Suomen talous – absoluuttista totuutta etsimässä

[Dynamo]

Suomalainen talousproffa dissaa ranskalaista kollegaansa, kun tämä ajaa mielestään väärää agendaa.

Väärin. Nalle dissaa Pikettyä, koska Pikettyn johtopäätökset eivät toimi. Verotuksen kiristäminen ei ole johtanut talouskasvuun. Eipä tietenkään, koska kireä verotus lähestyy sosialismia, ja verotetut rahat saadaan kulutettua, vaikka kaikkien veroprosentti olisi täydet sata. Ongelma kireässä verotuksessa on se, että pääomat liikkuvat sinne, missä niille on odotettavissa hyvin tuottoja. Tällä hetkellä tilanne on se, että pääomat pikemminkin lähtevät Suomesta kuin tulisivat tänne hyvien tuottojen perässä.

Sinänsä Piketty on oikeassa siinä, että jos verotusta saataisiin globaalisti tasattua, niin veroparatiisien* vapaamatkustajaongelmasta päästäisiin eroon. Samalla esim. globaalit jättiyritykset (Apple, Amazon, Google jne.) saataisiin maksamaan veroja siinä missä pk-sektorin yrityksetkin, joilla ei ole mahdollisuuksia kierrättää tulojaan verotuksellisesti mahdollisimman edullisesti. Ongelma on se, että valtioiden suvereniteettiin kuuluu verotus, joten tähän on globaalisti vaikea puuttua. (En edes lähde esim. Kiinan omia yrityksiä suosivaan systeemiin, globaalisti on paljon vapaamatkustusta eri muodoissa, joita verotus on vain yksi osa.) EU:n sisällä toki voitaisiin puuttua vaikka Irlannin ja Hollannin yritysverotusjärjestelyihin, mutta sitäkään ei ole saatu aikaan. Onko Piketty tältä osin haihattelija, vai olisiko kansainvälinen verotuksen tasaus (yrityksille vähimmäisvero) jotenkin toteutettavissa, on sitten toinen asia. Tällä hetkellä, kun mietitään Suomen kilpailukykyä verotuksen suhteen, ei meillä ole varaa jäädä odottamaan joskus mahdollisesti päästävään konsensukseen yritysverotuksen harmonisoinnista edes EU:n sisällä. Päätökset on tehtävä reaalimaailman mukaan, nyt.

Edelleen muistutan siitä, että ennen Hartz-uudistuksia Saksasta puhuttiin EU:n sairaana miehenä. Jotenkin huvittavaa on se, että koko paketin (355 sivua) esitteli pääpiirteissään Volkswagenin henkilöstöjohtaja Peter Hartz, ei Saksan keskuspankin tai valtionvarainministeriön virkamiehet. Saksassa siis tarvittiin yrityselämän vaikuttaja kertomaan virkamiehille, miten reaalitalous toimii. Suomessa, jos joku yritysjohtaja tällaista yrittää (kuten Nalle), on seurauksena aina viestintuojan lyttääminen, samalla, kun itse viesti vaietaan kuoliaaksi.

Jos taloutta ajatellaan pidemmällä aikavälillä (kvartaali = 25 vuotta), niin Nalle on oikeassa. Verotusta on kevennettävä, ja samalla (ikävästi) rikkaat rikastuvat ja pienituloisten asema heikkenee (ainakin suhteessa rikkaisiin) - siis lyhyellä aikavälillä. Mutta lyhyen aikavälin tulokset eivät ole niitä, joita tulisi katsoa arvioitaessa valtion talouspolitiikan toimivuutta. Kekkonen aikanaan nimesi yhden kirjansa Onko meillä malttia vaurastua? En ole kirjaa lukenut, mutta otsikossa on viisauden siemen.

*veroparatiisi -> jotenkin aina huvittaa tämä sana, joka on käännösvirhe (tax haven = verosatama)

 

[hege]

Yksi haaste on siinä, että miksi normaalina palkansaajan sijoittaisin vaikka Suomi-indeksiin tai suomalaisten yhtiöiden osakkeisiin? Tämä sellainen mitä minusta sekä yritysjohdon että valtiojohden sekä ammatiyhdistysliikeiden johdon kannattaisi miettiä kovasti.
Jos vertailee vaikka 12kk indeksien tuottoa Nordnetissä niin miksi sijoittaa Suomeen kun meillä 12 kk tuotto on 4,15%, Euroopassa 13,48%, Ruotsissa 16,7% ja Yhdysvalloissa lähes 30% niin tuossa on peiliin katsomisen paikka monella eri taholla ja ajatuksen myyminen eteenpäin miksi sijoittaa Suomeen ei ole helppoa. Näen, että tässä on sellainen itseään ruokkiva kehä missä me jäämme koko ajan lisää jälkeen ja ongelmaan on varmasti useita syitä alkaen kankeasta ammattiyhdysmallista ja päätyen valitettavasti meidän keskimääräistä kunnianhimottomampaan ja kankeaan yritysjohtoon tai vaikka palkitsemisjärjestelmiin missä fokus usein helposti korkeimman johdon palkitsemisessa vaikka indeksiä tuijottettaessa ei ainakaan yritysjohdon palkitsemiseen pitäisi olla paljoa perusteita yleisellä tasolla. Näkisin, että niitä jotka tekee duunit hyvin (vaikka tämänkin määrittely on vaikeaa) pitäisi kannustaa jatkamaan ja palkita riippumatta ovatko siivoajia tai johtajia mieluummin kuin miettiä miten rangaista niitä jotka tekevät huonoa jälkeä tai miettiä liikaa sitä miten kaikki pitäisi jakaa tasan.

 

[Hilperi]

Verotuksen kiristäminen ei ole johtanut talouskasvuun.

Näiden Pikettyn ajatusten vastaanotto taitaa juuri nimenomaan riippua siitä haluaako vielä uskoa itsearvoisen talouskasvun lisäävän todellista yleistä hyvinvointia vai johtavan valumiseen pienelle porukalle ja elinympäristön tuhoutumiseen. Itse näkisin että kärjistetysti paras sijoitusvinkki nykymenolla on pronssinaulat. Ne eivät ruostu kun ruvetaan rakentamaan puuveneitä. Ketään ei vaienneta niin tehokkaasti kuin heitä, jotka tätä viestiä koettavat saada läpi. Nallet ja Kangasharjut saavat kyllä ihan mukavasti media-aikaa.

