerralla sitten paska alkusarja, nouseva trendi ja trap-kiekolla kultaa vuolemaan.
Niittymäki oli kenties pieni kysymysmerkki mutta osoitti kuitenkin olevansa kova kuin kivi. Perustorjuntoja ja varmaa työskentelyä. Muutama pomppukiekko, mutta yhtään helppoa ei kisoissa mennyt ja muutama paraatipelastus tiiviin pakiston takana. Jos uskaltaa sanoa, niin kenties jopa piirun verrran parempi kuin Kipru World Cupissa. Hän kuitenkin sai ottaa ainakin yhden malin kontolleen finaalissa.
Pakistosta ei jaksa nostaa ketään negatiivisessa mielessä, vaikka kauhuskenaario toteutui finaalissa Numpan joutuessa pakittamaan Sundinia vastaan. Salo lähellä parasta; varmaa oman pään työskentelyä ja pelin lukua. Oma ukko ei mennyt ulottuvan miehen ohi. Isoksi mieheksi sirklaus onnistuu ja vaikka muutaman painavan pommin esitti, niin useimmiten vaan pelasi kaverin ulos ja nappasi karkin lavasta. Ylivoimalla vihdoin todellinen pelote tai ainakin vähän paremmin hyödyksi kuin pari kertaa aiemmin. USA-pelin av-maali kisojen kohokohtia. Timonen sai tehdä omissa töitä keskimittaisena mutta liike ja tsemppi riitti kohtalaisen hyvin. Kiekon ylöstuojana nopeat jalat ja pehmeät kädet, samoin hyökkäysalueelle varsinkin ylivoimalla pyörittämässä ja järjestämässä maaleja mm. Kanadaa, Venäjää ja Ruotsia vastaan. Kiekot pamahti mukavasti maalin seutuville. Nummiselta kenties parasta maajoukkuekiekkoa mitä nähnyt. Perusvarmaa työskentelyä omissa ja kiekollista vastuutakin otti tarvittaessa. Joskus olen luullut miestä jotenkin pehmeäksi tai fleguksi mutta rauhallisuutta se vain on. Ja kokemusta. Virheitä ei juurikaan, puolustuksen kulmakiviä. Berg-Lydman oli parina jossain välissä hieman tuuliajolla, mutta mielestäni nostivat panoksensa luotettavien peruspakkien tasolle. Finaalipelissä kenties pikkasen haaleampaa työskentelyä, mutta täyttivät kokonaisuudessaan odotukset selkeästi. Nummelin ammuttiin heti kun varamiehenä kisoihin valittiin. Mertsi jaksoi hehkuttaa, kuinka mies ehdottomasti kuuluu kisoihin luistelun ja loisteliaiden avasuten takia. No perkele...kyllä kai mies paikkansa vaan piti ja kenties jopa odotukset täytti. Ei joutunut kovin usein hankaluuksiin omissa, muutama nappisyöttö, yv-tehot kaiketi vähäiset.
Lehtinen-Koivu-Selänne yhdessä jälleen-viimeisen kerran? Teemun luistimissa oli potkua, maalinteossa tappamisen meininkiä ja peli-ilo pitkästä aikaa korkealla. Leijonissa aina esiin nouseva taistelijanluonne nosti päätään mm. USA-pelissä. Sakussa pisti silmään NHL-pelejä näkemättömänä loistava tasapaino ja vantteruus joilla väännettiin isompiakin kavereita vastaan. Pelisilmää, tilanteenlukua sekä taistelua yllin kyllin. Olisi ansainnut parempaa. Jere on Jere. Vaihteeksi terveenä Leijonissa, putki kulki molempiin suuntiin. Maalin edessä aiheuttamassa häslinkiä ja sitten omiin puolustamaan. Peltonen-Jokinen-Jokinen nousi jälkimmäisellä puoliskolla Suomen parhaaksi. Tappamassa USAa, Venäjää ja maali Ruotsiakin vastaan. JJ:n sopivuus ketjuun hieman arvelutti. Onnistumisiakin tuli, mutta jotain muuta kakkonen olisi kuitenkin kaivannut. Kokonaisuudessaan, ykkönen ja kakkonen vastasivat päätehoista ja olivat maalareina kaikissa tärkeimmissä peleissä. Finaalissa ei kuitenkaan olleet parhaimmillaan ja sekös korpeaa.
Kapanen-Hagman kuuluivat kenties positiivisiin yllättäjiin. tai no, Kapanen hoidellut kolmossentterin postia jo monet kerrat; ihan hyvä aloittaja, jalkoja ja pelisilmää löytyy. Hyvää tukea kärkiketjuille. Hagmanin maalintekotaito on jotain ihan kammottavaa, mutta lähempänä tämä oli vuoden 2002 tasoa kuin sen jälkeistä. Mies teki duunia, itseluottamusta näytti olevan, jalat liikkuivat, muutama loistoliike finaalissa. Laidalla Hentunen jäi melko lailla statistiksi ja Nieminen...no, pidän kaverista, raatoi ja antoi muutaman pusun. Kovin näkyvään rooliin ei kuitenkaan noussut. Hyvä asia? Jokunen turhakin jäähy ja vähän sellasta diesel-luistelua. Nemon tyyli? Kohtuullinen suoritus. Nelosessa Ruutu-Koivu-Laaksonen...nuorempi Koivu pelasi aika äijämäisesti, fysiikkaa tuntuu löytyvän eikä kädetkään ole kivestä tehty. Kulmikas luistelija, joka tulevaisuudessa toivon mukaan nostaa profiiliaan. Täyttää tämänkin roolin ihan mukavasti. Jaken näkyvin suoritus pommi Jagriin, samoin muutama hankittu jäähy olivat plussaa. Hirveästi ei isolla jäällä pommittanut mutta puolustehtävät sekä rooli täytettiin nöyrästi. Jokunen turhamainen jäähy hänellekin. Laaksonen loistava luistelija, joka välillä näytti melko kevyeltä mutta häiritsi kuitenkin karvaajana. Finaalissa kisojen paras peli, enemmän paskaa huulessa kuin aiemmin.
Loistava joukkue. Finaalitappio Ruotsille vaan laskee arvosanaa ja vituttaa saatanasti. Niin pienestä se on kiinni. Voisi ajatella että huomenna uusiksi mutta kyllähän Suomenkin runko pikku hiljaa vaihtumassa. Kuinka tulevissa kekkereissä? Täydellinen turnaus hienolta joukkueelta, mutta takaraivoon jää himmentävänä tahrana finaalitappio Ruotsille. Niin se vaan on.