Tähän voitaisiin lisätä seuraavaa. Suomi on tällä hetkellä suurten joukkuepelien osalta Pohjoismaiden paras. Suomi esiintyy EM-kisoissa nyt jalkapallossa, koripallossa ja lentopallossa. Ruotsi vain jalkapallossa ja käsipallossa, Tanska jalkapallossa ja käsipallossa. Norjassa ja Islannissa samoin jalkapallo ja käsipallo kuuluvat huippulajeihin, mutta kumpikaan maa ei pääse jalkapallon EM-kisoihin.
Suomi on siis joukkuepelien luvattu maa, vaikka käsipallo ei vielä oikein sujukaan. Ja Pohjoismaissa ei menestytä sellaisissa maailmanlaajuisissa lajeissa kuin maahockey, rugbyt, baseball tai kriketti.
Jalkapallo on Suomessa vahvassa nousussa ja todennäköisesti EM-kisapaikka nostaa sen arvostustakin toiselle tasolle. Kotimainen Veikkausliiga ei nyt edelleenkään ole kovin erikoista tasoa, enkä usko sen sellaiseksi nousevankaan. Puuttuu rahaa ja yleisö. Mutta pelaajien löytäjänä ja kehittäjänä sillä on tärkeä tehtävä: vain huippulahjakkuuksien kannattaa lähteä ulkomaille hyvin aikaisin, mutta sellaisia ei futiksessa nyt ole.
Jalkapallo on kesäinen ykköslaji ja jääkiekko talvinen. Jalkapallon harrastaminen on todella merkittävä asia monelle nuorelle aivan muista syistä kuin huippu-urheilun näkökulmasta. Hyvä, että futisväki saa intoa toimintaansa, sillä loppujen lopuksi jalkapallon harrastamisen laajuus palvelee tärkeitä yhteiskunnallisia päämääriä. Nuorten liikkumaan saaminen on nykyään todella vaikeaa ja kaikkein vähiten heitä motivoivat perinteiset liikuntaurheilun muodot. Joukkueessa saa olla kavereiden kanssa, pitää hauskaa ja siinä sivussa itsensä fyysisestikin kunnossa.