 

[tommy36]

Kärsijäen sanoisin, että osa meidän talouden haasteista johtuu siitä että meillä on pidetty liian pitkään arvossa "oikeita töitä" vaikka todellisuudessa kaikki työt on oikeita. Meillä pidetään hienona jos rakentaa oman talon suurin piirtein omista puista ja itse valetuista tiilista (ja onhan se hienoa) mutta kuinka järkevää se on ollut isossa kuvassa? Me jämähdettiin liian pitkäksi aikaa siihen sotakorvaus ja YYA-Suomi talouteen mikä toimi hyvin tietyssä kohtaa maailmaa ja aikaa ja joudutti teollistumista Suomessa erittäin paljon mutta me emme päässeet sitten siitä oikein eteenpäin mitenkään. Me olemme olleet hyvin luterilaista työhön ja säästäväisyyteen uskovaa kansaa mikä sekin on hyvä asia mutta, taas kärjistäen, olemme helposti sortuvaisia ajatteluun missä mietitään voisiko säästämällä euron (markan) menettää lisäarvoa vain 80 senttiä eikä sitä että voisiko käyttämällä euron enemmän saada lisäarvoa 1,40€ enemmän.
Meillä yhteiskunnan mekanismit on myös tehty perinteisen työelämän mallien mukaan mikä hillitseen ihmisten halua hypätä pois palkkatyöstä yrittäjiksi tai vaikka tehdä management buy outtia jostain isomman yrityksen osasta.
Kotimaisen pääoman keräämisen perinne on meillä ollut heikko kun ensin oltiin köyhiä ja sitten sitten (tämä minun perusvalitus) kaikki kansalaisten rahat piti laittaa asumiseen varsinkin -70 luvulla milloin kasvua olisi ollut helpompi saada jos yksityisiä pääomia olisi ollut saatavilla paremmin.

Tästä asumisesta on ihan puhuttu monen varakkaankin toimesta, että pitävät melko typeränä sitä oman asunnon ostamista, ja suosivat mielummin sitä vuokralla asumista. Se ketteröittää elämää, kun ei ole riippuvainen vaikkapa sen asunnon myymisestä, kun ja jos pitää äkillisesti paikkaa vaihtaa mm sen työn vuoksi.
Lisäksihän monella ne kokonaisasumiskustannukset ovat juurikin sen oman linnan maksamisen vuoksi melko tapissa, ja juurikin poissa siitä ostovoimaisuudesta, joka muutoin olisi.

Ja jos ei halua ostellakaan, niin sijoittamalla ne todennäköisesti tulisi parempaa tuottoa rahalle, ja samallahan se auttaisi talouttakin enemmän, kuin sen oman asunnon maksaminen.

Jossakin kohtaa sille asumisen hinnallekin tulee se kipuraja vastaan, ja sen asunnon arvo ei enää nouse, vaan paremminkin laskee, joten siksikin huono sijoitus ja erityisestikin tänä päivänä varsinkin.
Tässä seuraillut muutamaakin tapausta, jotka ovat pistelleet asumiskustannuksiinsa (ei edes sähkö, ja kiinteistöverot vielä mukana) monia vuosia jo sellaista paria tonnia/kk, kun olisivat vuokralla voineet hyvinkin asustella noin puolta pienemmällä jos eivät välttämättä tarvitse viittä huonetta siihen perusasumiseensa parille hengelle, ja laittaa sen toisen tonnin sivuun sijoituksiin ja saada niille kuitenkin koko ajan tuottoa, jolla edelleen kasvattaa sitä sijoitettavaa rahan määrää jne.

En edes ymmärrä miksi hitossa Ruotsissa joku täällä kerrotun tiedon mukaan haluaisi muutta siellä asunnonostamisen Suomen mallin mukaiseksi, koska heidän tavallaan on siihen kulutukseen ja sijoittamiseen saatu hitokseen enemmän rahaa kiertämään, ja siltäkin osin tulokset on nähtävissä. Siellä siis asunnon osto on kuitenkin vähän kuin sen vuokraisi, eikä suurella osalla ole lopulta edes tarkoitusta saada asuntoa koskaan maksettua, mutta tällä tavalla on kuitenkin asumisen taso saatu vastaamaan perheen tarpeita.

Tokihan sielläkään ei sitten välttämättä ole ihan ketterää päästä irti asunnosta, ja ostaa sitten uutta pienempää tarpeen vähetessä, mutta toisaalta sillä ei ehkä aina ole väliäkään, sillä siihen nykyiseen asumiseensa saattaa kuitenkin varat riittää jatkossakin.

En ole koskaan ymmärtänyt Suomalaisten hillitöntä halua maksaa toisen vanhasta paskasta maltaita, että saa vaan sen oman ihgun linnan. Lopultahan se kuitenkin on se kuluttaja, joka sen asunnon hinnan itse määrittää. Jos on valmis maksamaan pienestä omakotitalosta vuokratontilla liki 400K ja vieläpä suureksi osaksi lainoittamalla, niin pitää muumit olla jo kaukana kotomailta.

 

[vanukas]

*veroparatiisi -> jotenkin aina huvittaa tämä sana, joka on käännösvirhe (tax haven = verosatama)

Ranskaksikin se on paradis fiscal, ruotsissa skatteparadis, saksassa Steuerparadies. Varmaan muissakin kielissä paratiisi ilmenee. Liekö kaikki kääntäneet juuri englannista virheellisesti?

 

[opelix]

En ole koskaan ymmärtänyt Suomalaisten hillitöntä halua maksaa toisen vanhasta paskasta maltaita, että saa vaan sen oman ihgun linnan.

Vanhasta paskasta ei kannata kenenkään maksaa maltaita mutta omassa elämässäni mikään muu kuin ihan omatonttisen omakotitalon omistaminen ei ole käynyt mielessäkään. Tällaisena viiskymppisenä on pari poikaa siellä rouvan kanssa kasvatettu, on vakiduunit ja Jyväskylään asetuttu ja juurruttu. Myös muuta sukua asuu paikkakunnalla. Vaikka talouden kannalta kuviota voi jonkun dynamiikan suhteen kyseenalaistaa niin asuminen on elämän kannalta niin olennainen asia että siitä ei ole tingitty. On ikioma kotipesä koko perheelle, todennäköisesti vielä vuosikaudet jos terveyttä riittää. Tässä asiassa olen hyvin konservatiivinen. Tuleva sukupolvi voi ajatella toki toisin.

Se on sitten eri asia 25-vuotiaana juuri valmistuneena tehdä pysyvää ratkaisua ennenkuin työkuviot ovat vakiintuneet. Siinä ketteryys voi olla vielä lisäarvo.

 

[mjr]

Väärin. Nalle dissaa Pikettyä, koska Pikettyn johtopäätökset eivät toimi.

Toinen näistä on arvostettu taloustieteilijä, toinen on pankkimies (eli osittain julkisen sektorin edustaja - too big to fail -sektori, jonka epäonnistumiset aina sosialisoidaan). Nallehan kertoi taannoin lukeneensa Keynesin läpi vessassa käydessään (huom. minimaalinen kärjistys) ja totesi täysin kevyeksi taloustieteilijäksi. Tuota perusteetonta itseluottamusta ja perusteltua mulkkuutta on välillä melkein pakko ihailla...

 

[Byvajet]

Tuota perusteetonta itseluottamusta ja perusteltua mulkkuutta on välillä melkein pakko ihailla...

Hauras pieni poikahan Nallen taustalla on. Nämä ovat niitä ongelmia, joiden kanssa peruskansa opettelee tulemaan toimeen terapioissa. Mielenterveydeltään oireilevat kyseenalaistavat oman arvonsa ja yrittävät löytää terapeutin kanssa elämään näkökulman, jonka kautta he kokisivat itsensä arvokkaiksi ja merkityksellisiksi.

Nalle terapioi itseään huutamalla huomiota. Ja sitähän hän asemansa vuoksi saa. Hän kaipaa rakkautta ja hyväksyntää, mutta ei osaa tunnistaa tai tunnustaa tarvettaan vaan itsensä kohtaamisen sijaan käyttäytyy kuin huomiohakuinen epävarma teini.

