Suomi rap

  • 773 718
  • 3 821

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Itse en osaa luokitella musiikkia taiteellisuuden tai ei-taiteellisuuden välillä. Sinä toit tuossa esiin tuon taiteen ja taiteellisuuden, ja sen takia kysyinkin, että miten luokittelet nämä? Minkälainen musiikki on taiteellista ja minkälainen ei?

Minusta on jotenkin hyödytöntä jankata siitä, millainen musiikki on taiteellista tai millainen ei-taiteellista. Ei tällaista jakoa kulttuurissa tunneta. Mutta lähtökohtaisesti taiteen tehtävä on muuttaa maailmaa tai ainakin selittää sitä uudella tavalla ja ravistella jotenkin ihmisiä. Nämä piirteet on ihan yleisesti tunnustettu. Esimerkiksi noita vasten sitten arvioidaan, mikä on onnistunutta taidetta ja mikä ei. Ja kyllähän taiteen luonteeseen jotenkin kuuluu se, että taiteilija tekee hommaa sydänverellään eikä laskelmoidusti. En halua edes ajatella sellaista maailmaa, jossa taiteilijat olisivat kautta aikojen ajatelleet vain sitä, mikä menee kaupaksi. Miten paljon köyhempi maailma olisikaan.

Mutta vaikka musiikki ei täyttäisi kovin hyvin noita taiteen tehtäviä, niin se voi silti olla ihan onnistunutta viihdettä. Esimerkiksi joku Haloo Helsinki on aivan erinomainen mainstream-yhtye. Eihän silläkään mitään suurta sanomaa ole, mutta bändin jäsenet ovat lahjakkaita säveltäjiä, soittajia ja esiintyjiä, ja Ellikin on skarpannut sanoituksissaan huimasti sitten alkuaikojen. Haloo Helsingin suosion ymmärtää, sillä kyllä bändistä kuulee sen, että se on hyvä, vaikkei siitä varsinaisesti tykkäisikään.

Musiikin laatu riippuu siitä. mitä sen kuuntelulla haetaan. Cheek on varmasti paskaa, jos musiikista haetaan esim. syvempiä tunnetiloja tai jonkinlaista taiteellista ulottuvuutta. Cheekin kuuntelijat tuskin näitä musiikiltaan hakevat. Cheek on paskaa minulle ja sinulle, mutta ei hänen faneilleen ja kuuntelijoilleen.

Minua kiinnostaisi tietää, mitä Cheekin fanit hänen musiikistaan saavat. Cheekin musiikki kertoo vain Jare Henrik Tiihosesta, eikä sen ole tarkoitus tehdä muuta kuin tuottaa rahaa tekijälleen. Cheekin musiikki voi olla onnistunutta liiketoimintaa, mutta ei sitä voi onnistuneena taiteena pitää, eikä edes onnistuneena viihteenä, koska tekijä ei ole musiikillisesti kovin lahjakas. Cheek on kömpelö sekä sanoittajana että räppärinä, eikä kaveri nyt säveltäjänäkään maan kärkipäätä ole, vaikka on joskus saattanut pari tarttuvaa kertsiä tehdä. Niin että mitä siitä musiikista saa sitten irti? Tämä on ihan vilpitön kysymys.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Alpha Omega on kyllä kusisin kokonaisuus pieneen toviin ja kaikkein vähiten suosittelen sitä true faneille. Cheekissä on kieltämättä jotain sovellettua benjaminbuttonmaisuutta, eli aivotoiminta levyn sisällön tuottamisen suhteen katoaa iän myötä. En muista tarkalleen miten Heikelä&Linnanahde juttelivat aikoinaan eräästä Kim Heroldia kyykyttäneestä arvostelusta, mutta Alpha Omegaa kuvaa parhaiten perse, puristus ja paska.

Vihaajiin olen kanssa melko pettynyt. Ollut vuosi aikaa miettiä uusia läppiä siihen miten ylimielistä mulkkua herjattaisiin, mutta samaa homottelua ja Cheekin faneille vittuilua se edelleen on. Täällä ei uugeepojat ole vielä täysin irti päässeet, mutta eiköhän toimeentulotukiräppäreiden taistelutoverit vielä esiin kaivaudu.

