peruspata kirjoitti:
Luoma-Saravo osasto on tosiaan ansainnut kehunsa. Puhunkohan taas ihan läpiä päähäni, vai oliko Luoma Bergin tilalla jossain vaiheessa? Minä muistaisin niin, ja joka tapauksessa siinä olisi ihan realistinen vaihtoehto. Berg ylivoimalla ei kuulosta hyvältä varsinkaan, kun kyseessä ei jostain syystä enää ole ollut maskimiehen rooli.
Kyl kyl, Luoma stunttasi täysin ansaitusti Berg:ä ylivoimissa. Onhan siinä kiekollisessa taidossa ja pelinluvussa selkeä ero noiden kahden pelimannen kohdalla.
Tosin, tuolta pakkiparilta tulee edelleen ne ainoat avaukset vastustajan lapaan omalla alueella, kuten jokaisessa pelissä jossa ovat yhdessä pelanneet. Ne kun saisivat kitkettyä pois (enimmäkseen Saravo, Luoma keskittyy hukkaamaan kiekon hyökkäysalueella), olisi tältäkin osalta paketti kasassa.
"Ykköspakkipari" eli Berg-Nummelin jatkaa tanssiaan veitsenterällä. Liekö nämä viimeiset MM:t joissa Nummelin on ns. liiderimme? Liike - eikä varsinkaan voima - näytä enää riittävän puolustuspäässä. Berg on huomattavasti varmempi omassa päässä, vaikka niitä "poissaolokohtauksia" tuleekin. Selkeästi pakkien peluutuksissa pyritään tasapainoon. Nummelin pelaa vähemmän vaihtoja 5-5 pelissä kuin Berg, pistin sen eilen merkille. Ymmärrettäväähän se on, sillä Numppaan on näemmä rajaton luotto YV:n osalta.
Lehtosen suolaamiseen en ota kantaa, syystä. Jos Suomen maajoukkueen pelaaja sattuu pelaamaan kannattamassasi seurajoukkueessa, et voi millään tapaa ottaa keskusteluun kantaa. Olet ehdottoman jäävi, sillä kyseisten pelimannien pelejä tuolta kauempaa seuraavat tietävät takuulla paremmin. Heh. Eli Lehtonen-Kukkonen, pelaa miten pelaa.
Mäntylästä lienevät kaikki samaa mieltä? Paras apu on lämmin perseenalus kentältä palaaville. "Noni, siirryppä vähäsen, pääsee pelimiehetkin istumaan. Nuin ikkään.."
Hyökkäyskentälliset alkavat olemaan kuosissaan. Enää ei ole mitään järkeä lähteä rikkomaan niitä, ellei Koivun Sakulla tule ihmeparantuminen, Selänne katso parhaaksi vetäytyä konferenssifinaaleista ja Lehtistäkin kiinnostaisi....
Jokisten trio sai vihdoin onnistumisia, vaikkei peli edelleenkään ole lähellä "ykköskenttä" statukselta odotettavaa. Pikku-Jokinen on edelleen hidas ja pehmeä, välillä voisi kokeilla ihan yksinkertaistakin peliä, tai vaikka ampumistakin? Välillä suorastaan vituttaa seurata tuota päämäärätöntä syöttelyä. Peltonen sai onnistumisia, mutta muuten eivät otteet ole häikäisseet. Iso-Jokinen vertyy kummasti, hyvä niin!
Ylijäämäkenttä, eli Hentunen-Viuhkola-Kallio on sitten oma tapauksensa. Kallio olisi pitänyt aikoja sitten korvata esimerkiksi Ridalla, sillä Janilta löytyy ehkä nippa nappa vähemmän ratkaisuvoimaa, mutta sitäkin enemmän uskallusta ja puhdasta voimaa. Kallio on melko heikoilla kulmapelissä. Viuhkolakin näyttää jälleen muistavan mitä se pelaaminen vaatii, eilinen peli oli sieltä paremmasta päästä. Hentunen pelasi erinomaisesti, mielestäni.
Milläs helkutin keinolla saadaan koko kolmikko löytämään toisensa? Joku ajaa aina tilanteessa itsensä pihalle, joka hyökkäyksessä. Kaksikkoina keskenään, kaverit kyllä löytävät toisiaan (kuten esimerkkinä Hentusen ylärima eilen), mutta kentällisenä?...
Koivun kenttä on energinen, jolta pitää odottaa myös tehoja. Ikävän yksin laiturit kuitenkin jättävät kiekollisissa ratkaisuissa Koivun, jonka orastava hyökkäyspeli jäänee tyngäksi tämän kaksikon keskellä. Ruutu ei saa mistään sisään, joten nyt pitää yrittää joka paikasta. Ei siinä, laukaus on aina hyvä vaihtoehto, muttei aina välttämättä kuitenkaan se paras... Toki nuorempi Ruutu muistaa ainakin sen yhden pakollisen kakkosen ottaa (eilinen nyt oli jo tulkinnanvarainen tapaus). Miettinen jaksaa raataa, sekä ampua vitun kaukaa, tai epäonnistua kudissaan.
Jotain tuo ketju kaipaa, jotta siltä voisi paremmin kokonaisuutena tehoja odottaa?
Nelonen on nykymuodossaan hyvä, Bergenheim tuo sitä samaa energisyyttä mitä Pirnes toisi, mutta enemmän voimaa. Liian vähän vaihtoja koko kentällisenä näille kavereille mielestäni, sillä äijät vetävät oikein hyvin.
Pirnes on hyvä, kaverin voi heittää milloin vain, mihin vain, onnistuu paikallaan. Kunhan ei liikaa vastuuta anneta. Erinomainen musta hevonen, villi kortti, piilotettu valtti, jnejne.
Kyllähän tämä tästä pikkuhiljaa. Ainoana ongelmana oikeastaan on jäänyt mieleen Suomen hyökkäyspelin aneemisuus välillä. Nimeomaan silloin, kun vastustaja tulee vahvalla karvauksella koko ajan kiinni, oltiin sitten lähdössä omasta päästä tai vastustajan päädyssä kiekollisia. Tuntuu, ettei millään saada tyhjään tilaan pelaajia joille syöttää, tai päästä pois laitaplankkien läheisyydestä. Tuossa on vielä miettimistä.
Perse edellä omaa maalia kohden tullessa, peli toimii hyvin.