Suomen harjoitusottelu Kanadaa vastaan oli luvalla sanoen heikko. Päällimmäinen huolenaihe liittyy ehkä siihen, tukeeko Suomen pelitapa yksilöitä, ja onko se pelitapa kaikille selvää. Varsinkin puolustusalueen puolustuspelissä ja osittain sitä myötä hyökkäysten käynnistämisessä ja avauspelaamisessa oli vielä suuria haasteita. Lohkojako on nyt sellainen, että alkulohko pitäisi selvittää varsin vaivattomasti huonollakin pelillä, mutta toisaalta edes lohkovoitto ei takaa mitään esim. puolivälierävastustajaa ajatellen. Pelin kehittämiselle on tavallaan hyvin aikaa, koska Ruotsi kohdataan heti ja sen jälkeen vastus heikkenee selvästi.
Pelaajiston puolesta Helmisellä pitäisi olla kaikki menestyksen peruspalaset olemassa, ehkä varsinaisia maalintekijöitä ei riesaksi asti nipussa ole, mutta tehojen pitäisi jakaantua toivottavasti laajemmalle rintamalle. Vähän kärjistäen laadukkaalla puolustuksella, sekä erinomaisella maalivahdilla ja ykkössentterillä mentiin Kiven kanssa aina mestaruuteen asti.
Maalivahdeista ei tarvitse keskustella tai olla huolissaan. Peluutettiin alkulohko nyt miten päin vain, niin puolivälierissä ja siitä eteenpäin Annunen pelaa. Oli aivan loistava harjoituspelissä Kanadaa vastaan, ja kaikesta toiminnasta huokuu rauhallisuus ja itsevarmuus. Antaa varmasti Suomelle mahdollisuuden mennä pitkälle.
Puolustus oli Kanadaa vastaan yllättävän paljon vaikeuksissa. Varsinkin Heinola-Honka parivaljakolla riittää kyllä parannettavaa ja rutkasti. Kaiken kaikkiaan pakkienkin työskentelyä helpottaisi, että koko joukkue pääsisi mahdollisimman nopeasti samalle sivulle sen suhteen, miten halutaan avata peliä. Siitä tulee tuskallista katsottavaa, jos pakkien kiekollinen taito hyödynnetään siihen että kiekko kuskataan punaviivalle ja heitetään päätyyn samalla kun laiturit ovat karanneet liian ylös ja ovat seisovin jaloin siniviivalla. Pelottavan paljon Kanadaa vastaan puskettiin heti ylöspäin kun kiekko saatiin, riippumatta siitä oliko siinä mitään järkeä. Pakiston vahvuus on kiekon kanssa, ei ilman sitä. Honka tästä tietysti aivan ääriesimerkkinä. Vuosi sitten jo toivoin, että jos NHL-ura on tavoitteena, niin opettakaa herran jumala nyt joku myös hieman sitä puolustamista miehelle, mutta ei taida olla vuodessa paljon tapahtunut sen suhteen, ainakaan näin kansainvälisten pelien näkövinkkelistä. Puolustus on silti hyvä Suomella, mutta sitä ei ole luotu sellaiseen peliin, jossa Suomi ei hallitse kiekkoa.
Hyökkääjissä oli hyviä onnistujia, mutta toki myös hieman heikompia suorituksia Kanada-pelissä. Yleisesti sanoisin, että vaikka Suomen joukkue ei ole koolla pilattu, niin Kanadaa vastaankin väännöissä ja fyysisyydessä pärjättiin aivan riittävällä tasolla, kiekossa pitää pystyä pysymään ja hyvällä liikkeellä sekä riittävällä taitotasolla hyökkääjillä on siihen edellytykset. Varsinkin toisessa erässä Kanadaa vastaan mitään hyökkäyspeliä ei vain käytännössä ollut, koska oma kiekollinen peli jäi täysin olemattomiin. Kolmosketju oli selkeästi heikoin Suomen ketjuista, vaikea eritellä yksilötasolla heistä ketään sen kummemmin vaikka toki sinne esim. Erholtzille muutama karkea henkilökohtainen pelinlukuvirhe mahtui. Ykkönen oli ok, varsinkin Maccelli oli hyvä, Killisen paikalla toisaalta olisi voinut pelata melkein kuka vain, eikä varmaan olisi erottunut sen enempää hyvässä tai pahassa. Kakkosketjussa tuntui olevan hyvä roolitus ja varsinkin Oden tuntui istuvan erinomaisesti tuohon melko yksioikoiseen pelitapaan. Tykkäsin kovasti. Pelaaja, josta ei ehkä vielä puhuta niin suurissa otsikoissa, vaikka ehkä alkaisi pikku hiljaa olla syytä, on Aatu Räty. Nelonen oli erinomainen ja Juuselallakin meinasi mennä ohi, että kaveri ei tosiaan ole vielä edes varausikäinen ensi kesänä. Jos otteet jatkuvat samanlaisina, niin itse antaisin peliaikaa enemmänkin Rädyn veljeksille.