Ja mitäkö fanipoika saa Cheekin tuotannosta irti? Omalta osaltani vastaus on vuosien 2004-2008 tekeleissä.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Harva kritisoi samalla voimalla ainakaan tällä hetkellä Sillanpäätä, Tuiskua ja muuta iskelmäpoppia joka on suomessa myynyt jo vuosia isolla.

Voisikohan olla kyse siitä, että jotkut Jari Sillanpää, Antti Tuisku tai vaikkapa Juha Tapio vaikuttavat aika vilpittömiltä ja aidoilta tyypeiltä menestyksestään huolimatta. Ei ole noussut kusi päähän ainakaan kovin pahasti. Ovat myös musiikillisesti lahjakkaita - tai no, Siltsu ja Juha Tapio nyt ainakin. Ja onhan Antti Tuisku suunnilleen syntynyt poppariksi, vaikkei nyt niin kummoinen laulaja olekaan.

Harvemmin ihmisiä ärsyttää menestys, jos se tulee lahjakkuuden kautta ja sopivalla ripauksella nöyryyttä. Eikä aina tarvitse olla tuota nöyryyttäkään, jos on lahjakas, röyhkeä ja hauska, kuten joku naapurin Zlatan. Sen sijaan röyhkeä, huumorintajuton ja keskinkertainen pyrkyri herättää paljon enemmän närää. Kateuskortin heiluttelua odotellen...
 
Musiikki on yksi taidemuoto, kuten vaikkapa myös elokuva. On pelottavaa, jos musiikkia ei ymmärretä enää taiteeksi. Vaikka eihän se nykyisessä Suomessa mikään ihme olisi, kun asioiden onnistumista ei osata mitata enää kuin taloudellisesti.

Jos sinä kuvittelet, että teidän elitistien tarve nostaa itseänne massojen yläpuolelle dissaamalla suuren yleisön suosikkeja on jokin uusi ilmiö, olet pahasti väärässä. Jo 1950-luvulla intelligentsia tuomitsi suositun rillumareiviihteen samalla tavalla kuin te "taiteellisten arvojen ymmärtäjät" nyt tuomitsette Cheekin.

Paskalta se Cheek minunkin korvaani kuulostaa, mutta mä ymmärrän että se on subjektiivinen mielipide eikä se tee Cheekin musiikista paskaa, että minä en siitä tykkää.

Ja mitäkö fanipoika saa Cheekin tuotannosta irti? Omalta osaltani vastaus on vuosien 2004-2008 tekeleissä.

Miksei varhaistuotanto uppoa? Onko esim. tässä kappaleessa mielestäsi jotain vikaa?
Cheek - I Aint perfect - YouTube

Cheekin musiikki voi olla onnistunutta liiketoimintaa, mutta ei sitä voi onnistuneena taiteena pitää, eikä edes onnistuneena viihteenä, koska tekijä ei ole musiikillisesti kovin lahjakas.

Jos 40 000 ihmistä on ihan pähkinöinä Cheekin keikalla ja eturivissa innokkaimmat itkevät onnesta, silloin ollaan onnistuneen viihteen ytimessä. Viihteen idea on saada ihmiset viihtymään, ja siinä Cheek on onnistunut erinomaisesti.

Sen sijaan röyhkeä, huumorintajuton ja keskinkertainen pyrkyri herättää paljon enemmän närää. Kateuskortin heiluttelua odotellen...

Liikemies Pentti Köyri sen aika hyvin tiivisti, miksi Cheekistä(kin) puhutaan niin paljon pahaa: Suomi on paska maa. Jos jollain on vähän massia päällä, niin heti rupee joku läski vinkuun.
 
Viimeksi muokattu:

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Jos sinä kuvittelet, että teidän elitistien tarve nostaa itseänne massojen yläpuolelle dissaamalla suuren yleisön suosikkeja on jokin uusi ilmiö, olet pahasti väärässä. Jo 1950-luvulla intelligentsia tuomitsi suositun rillumareiviihteen samalla tavalla kuin te "taiteellisten arvojen ymmärtäjät" nyt tuomitsette Cheekin.

