Nostan ketjun.
Oma vaellukseni suomiräpin parissa alkoi vuonna 1997. Olin sitä toki ennenkin kuullut, mutta niin syvät arvet Nikke T, Raptori ym. jätti, että genren uskottavuus vaati kovaa työtä. Tuolloin sattumoisin julkaistiin Ceebrolisticsin A Day Of The People In Between. Vaikka kyseisellä levyllä olikin ainoastaan yksi suomenkielinen ja levyn mahdollisesti heikoin kappale. Kuitenkin se herätti ajatuksen, että ehkä tätä juttua voi sittenkin tehdä myös suomeksi ilman, että asia menee vitsinkerronnaksi.
Taisi sitten olla seuraava vuosi kun kaupallinen tarjonta kyseisestä genrestä löi läpi. En itse arvosta Fintelligensiä oikeastaan millään muulla mittapuulla, kuin se, että he tekivät juttuansa tosissaan. Sen vuoksi kyseinen bändi on luettava vankaksi perustaksi osana suomiräppiä. Levyn julkaisun aikoihin myös oma kiinnostukseni kasvoi kotimaista räppiä kohtaan ja ulkomaalaisen räpin kuluttajaksi minut pystyi lukemaan jo 80 ja 90 luvun taitteessa.
Nykyään suomenkielinen räppi on mielestäni edistynyt huomattavasti verrattuna muihin genreihin. Nopean kehityksen myötä on myös tullut oma vihaajaporukkansa jonka oman identiteetin luomisen tuskissa on päättänyt, että räppi on paskaa. Kuulun siis ikäpolveen jossa vielä joutui tappelemaan, koska lahkeet olivat liian leveät. Pukeutumiseni on sittemmin ottanut harppauksia ns. aikuisempaan tyyliin, mutta räpistä en koskaan päässyt enkä pyristellyt irti.
Minun mielestä tällä hetkellä lahjakkaimmat sanoittajat ja tuottajat pyörivät Suomessa räpin ympärillä. Uskonkin, että tulevaisuudessa isolla osalla ns. supertuottajia on taustalla kasvaminen räpin ympärillä. Räppi on myös musiikkina jotain joka pystyy onnistuneesta lainaamaan jokaisesta genrestä jotain ja silti säilymään tunnistettavana omana itsenään. Tuossa on paljon sellaista potentiaalia, mitä voidaan käyttää myös muun musiikin luomisessa hyväkseen. Väittäisin jopa, että keskiverto tuottajalla räpin saralla on huomattavasti laajempi musiikkimaku kuin keskivertoheavybasistirumpalilla.
Nykyään räppikin on jakautunut jopa Suomessa niin moneen alalajiin, että harva muu genre sellaiseen kykenee. Näen räpin tulevaisuuden Suomessa valoisana ja positiivisin asia siinä on se, että nykyään räppärit Suomessakin hakevat persoonallisuutta.
Omia suosikkeja on Laineen Kasperi, Ameeba, DJ Kridlokk, Eevil Stöö, Roope K, Ceebrolistics, Pijall, Serkkupojat, Asa ja Heikki Kuula. Lukuisia jäi mainitsematta, mutta nämä nyt tässä kuussa ehkä niitä itselle tärkeimpiä.
Tässä sitten vielä lopuksi biisi joka soi viestiä kirjoittaessani
Laineen Kasperi - Tunnustus Äitille
