Jokainen valinta on mahdollisuus onnistua tai epäonnistua. Sellaista valmentajaa ei olekaan, joka takaisi Suomelle paikan lopputurnauksessa. Pitää onnistua erinomaisesti, jos halutaan mennä jatkoon, mutta toisaalta tärkeää on myös se, että toiminta kehittyisi eteenpäin eli meillä olisi parin vuoden päästä entistä laajempi rinki hyviä pelaajia.
Olen itse liputtanut Baxteria siitä asti, kun alkoi näyttämään siltä, että Hodari ei ehkä jatka. Tuli mieleen vain mahdollisuus, että entäs toinen sveduengelsmanni ja sitten kattelin vähän, että mitäs miehelle nyt kuuluu ja jossain vaiheessa tuli info, että se on palaillaan Hesaribori. Pakkohan sitä on sitten on olla valitsemallaan tiellä ja nyt kävi niin, että hänet valittiin. Aika moni on ollut samoilla linjoilla ja aika moni taas ei.
Suomen maajoukkueen valmentajan hommat ovat nyt halutumpia kuin koskaan ennen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö resurssit silti olisi erittäin pienet. Päävalmentajan palkka 300000 euroa on sama, mitä moni huippu tienaa kuussa ja lisäksi valmentaja ei voi tuoda kovapalkkaisia apuvalmentajia, vaan pelata niillä palikoilla, mitkä on käytettävissään. Toki Ruotsissa valmentaja tienaa vielä kolmanneksen vähemmän, mutta se onkin käsittämätöntä. Toisaalta tuo 300 tonnia on kuitenkin siinä mielessä hyvä palkka, että sillä saa ulkomailtakin jo ihan asiallista osaamista, eikä mitään Thierry Pistereitä. Niinpä tuo raha olisi turha tuhlata johonkin helppoheikkiin vain sen takia, että tällä olisi Suomen passi. Mixun kommentit ovat käsittämättömiä.
Suomalaisvalmentajilla on nyt mahdollisuus kasvaa korkoa ja silloin, kun heistä on tehtävän vaatimiin saappaisiin niin tervetuloa. Kv. kokemus on tärkeä juttu, mutta ei se vaadi ulkomaalaista seurajoukkuetta, vaan kyllä katson, että menestyminen oman seuran kanssa hyvin ulkomailla ajaa saman asian, jos esim. kielitaito on kunnossa. Eli Zico nyt tuli lähinnä mieleen. Toinen juttu on sitten se, että jos menestyy vaikkapa parissakin seurassa ulkomailla niin mikä ettei. Ensimmäiseksi tulee mieleen Mixu Skotlannissa ja Siku Ruotsissa. Eikä pidä unohtaa Litmasta. Jos olisin Baxter niin antaisin Litmaselle jo nyt jonkinverran vastuuta valmennusasioissakin, vaikkei hänellä olekaan tuhottomasti aikaa kun peliura jatkuu, mutta maajoukkueleirillä miestä kannattaisi ajaa sisään. Sen jälkeen Litti Ajaxiin juniorijengejä valmentamaan, seuraavaksi pienempään hollantilaisseuraan päävalmentajaksi ja sitten hän on jo melkein valmis maajoukkuevalmentajaksi Suomeen. 10 vuoden sisällä Litti on valmis.
Kaikki puhe mitä tämän asian ympärillä käydään, kertoo siitä, että Suomifutiksella on hurja noste. Karsintojen alkuun on aikaa kahdeksan kuukautta ja kuume on korkealla.