Missä "Rudi"?
Tuomo Ruudun vahvuudet lepäävät tällä erää vahvassa roolituspelaamisessa, jota ei sovi tokikaan missään nimessä aliarvoida. Kyseessä on kuitenkin suhteellisen nuori pelaaja, joka on kokenut ennennäkemättömiä loukkaantumia polvesta olkapäähän, mikä osaltaan ei voi olla näkymättä TRuudun hermostuneessa kiekollisessa pelissä - etenkin maalintekosektoreilla.
Tietyllä tapaa Ruudun pelaamisessa on aistittavissa tietynlainen psyykkinen ahdistus pisteettömyydessä, jota on sitten yritetty kompensoida väliin hieman yliagressiviisella taklaus- ja jäähyalttiudella.
Puhtaan riskialtis pelityyli on vienyt uskottavuuden Ruudun kokonaisvaltaisesta pelistä ja on osasyy kiekollisen pelin vajavaisuuteen. Maalintekijän imago kärsii liikeratojen puutteellisuudesta, joka johtuu huonoista, kauttaaltaan heikoista käsien kylmyydestä sekä motoriikasta.
Uskoisin, että Tuomo Ruudun vahvuudet saadaan valmennusjohdon toimesta näkyviin, sillä jatkoa ajatellen sillä voi olla ratkaiseva tekijä Suomen pelillistä identiteettiä. Psykologisia symdroomia ei enää kannata viljellä, varsinkin kun Antero Niittymäki loukkaantui ja Suomen maalivahtipeli sirpaloitui käsiin.