Ihmisen sosioekonomisesta asemasta riippumatta toistuva tietoinen pyrkimys hakea huomiota tai aiheuttaa eripuraa kertoo sisäisestä rikkinäisyydestä. Jotta tämä vältettäisiin, on tärkeää ottaa lapsia syliin ja osoittaa heille rakkautta ja hyväksyntää teoista riippumatta.

Aikuismaisesti ja rakentavasti käyttäytyviä ihmisiä kasvatetaan tukemalla. Jos lapsi ei kotoa lähtiessään koe olevansa hyväksytty, seurauksena on mahdollisesti koko elämän kestävä hyväksynnän etsiminen esimerkiksi huomiohakuisella käytöksellä.

 

[Dynamo]

Ranskaksikin se on paradis fiscal, ruotsissa skatteparadis, saksassa Steuerparadies. Varmaan muissakin kielissä paratiisi ilmenee. Liekö kaikki kääntäneet juuri englannista virheellisesti?

Pikaisella tutkinnalla tax haven on ilmeisesti ollut käytössä jo 1920-luvulla englanninkielessä, kun taas nuo käännökset ovat tulleet 1950-luvulla. Haven -sanalla on myös merkitys "sanctuary", joka tarkoittaa paitsi pyhäkköä, myös turvapaikkaa (joita pyhäköt ovat olleet kriiseissä). Eipä tuota haven sanaa juuri (käsittääkseni) enää juuri tuossa merkityksessä käytetä, mutta siis kaiken kaikkiaan: olet ainakin osittain oikeassa, ja olin väärässä -ainakin "satama" käännöksen osalta. Saksassa on Steuerparadies sanan ohella käytetty myös sanaa Steueroase ("tax oasis") "verokeidas".

 

[BigRedCat]

Toinen näistä on arvostettu taloustieteilijä, toinen on pankkimies (eli osittain julkisen sektorin edustaja - too big to fail -sektori, jonka epäonnistumiset aina sosialisoidaan). Nallehan kertoi taannoin lukeneensa Keynesin läpi vessassa käydessään (huom. minimaalinen kärjistys) ja totesi täysin kevyeksi taloustieteilijäksi. Tuota perusteetonta itseluottamusta ja perusteltua mulkkuutta on välillä melkein pakko ihailla...

Piketty vaikuttaa kyllä todella paljon Nallea mulkummalta ja paskemmalta ihmiseltä vaikka onkin näistä kahdesta taloustieteilijästä selvästi tunnetumpi ja arvostetumpi. On perheväkivaltaa ja sittemmin victim shamennut pahoinpitelemäänsä exää kunnianloukkauksen arvoisesti.

Pikettyä myös kritisoidaan taloustieteilijöiden keskuudessa melkoisesti vaikka nauttiikin suhteetonta kansansuosiota.

 

[IceWalker]

Aina kun Wahlroos avaa suunsa, vasemmisto saa hepulin. Tämä on tuskin poikkeus. Suomessa menestyminen tarkoittaa velvollisuutta luovuttaa saavutettu hyvä muiden kulutettavaksi.

”Kun joku ääliö vasemmalta esittää veronkorotuksia” – Björn Wahlroos kertoo, mitä Suomessa ei tajuta

”Suuri kysymys on, lähteekö jengi veks tästä järjestelmästä. Pääomat ja sijoitukset ja kapitalistit äänestävät jaloillaan”, taloustieteilijä Björn Wahlroos varoittaa Suomen talouden romahduksesta.

www.iltalehti.fi

Höö, hiukan pompöösi herrasmies bara en finlandsvenskt, mutta oikea kysymys on, pitääkö Nallen analyysi paikkansa.

Nallehan toteaa kliinisesti, että tämä yhteinen taloutemme ei ole moraalitalous. Me emme saavuta hyvinvointivaltiollamme mitään erityisiä moraalipisteitä sijoittajien silmissä. Sijoittajat arvostavat saavutettua tuottoa. Onko Suomi hyvä maa sijoittajalle, on myös hyvin tärkeä kysymys.

Talous on todella herkkä asia, Sammon ohjaajiin pyrkivät monet. Pidän Sammon ryöstöä tosin typeränä tarinana, eihän venäläinen sellaista keksisi. Eri asia, jos suomalaiset olisivat ryöstäneet luonnonvaroja, vaikkapa jääkarhunnahkoja. Sammon ohjaajan pitää kuitenkin muistaa, että talous toimii omien lakiensa, varsin muuttuvien, kautta.

Pitänee muistuttaa siitäkin, että taloustieteilijöiden joukossa on monia sellaisia, jotka tietäisivät, miten talous toimisi optimaalisesti, mutta eivät sitä uskalla kertoa. Sen sijaan, he keksivät uusia teorioita, joiden tarkoituksena on jakopolitiikan puolustaminen.

Sekin kannattaa muistaa, että vain pieni osa maailmasta sijaitsee Pohjolassa. Tuolla muualla on erittäin paljon talouksia, joissa ei tunneta hyvinvointivaltiota. Kaakkois-Aasian maissa tehdään lapsia ja töitä. Ilmankos talouden kasvun edellytykset ovat hyvät. Suomessakin oli sotien jälkeen näin. Mutta ikäpyramidi kääntyi ja Suomi joutui selviytymistaisteluun.

Tätä ei vielä vasemmisto, ay-liike tai moni sit. ei ole kuitenkaan ymmärtänyt. Halusimme tai emme, Suomen talouden tila on kaikille kohtalonkysymys. Emme voi enää tekohengittää hyvinvointiamme entiseen malliin. Tosin juonena lieneekin se, että kun suuret ikäluokat ovat vainajoituneet ykkösluokassa, jo 60-v eläkkeelle täysin eduin, niin sitten alkaa kunnon pudotuspelit. Ja siirrymme suoraan kolmosluokkaan, matkustamaan vaunujen väliin.

Nuoremmat ikäluokat ymmärtävät tämän: Nalle on heille figuuri, joka osoittaa vain tien. Olisi ay-pomoillakin pieni kiire keksiä uutta nokiaa tänne. Mutta sen sijaan laitetaan varmemmaksi vakuudeksi vienti kiinni: etteivät nekään, jotka made in finland-tuotteita ostavat, ainakaan meiltä mitään ostaisi.

Ja niin olemme ajattelussa, jota Ville Ranta pilapiirroksineen edustaa. On ilkeä kapitalisti, joka vie köyhiltä viimeisetkin siemenperunat. Me vaan elämme toisten rahoilla, kunnes loppu tällekin tulee. Toisten rahoilla eläminen on moraalisempaa. Malja sille, toverit!

 

[Ollakseni]

Sammon ryöstöä tosin typeränä tarinana, eihän venäläinen sellaista keksisi. Eri asia, jos suomalaiset olisivat ryöstäneet luonnonvaroja, vaikkapa jääkarhunnahkoja.

Mitä tekemistä Sammon ryöstöllä ja keksimisellä on venäläisten kanssa? Sampo oli Seppo Ilmarisen keksintö ja se annettiin Pohjan Akalle Louhelle. Eli lappalaisille. Ellei sitten vedä jotain suoraa yhteyttä venäläisten ja lappalaisten välille. Tai pidä karjalalaisia venäläisinä (toki ei niinkään kaukaa hyvin perinteikäs rasistinen näkemys).

