Käsittämättömintä tässä Suomen touhussa on, että yksi talouden kulmakiviä on pitää ihmisten ostovoimasta kiinni. Nyt työnantaja (EK) puoli on kohta pari vuosikymmentä sahannut omaa oksaansa palkkaratkaisuilla.
Karuin esimerkki on aivovuoto ulkomaille korkeasti koulutetuissa. Millä kotimaiset yritykset kuvittelee saavansa työvoimaa, jos esimerkiksi Saksassa, Norjassa tai Sveitsissä tarjolla tuplapalkka huomattavasti pienemmällä verotuksella.
Jotenkin on tunne, että EK on ajanut korkeampia palkkoja paikallisen sopimisen kautta, vaatinut palkan oheiskulujen pienentämistä sekä kampanjoinut kovaa verotusta vastaan mm. marginaaliverotuksen osalta.
Se miksi Suomessa on matalat palkat korkeakoulutetuilla suhteessa vähemmän koulutettujen palkkoihin johtuukin aivan muista syistä. Kuten sekin, miksi meillä verotus on ankaraa enemmän tienaavien osalta. Kannattaa myös vilkaista mm. Ruotsien demarien ja EK:n näkemyksiä varallisuuseroista. Ruotsissa niitä on haluttu kasvattaa kuten EK on halunnut toimia Suomessa.
En sanoisi, että Ruotsi on taloudellisessa mielessä heikosti pärjännyt vaikka maan linja kauhistuttaa suomalaista vasemmistoa.