Turhaa keulimista
Ei Suomi kuitenkaan ole mikään futisjätti edelleenkään, joten tällaiset tulokset kuten nyt on saatu ovat ihan normaaleja. Toki karsinnoissa V-Venäjä olisi kotona varsinkin aina voitettava, mutta kun kyseessä kuitenkin on edelleen harjoitusottelu niin tuloksella ei sinällään ole kovin suurta merkitystä. Muistelkaapa vain miltä näytti Huuhkajien peli P-Irlantia vastaan juuri ennen legendaarista Puola-matsia.
Suomi oli nytkin matkassa joukkuella joka sisälsi paljon erilaisia kokeiluja, ja siksi näitä pelejä pelataan että niitä kokeiluja voidaan tehdä. Ei Tintti ole laituri, Väykkä ei ole laituri, Kallio ei ole avauksen toppari jne. Baxterilla on nyt vielä mahdollisuus testailla miten eri pelaajat pystyvät pelaamaan eri rooleissa. Suomen yksi ongelma on nimenomaan siinä että pelaajat joutuvat pelaamaan muualla kuin omilla pelipaikoillaan, koska materiaali ei yksinkertaisesti ole riittävän leveä. Se aiheuttaa väistämättä ongelmia, ainakin aluksi.
Mitä tulee Forssellia kohtaan esitettyyn kritiikkiin, niin ongelmat eivät ole kyllä Miklussa vaan Suomen pelinrakentelussa ja hyökkäyspelissä yleensäkin. Yksinkertaisesti hyökkääjille ei tule tukea riittävästi jos he pallon saavat. Toinen asia on siinä että Forssellille pitää pallo pelata jalkaan, ei heitellä korkeita palloja. Sama koskee tavallaan Johanssonia, mutta sillä erolla että Tintille se taas on pelattava vauhtiin.
Litmanen ei ole tällä hetkellä kunnossa ja Eremenko Jr:n kurinalaisuus ei vain tunnu riittävän kymppipaikan rooliin. Laituriosastolla vaikeuksia on ollut jo vuosia, kun Kolkka on käytännössä ainoa pelaaja, joka edelleen pystyy uskottavasti sitä paikkaa pelaamaan. Nyt niitä nuoria laitureita on tuloillaan mutta edelleen U-21-peleistä on piiitkä matka aikuisten A-maajoukkueen vakiopelaajaksi, ja vielä pidempi matka oikein ratkaisijaksi. Vaikka Petrescu ja kumppanit ovat hyviä pelaajia niin mitään kansainvälisen tason huippulupauksia he eivät ole. Siksi se sisäänajo vain vie aikaa, ja siihen asti on pärjättävä niillä mitä löytyy.
Puolustus on ollut vaikeuksissa sekä Turkkia että V-Venäjää vastaan ja siinä nähdään mikä merkitys on triolla Jääskeläinen-Hyypiä-Tihinen. Suomen toppariosasto on ihan ok kärjen osalta, mutta jo Pasoja alkaa olla rajatapaus karsintaotteluihin. Laitapakkiosastolla alkaa näkyä valoa ja ehkä jo piakkoin Suomi saa kentälle kerralla kaksi ihan varsinaista laitapakkia, eikä toppareita kuten Pasanen tai Kallio.
Uskon vakaasti että Suomen peli tulee muuttumaan rajusti karsintojen avausotteluun, ja tämä hyökkäyspelin harjoittelu unohtuu silloin. Silloin Suomi pelaa taas niillä aseilla millä se pärjää, ja käyttää sitten hyökkäyspelissä jotain mitä näissä peleissä löytyy. Edelleen näkee ettei Suomi ole tottunut hallitsemaan ja hyökkäämään, vaan se on vahvasti puolustuslähtöinen joukkue. Siksi Baxter on lähtenyt aika kunnianhimoiselle tielle ja melkein kuullaan kaikuja Muuris-Anan maajoukkueesta välillä. Tosiasia on kuitenkin se, että parhaiten Suomi edelleen onnistuu tinkimättömällä puolustuspelillä ja avainpelaajiensa onnistumisella.