Kaakkois-Aasian maissa tehdään lapsia ja töitä. Ilmankos talouden kasvun edellytykset ovat hyvät. Suomessakin oli sotien jälkeen näin. Mutta ikäpyramidi kääntyi ja Suomi joutui selviytymistaisteluun.

Siellä on vielä aika paljon kasvua edessä monilla mailla että saavutettaisiin Suomen taso taloudellisesti. Niissäkin maissa toki syntyvyys lähtenyt laskuun (Singaporessa 1,1 lasta per nainen). Vietnam, Thaimaa, Malesia ja Brunei myös alle kahden ja muut matkalla siihen suuntaan.

 

[Dynamo]

Pitänee muistuttaa siitäkin, että taloustieteilijöiden joukossa on monia sellaisia, jotka tietäisivät, miten talous toimisi optimaalisesti, mutta eivät sitä uskalla kertoa. Sen sijaan, he keksivät uusia teorioita, joiden tarkoituksena on jakopolitiikan puolustaminen.

Ongelma on myös poliittinen päätöksenteko. Ajetaan oman eturyhmän etuja. Eikä tämä koske vain Suomea. Joku joskus kertoi, että Boeing rakentaa lentokoneiden osia 30 osavaltiossa tjsp. Tällä saadaan osavaltioiden päättäjät Washingtonissa myötämielisiksi kokonaisuutena, kun työpaikkajätti voi siirtää valmistusta osavaltiosta toiseen, jos joku osavaltion edustaja ei ymmärrä äänestää yhtiön edun mukaisesti. Samoin Amazon taisi kilpailuttaa osavaltioita vero- yms. eduin, kun kakkospääkonttorille haettiin paikkaa. Kotimaisista puolueista löytyy "aika paljon" esimerkkejä oman eturyhmän priorisoinnista kansallisen edun edelle.

 

[Ann Arbor]

Tiedä sitten, onko esim. muissa Pohjoismaissa kansan mentaliteetti talouskasvua, kovaa työtä ja yrittämistä kohtaan todella niin paljoa erilainen, mitä täällä Suomessa. Onko se todella niin, että se tyypillisin ruotsalainen katsoo samaan aikaan Bloombergin talousuutisia, kun suomalainen Sohvaperunoita?

Kakun jakaminen on toki demokraattisessa hyvinvointiyhteiskunnassa tärkeä asia, mutta välillä näyttää siltä, että yhä harvempi on kiinnostunut siitä, miten sitä kakkua kasvatettaisiin.

 

[Jeffrey]

Näiden Pikettyn ajatusten vastaanotto taitaa juuri nimenomaan riippua siitä haluaako vielä uskoa itsearvoisen talouskasvun lisäävän todellista yleistä hyvinvointia vai johtavan valumiseen pienelle porukalle ja elinympäristön tuhoutumiseen. Itse näkisin että kärjistetysti paras sijoitusvinkki nykymenolla on pronssinaulat. Ne eivät ruostu kun ruvetaan rakentamaan puuveneitä. Ketään ei vaienneta niin tehokkaasti kuin heitä, jotka tätä viestiä koettavat saada läpi. Nallet ja Kangasharjut saavat kyllä ihan mukavasti media-aikaa.

Pikettyn ajatukset ovat yksinkertaisesti suhteellisen kapeakatseisia ja toimimattomia pidemmällä aikavälillä, kuten jo kerrottiin.

Ihmiskunnan talouskasvu ja hyvinvointi oli melkolailla laskusuunnassa lähes kaksi tuhatta vuotta. Toki kun mennään näin kauas historiaan niin alueelliset erot olivat valtavia, mutta antiikin Rooman elintaso saavutettiin seuraavan kerran 1700-luvun lopun Manchesterissä. Ihmiskunta vietti lähes kaksi tuhatta vuotta melkoisessa korpivaelluksessa, ja tämä oli nimenomaisesti tätä "ei-talouskasvun" ja "ei-kapitalismin" aikaa. Tuskin tuolta aikajanalta montaa sellaista ajanjaksoa löytyy, jota kukaan voisi millään hyvinvointimittarilla haikailla tai sanoa talousjärjestelmän toimineen silloin paremmin tai edes varojen jakautuneen laajemmalla joukolle ihmisiä.

1700-luvun elintasonkasvu lähti teollistumisesta jota sitten saapui vahvistamaan markkinatalous. Markkinatalous oli täysin keskeinen tekijä sille, että ihmiskunnan hyvinvointi lähti nousemaan siitä mitä se oli silloin heti ajanlaskun alun jälkeen. Toki ihmiskunnassa edelleen on kriisinsä, mutta jos ajatellaan mitä se oli aikaisemmin ja kuinka paljon nyt on ihmisiä talousjärjestelmän kannateltaviksi, niin melko yksiselitteisesti itseisarvoisen talouskasvun voi todeta olevan hyvä tai ainakin välttämätön. Se taso jossa me voidaan nyt hyvinvointimme kanssa kekkuloida, se miten köyhäkin tulee toimeen ja miten aikalailla kaikilla on ruokaa - on aika erilaista kuin mitä se oli silloin aikavälillä 0000-1780. Harva täälläkään esimerkiksi tuolla AY -liikkeen ketjussa toteaa "hei toverit, ajattelin jatkuvan kasvun olevan pahasta - ehdotetaan 10% palkkojen pienennystä kaikkiin työehtosopimuksiin".

Niin ja se Rooma! Antiikin Rooma rikastui orjuuttamalla ja yliverottamalla valloitettuja alueita. Ja köyhtyi sekä lopulta kaatui sen takia, että valtion rahankäyttö oli holtitonta ja lopulta talousongelmat ja poliittinen korruptio johti myös sotavoimien heikkenemiseen. Suomi ei valitettavasti voi orjuuttaa, yliverotustakin jo kokeiltu, nyt pyritään estämään se holtiton rahankäyttö ja toivottavasti tästä päästään jaloilleen.

Yhä edelleen hyvinvointi- tai elintasonäkökulmasta en toivo, että olisin syntynyt pre-kapitalismi ajanjaksolle tuonne ennen 1780-lukua. En edes toivo, että olisin syntynyt tuolle ei-jatkuvakasvu aikavälille 0000-1780

 

[Cobol]

Hyvä teksti @Jeffrey ja kun katsotaan tätä hetkeä Suomessa ja Suomen ulkopuolella länsimaissa, ollaankin mielenkiintoisessa tilanteessa. Kapitalismi ja markkinatalous on rikki. Ennen kaikkea USA:ssa, mutta myös muualla. Enää ei USA:ssa nousta omalla työllä rikkaaksi samalla tavalla kuin ennen. Tämä vaikuttaa nuorempien sukupolvien elämään ja uskoon tulevaisuudesta ratkaisevasti. Kolumni | Amerikkalaiset nuoret voivat pahoin, ja yksi syy siihen on katkeruus

Vaikka Suomi ei ole USA, meillä vaikuttaa talouskasvun puute muita maita enemmän. Yksinkertaisesti siksi, että olemme finanssikriisin jälkeen jääneet ns. luokalle. Ja kasvun puute estää normaalia kehitystä kapitalismissa ja markkinataloudessa. Talouskasvua ei juuri ole, mutta koneiston pyörittämiseksi otetaan aina uutta velkaa. Velka itsessään ei ole pahasta, mutta ns. syömävelkana se on kallista nuorille ja tuleville sukupolville. Tässä mielessä poliittinen järjestelmä ja markkinat ovat epäonnistuneet Suomessa.