En kuvittele. Näin on ollut ennenkin. Mutta onko se rillumarei vieläkään kovin arvostettua? Ei taida olla. Samaa voisi sanoa vaikkapa Spede Pasasen elokuvista. Ja toisaalta: joku Beatles oli aikoinaan suuren yleisön suosikki, mutta myös arvostettu. Sitä haukkui lähinnä Jaakko Jahnukainen -vainaa Levyraadissa. Mutta tämä menee nyt vähän asian vierestä.

Kaikkia suuren yleisön suosikkeja ei tarvitse suinkaan tuomita, koska niitä on hyviäkin. Vaikkapa juuri joku Haloo Helsinki. Olen vain iloinen, että Suomessa on joku noinkin hyvä mainstream-bändi, jossa on kuitenkin edes vähän särmää. Nähtävästi elitismi kiusaa joitain niin paljon, että kaikki halutaan nähdä tahallaan mustavalkoisena - siis siten, että kaikki suosittu on muka elitistien mielestä automaattisesti paskaa. Näinhän ei ole. Tuolla asenteella estetään kuitenkin keskustelu siitä, miksi jokin suosittu asia on kuraa.

Liikemies Pentti Köyri sen aika hyvin tiivisti, miksi Cheekistä(kin) puhutaan niin paljon pahaa: Suomi on paska maa. Jos jollain on vähän massia päällä, niin heti rupee joku läski vinkuun.

Se on varmaankin Pentti Kouri, joka on nyt kuollut. Ja kateuskortin heiluttelu ei nyt varsinaisesti yllättänyt. Asian toinen puoli on se, että kukaan rikas tai äkkirikastunut ei yleensä suostu ottamaan kritiikkiä vastaan, vaan heilauttaa heti kateuskorttia, jotta peiliin ei tarvitsisi katsoa. Itse asiasta ei pääse keskustelemaan.

Minä näen Cheekin välillä ajelemassa Munkkiniemessä hienoilla autoillaan, eikä se hetkauta minua tippaakaan. Siinähän ajelee, itse on rahansa tienannut ja tuolla tavalla ne käyttänyt. Mutta jos olen sitä mieltä, että tyypin musiikki on taiteellisessa mielessä paskaa, niin siinä on ihan turha mitään kateuskorttia heilutella, koska otan tämän asian vain taiteelliselta kannalta. Senhän olen jo myöntänyt, että Cheek on bisnesmielessä onnistunut, mutta ei se mikään mielipide olekaan, vaan mitattavissa oleva fakta.
 

A Siente

Jäsen
Onhan nuo Cheekin aikaisemmatkin tuotannot aivan perseestä. Jotenkin se on vain sellaista samanlaista ähkimistä biisistä toiseen. Itse oon pitkään ajatellut et ainoa syy miksi Cheek menestyy on hyvät featit ja paljon rahaa. Mutta ne tykkää jotka tykkää. Mun on jotenkin vaikea edes ajatella kyseistä artistia minään suomi rap artistina. En kuitenkaan miellä itseäni miksikään UG tyypiksi, mutta valtaosa ns. suositusta räpistä vain sattuu olemaan paskaa.

Onhan se myös jotenkin väärin kun suosittu artisti julkaisee biisin, niin se on heti radion soittolistalla seuraavat kuukaudet ilman mitään mietintää siitä, että onko kyseinen biisi oikeasti hyvä.
 
Kaikkia suuren yleisön suosikkeja ei tarvitse suinkaan tuomita, koska niitä on hyviäkin. Vaikkapa juuri joku Haloo Helsinki. Olen vain iloinen, että Suomessa on joku noinkin hyvä mainstream-bändi, jossa on kuitenkin edes vähän särmää.

