Yksi asia minkä takia mielestäni Losaa jopa vähän karsastan eilisen pelin jälkeen, on se että eilen nähtiin todella hyvin liikkuva joukkue. Kokoajan pallottomat tekivät hyvin työtä, pallon lisäksi oli pelaajien liike paljon parempaa kuin mitä useimmiten nähty.
Iloisin asia siis mielestäni eilen oli Suomen tempo.
Ollaan katseltu samaa peliä. Nyt, ehkä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, Suomi oli yhtenäisesti liikkuva joukkue. Tuo on todella positiivista nähdä sillä mielestäni se on juuri se lääke mitä Suomi tarvitsee. Mixu on loistavasti ajan hermolla!
eagle kirjoitti:
En tiedä oliko syynä se että veli ei pelannut, se että tilaa oli enemmän, vai mikä, mutta oli kyllä Romanilta paras maajoukkuematsi Suomen paidassa. Ei antanut juuri yhtään harhasyöttöjä, ei koittanut liian vaikeita syöttöjä muutenkaan(niitä 30-50metrin ilmasyöttöjä). Antoi todella hienot pystysyötöt kun niihin oli tilaa, rauhoitti hyvin omaa peliä ja piti pallon kokoajan joukkueella.
Maglor kirjoitti:
Sen verran täytyy vielä sanoa, että minusta Sparv toimi paljon paremmin Eremenkon rinnalla kuin Hetemaj. Aivan kuten tälläkin palstalla on aiemmin ounasteltu, niin Roman ja Perpa tykkäävät molemmat pitää palloa ja se ajoittain hidasti Suomen peliä ensimmäisellä puoliajalla. Sparv mielestäni tasapainotti aika mukavasti tuota keskikenttää.
Myös nämä molemmat ovat mielestäni naulan kantaan. Tai ainakin se huomio, että Suomen hyökkäyspeli toimi mainiosti kun Roman oli yksin se moottori keskikentällä. Perpa rakastaa palloa liikaa eikä siinä mielessä sovi yhdessä Romanin kanssa keskustaan, sama koskee myös Losaa joka on, kuten eagle aivan oikein analysoi, liian hidas jotta peli edistyisi. Viimeistään nyt myös Mika Väyrynen on kakkostason mies tuohon hommaan, ehkä Romanin varamies tästä lähin?
Romanin molemmat maalisyötöt olivat aivan huikean hienoja passeja, eivätkä tosiaan kovin helppoja vaikka siltä saattoi näyttää. Kertoo vain miten hyvä kosketus hänellä on palloon. Se on nimittäin sama kuin se kuuluisa kirpun nainti, kun yrität pelata pallon täsmälleen oikeaan kohtaan pystyyn juoksevalle kärjelle.
Furuholm oli positiivinen ilmestys ja mukava nähdä, että liigassa aivan huikeaa futista esittäneet Ojala ja Furkka pelasivat myös nyt ennakkoluulottomasti sitä samaa peliä. Furuholm on myös oikealla tavalla röyhkeä, sellainen sopivan v-mäinen vastustaja.
Yhdyn myös siihen, että Kari Arkivuo oli mukava yllätys vaikka hänen viimeiset ratkaisunsa olivat pallollisena aika kehnoja. Topparit pelasivat varmasti ja Moisander taisi sementoida paikkansa keskellä ja miksei myös kipparina. Juuri tuollaista eleettömän varmaa dominointia kaivataan toppareilta, se tuo luottamusta omalle jengille ja pakottaa vastustajan kunnioittamaan linjaa.
Tulos oli hyvä, peliesitys kaiken hulinan jälkeen todella iloinen yllätys ja vaikka yksityiskohdissa varmasti jäikin edelleen paljon parannettavaa, niin kokonaisilme oli nyt tärkeämpi. Samalla toki pitää muistaa, että kyseessä oli vain Latvia mutta nyt joukkueessa oli pitkästä aikaa nähtävissä oikein sellaista vimmaa ja halua voittaa, ei pelätty häviämistä.
Todelliset testit ovat vasta tulossa mutta masentavien aikojen jälkeen kuitenkin erittäin tärkeä voitto.