Tänään Kaarinassa pelattu HCIK-Raahe-Kiekko (6-5) oli kyllä kummallinen tapahtuma!
1. erä - Ei ollut pelattu kuin 14 minuuttia, kun Raahe-Kiekko oli jo karannut 1-4 johtoon! Maalit tulivat äärettömän vaivattoman tuntuisesti ja useissa oli mukana jonkinlaisia pomppukiekkoja ja näin ollen tuuriakin. Kaikki merkit viittasivat siihen, että HCIK:n kakkosmolarillakin (Salmenoja) olisi poikkeuksellisen huonon onnen vaikea ilta.
2. erä - Kuten ensimmäisessä erässä Raahe-Kiekko dominoi peliä yleisesti ottaen. Joukkue luisteli lennokkaasti, karvasi ylhäältä ja kykeni jatkuvasti luomaan painetta. Erityisesti nro 64, eli Eetu Tervala jäi mieleeen sähäkkänä menijänä, mutta koko joukkue oli yritteliäs ja harrasti välillä pitkiä ylivoiman kaltaisia myllytyksiä ja kiekon kuljetteluja tasamiehilläkin. Mutta yhtäkkiä kiekot lakkasivat menemästä sisään, kun taas HCIK teki suunnilleen ainoista erän hyvistä paikoistaan kavennukset, ja tilanne oli kahden erän jälkeen 3-4.
3. erä - Yleisemmin käy niin, että maalin tappiolla oleva joukkue painaa peliä vastustajan päätyyn, kun taas johtava joukkue viimeisessä erässä mieluumminkin vähän varmistelee ja puolustaa. Mutta ei näin tänään Kaarinassa! Raahen mylly jatkui, mutta oliko se vähän liiankin yltiöpäistä, kun HCIK sitten kuitenkin pääsi välillä vastahyökkäyksiin, joista se heti rankaisi armotta samoin kuin kolmanteen erään osuneista ainoista Raahen jäähyistäkin. Kristian Tikka teki lopulta hattutempun ja itselle uusi hyökkäyksen nimi Joonas Kangaskolkka onnistui myös hienosti. Salmenoja petrasi puolestaan upeasti ja tukki maalinsa epäonnisen alun jälkeen 45 minuutiksi.
Eli, ei aivan yleisten ottelutapahtumien mukaista menoa ollut tänään maalien osuminen... Mutta HCIK on ennenkin osoittanut henkistä kanttia ja kykyä venyä otteluiden lopuissa, mistä tämänpäiväinen esitys oli " a case in point", kuten britit sanovat.