Minusta Haloo Helsinki on vähintään yhtä rasittava kuin Cheek. Heidän sanoitustensa mukaälykkyys tuo mieleen vain jonkun lukiolaisen, joka yrittä olla tosi nokkela mutta onnistuu siinä kovin huonosti. Paula Vesala pesee ton Ellin sanoittajana ihan sata-nolla, koska Paula on kielellisesti paljon lahjakkaampi.
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Toki Cheekin "musiikki" on oksettavaa paskaa ja vastenmielinen hahmo muutenkin, mutta minä syytän kaikesta tätä typerää kansaa, joka lähtee kaikenlaiseen hypeen mukaan ihan kybällä, vaikka sisältä olisi 0, mutku kaverit tykkää ja naapuri tykkää ja iltasanomissa sanottiin, että se on hyvä. Vain näin typerä kansa voi mahdollistaa Cheekin, Elastisen, Haloo Helsingin ja muiden stadion- ja areenakeikat. Saahan sitä tyhmiltä ottaa rahat pois ja huorata kunnolla läpi kaikki mediat naistenlehdistä lähtien, itse en arvosta, mutta "jengi" pystyy arvostamaan.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Minusta Haloo Helsinki on vähintään yhtä rasittava kuin Cheek. Heidän sanoitustensa mukaälykkyys tuo mieleen vain jonkun lukiolaisen, joka yrittä olla tosi nokkela mutta onnistuu siinä kovin huonosti. Paula Vesala pesee ton Ellin sanoittajana ihan sata-nolla, koska Paula on kielellisesti paljon lahjakkaampi.

Mielipiteensä kullakin. En kuitenkaan sanoisi Haloo Helsingin sanoituksia mukaälykkäiksi, enkä näe niissä muutenkaan mitään sen kummempaa pätemisyritystä. Ainakaan nykyään, kun sitä Helsinkiä ei tungeta enää joka väliin. Ne ovat vilpittömiä sanoituksia nuoren naisen - ja ylipäänsä nuorten ihmisten - elämästä, ja Elli laulaa ne läpi sellaisella raivolla, että se tuntuu.

Paula Vesala taas on ehkä Suomen yliarvostetuin muusikko ja vastenmielinen tapaus muutenkin, mutta tämä menee jo sivuraiteille.

Toki Cheekin "musiikki" on oksettavaa paskaa ja vastenmielinen hahmo muutenkin, mutta minä syytän kaikesta tätä typerää kansaa, joka lähtee kaikenlaiseen hypeen mukaan ihan kybällä, vaikka sisältä olisi 0, mutku kaverit tykkää ja naapuri tykkää ja iltasanomissa sanottiin, että se on hyvä. Vain näin typerä kansa voi mahdollistaa Cheekin, Elastisen, Haloo Helsingin ja muiden stadion- ja areenakeikat. Saahan sitä tyhmiltä ottaa rahat pois ja huorata kunnolla läpi kaikki mediat naistenlehdistä lähtien, itse en arvosta, mutta "jengi" pystyy arvostamaan.

Ei minusta areena- ja stadionkeikoissa ole sinänsä mitään pahaa. Hyvä vain, että suomalaisetkin artistit ovat alkaneet niitä tehdä. Eihän tätä ennen ollut kuin joku väsynyt Mestarit Areenalla ja Dingon vituiksi mennyt jäähallikiertue 80-luvulla. Keikkailusta artistin on nykyään rahat otettava, kun tallennetun musiikin arvo on romahtanut. Mutta kyllä jengi näihinkin ennen pitkää kyllästyy, ja sitten pitää taas keksiä jotain uutta. Esimerkiksi Cheek on jäähallikiertueensa jälkeen aika umpikujassa, en keksi mitä hän enää voisi tehdä. Ei hänen toki tarvitse tehdä mitään, jos ei huvita. Ja parasta olisi, jos hän ei enää tekisi ainakaan musiikkia.