Talouskasvun puute antaa myös vähemmän jakovaraa ylhäältä alas. Alimpien desiilien duunarien palkat joustavat siksi. Alaspäin.

 

[Jeffrey]

Onko se todella niin, että se tyypillisin ruotsalainen katsoo samaan aikaan Bloombergin talousuutisia, kun suomalainen Sohvaperunoita?

Saattaa se olla niinkin. Suomessa vaurastuminen, tulot ja sijoittaminen on melko pahasti demonistoitu. Tunnen jopa järkeviä liberaaleja talousihmisiä jotka lepuuttavat rahojaan mieluummin säästöinä kuin sijoittaa niitä. Tämä argumentilla "sijoittamisella voi hävitä kaiken".

Suomen Pankin tilastojen mukaan suomalaisilla oli vuoden 2023 lopussa käteistalletuksia noin 108,7 miljardia euroa. Näistä 38,1 oli sentään jonkinlaisella korkotilillä tuomassa vaurautta, mutta 70,6 miljardia oli puhtaasti käteistalletuksina.

Talousoppien mukaisesti ihmisillä tulisikin olla käteistä tilillä, joten tuon koko summan sijoittaminen ei liene realistista. Jos siitä 70 miljardista kuitenkin saataisi sijoituksiin houkuteltua edes puolet, toisi se meidän kansantalouden kiertoon useita miljardeja euroja ja myös verotuloina ainakin sen 0,5-1 miljardia joka ikinen vuosi.

Tätä rahaa on yritetty saada sijoitustileille esimerkiksi osakesäästötilin porkkanan luomalla. Tässä on ehkä jopa onnistuttu, sillä esimerkiksi 2020 kesäkuussa suomalaisilla oli talletuksia noin 100,4 miljardia, joista 87,8 miljardia oli käyttötileillä - osakesäästötili on ollut auki 2020 alusta, tuon aikaista dataa en nyt löytänyt.. Siltikin sanoisin, että tämä on edelleen sellainen tekijä, johon valtion tulisi luoda laajempia kannustimia. Eli miten saadaan nuo tileillä makaavat rahat tehokkaapaan käyttöön meille kaikille hyvinvointia luomaan.

 

[Ann Arbor]

Saattaa se olla niinkin. Suomessa vaurastuminen, tulot ja sijoittaminen on melko pahasti demonistoitu. Tunnen jopa järkeviä liberaaleja talousihmisiä jotka lepuuttavat rahojaan mieluummin säästöinä kuin sijoittaa niitä. Tämä argumentilla "sijoittamisella voi hävitä kaiken".

Itsekin epäröin pitkään aktiivisen sijoittamisen aloittamista, mutta tuo mainitsemasi "sijoittamisella voi hävitä kaiken" ilmeisen yleinen argumenttihan pätee ennen kaikkea kaikista korkeariskisimpään sijoittamiseen, eli vaikkapa johonkin upouuteen startup-yrirykseen investoimiseen, mutta näille ihmisille pitäisi kertoa, että maailma on täynnä matalakuluisia indeksirahastoja, mihin sijoittaminen on hyvin vaivatonta, eikä vaadi suuria alkupääomia. Tokihan indeksirahastotkin sahaavat markkinoiden mukana ylös ja alas, mutta pitkän aikavälin trendi on ollut koko ajan ylöspäin.

Ns. kansankapitalismi näyttää Suomessa olevan edelleen lapsenkengissään. Sen sijaan, että jengi laittaisi vaikka parikymppiä viikossa rahastoon, menee ne lottokuponkiin.

 

[BitterX]

Saattaa se olla niinkin. Suomessa vaurastuminen, tulot ja sijoittaminen on melko pahasti demonistoitu. Tunnen jopa järkeviä liberaaleja talousihmisiä jotka lepuuttavat rahojaan mieluummin säästöinä kuin sijoittaa niitä. Tämä argumentilla "sijoittamisella voi hävitä kaiken".

Suomen Pankin tilastojen mukaan suomalaisilla oli vuoden 2023 lopussa käteistalletuksia noin 108,7 miljardia euroa. Näistä 38,1 oli sentään jonkinlaisella korkotilillä tuomassa vaurautta, mutta 70,6 miljardia oli puhtaasti käteistalletuksina.

Luin jokin aika sitten mielenkiintoisen jutun 90-luvun laman vaikutuksista suomalaisten riskikäyttäytymiseen.

Tilannehan meni niin, että ennen lamaa suomalaiset rahoitusmarkkinat eivät olleet kovinkaan vapaat. 80-luvulla rahoitusmarkkinoita vapautettiin samaan aikaan, kuin talous oli ylikuumenemassa ja Neuvostoliitto hajoamassa. Seuraukset tiedetään: monien taloudellisten yhteensattumien ja maailmanpoliittisten muutosten summa aiheutti Suomelle suuren clusterfuckin.

Nuo olivat suomalaisten nykysukupolvien ensimmäisiä kokemuksia vapaista rahoitusmarkkinoista ja idänkaupan (josta olimme hyvin riippuvaisia) romahduksen sekä talouslaman yhteisvaikutuksen myötä tulos oli sosiaalisesti kamala. Mahdollisesti osittain siksi suomalaisille jäi jopa traumaattinen arkuus sijoittamista kohtaan.

Lisäksi neljä vuosikymmentä kestänyt idänkaupan aika suosi valtiovetoisia teollisusyrityksiä, joten pien- ja perheyrittämisen kulttuuri pääsi sinä aikana Suomessa rapautumaan. Talous oli korostetun suuryritysvetoista, jonka myötä yrittäjyyden asennemaailmaan ei kasvatettu kotona eikä kouluissa. Siihen ei ollut silloin tarvetta, koska reitti oli karrikoidusti lukioon -> TKK:lle -> Valmetille inssiksi tai sitten vaihtoehtoisesti peruskoulusta Yhdistyneille paperikoneelle kolmivuoroon. Molemmat reitit niin sanotusti pomminvarmoja ja molemmissa pääsi korkeaan elintasoon käsiksi.

Osasyy ongelmiimme on ehkä se, ettemme ole vieläkään oikein sopeutuneet. Sijoittamisen sekä yrittämisen suhteen olemme yhtä hyvin arkoja ja osittain siksi maamme varallisuus ja vienti eivät ole kehittyneet verrokkimaiden tahtia. Nokia-buumi siinä oli välissä, mutta vaikka sen vaikutukset olivat Suomen kannalta pääosin valtavan positiivisia paitsi taloudellisesti niin myös henkisesti, voi myös kysyä, että sokaisiko se valtiota ja kansankuntaa siinä määrin, että aikakausi jopa hidasti eroon pääsyä tästä vanhasta painolastista?

