HCIK-Hunters 4-5 (ja) (0-1,3-2,1-1,0-1)
Linnankundi tuossa yllä kertoili, että Huntersin Hirvosen Timo oli yllättänyt maalinteollaan. Miltään satunnaiselta tuurimaalilta tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut ollenkaan, vaan komeasti kaveri hiipi ylivoimatilanteessa pakkien taakse ja melkeinpä professionaalisella touchilla toimitti reppuun Häppölän hienon syötön jo pelin toisella minuutilla. Melkeinpä olisi treenatuksi rutiinikuvioksi luullut!
Seuraava ihmetyksen aihe oli ekalla erätauolla kuulutetut torjunnat, jotka olivat mukamas Huntersilla 16 ja Inkkareilla 9. Hyvä esimerkki siitä, etteivät ne kerro ollenkaan kaikkea oleellista. Nimittäin kyllä Hunters tuli peliin hyvällä jalalla, kiekollinen peli oli lennokasta ja liike liukasta. Lähempänä oli siis suurempi johto vieraille kuin tasatilanne tuossa vaiheessa.
Toinen erä jatkui hieman samalla nuotilla. HCIK on vahva vääntöjoukkue, joka on erityisen hyvä kaksinkamppailuissa, joita Kaarinan pienessä kaukalossa tulee solkenaan. Hunters kuitenkin aina saadessaan kiekon hyvään paikkaan jatkoi sekin vaarallisuuttaan ja kohta tilanne olikin jo 0-3 ja peli näytti kaikin puolin pelatulta, kun puolivälikin oli jo ohitettu.
Mutta sitten Kaarina sai kuin saikin 1-3-kavennuksestaan momentumin päälle ja lähes käsittämättömällä nopeudella peli oli parissa minuutissa toisen erän lopulla tasan 3-3! "Momentum game" näytti jälleen luonteensa ja erityisesti tuollainen kuin hieman vanhanaikaisella pohjois-amerikkalaistyylillä vääntävä joukkue kuin HCIK syttyi hetkessä sellaiseen liekkiin, että Hunters oli aivan vastaantulijana.
Kolmas erä alkoi Kaarinan ylivoimalla, jolloin vielä Huhto vetäisi siniviivalta 4-3. Sen olisi kuitenkin pitänyt tapahtua ehkäpä hieman myöhemmin, jotta Huntersin kaltainen taitojoukkue olisi ollut tuolla nitistetty (etenkin kun joukkueella oli tänään laajempi kokoonpano käytettävissä). Niinpä Hunters kuitenkin puristi lopussa tasoihin ja melkeinpä saattoi ennustaa, että jatkoajalla Huntersin kaltainen jengi olisi etulyönnissä.
Ja eihän siihen sitten mennytkään kuin 29 sekuntia, kun Nukarisen kanssa tehokaksikon muodostanut Häppölä (kaksikosta vähintään toinen mukana jokaisessa vierasmaalissa) kävi värkkäämässä ratkaisun, kun sopivasti tilaa sai,
Peli oli intensiivinen ja vauhdikas ja nokkapokkiakin nähtiin tavallista Suomi-sarja-matsia enemmän. Helppo uskoa, että nämä joukkueet ovat sarjataulukossa juuri noilla sijoilla kuin ovat. Ei olisi tarvittu tunnelmaa luomaan enää AC/DC:n kliseistä For those about to rockia rutkasti ylivolyymillä soitettuna.