Haloo Helsingin eilinen areenakeikka oli muuten hyvä.
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Ei minusta areena- ja stadionkeikoissa ole sinänsä mitään pahaa.
Ei missään nimessä, en vain koe, että kyvyiltään ja materiaaliltaan kyseessä olisi areena- tai stadionluokan esiintyjät, kun puhutaan esim. Cheekistä, Elasta tai Haloo Helsingistä. Cheek ja Ela on nuorisotalo-osastoa ja Haloo Helsingin olisi pitänyt jo alkujaankin jäädä jonkun markkinamiehen työpöydälle, niin tekemällä tehty laskelmoitu kökkö on kyseessä. Mutta tosiaan, ei se ole tyhmä, joka tuotettaan myy.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ei missään nimessä, en vain koe, että kyvyiltään ja materiaaliltaan kyseessä olisi areena- tai stadionluokan esiintyjät, kun puhutaan esim. Cheekistä, Elasta tai Haloo Helsingistä. Cheek ja Ela on nuorisotalo-osastoa ja Haloo Helsingin olisi pitänyt jo alkujaankin jäädä jonkun markkinamiehen työpöydälle, niin tekemällä tehty laskelmoitu kökkö on kyseessä. Mutta tosiaan, ei se ole tyhmä, joka tuotettaan myy.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, ketkä Suomessa ovat sitten mielestäsi areena- tai stadionluokan esiintyjiä? Tällaisten keikkojen puitteisiin ja show´hun laitetaan yleensä niin paljon rahaa, että lopputulos on väkisinkin siedettävä. Itse en jaksaisi kuunnella kahta tuntia Cheekiä, kun en jaksa kuunnella sitä oikein sekuntiakaan, mutta varmaan siinä stadionkeikassa oli showpuoli kunnossa. Show´lla pystyy myös peittämään hyvin musiikin puutteita.

Minusta yksi aika hyvä todiste tuon areenatason hallitsemiseen on se, että bändi pystyy vetämään muutaman kappaleen akustisesti ilman että show lässähtää. Haloo Helsingillä oli kummassakin konsertissaan akustinen osuus, joka toimi erittäin hyvin. Yksi biiseistä oli vielä lainabiisi Mokomalta, jonka bändi on ottanut täysin omakseen musiikkityylien erilaisuudesta huolimatta. Kännyköiden valomerestä päätellen nämä akustiset vedot upposivat yleisöön mainiosti.

On sanomattakin selvää, että joku Cheek ei tuohon pystyisi. Hänen musiikkinsa ei toimisi mitenkään riisuttuna, mutta ei kaveri kyllä osaa yhtään laulaakaan. Esimerkiksi YouTubesta löytyvä Puhelinlangat laulaa (feat. Katri Helena) on kauheaa kuultavaa, kun Jare yrittää laulaa. Muutenkin koomista touhua, kun lavalla pyörii miljoona muutakin artistia, mutta kai joka biisissä täytyy joku laulutaitoinen olla.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Arvostan Fintelligensia ja Palefacea. Sen jälkeen tyypit vetävät räppiä siitä kuinka vaikeaa on heidän elämä, jeesus! En edes viitsi..........kaikkea ei saa ilmaiseksi (c) Sanoitukset ovat sitä, kuinka paljon he uhrasivat elämästään ym.

Arvostasin suomalaista räppiä helvetin paljon enemmän jos nämä teiniräppärit tietäisivät itse elämästä jotain ennenkuin jauhavat sanoituksiaan. He tekisivät töitä vaikka vuodeosastolla ja raahaisivat paskavaippoja roskikseen. Sen jälkeen voisin kuunnella heidän tilityksiään. Mutta monet kyseiset kermaperseet eivät edes tiedä esimerkiksi sitä, miltä kuolema haisee. Se haisee paskalta. Koska ihminen paskoo alleen kun kuolee. Oletko sinä haistanut sen hajun? Oletko vienyt ruumiita kylmiöön?

Pistetään teiniräppärit vuodeosastolle? Viemään kuolleita kylmiöön? Koska vuodeosastolla kuolee ihmisiä joka päivä.

On turha mussuttaa elämän vaikeudesta ellet ole kokenut sitä itse. Jotkut räppärit ovat kokeneet elämän paskan puolen ja heidän sanoituksensa kertoo kaiken. On tullut turpaan joka suunnalta. He ovat niitä aitoja tyyppejä ja uskon heidän sanomansa. Silti esim. Ylex:n soittolistalla on paljon näitä kermaperseitä jotka eivät tiedä elämän menosta mitään. Silti heidän sanoituksensa ovat sitä, kuinka rankkaa on olla "räppäri".