 

[Sonny Burnett]

Tiedä sitten, onko esim. muissa Pohjoismaissa kansan mentaliteetti talouskasvua, kovaa työtä ja yrittämistä kohtaan todella niin paljoa erilainen, mitä täällä Suomessa. Onko se todella niin, että se tyypillisin ruotsalainen katsoo samaan aikaan Bloombergin talousuutisia, kun suomalainen Sohvaperunoita?

Kakun jakaminen on toki demokraattisessa hyvinvointiyhteiskunnassa tärkeä asia, mutta välillä näyttää siltä, että yhä harvempi on kiinnostunut siitä, miten sitä kakkua kasvatettaisiin.

Meanwhile in Iceland.

Ei ihan tuore juttu mutta kuitenkin sopii tähän.

Islannin keskiluokka katosi talouskriisissä

Islanti näyttää monien talousmittarien mukaan selvinneen vuosien 2008–2009 talouskriisistä kohtalaisen hyvin.

www.hameensanomat.fi

 

[Hilperi]

Pikettyn ajatukset ovat yksinkertaisesti suhteellisen kapeakatseisia ja toimimattomia pidemmällä aikavälillä, kuten jo kerrottiin.

Ihmiskunnan talouskasvu ja hyvinvointi oli melkolailla laskusuunnassa lähes kaksi tuhatta vuotta. Toki kun mennään näin kauas historiaan niin alueelliset erot olivat valtavia, mutta antiikin Rooman elintaso saavutettiin seuraavan kerran 1700-luvun lopun Manchesterissä. Ihmiskunta vietti lähes kaksi tuhatta vuotta melkoisessa korpivaelluksessa, ja tämä oli nimenomaisesti tätä "ei-talouskasvun" ja "ei-kapitalismin" aikaa. Tuskin tuolta aikajanalta montaa sellaista ajanjaksoa löytyy, jota kukaan voisi millään hyvinvointimittarilla haikailla tai sanoa talousjärjestelmän toimineen silloin paremmin tai edes varojen jakautuneen laajemmalla joukolle ihmisiä.

1700-luvun elintasonkasvu lähti teollistumisesta jota sitten saapui vahvistamaan markkinatalous. Markkinatalous oli täysin keskeinen tekijä sille, että ihmiskunnan hyvinvointi lähti nousemaan siitä mitä se oli silloin heti ajanlaskun alun jälkeen. Toki ihmiskunnassa edelleen on kriisinsä, mutta jos ajatellaan mitä se oli aikaisemmin ja kuinka paljon nyt on ihmisiä talousjärjestelmän kannateltaviksi, niin melko yksiselitteisesti itseisarvoisen talouskasvun voi todeta olevan hyvä tai ainakin välttämätön. Se taso jossa me voidaan nyt hyvinvointimme kanssa kekkuloida, se miten köyhäkin tulee toimeen ja miten aikalailla kaikilla on ruokaa - on aika erilaista kuin mitä se oli silloin aikavälillä 0000-1780. Harva täälläkään esimerkiksi tuolla AY -liikkeen ketjussa toteaa "hei toverit, ajattelin jatkuvan kasvun olevan pahasta - ehdotetaan 10% palkkojen pienennystä kaikkiin työehtosopimuksiin".

Niin ja se Rooma! Antiikin Rooma rikastui orjuuttamalla ja yliverottamalla valloitettuja alueita. Ja köyhtyi sekä lopulta kaatui sen takia, että valtion rahankäyttö oli holtitonta ja lopulta talousongelmat ja poliittinen korruptio johti myös sotavoimien heikkenemiseen. Suomi ei valitettavasti voi orjuuttaa, yliverotustakin jo kokeiltu, nyt pyritään estämään se holtiton rahankäyttö ja toivottavasti tästä päästään jaloilleen.

Yhä edelleen hyvinvointi- tai elintasonäkökulmasta en toivo, että olisin syntynyt pre-kapitalismi ajanjaksolle tuonne ennen 1780-lukua. En edes toivo, että olisin syntynyt tuolle ei-jatkuvakasvu aikavälille 0000-1780

Toimivalla markkinataloudella ja nykykapitalismilla on vaan niin kovin vähän enää tekemistä keskenään. Noin pelkistetysti ensimmäinen pyrkii tuottamaan mahdollisimman hyvää tavaraa ja palveluita ihmisten todellisiin tarpeisiin kun taas jälkimmäinen mahdollisimman suurta voittoa laadun kustannuksella jopa keinotekoisesti luotuihin tarpeisiin. Ei minulla sitä ekaa vastaan mitään edelleenkään ole enkä usko että Pikettylläkään.

Mitä tulee länsimaiden elintason kasvuun, voidaan todeta että siinä on keskeisimpänä tekijänä teollistuminen ja ennen kaikkea fossiiliset polttoaineet. Ja jotta teollistuminen saatiin kunnolla käyntiin, tarvittiin ensin siirtomaiden apuja jota moni jopa riistona on pitänyt. Tekninen kehitys mahdollisti paljon, mutta onko nykyinen elintasomme kapitalismin ansiota vai onko innovointi pelkästään kapitalismin yksinoikeus? Mennään vaikka Kuubaan jossa on esim. vanha autokanta pidetty toiminnassa erittäin niukoilla käsillä olevilla resursseilla. Ja tämä ei sitten ollut kommentti jossa kommunismia mitenkään kehuisin, antikapitalisti voi olla ilmankin. Kunhan vain mainitsen että ihminen on kyllä ihan kekseliäs olento ympäristöstään riippumatta.

Fossiiliset ovat siis meidän elintasomme mahdollistajat eikä niiden korvaajia samassa mittakaavassa taida olla näköpiirissä vaikka kuinka toivomme.
Kapitalismiin kuuluu se että pitää juosta koko ajan entistä kovempaa pysyäkseen edes paikoillaan. Vaikka meidän pitääkin vähentää kulutustamme pysyäksemme planetaarisissa rajoissa, jopa edes se paikallaan pysyminen on enemmistölle tässä järjestelmässä melkoisen toivotonta - niistä sinunkin mainitsemistasi vähennyksistä puhumattakaan.

Nykyelintason vertaaminen aikaan ennen teollistumisen alkua on sinänsä epäreilua, koska emme todellakaan tiedä mikä tilanne olisi kokonaisuuden kannalta nyt jos kapitalismi ei olisi päässyt ryöpsähtämään niin hyperiksi mm. finanssisääntelyn purun ja fiat-rahajärjestelmän seurauksena. Todennäköisesti ainakaan ei tarvitsisi spekuloida ekosysteemin ja sitä kautta yhteiskunnankin romahduksella. En ole spesialisti Rooman imperiumin suhteen, mutta käsittääkseni sen romahduksen syyksi on montakin teoriaa. Loogiselta tuntuisi David Jonstadin mainiossa kirjassaan esittämä yhteenveto siitä, että kasautunut kompleksisuus heikensi yhteiskunnan resilienssiä tunnetuin seurauksin. Mikäpä onkaan analogia nykyiseen maailmantilanteeseen äärimmilleen viritettyine tuotantoketjuineen ja teknologioineen ympäristökatastrofin kolkutellessa ovella?

