No jaa, minua lähinnä ihmetyttää Jokipiin nimen sotkeminen johonkin tarkoitushakuiseen apologiaan. Panttipataljoona hyvin definitiivisesti etabloi hankkeen suurpolittisen taustan ja Suomen vähäiset, mutta hyvin käytetyt pelikortit. Se että hän oli yhteistyössä perinneyhdistyksen kanssa liittyi ensisijaisesti lähteisiin - ei yhteistyötä, huomattavasti heikompi lähdeperusta. Sinänsä on erinomaista, että tätä aihetta päivitetään ja nostetaan esiin nykypäivänä korostuneet moraaliset kysymykset ja yhteydet sotarikoksiin. Oma sitkeä mielikuvani on että Jokipii piti tälläisiä tapauksia mahdollisina, mutta korosti lähinnä sitä - olennaisesti todenpitävästi - ettei pataljoona yksikkönä ja systemaattisesti missään vaiheessa osallistunut saksalaisten irvokkaisiin teurastuksiin. Virallinen Suomi ei katsonut mahdolliseksi torpedoida tätä ikävää hanketta, mutta vesitti sen korostuneen natsistisen luonteen ja heti kun oli poliittisesti mahdollista pataljoona vedettiin takaisin Suomen ja hajotettiin. Nämä perusasiat ovat olleet tutkimuksen tiedossa viimeistään Jokipiin teoksen jälkeen, osin paljon ennen sitäkin.
Juuripa näin.
Suomi onnistui vesittämään hankkeen natsistisen luonteen siten, että se vaati pitää SS-miesten rekrytoinnin omissa käsissään eikä suostunut saksalaisten pyyntöihin siitä, että suurimman osan rekrytoitavista tulisi olla aatteellisia kansallissosialisteja. IKL:n kannattajia ja muita äärioikeistolaisia oli toki yliedustus valituissa henkilöissä, mutta luulen niin, että heistäkin valitiin niitä, joille sotilaalliset ja elämänkokemukselliset motiivit olivat tärkeämpiä, kuin poliittiset motiivit. Pahimpien höyrypäiden hakemukset taidettiin hylätä suorilta tai sällit karsittiin haastatteluiden pohjalta.
Suomi ilmeisesti pyrki pitämään tämän kiusallisen ja hankalan projektin mahdollisimman pienimuotoisena myös osaston koon osalta. Suomalaisia SS-joukoissa oli kai noin 1 500, kun taas esimerkiksi norjalaisia n. 6 000, tanskalaisia yli 10 000, virolaisia jopa 20 000 ja hollantilaisia 30 000 - 50 000. Tietysti Suomella oli miehittämättömänä liittolaisena tarve pitää omat asekelpoiset miehet omissa riveissään, mutta varmaan syynä kohtuullisen pieneen rekrytoitavien määrään oli myös se, että hanke oli Suomen hallitukselle ns. paskamainen, välttämätön paha, ja tuon massiivisempaa osallistumista haluttiin myös siksi välttää.
Saksan miehittämillä alueilla saksalaiset tietenkin itse hoitivat rekrytoinnin 5. SS-panssaridivisioona "Wikingiin" ja taisi rekrytoitu materiaali olla myös sen mukaista. Wiking-divisioona syyllistyi kokonaisuudessaan useisiin siviileihin kohdistuneisiin vakaviin tai vakavahkoihin sotarikoksiin. Täten suomalaiset SS-miehet ovat varmasti olleet tietoisia tapahtumista ja osa mahdollisesti ollut myös tavalla tai toisella osallisina. Joidenkin suomalaisten SS-miestenhän on myös kerrottu ihmetelleen, että ovat joutuneet sotilasyksikön sijasta "murhamiesten joukkoon" (kts. Ensio Pihkala).
Hemmetin hyvä, että tätä asiaa tutkitaan - avoimella demokratialla on velvollisuus tutkia myös oman historiansa kipupisteitä. Arvelisin kuitenkin, että on jopa todennäköistä, että rekrytoinnin pitäminen omissa käsissä ja saksalaisten natsimielisyysvaatimuksien hylkäämisen takia osastoon päätyi hyvinkin täysipäistä ainesta ja siksi meillä ei tässä nyt ole isompaa soppaa käsillä. Varmasti joukko oltaisiin saatu kasaan myös kotoperäisistä kiihkofasistisista höyrypäistä.