Sorry vain jos saarnaan, vituttaa vaan nämä kermaperseet. Jotka eivät tiedä itse elämästä mitään ja silti he kertovat sanoituksissaan kuinka rankkaa elämä on. Välillä on vain pakko hieman avautua......
 
Viimeksi muokattu:
Silti esim. Ylex:n soittolistalla on paljon näitä kermaperseitä jotka eivät tiedä elämän menosta mitään.

Hyvin usein sanotaan tähän tyyliin, että joku varakas ihminen ei tiedä "oikeasta elämästä" mitään. Minusta köyhän elämä ei ole sen "oikeampaa" kuin Cheekin luksuselämä. Se on vain erilaista.

Mä olen miettinyt, että miksi minä en kykene nauttimaan Cheekin musiikista. Syy taitaa olla siinä, että suhtaudun elämään liian negatiivisesti. Kun mä kuulen Cheekin musaa tai näen telkkarista vaikkapa Kauniita ja rohkeita, mua rupeaa vain vituttamaan se ettei mun elämäni ole niin ihanaa ja täydellistä. Ei ole luksuskattohuoneistoja, eikä ferrareita, porscheja ja lamborghineja.

Joku toinen tavis, jolla ei myöskään tule koskaan olemaan mitään palaa saavuttaa Jaren kaltaisen charmantin megatähden elintasoa, saattaa Cheekin sanailua kuunnellessaan miettiä posin kautta, että "hei, periaatteessahan mäkin voisin olla tuollainen superviilee massimies". Siksi hän saa Cheekin teoksista nautinnollisen, eskapistisen elämyksen. Tuollainen elämänasenne on paljon kivempi kuin omani, mutta itse en vain kykene ajattelemaan tuolla tavalla.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, ketkä Suomessa ovat sitten mielestäsi areena- tai stadionluokan esiintyjiä?

Minusta keskustelu siitä, kuka on "kyvyiltään ja materiaaliltaan" stadiontasoa, on vähän pöhlöä. Jos artisti myy stadionin loppuun, silloin hän selkeästi on stadiontasoa. Ei sille asialle asialle ole olemassa mitään muita mittareita kuin se, saako hän porukan liikkeelle vai ei.

Yksi biiseistä oli vielä lainabiisi Mokomalta

Mitä tarkoittaa "toivontäytteinen"?

Mielipiteensä kullakin. En kuitenkaan sanoisi Haloo Helsingin sanoituksia mukaälykkäiksi, enkä näe niissä muutenkaan mitään sen kummempaa pätemisyritystä. Ainakaan nykyään, kun sitä Helsinkiä ei tungeta enää joka väliin.

Ei se Hesa vielä mitään, mutta musiikkivideossa ollaan oikein Nykin metrossa. ULKOMAILLA! Vähänx siistii!
 
Viimeksi muokattu:

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Ei missään nimessä, en vain koe, että kyvyiltään ja materiaaliltaan kyseessä olisi areena- tai stadionluokan esiintyjät, kun puhutaan esim. Cheekistä, Elasta tai Haloo Helsingistä. Cheek ja Ela on nuorisotalo-osastoa ja Haloo Helsingin olisi pitänyt jo alkujaankin jäädä jonkun markkinamiehen työpöydälle, niin tekemällä tehty laskelmoitu kökkö on kyseessä. Mutta tosiaan, ei se ole tyhmä, joka tuotettaan myy.

Itse satuin näkemään Haloo Helsingin Kotkan Meripäivillä ensimmäistä kertaa ja yhtyeen ammattimaisuus yllätti ainakin minut. En ollut bändin musiikista kauheasti tykännyt sitä ennen, eikä se oikein soi kotona nytkään, mutta erittäin hienosti ja tarkasti toteutettu lavakonsepti oli heillä tarjota. Animaatiot, pyrot ja ennen kaikkea huikean hyvä soittotaito. Ottivat yleisönsä. Mutta eikö tämä HH ole jossain bändikoulussa syntynyt yhtye? Tuskin siellä silloin kamalasti on markkinamiehiä vielä pyörinyt?

