Noniin, kaksi edellistä kirjoittajaahan puhuu täysin samasta asiasta eri nimillä. Maajoukkuevalmentajaksi tarvitaan siis kaveri, joka kykenee luomaan pelisysteemin käytettävissä olevien pelaajien mukaan, tai valitsemaan sopivat pelaajat pelisysteemilleen. Toisin kuin seurajoukkueissa, joissa voidaan käyttää paljon aikaa taktiikoiden ja kuvioiden hiomiseen, maajoukkueessa ei todellakaan ole kuin se muutama yhteinen harjoitus. Eli ei niitä syöttöharjoituksia siellä vedetä, vaan käydään yhteisiä kuvioita läpi jne. Motivoinnista en osaa sanoa, ei varmaankaan kenellekään tuota vaikeuksia motivoida itseään maajoukkuetehtävissä, mutta tottakai valmentajalla täytyy olla tietynlaista karismaa, jotta eri seurajoukkueissa palloilevat ukot saadaan toimimaan yhtenäisesti joukkueena.
Itse en tunne esim. Hjelmin tapoja kovinkaan tarkasti, mutta epäilen vahvasti, että hän on parhaimmillaan pidemmissä projekteissa, ja juuri sen takia sitoutui TamUn kehittämiseen. Onhan tällainen kisakarsinta aina eräänlainen projekti, mutta kun joka peli on periaatteessa yhtä tärkeä, ei voida "kehittyä" ja antaa aikaa kuten seurajoukkueissa.
Ja jotta kannan myös jotain omaa tähän keskusteluun, olen äärimmäisen huolissani siitä, että vanhenevan rungon takaa on tulossa melko vähän nuoria pelaajia. On surullista, että karsinnoissa peliminuutteja saivat mm. Nurmela, Wiss ja Kuivasto. Surullista siksi, että ringin laajuus on mitä on. Jännittävää on nähdä, nouseeko rinkiin uusia tuttavuuksia, ja kuinka moni vanhoista kehäraakeista jaksaa jatkaa.
Yli kolmekymppisiä tällä hetkellä JJ, Tihinen, Hyypiä, Kolkka, Johansson, Litmanen, Nure, Kuqi, Kuivasto, Riihilahti. Vuoden 2010 kisoissa nää on jo aika vanhoja patuja, ja onhan tossa aika isoja saappaita täytettäväksi. Mielestäni Suomen tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta, mutta pessimistihän ei pety ikinä.
Jääskeläinen jaksaa vielä maalissa, Pasanen & Tihinen toppareina. Laitapakkeja sitten ei olekaan kuin Kallio. Kolmella topparilla? Tosin laitapelaajien puute muutenkin syö aikalailla tällaista taktiikkaa.
Keskikentän keskusta Suomella on terveenä varsin vahva, Heikkinen, Tainio ja Väyrynen. Lisäksi Roman Eremenko, josta ei itselläni ole juurikaan minkäänlaista käsitystä. Ylempänä tai laidoilla Sjölund ja Eremenko jr, mutta siihen se sitten jää. Eipä näin aamutunneilla tule mieleen muita pystyviä keskikenttäpelaajia, siksi varmaan Hodgsonkin joutui Nurea ja Wissiä käyttämään.
Vähemmän yllättäen kaikkein eniten otetaan turpaan kärjissä, kun lähdetään vertaamaan muihin lohkon maihin. Meillä kun on yksi rampa joskus maalintekoon pystynyt kaveri Miklu, yksi maalipaikkoja upeasti tuhlaava ei-enää-edes-nopea vanhus Tintti ja nenällään maaleja tekevä rouhija Kuqi. Onkos sieltä takaa tulossa ketään? Petrescu? Hermanni Vuorinen?
Suurin ongelma on se, että tällaisia "peruspelaajia" ei Suomella ole. Terävimmän kärjen jälkeen hyppäys on valtava, siinä missä muilla on kärjen jälkeenkin laittaa kentälle pystyviä pelimiehiä. Loukkaantumisia tulee kaikille, mutta vaikkapa serbeillä, venäläisillä tai nyt vaikka welsheillä on tätä perustavaraa niin valtavasti enemmän, että yksittäiset loukkaantumiset tai pelikiellot eivät kaada maata.
Mutta aikaahan on, ja kolmessa vuodessa tilanne kehittyy taas entisestään ja ehkä jo seuraaviin EM-kisoihin on ns. "hyvät mahkut". Näistä karsinnoista haetaan taas lisää nostetta, ja toivonmukaan saadaan ajettua uusia ukkoja sisään vanhojen tilalle!