Katselin ohjelmaa jonkin aikaa (lauluosuudet hyppäsin yli) ja näkemäni perusteella Stubb, Haavisto ja varsinkin loppuvaiheessa Halla-Aho olivat rennoimmalla asenteella mukana ohjelmassa. Aaltola vaikutti siltä kuin hänellä olisi ollut rautakanki perseessä ja Rehn puolestaan oli niin tylsä sekä diplomaattinen, että aloin ikävöidä Matti Vanhasta.
Stubbilla on kokemusta julkisuudesta ja siksi hän kykenee olemaan niin rentona melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa. Samat sanat pätevät myös Haavistoon, jolla on vielä Stubbiakin enemmän kokemusta julkisuudesta. Nämä kaksi olivat heti alusta lähtien ihan omissa sfääreissään, mikä lienee merkki tulevasta.
Aaltola vaikutti väärään ohjelmaan eksyneeltä professorilta tai ainakin tutkijalta, joka ei missään vaiheessa tuntunut päästävän suojamuuriaan alas, vaan kommentoi esityksiä omalla tyylillään. Tuo tyyli sopii hyvin esimerkiksi ulkopolitiikkaa käsitteleviin seminaareihin tai muihin tilaisuuksiin, mutta ei koko perheen viihdeohjelmaan. Hänestä jäi ehdottomasti negatiivisin kuva, joten ehkäpä hänenkin kannattaisi käydä muutama kurssi esiintymiskoulutusta tullakseen supliikiksi seuramieheksi. Ei jatkoon.
Rehn oli - kuten jo totesin - niin harmaa ja mitäänsanomaton, kuin vain kepulainen voi olla. Puhetyyli oli kuin nukkavierulla virkamiehellä ja ne muutamat letkautukset, joita hän innostui illan aikana tekemään, tuntuivat pikemminkin pakotetuilta kuin pilke silmäkulmassa tehdyiltä. Ei jatkoon.
Halla-aho oli alussa hyvinkin jäykkä, kuten häneltä ollaan totuttu näkemään, mutta hiljalleen jäinen kuori alkoi sulaa ja päästessään vihdoin puhumaan "Jupista" ja bändin musiikista, oli hän suorastaan innoissaan. Tässä ohjelmassa pääsin myös ensimmäisen kerran kuulemaan Halla-ahon nauravan, mikä on aikamoinen ihme.