Viitsitkö Koksukoon tuotoksista heittää pari suositusta? Stöön Fuck Vivaldi ja Eurocrackin Huume molemmat tuttuja, mutta molemmat melko keskinkertaisia levyjä, vaikka on niillä molemmilla omat valopilkkunsa.
Laumaeläimenä vastaan ääliömäisyyteen ääliömäisyydellä. On totta etten pidä nimeämistäsi artisteista juurikaan, mutta en minä silti voi tulla julistamaan miten hirveää paskaa he ovat tai etteivät ole puhemusiikkia lainkaan. Tämä nyt on se pointtini. Ensiksi tullaan kovaan ääneen määrittelemään mikä on oikeaa musiikkia ja mikä ei, mutta lopulta piiloudutaan makuasioiden taakse kun ei riitäkään kyky perustella hölinöitään.
Edelleenkin tämä menestyvien räppäreiden(miksei muidenkin muusikkojen) dissaus kummasti nousee sieltä alhaalta ylöspäin, ei päinvastoin. Kateudesta vänkäämisen voi lopettaa välittömästi kun kuulee yhdenkin pätevän perusteen miksei esimerkiksi keuliva ja menestyvä musiikki olekaan räppiä. Totuudeksi ei riitä makuasiat vaikka julistaminen ihan kivaa puuhaa onkin.
... Joku Cheek unohtuisi hetkessä, jos hänet korvaisi joku uusi tulokas. Valtavirran kuuntelijoilla ne kappaleet, artistit ja fanitukset eivät useimmillakaan ole mitään ketäviä suhteita, vaan vaihdetaan vanha huttu uuteen huttuun, kun vanha huttu ei ole enää tarpeeksi uusi juttu.
Todella ääliömäisesti vastasitkin. Mitä tarkoittaa alhaalta ylöspäin? Kuka on musiikissa ylempänä? Ne ketkä ovat suositumpiako? Hyvin heikko argumentti.
Toi on aika kova statementti, ottaen huomioon sen, että Cheek on ollut jo vuosikaudet tämän maan menestyneimpiä artisteja, joka vetää salit täyteen joka puolella Suomea.
Ymmärtääkseni Cheek on myös tehnyt kovasti töitä päästäkseen siihen pisteeseen, missä nykyään on, ehkä jopa Suomen suosituimpana artistina.
Yhtään sen enempää hänen musiikkityyliään kommentoimatta.
Alhaalta ylöspäin -kommentilla viittaan ensisijaisesti näiden vähemmän kaupallista menestystä nauttivien räppäreiden kuulijoihin. Kummasti se löyhkä vain nousee alhaalta ylöspäin eikä päinvastoin. Tuossa tovi sitten jo kirjoitinkin miten Asa nyt alleviivaa tämän esimerkkini artistin toimesta. Tuossa ko. haastattelussa kaupallisempaan linjaan kuuluva Uniikki sen sijaan myöntää tekevänsä musiikkia välittääkseen hyvää fiilistä eikä ole kiinnostunut vihaamaan ketään. Asa tiputtelee "faktoina" luonneanalyyseja sekä motiiveja musiikin tekemiseen. Arhinmäen kommentoinnit muussa yhteydessä voinee mainita kanssa.
listojen kärjessä on pyörinyt Reilukerhoa, Asaa, Monsp- ja Jokuroti recordsin artisteja, mutta he eivät saa radioaikaa, koska ovat pienemmän lafkan porukkaa. Näitä artisteja tuskin edes kiinnostaa hirveämmin se kuinka hypetettyjä ovat
Eiköhän se hypetyksen määrä rupeaisi Asaakin kiinnostamaan siinä vaiheessa, jos suosio laskisi niin alas, että pitäisi ruveta katselemaan ammattimusisoinnin sijasta ns. oikeita töitä. Sinulla on tuollainen nuorelle älykölle ominainen ajattelutapa, että jos artisti (kuten vaikkapa Radiohead tai Asa) tekee musiikkia intellektuelleille yliopistonuorille, niin hän on jotenkin kauheasti "aidompi" ja vähemmän "kaupallinen" kuin Cheekin kaltainen muusikko, jonka kohdeyleisö on selvästi matalammin koulutettua ja bling-bling-henkisempää. Iän karttuessa moni kuitenkin hiffaa sellaisen jutun, että ne tiedostavat yliopistonuoret ovat kohderyhmä ihan siinä missä Cheekin kuulijatkin, ja ainoa relevantti mittari musiikin "kaupallisuudesta" puhuttaessa on se, kuinka paljon hilloa sillä musiikilla tehdään. Esim. Asan musiikki on siis hyvinkin kaupallista, vaikka hän toki Cheekkiä vastaan tässä vertailussa jää selvästi hopealle.
