Kamala sähläyshän se kolmas oli. Ei lopullisessa maalinedushässäkässä vaan ennen, kun Hyypiä pääsi aivan rauhassa katkaisemaan, mutta purki pallon metrin kusikaarena takaisin saksalaiselle. Ja jo ennen sitä Kallio hukkasi helposti pallon keskialueella.
Aivan, nimenomaan Kallion täysin turhasta pallonmenetyksestä tilanne lähti käyntiin. Kalliolla oli aikaa pelata pallo varmasti omille, mutta aikaili ja saksalainen pääsi osittain väliin. Kaliolla oli vielä toinen mahdollisuus purkaa, mutta jollain ihmeen konstilla sai tunaroitua pallon saksalaisille.
Tämän jälkeen vielä Hyypiällä oli helppo paikka purkaa pallo helvettiin, mutta tuloksena oli täydellinen louhikkokosketus suoraan saksalaisen jalkoihin. Sitten sekasorto puolustuksessa olikin valmis. Suomalaiset pääsivät vielä tämänkin jälkeen 4 kertaa palloon väliin, mutta yllättäen flipperipallo päättyi vasta siihen, kun Klose täräytti pallon maaliin.
Siis suomalaisilla oli 7 eri mahdollisuutta purkaa saksalaisten vastaisku, mutta joka ikinen kerta pallo saatiin vielä möhlittyä saksalaisille.
Täysin käsittämätöntä!
Tässä onkin helvetin kaksijakoiset fiilikset, tasuriin on oltava tuloksena erittäin tyytyväinen. Mutta tapa, jolla Saksa maalit viimeisteli, jättää paljon hampaankoloon. Viimeinen maali tuli jo käsiteltyä, mutta myös kaksi ensimmäistä maalia syntyivät surkean puolustustyön seurauksena.
Avausmaali menee täysin Hyypiän piikkiin, miten ihmeessä voi jähmettyä noin täydellisesti paikoilleen? Siinä olisi pitänyt vain juosta pallon ja maalin väliin peittämään vetoa, mutta ei.
Toinen maali menee koko puolustuksen piikkiin, kaksi Saksan pelaaja oli täysin vapaana ja pääsivät vielä paluupalloonkin ensimmäisenä. Kukaan ei ole alun perinkään merkkaa Klosea ja toista sakua, vaan miehet pääsevät aivan vapaasti tasoittamaan pelin. Jääskeläinen olisi tietysti voinnut napata pallon hyppysiin, mutta puolustuksen piikkiin menee, jos jätetään miehet noin vapaaksi.
Suomen hyökkäyspelaaminen ei ollut kovin erikoista kolmesta maalista huolimatta, kerrankin paikoista laitettiin pallo reppuun. Kysymysmerkkejä silti jätti miten jatkossa saadaan luotua enemmän varallisia tilanteita, nimittäin viimeistely tuskin pysyy jatkossa nähdyllä tasolla. Varsinkin kulmapotkut ovat iskunpaikka, mutta tänään kulmat jäivät järjestäen ensimmäiseen mieheen. Kun pallo saatiin sitten kerrankin annettua maalille asti, syntyi heti myös tulosta.
Pelaajista Lampi esiintyi tulikokeessaan hyvin, virheetön peli häneltä, samoin Pasanen pelasi ihan ok. Kallion ja Hyypiä tekivät sen sijaan virheitä, jotka maksoivat tänään paljon. Jässi oli hyvin pallon tiellä, mutta nuo ratkaisevat pallot olisi pitännyt saada liimattua. Jässi nappasi kuitenkin saksalaisten vaarallisen vaparin, joten ihan ok esitys.
Väykkä ja Roman pelasivat, kuten kavereilta sopii odottaakin. Pystyvät pitämään palloa, eivätkä tyydy ainoastaan roiskimaan, lisäksi pelaavat vahvasti myös alaspäin. Ehdottomia avainpelaajia.
Heikkinen tekee arvokasta työtä puolustussuuntaan, mutta pallolinen pelaaminen on täysin olematonta. Suomen pelinrakentelu on jo valmiiksi niiin olematonta, että ei meillä ole varaa hukata keskikentälle yhtä pelaaja, joka ei pysty palloliseen pelamiseen tällä tasolla. Tainiota tuo keskikenttä tällä hetkellä huutaa ja täytyy nyt vain toivoa, että terrieri pysyisi kerrankin terveenä. Silloin Suomella olisi heittää keskikentälle sellainen kolmikko, joka pystyy pelaamaan vahvasti molempiin suuntiin.
Kolkka oli jälleen erittäin vaisu, oikeastaan kaiken oleellisen Suomen laitapelaamisesta kertoo se, että Kolkka saa karsinnoista toiseen huseerata kentällä, vaikka tulosta ei synny. Kerrottakoon, että Kolkka on tehnyt maajoukkueessa viimeksi maalin 5 vuotta sitten, tuolloinkin Kanadaa vastaan. Nopeus on suurin valtti, joskin iän myötä jalka alkaa selvästi painaa. Mutta suurin ongelma on syöttöjen ja keskityksien laadussa, ratkaiseva syöttö karkaa harakoille.
Sjölund oli pirteä päästyään kentälle ja kaiken järjen mukaan miehen pitäisi ajaa Kolkan edelle. Ei häikäisevä, mutta omaa riittävästi taitoa ja nopeutta. Sjölund laittaa syötöt varmasti omille ja uskaltaa myös haastaa. Osoitti Saksaa vastaan, että pystyy antamaan ratkaisevat keskitykset omille, eikä viimeistelykään tuota tuskaa.
Johansson on ollut positiivinen yllätys, maaleja syntyy ja peli kulkee ihan mallikkaasti muutenkin. Laidassa pelaaminen ei tosin ole omin pelipaikka, joten ehkä olisi parempi siirtää Tintti suoraan Miklun vierelle kärkeen, jolloin hyökkäyspelaamiseen olisi enemmän aseita.
Miklulta todella vaisu ottelu, kerran taisi saada pallon boksin lähettyville ja silloinkaan minkäänlaista ratkaisua ei syntynyt. Jotenkin hyvin väkinäistä pelaamista, mikä on sinällään ihan odotettua kun pallojakaan ei tule. Miklun panos on kuitenkin saatava kaivettua esille, mikäli näissä karsinoissa meinataan pärjätä.
Suomen vaihtopenkki oli kyllä tänään jopa huvittavaa katseltavaa ja kertoohan se paljon, että Njazi Kuqi lopulta kirmasti kentälle. Toivottavasti Litti, Ere ja Tihinen saadaan seuraaviin otteluihin jo mukaan. Nuorten maajoukkueella on ratkaisevat pelit samaan aikaan käynnissä Azerbaizhan ja Venäjä-otteluiden kanssa, joten sieltä tuskin vielä silloin saadaan pelaajia. Mutta sen jälkeen ainakin Perpa ja Sadik menevät maajoukkueeseen heittämällä.
Ja onhan siellä muitakin mielenkiintoisia nimiä, joille olisi syytä antaa näyttöpaikka maajoukkueessa, kuten Markus Halsti, Roni Porokara, Juho Mäkelä, Niklas Tarvajärvi, Juska Savolainen ja Hannu Patronen. Nämä kuqit, kuivastot, nymanit ja pohjat ovat saaneet näyttää osaamisensa ja ne näytöt eivät päätä huimaa. Miksi ei siis välillä kokeiltaisi uusia miehiä maajoukkueessa?