Ensimmäinen vuosi presidentti Halosen toisesta kaudesta on ohi ja Suomen tasavallassa kaikki hyvin. Viiden vuoden kuluttua kampanjointi uudesta aikakaudesta on kuumimmillaan. Ehdokkaiden nimet eivät taida vielä olla kovinkaan selvillä, sillä Niinistö ei ole osoittanut järin suurta innostusta tehtävää kohtaan ja taitaa olla puheenjohtajan pallilla jäähdyttelemässä ennen takaoikealle poistumistaan. Demareilla ei ole ketään pestiin ajateltavissa olevaa hahmoa vastuutehtävissä. Kepulla Vanhanen nauttii kansan syvien rivien arvostusta kulmakarvoja kohottelevista etuveitikkaseikkailuistaan ja liki aspergermaisesta kommunikointitavastaan huolimatta. Pitkällisen pääministeriyden kypsyttämälle Vanhaselle presidenttiys olisi looginen jatko.
Niinistölle ei ole vastahankaisuudestaan huolimatta juuri ketään kilvoittelijaa omista joukoista. Katainen ei ole päässyt vielä päiväkerhostakaan, kun on jo onnistunut saamaan kansakunnan levottomuuksien partaalle. Kanervan Ike lienee kuitenkin jo nyt uransa huipulla, eikä ylämäkeä enää pitäisi olla tiedossa.
Lipposen Paavo, joka tiettävästi ei ole asettumassa ehdolle vielä 2012:kaan, avasi tänään monisanaisen vuolaan arkkunsa ja totesti kolumnissaan, että presidentin oikeuksia tulisi edelleen karsia pääministerin eduksi. Demarit näyttävät siis vihreää valoa presidentin häivyttämiselle politiikan polttopisteestä enemmänkin edustuksellisiin tehtäviin. Tätähän porvarilliset piirit painottivat ansiokkaasti joitain vuosia sitten kun ulkopolitiikan roolijaosta käytiin kovaa keskustelua. Ehditäänkö asia koputtamaan pöytään ennen vaaleja? Toivottavasti, sillä nykyinen järjestely rinnastuu nolon läheisesti itäeurooppalaisiin rakenteisiin.
Demareilla lienee paniikkia kun Lipponen, Halonen ja Tuomioja ovat poistuvia hahmoja, Liikanen on (kiitos!) ilmoittanut, ettei ole käytettävissä, eikä tilalle ole ketään, jonka kuka tahansa tv:n tuijottaja tunnistaisi. Eduskunnan varapuhemies Johannes Koskinen lienee juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa.
Ruotsalaiset, Vihreät ja marginaalit tuskin tarjoavat tälläkään kertaa muuta kuin harjoitusvastuksen.
Niinistölle ei ole vastahankaisuudestaan huolimatta juuri ketään kilvoittelijaa omista joukoista. Katainen ei ole päässyt vielä päiväkerhostakaan, kun on jo onnistunut saamaan kansakunnan levottomuuksien partaalle. Kanervan Ike lienee kuitenkin jo nyt uransa huipulla, eikä ylämäkeä enää pitäisi olla tiedossa.
Lipposen Paavo, joka tiettävästi ei ole asettumassa ehdolle vielä 2012:kaan, avasi tänään monisanaisen vuolaan arkkunsa ja totesti kolumnissaan, että presidentin oikeuksia tulisi edelleen karsia pääministerin eduksi. Demarit näyttävät siis vihreää valoa presidentin häivyttämiselle politiikan polttopisteestä enemmänkin edustuksellisiin tehtäviin. Tätähän porvarilliset piirit painottivat ansiokkaasti joitain vuosia sitten kun ulkopolitiikan roolijaosta käytiin kovaa keskustelua. Ehditäänkö asia koputtamaan pöytään ennen vaaleja? Toivottavasti, sillä nykyinen järjestely rinnastuu nolon läheisesti itäeurooppalaisiin rakenteisiin.
Demareilla lienee paniikkia kun Lipponen, Halonen ja Tuomioja ovat poistuvia hahmoja, Liikanen on (kiitos!) ilmoittanut, ettei ole käytettävissä, eikä tilalle ole ketään, jonka kuka tahansa tv:n tuijottaja tunnistaisi. Eduskunnan varapuhemies Johannes Koskinen lienee juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa.
Ruotsalaiset, Vihreät ja marginaalit tuskin tarjoavat tälläkään kertaa muuta kuin harjoitusvastuksen.