 

[IceWalker]

Mitä tekemistä Sammon ryöstöllä ja keksimisellä on venäläisten kanssa? Sampo oli Seppo Ilmarisen keksintö ja se annettiin Pohjan Akalle Louhelle. Eli lappalaisille. Ellei sitten vedä jotain suoraa yhteyttä venäläisten ja lappalaisten välille. Tai pidä karjalalaisia venäläisinä (toki ei niinkään kaukaa hyvin perinteikäs rasistinen näkemys).

Siellä on vielä aika paljon kasvua edessä monilla mailla että saavutettaisiin Suomen taso taloudellisesti. Niissäkin maissa toki syntyvyys lähtenyt laskuun (Singaporessa 1,1 lasta per nainen). Vietnam, Thaimaa, Malesia ja Brunei myös alle kahden ja muut matkalla siihen suuntaan.

Itse asiassa Kalevala syntyi Karjalan laulumailla, syvällä Karjalassa. Kun siitä lähdetään pohjoiseen, ollaan nykyisenkin Venäjän alueella. Tuolla alueella on nykyisin venäläisiä, aiemmin toki myös suomensukuisia kansoja. Viittaus koski myös Kalevalan tulkintaa, kansallisromantiikan kaudella. Ja kolmas koski Nallen afääreitä Sammossa. Kyseessä oli ironinen viittaus, mikä tietysti täytyy sinulle erikseen selittää. Ja vielä teet minusta rasistinkin. Kerrassaan "omaperäinen" ja typerä vassarikommentti.

Ongelma on myös poliittinen päätöksenteko. Ajetaan oman eturyhmän etuja. Eikä tämä koske vain Suomea. Joku joskus kertoi, että Boeing rakentaa lentokoneiden osia 30 osavaltiossa tjsp. Tällä saadaan osavaltioiden päättäjät Washingtonissa myötämielisiksi kokonaisuutena, kun työpaikkajätti voi siirtää valmistusta osavaltiosta toiseen, jos joku osavaltion edustaja ei ymmärrä äänestää yhtiön edun mukaisesti. Samoin Amazon taisi kilpailuttaa osavaltioita vero- yms. eduin, kun kakkospääkonttorille haettiin paikkaa. Kotimaisista puolueista löytyy "aika paljon" esimerkkejä oman eturyhmän priorisoinnista kansallisen edun edelle.

Kansallinen etu pitäisi jossakin kohdin huomioida, ainakin silloin kun ollaan pieni kansantalous, jolla riittää tekemistä talouden tuunaamiseksi. Valitettavasti kansallinen etu on nykyisin yritysten ja sijoittajien etu. Kapitalismi toimii näin eikä suomalaisen raskaan hyvinvointivaltion turvaaminen kuulu sen sivutuotteisiinkaan. Hallituksen pitäisi kyetä saamaan aikaan kompromissi, jossa vähäisissä asioissa annetaan hiukan siimaa, mutta tärkeämmissä ei. Työn siirtyminen muualle on uhkatekijä, joka koskee tietysti myös suurimpia talouksia, kuten joissakin USA:n osavaltioissa tai teollisuusalueilla on käynyt.

USA:lla on kuitenkin epäreiluja keinoja vaikuttaa maailmantalouteen, Suomella ei näitä ole. Joudumme kilpailemaan suuryrityksistä ja työpaikoista tavalla, joka väistämättä vaikuttaa myös joihinkin saavutettuihin etuihin. Suomella on myös kilpailuvaltteja, mutta niin on Ruotsillakin tai Saksalla. Meillä on ollut aikaisemmin tukena aika vahva Venäjän kauppa, nyt sekin etu on menetetty. Yritykset joutuvat jatkuvasti etsimään uusia vientimarkkinoita. Ovatko tuotteemme kyllin houkuttelevia ja osaammeko myydä niitä, on myös äärimmäisen keskeinen kysymys.

Suomalainen yhteiskunta on juuttunut aikoihin, joita ei enää ole eikä tule. Tämän Wahlroos puheenvuorossaan tuo julki. Ajatus siitä, että me voisimme rakentaa lintukotoamme maailmantaloudesta piittaamatta, on edelleen meillä voimissaan. Kun kysytään talouden sopeuttamisesta vasemmalta, saadaan tutut keinot verojen lisäyksestä rikkailta ottamiseen, tai haitallisiin yritystukiin. Oikea kysymys olisi se, miten saamme taloutemme toimimaan tehokkaasti, vaikkapa nyt sitten Irlannin esimerkkiä noudattaen.

Ongelmiemme syvyys on siinä, että työtekijät vanhenevat ja vähenevät ja samaan aikaan sosiaalimenot kasvavat kasvamistaan. En itse usko, että pääsemme enää mihinkään suomalaiseen kompromissiin asiasta, vaan joudumme talouden tarkkailuluokkaan varsin pian. Niin kauan kuin Eurooppa sentään kasvaa taloudeltaan hienoisesti, saamme tarvittavaa tekohengitystä vielä demarihallituksellekin. Mutta kun väistämätön lama jossakin vaiheessa iskee, niin Suomi on silloin se jonon jatko, johon moukari iskee kaikkein kovimmin.

 

[Wristlock]

Myös Jäntti omaa näköjään ainakin jonkinlaisen ..ttuilun jalon taidon vastatessaan Nallen "..ttuilusoittoon"

Taloustieteilijä Markus Jäntti vastaa Björn Wahlroosin herjoihin: En ole koskaan ollut kommunisti – ja tiedän mitä Nalle oikeasti pelkää

Tukholman yliopiston taloustieteen professorin Markus Jäntin mielestä suursijoittaja Björn Wahlroos puhuu hänestä perättömiä – ja osoittaa näin miten miljonääri pelkää ranskalaisekononomisti Thomas Pikettyä. Suomessa käynyt Wahlroos puhui maanantaina kokoomuksen eurovaalitilaisuudessa...

demokraatti.fi

mm.
"Enhän minä ole koskaan edes ollut kommunisti. Luulen, että Wahlroos haluaa niin paljon huomiota, että puhuu joskus mitä sylki suuhun tuo."

"Piketty osoittaa hyvin, miten monen länsimaisen miljonäärin vauraus on itse asiassa syntynyt jollain muulla kuin näiden itsensä hellimällä tarinalla kovasta työstä ja liikemiesvaistoista. Yleensä mukana on hyvää poliittista ajoitusta, joskus ne ovat sukulaisuuksienkin ansiota."

"Kriisissä moni yritysjohtaja ryhtyy äkkiä sosialistiksi ja haluaa valtion auttavan häntä. Jälkeenpäin nämä hetket vaan usein unohtuvat, Jäntti sanoo."

"Jäntin mielestä Wahlroosinkin toiminta pankkikriisin ja 1990-luvun laman syövereissä muistuttaa Venäjän oligarkkeja, jotka pelasivat härskisti ja käyttivät hyväkseen Neuvostoliiton hajoamisen synnyttämää kaaosta.
– Monet läntiset oligarkit kehittivät vain jälkeenpäin toiminnastaan paremman ja myyvemmän sankaritarinan, ja he ratsastavat sillä maineella edelleen. Tätä he eivät tietenkään halua nyt kuulla."