Sanoiko joku Paasilinnan veljeksistä, että "kirjailijaksi ei synnytä, on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija"? Meinaan, että aika moni on tälläkin palstalla sitä mieltä, ainakin mitä räppiin tulee, että ei voi räpätä siitä, että Suomessa on asiat paskasti, jos itsellä ei ole asiat paskasti. Onko se ihan niinkään? Esimerkiksi Jontti & Shaka: Rata-äänite, niin en minä koe sitä kuvaelmaa jotenkin epäuskottavaksi. Se maailma, mistä kyseiset artistit räppää on kuitenkin olemassa, vaikkapa "Taivas on rajana"-biisissä kuvattu pikku diilerin elämänkaari. Kai siitä saa kertoa, vaikkei itse huumeita myisikään? Metallissa saa laulaa kirkkojen poltoista ja säilyttää uskottavuutensa, vaikka itse ei koskaan menisikään käytännön tasolle
 

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
Heikki Kuula sanoi hyvin (tietenkin) jossakin haastattelussa, jossa kysyttiin, ovatko biisit omakohtaisesta kokemuksesta (vapaasti mukaillen): "Oisko mulla kahta tutkintoa, jos olisin elänyt tuollaisen elämän?"

Minusta esiintyjän tausta ei ole kovin merkitsevä, ellei hän nimenomaan painota sitä, että biisit kertovat hänestä.
 
Onko se ihan niinkään? Esimerkiksi Jontti & Shaka: Rata-äänite, niin en minä koe sitä kuvaelmaa jotenkin epäuskottavaksi. Se maailma, mistä kyseiset artistit räppää on kuitenkin olemassa, vaikkapa "Taivas on rajana"-biisissä kuvattu pikku diilerin elämänkaari. Kai siitä saa kertoa, vaikkei itse huumeita myisikään?

Saa siitä kertoa, mutta parhaimmillaan/pahimmillaan lopputulos on ihan helvetin teennäinen ja huoli köyhien elinoloista etovan päälleliimattua näin köyhän näkökulmasta. Tällainen on tilanne esim. silloin, kun pankinjohtajan poika Paleface, joka ei tiedä köyhien elämästä yhtään mitään, räppää köyhien asioista Kallion wannabe-vasemmistolaisille nuorille, jotka eivät tiedä köyhien elämästä yhtään mitään. Sitten herralle jaetaan kiitokseksi tästä larppauksesta "vuoden vasemmistolainen kulttuuriteko" -palkinto, ja wannabe-vasemmistolaiset porvaripennut pääsevät jälleen porukalla taputtelemaan toisiaan selkään, kun on taas tiedostettu ja parannettu maailmaa niin perkeleesti. Minulle tulee tuon touhun falskiutta katsellessa vähän oksennusta suuhun.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
MacKinnon & Rantanen
Muuten en jaksa ylläolevaan keskusteluun ottaa kantaa, mutta ei kai tarvitse olla köyhä ollakseen vasemmistolainen? Omakohtainen kokemus on tietenkin aina aidoin, mutta voi sitä hankkia muutenkin.
Mietin tässä ihan samaa. Loppupelissä se, että köyhä vasemmistolainen ajattelee egoistisesti, on enemmän tekopyhää kuin rikkaan vasemmistolaisen utilitarisminen ajattelutapa.

Jottei ihan offtopiciksi mene, mitä jengi on digannut tosta Himmeiden Kuvioiden uudesta julkasusta ?
 
Mietin tässä ihan samaa. Loppupelissä se, että köyhä vasemmistolainen ajattelee egoistisesti, on enemmän tekopyhää kuin rikkaan vasemmistolaisen utilitarisminen ajattelutapa.