Asan kanssa olen joskus jutellutkin tuosta hänen musiiksitaan, hänhän olisi voinut jäädä Warnerille takomaan hilloa, mutta hänen olisi pitänyt luopua osaltaan taiteellisista vapauksistaan, taustoihin ja sanoituksiin olisi myös levy-yhtiö tarttunut. Hän sanoi, että levy-yhtiö oli todella kiinnostunut jatkamaan ja tekemään levyä, mutta hänellä ei ollut kiinnostusta jatkaa siellä "pahan valtakunnassa" , joten lähti kesken sopimuksensa ja oli julkaisematta mitään vuosia...
Gemondo tuossa yläpuolella laittoikin jo hyvän vastauksen. Cheek menee tosiaankin se rahanteko edellä siinä hommassa täysin ja se menee ohi musiikinkin. Asa taas menee musiikki edellä.
En sinällään epäile, etteikö kuulemasi voisi olla tottakin (tai ainain osatotuus)
Se pitää kuitenkin muistaa, että ihan samoin argumentein muutama täysin flopannut Idols-voittajakin on levy-yhtiöstä ovet paukkuen lähtenyt: levy-yhtiö paha ja yrittää rahastaa, olisivat halunneet jatkaa yhteistyötä, mutta artisti itse ei suostunut.
Mielestäni näitä selityksiä kuunnellessa kannattaa aina pitää tietty vastuu myös kuulijalla.
Itse suhtaudun varsin skeptisesti aina, kun kuulen jonkun ihmisen (millä alalla tahansa) jättäneen "varman diilin" tekemättä, johtuen "eroista arvomaailmassa".
Niin, erona vain on se, että näillä Idols-voittajilla ei ole mitään levyä koskaan ollutkaan tai levy on ollut täysi floppi kun taas Asa oli jo tehnyt kyseiselle levy-yhtiölle levyn joka oli keikkunut viikkoja myyntilistojen kärkipäässä ja myynyt todella hyvin. Vielä tähän hyvän myynnin ja laajan mediahuomion päälle kun toteaa, että levyn jälkeen edettiin rap-buumia suomessa, niin Warnerilla olisi varmasti hänelle ollut tilausta.
Yritin nyt kaivaa artikkeliakin tästä sopimuksen purusta, mutta oli linkki vanhentunut, mutta siis tämä tarina on kuitenkin fakta.
Niin, erona vain on se, että näillä Idols-voittajilla ei ole mitään levyä koskaan ollutkaan tai levy on ollut täysi floppi kun taas Asa oli jo tehnyt kyseiselle levy-yhtiölle levyn joka oli keikkunut viikkoja myyntilistojen kärkipäässä ja myynyt todella hyvin.
Oletan että käytät Punainen Tiili -lättyä vertauksena näihin "flopanneihin" Idols-voittajiin? Aina hereillä oleva Wikipedia kertoo tuon Asan levyn myyneen reilun 14 000 kappaletta. Tuota enemmän on myynyt Ari Koivusen, Hanna Pakarisen, Koop Arposen sekä Diandran debyyttilevyt. Jopa yleinen vitsi Ilkka Jääskeläinen on yltänyt samaan myyntiin Asan debyytin kanssa. Nämä kaikki tiedot irtoavat helposti vaikkapa Wikipediaa tai ifpi.fi -sivustoa käyttämällä.
Tuo on kuitenkin suomirap -levylle ihan hyvä määrä.
Itse suhtaudun varsin skeptisesti aina, kun kuulen jonkun ihmisen (millä alalla tahansa) jättäneen "varman diilin" tekemättä, johtuen "eroista arvomaailmassa".
...
Mistä sen muuten tietää, että Cheek ei tee juuri sellaista musaa, jota itsekin haluaisi kuunnella? Hirveältä sonnaltahan se hänen musiikkinsa minunkin korvaani kuulostaa, mutta se ei vielä mielestäni todista sitä, etteikö hän voisi itse siitä tykätä kuin hullu puurosta.
Tähän on tartuttava vaikka vähän itse asiaa sivuaakin.
Oletan että käytät Punainen Tiili -lättyä vertauksena näihin "flopanneihin" Idols-voittajiin? Aina hereillä oleva Wikipedia kertoo tuon Asan levyn myyneen reilun 14 000 kappaletta. Tuota enemmän on myynyt Ari Koivusen, Hanna Pakarisen, Koop Arposen sekä Diandran debyyttilevyt. Jopa yleinen vitsi Ilkka Jääskeläinen on yltänyt samaan myyntiin Asan debyytin kanssa. Ari Koivusen debyytillä on käsittääkseni edelleen eniten listaviikkoja(12) ykkösenä.
Nämä kaikki tiedot irtoavat helposti vaikkapa Wikipediaa tai ifpi.fi -sivustoa käyttämällä.