 

[Jeffrey]

Mitä tulee länsimaiden elintason kasvuun, voidaan todeta että siinä on keskeisimpänä tekijänä teollistuminen ja ennen kaikkea fossiiliset polttoaineet.

Tämä on ihan totta, ei fossiilisten polttoaineiden laajamittaisesta käyttöönotosta voi syyttää kapitalismia vaan ensisijaisesti teollistumista. Toki kapitalismi loi teollistumiselle kasvualustan ja toki kapitalismi alkoi nostamaan elintasoamme varsin hurjasti vasta 1900-luvun aikana. Tähän myös sisältyi sosialististen liikkeiden syrjäyttäminen maailmanlaajuisesti.

Sekin on totta, että länsimainen yhteiskuntajärjestelmä on romahtamisen partaalla, tässä kuitenkin pääasiallinen ongelma on nykymuotoinen demokratia, jolla on ongelmia elää omien resurssien mukaisesti. Tästä on nähty esimerkki myös Suomessa viime vuosina, jossa valtaan noustiin lupailemalla kansalle antiikin ottein leipää ja sirkushuveja.

Ympäristökatastrofin suurin syy taitaa sekin olla ylikansoittuminen ennen kuin kapitalismi. Toki kapitalismi on auttanut tässä esimerkiksi mahdollistamalla hyvin suurelle osalle ihmiskunnasta ruuan ja lääkkeiden saannin, sekä toiminut kauttaaltaan hyvinvointia lisäävänä voimana. Edes sotia ei ole tarvinnut kapitalistien kesken järjestää ja sitä kautta maailman ihmismäärää kaventaa.

Ongelmat ovat toki ihan todellisia. Silti se kapitalismi lienee meille se paras mahdollisuus näiden ongelmien ratkaisuun. Ei kokoajan kovempaa juokseminen ole ongelma. Me itseasiassa tarvitaan sitä, jotta kyetään luomaan uusia järjestelmiä fossiilisten järjestelmien tilalle. Itseasiassa juuri nyt pahinta mitä me voisimme tehdä on hidastua ja taantua. Hidastaa ja taantua teknologian kehityksessä. Tästä voi hakea vaikka esimerkin mainitusta Kuubasta, ei se ole sen vähempää fossiilisia polttava valtio vaikka siellä on toimittu niukilla resursseilla ja taantuvalla taloudella.

Nykykapitalismissa lienee ongelmanssa, mutta se on kyennyt lopettamaan sodat, nälänhädän, tuomalla lääkkeet ja edellytykset elämälle suureen osaan kapitalistisia valtioita. Lisäksi se on kehittynyt ja esimerkiksi taloustaantumat ovat olleet aikojen saatossa kokoajan lyhyempiä ja kevyempiä yhteiskunnalle. Nyt sillä on seuraava haaste ympäristökatastrofin välttämisessä, jonka senkin ratkaisu on onneksi alkanut jo hyvin kauan aikaa sitten.

Itseasiassa kovan luokan kapitalistit ovat tätä nostaneet ympäristökatastrofia esiin jo ainakin 1950 -luvulta alkaen, mutta se ei ole saanut muita yhteiskunnallisia koneistoja mukaan. Nyt demokratia on ainakin jossain määrin mukana samassa kelkassa. En silti uskoisi, että demokratia tätä kykenee ratkaisemaan. Käytännössä meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko madaltaa keskimääräistä kulutusta valtavasti tai vähentää kuluttajia. Kuluttajat ovat vähenemässä melkoisen luontaisesti ainakin väliaikaisesti. Nyt tarvitaan se seuraava teollistumisen aalto ja sen kapitalisointi. Kapitalismi lienee tämänkin ongelman ratkaisussa se suurin mahdollistaja.

 

[IceWalker]

Myös Jäntti omaa näköjään ainakin jonkinlaisen ..ttuilun jalon taidon vastatessaan Nallen "..ttuilusoittoon"

Taloustieteilijä Markus Jäntti vastaa Björn Wahlroosin herjoihin: En ole koskaan ollut kommunisti – ja tiedän mitä Nalle oikeasti pelkää

Tukholman yliopiston taloustieteen professorin Markus Jäntin mielestä suursijoittaja Björn Wahlroos puhuu hänestä perättömiä – ja osoittaa näin miten miljonääri pelkää ranskalaisekononomisti Thomas Pikettyä. Suomessa käynyt Wahlroos puhui maanantaina kokoomuksen eurovaalitilaisuudessa...

demokraatti.fi

mm.
"Enhän minä ole koskaan edes ollut kommunisti. Luulen, että Wahlroos haluaa niin paljon huomiota, että puhuu joskus mitä sylki suuhun tuo."

"Piketty osoittaa hyvin, miten monen länsimaisen miljonäärin vauraus on itse asiassa syntynyt jollain muulla kuin näiden itsensä hellimällä tarinalla kovasta työstä ja liikemiesvaistoista. Yleensä mukana on hyvää poliittista ajoitusta, joskus ne ovat sukulaisuuksienkin ansiota."

"Kriisissä moni yritysjohtaja ryhtyy äkkiä sosialistiksi ja haluaa valtion auttavan häntä. Jälkeenpäin nämä hetket vaan usein unohtuvat, Jäntti sanoo."

"Jäntin mielestä Wahlroosinkin toiminta pankkikriisin ja 1990-luvun laman syövereissä muistuttaa Venäjän oligarkkeja, jotka pelasivat härskisti ja käyttivät hyväkseen Neuvostoliiton hajoamisen synnyttämää kaaosta.
– Monet läntiset oligarkit kehittivät vain jälkeenpäin toiminnastaan paremman ja myyvemmän sankaritarinan, ja he ratsastavat sillä maineella edelleen. Tätä he eivät tietenkään halua nyt kuulla."

Kun mennään herjan heittoon, niin totta kai Jäntti on oikeassa. Menestyvien kapitalistien joukossa on paskiaisia, mutta onko tämä jokin argumentti Wahlroosin talouteen liittyviä väitteitä vastaan, on kokonaan toinen kysymys. Tavoittelemme tässä nyt jotakin "kohtuusajattelua", jossa yrittäjä pysäyttää toimensa kunhan on ansainnut sanokaamme suomalaisten keskipalkkaa vastaavan kuukausitulon. Vai onko kapitalisti sellainen, joka haluaa kaiken itselleen eikä mitään muille. Veikkaisin jälkimmäistä.

Samoin kapitalisti käyttää varmasti kaikki valtion tuet edukseen: kokonaan toinen asia on se, kannattaako näitä tukia jakaa avokätisesti. Kapitalisti melkoisella varmuudella on valmis hyväksikäyttämään kaikkia tilaisuuksia työntekijöiden oikeuksien polkemiseen. Opportunismi on tällaista. Mutta aina on joukossa niitä siistejä sisätyön kapitalisteja, jotka vaikkapa kehittävät pelifirmoja polkematta kenenkään oikeuksia.

Tämäntyyppinen, itsekkäistä toimijoista koostuva systeemi kuitenkin tuntuu edelleen toimivan verrattain hyvin. Se on nostanut suuria ihmismassoja ainakin jonkinlaiseen toimeentuloon ja saanut monia maita vaurastumaan. Ja tietysti nostanut joitakin ihmisiä käsittämättömiin rikkauksiin.