Vahvoja sanoja Pascalilta. Ruutu-Koivu-Ruutu ketjussa on kyllä munaa - ja vähän vitusti! Tshekki -pelissä oli kyllä nähtävissä lievää sinkoilua hyökkäyspäässä, pari vaaaarallista vastaiskua aiheutui omiin, kun trio ajo sumppuun maalille - eikä niistä sumpuista ihan käden käänteessä keretä puolustuspäähän. Eli voisiko sanoa että viisikon tiiviys ja etäisyydet eivät täsmänneet? Toisaalta, kahen ekan erän aikana, kun peli oli kenties kaikkien aikojen epäviihdyttävintä paskaa arvokisojen Suomi-Yksi Suurista -peleissä, niin tää Koivun ketju oli sentään jotenkin pelissä sisällä. Sillon kun pääsi jäälle. Myönnetään että pidän kavereiden pelityylistä, sillain ihan pikkasen. Kun paskan pelin keskellä trio ajaa puolentoista sekunnin sisään kolme kovaa pommia, niin melkeen kyynel vierähtää silmäkulmaan. Jonkunlainen tasapaino ton trion on tietysti muokattava, jos aikovat pärjätä isoissa peleissä; 2-3 tai 2-2 hyökkäykset omiin ei välttämättä tuo parasta mahollista tulosta Suomen materiaalilla.
Tiettyä terävyyttä, yksinkertasuutta, suoraviivasuutta...jotain sovittuja juttuja että saavat ketjun toimimaan hyödyllisemmin ja tehojakin alkaa tulemaan. Parhaimmillaan tietenkin kun painivat päädyssä tai pelavat suoraan maalille. Sitä sitten. Ja mitä Jarkkoon tulee...niin kyllä. Fyysisesti kovaa pelaava, kaatuileva rotta. Hyvin ymmärrän että kaverista ei kaikki tykkää. Aiheuttanut paljon häslinkiä maajoukkuepeleissäkin. Mitä tekee? Pyytää anteeksi? Lupaa jatkossa pelata varovaisemmin? Ei vaan toteaa jatkavansa omilla vahvuuksillaan ja nauttivansa maalitauluna olemisesta. Jakanut maistuvia niittejä näissäkin kisoissa. Tietysti, joukkuetta ei saa liikoja vahingoittaa tyhmillä jäähyillä, virheillä tai itsensä ulos pelaamisella. Jos nämä seikat toteutuu, niin kaveri saa vetää ihan minkälaista polkkaa haluaa. Parasta olisi tietenkin että löytyisi toimiva roolitus tulosta tekevästä ketjusta.