Tarkoitat utilitaristisella ajattelutavalla ilmeisesti sitä, että köyhistä huolehtiminen vähentää rikollisuutta ja muita häiriötekijöitä. Mutta jonkun Arhinmäen, Soinin ja Palefacen "me olemme köyhän asialla" -larpissa ei ole kyse tuosta, vaan siitä että he tienaavat helvetin hyvin roolistaan, jossa esitetään köyhien ystävää. Se on paljon tekopyhempää kuin köyhän halu saada itselleen sossusta enemmän rahaa.
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Hei tää ketju koskee Suomirappia eikä mitään politikointia ja muuta vastaavaa. Miten esimerkiksi Arhinmäki ja Soini liittyvät Suomirappiin? Etten itse puhuisi pelkkää OT:ta niin siellä olisi taas 30.10 Rapin sm-kisat Helsingissä. Valitettavasti vaan napsahtaa avopuolison synttärit samaan ajankohtaan enkä pääse paikalle.
 
Hei tää ketju koskee Suomirappia eikä mitään politikointia ja muuta vastaavaa. Miten esimerkiksi Arhinmäki ja Soini liittyvät Suomirappiin?

Arhinmäki liittyy Suomi-räppiin siten, että hän jakoi kulttuuriministerinä Monsp Recordsille 30 500 euron Suomi-palkinnon. Monspin artistit ovat esiintyneet useissa vasemmistonuorten tilaisuuksissa.

Cheek taas tuki presidentinvaaleissa avoimesti Sauli Niinistöä.

Politikointi kuuluu kiinteänä osana suomalaiseenkin räppiin.
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Politikointi kuuluu kiinteänä osana suomalaiseenkin räppiin.
Tai no sanotaanko, että se kuuluu juuri sen verran, että sinä oikeutat sillä itsellesi lyyrisen virtuaalipippelin venyttelyn tässäkin ketjussa. Ja sitä lyyristä virtuaalipippelin venyttelyä se räppikin on.
 

Gemondo

Jäsen
Jaa, en tiennytkään että "oikeat" räppärit tekevät taidetta.
Eikö taiteen perimmäinen tarkoitus ole saada ihmiset ajattelemaan? Ajattelun kohteella tai teemalla ei ole merkitystä, vaan sillä että taide herättää ihmisessä edes jonkun ajatuksen ja saa pohtimaan asioita. Tältä pohjalta "oikea" räppi on ainakin enemmän taidetta kuin nykyiset popräpbiisit joita radioiden soittolistat ovat pullollaan. Näiden radiohittien tarkoitushan tapaa usein olla nimenomaan se että saa ajatukset pois mielestä ja voi nauttia/rentoutua hyvän rallatuksen tahdissa, eikö? Eikä siinä mitään pahaa ole, ihmisten on hyvä välillä rentoutua, laittaa aivot narikkaan ja pitää hauskaa vailla sen suurempia tarkoitusperiä. Ja jos esimerkiksi Cheek pystyy tarjoamaan helpon ja kohteelle mieluisan tavan toteuttaa tämä, on Cheek kaiketi onnistunut tavoitteessaan ja minusta ainakin ansaitsee siitä korvauksen.

Musiikin on tarkoitus tuottaa iloa ihmisille ja tietysti elanto tekijöilleen.
Jep, nimittäin popmusiikin. Onneksi kuitenkin maailmassa tehdään edelleen muutakin kuin populaarimusiikkia.

Mielestäni VilleGalle sanoi hyvin joskus taannoin, että eivät he Jaren kanssa viitsi räpätä mistään huumeista ja paskasta elämästä, kun ei heillä ole kokemuksia sellaisesta.
Pahoittelut illuusion rikkomisesta mutta kyllä heiltä kokemuksia löytyy myös tältä alalta. Julkisuuskuva ei aina ole ihan totuudenmukainen. Valitettavasti.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...

Jep, nimittäin popmusiikin. Onneksi kuitenkin maailmassa tehdään edelleen muutakin kuin populaarimusiikkia...

Myös minun oma suosikkimusiikkini, eli klassinen musiikki on sävelletty elannon hankkimiseksi ja ihmisten huviksi. Välillä prosessit olivat raskaita, Mozart sävelsi enemmän kuin kukaan, mutta rahaa ei erinäisistä syistä johtuen ollut koskaan. Bachin taas oli pakko säveltää säännöllisin väliajoin uusi fuuga, ammattinsa puolesta.

Ylipäänsä kaiken musiikin tekemisessä on myös ansaintalogiikka taustalla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös