J.Grönvall
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Suomi saa nyt vapaat kädet todistaa omat ennakkoarviot vääriksi. Kyllähän tämä on vaikea lohko Suomelle ja ainakin itse miettimistäni "ei kiitos"-joukkueista pamahti sitten kolme tai jopa neljä samaan lohkoon.
Avainasia on kai kuitenkin Hodarin jatkaminen, sillä kyllä Huuhkajienkin peli kehittyy mitä pidempään Roy joukkueessa jatkaa. Uusi valmentaja joutuu aina toimimaan hieman kiireellä maajoukkueessa. Jos nyt puolustettiin jo hyvin niin jatkossa voisi odottaa jo uutta särmää hyökkäämiseenkin. Näihin karsintoihin aika ei riittänyt kuin puolustuspelin organisointiin, ja siinä onnistuttiin.
Pelaajapuolella Litin ja Samin poistuminen olisi hirmuinen isku. Molemmat ovat toki pelitaidoiltaan maailmanluokkaa, mutta vielä suurempi merkitys taitaa olla henkisellä puolella. Pelillisesti mielestäni molemmat voidaan korvata joukkuepelaamisella, mutta tuo kokemuksen ja auktoriteetin puuttuminen jossain Bakun mölinässä voi olla paha paikka uusille nimille. Suomen runko on edelleen kokenut mutta löytyykö uusia johtajia?
Vastustajista näkisin Saksan olevan aivan liian kova pala. Jopa yhden pisteen ottaminen on työn ja tuskan takana. Suomen tiivis puolustaminen ja fyysinen kaksinkamppailupelaaminen ei pure Saksaan kuten se puri Portugaliin. Saksakin on varsin fyysinen nippu ja pelaa sen lisäksi erittäin nopeatempoista hyökkäyspeliä. Perinteisesti Saksa on loistanut laidoilta mutta Suomi sai kyllä Ronaldonkin jotenkuten pysäytettyä joten ehkä Saksakin pysähtyy. Toisaalta Portugalikin olisi ollut täysin eri joukkue jos pelkästään Deco olisi ollut mukana kotikentällä, silloin olisi puhaltanut melkoisen kylmästi Suomen maalilla.
Venäjästä on vaikea sanoa mitään. Viimeksi kun joukkuetta näin, niin se oli täysin ala-arvoinen ja sekasortoinen nippu EM-kisoissa. Nytkin se oli lähellä jopa pudota, mutta meni kisoihin ja on kova joukkue koska tiputti Englannin. Pelaajisto ei ole mitään kovin tunnettua mutta suurin tähti löytyneekin penkin takaa. Jos Guus Hiddink jatkaa peräsimessä, on saletti että Venäjä on erittäin vaikea vastustaja. Siksikin Hodgsonin jatko olisi tärkeää, jotain noviisia Hiddink kyllä vie 200-0 tällä tasolla.
Sitten Wales. Yksi niistä kolmesta joita en olisi ikipäivänä toivonut samaan lohkoon. Vaikka Suomen materiaalin pitäisi (siis pitäisi) olla parempi, jostain syystä brittijoukkueet tuottavat aina suuria vaikeuksia. Oli vastassa sitten Englanti, Irlanti, Wales tai P-Irlanti niin Suomi on aina ongelmissa. Joitain loistavia puoliaikoja Suomi on pystynyt näitä vastaan pelaamaan, mutta viime vuosina pisteitä ei ole paljoa plakkariin jäänyt. Yksi oudoimmista asioista on ollut se miten Suomi takkuaa nimenomaan erikoistilanteissa näitä vastaan. Okei, britit ovat niissä vahvoja mutta eikös sen pitäisi olla jo legendaarisesti myös Suomen vahvuus? Se on toki jännä nähdä mitä käy kun brittiläinen tempofutis kohtaa suomalaisen vastahyökkäysfutiksen.
Azerit oli paha jo nyt ja mitähän sitten kun Littikin on lopullisesti poissa. KUKA ottaa vastuun maalien tekemisestä ja tilanteiden luonnista? Losan pitäisi nousta kohta sille vielä korkeammalle tasolle ja Miklun täytyisi saada se tappotahti päälle. Fakta on silti myös, ettei Forsselkaan ole enää sama sähikäinen kuin silloin kun Valioliigaverkot pöllysivät 17 kertaa ja Saksakin oli miehen kanssa ihmeissään. En tiedä pitäisikö Suomen näissä peleissä vain heittää Kuqi Miklun rinnalle ja pelata palloa vain boksiin ja antaa voimamiesten rymytä siellä. Ja tällä kertaa myös hyviä palloja sinne boksiin!
Liechtenstein pitää voittaa molemmilla kerroilla, piste. Mitään Andorra-pelin kaltaista tragikomiikkaa ei enää kestä. Tosin tuolloin maajoukkuekin oli huomattavasti sekavammassa tilassa. Mutta jonkinastein merkki eteenpäin menosta on neljä pistettä Islannilta.
Lohkosta voi tulla Saksan perässä hyvinkin tasainen. Avainasemassa ovat Venäjän ottelut juuri Suomea, Walesia ja kenties Azeria vastaan. Näissä voi yllätyksiä tulla, samalla myös Suomen olisi retuutettava heikompiaan. Pitää kuitenkin muistaa että Venäjä ei hävinnyt kuluvissa karsinnoissa kuin kahdesti ja kun lohkossa oli Kroatia, Englanti, Israel ja Makedonia niin kyseessä EI VOI olla huono joukkue.
Avainasia on kai kuitenkin Hodarin jatkaminen, sillä kyllä Huuhkajienkin peli kehittyy mitä pidempään Roy joukkueessa jatkaa. Uusi valmentaja joutuu aina toimimaan hieman kiireellä maajoukkueessa. Jos nyt puolustettiin jo hyvin niin jatkossa voisi odottaa jo uutta särmää hyökkäämiseenkin. Näihin karsintoihin aika ei riittänyt kuin puolustuspelin organisointiin, ja siinä onnistuttiin.
Pelaajapuolella Litin ja Samin poistuminen olisi hirmuinen isku. Molemmat ovat toki pelitaidoiltaan maailmanluokkaa, mutta vielä suurempi merkitys taitaa olla henkisellä puolella. Pelillisesti mielestäni molemmat voidaan korvata joukkuepelaamisella, mutta tuo kokemuksen ja auktoriteetin puuttuminen jossain Bakun mölinässä voi olla paha paikka uusille nimille. Suomen runko on edelleen kokenut mutta löytyykö uusia johtajia?
Vastustajista näkisin Saksan olevan aivan liian kova pala. Jopa yhden pisteen ottaminen on työn ja tuskan takana. Suomen tiivis puolustaminen ja fyysinen kaksinkamppailupelaaminen ei pure Saksaan kuten se puri Portugaliin. Saksakin on varsin fyysinen nippu ja pelaa sen lisäksi erittäin nopeatempoista hyökkäyspeliä. Perinteisesti Saksa on loistanut laidoilta mutta Suomi sai kyllä Ronaldonkin jotenkuten pysäytettyä joten ehkä Saksakin pysähtyy. Toisaalta Portugalikin olisi ollut täysin eri joukkue jos pelkästään Deco olisi ollut mukana kotikentällä, silloin olisi puhaltanut melkoisen kylmästi Suomen maalilla.
Venäjästä on vaikea sanoa mitään. Viimeksi kun joukkuetta näin, niin se oli täysin ala-arvoinen ja sekasortoinen nippu EM-kisoissa. Nytkin se oli lähellä jopa pudota, mutta meni kisoihin ja on kova joukkue koska tiputti Englannin. Pelaajisto ei ole mitään kovin tunnettua mutta suurin tähti löytyneekin penkin takaa. Jos Guus Hiddink jatkaa peräsimessä, on saletti että Venäjä on erittäin vaikea vastustaja. Siksikin Hodgsonin jatko olisi tärkeää, jotain noviisia Hiddink kyllä vie 200-0 tällä tasolla.
Sitten Wales. Yksi niistä kolmesta joita en olisi ikipäivänä toivonut samaan lohkoon. Vaikka Suomen materiaalin pitäisi (siis pitäisi) olla parempi, jostain syystä brittijoukkueet tuottavat aina suuria vaikeuksia. Oli vastassa sitten Englanti, Irlanti, Wales tai P-Irlanti niin Suomi on aina ongelmissa. Joitain loistavia puoliaikoja Suomi on pystynyt näitä vastaan pelaamaan, mutta viime vuosina pisteitä ei ole paljoa plakkariin jäänyt. Yksi oudoimmista asioista on ollut se miten Suomi takkuaa nimenomaan erikoistilanteissa näitä vastaan. Okei, britit ovat niissä vahvoja mutta eikös sen pitäisi olla jo legendaarisesti myös Suomen vahvuus? Se on toki jännä nähdä mitä käy kun brittiläinen tempofutis kohtaa suomalaisen vastahyökkäysfutiksen.
Azerit oli paha jo nyt ja mitähän sitten kun Littikin on lopullisesti poissa. KUKA ottaa vastuun maalien tekemisestä ja tilanteiden luonnista? Losan pitäisi nousta kohta sille vielä korkeammalle tasolle ja Miklun täytyisi saada se tappotahti päälle. Fakta on silti myös, ettei Forsselkaan ole enää sama sähikäinen kuin silloin kun Valioliigaverkot pöllysivät 17 kertaa ja Saksakin oli miehen kanssa ihmeissään. En tiedä pitäisikö Suomen näissä peleissä vain heittää Kuqi Miklun rinnalle ja pelata palloa vain boksiin ja antaa voimamiesten rymytä siellä. Ja tällä kertaa myös hyviä palloja sinne boksiin!
Liechtenstein pitää voittaa molemmilla kerroilla, piste. Mitään Andorra-pelin kaltaista tragikomiikkaa ei enää kestä. Tosin tuolloin maajoukkuekin oli huomattavasti sekavammassa tilassa. Mutta jonkinastein merkki eteenpäin menosta on neljä pistettä Islannilta.
Lohkosta voi tulla Saksan perässä hyvinkin tasainen. Avainasemassa ovat Venäjän ottelut juuri Suomea, Walesia ja kenties Azeria vastaan. Näissä voi yllätyksiä tulla, samalla myös Suomen olisi retuutettava heikompiaan. Pitää kuitenkin muistaa että Venäjä ei hävinnyt kuluvissa karsinnoissa kuin kahdesti ja kun lohkossa oli Kroatia, Englanti, Israel ja Makedonia niin kyseessä EI VOI olla huono joukkue.