Suomessa luotto viranomaisiin on perinteisesti vahvaa ja usein melko lepsut tuomiot vielä vahvistavat kuvaa, että täällä on oikeasti vaikeaa saada tuomioita ilman aukotonta näyttöä, mutta selvää on että vaikka laki on periaatteessa selkeä niin ihmiset niitä päätöksiä tekevät ja mikään järjestelmä ei aukoton ole kummastakaan päästä.
Pari vuotta sitten oli eräs alaikäisen seksuaalinen hyväksikäyttöjuttu, josta etäisesti tunsin molempia osapuolia ja vielä juttua tutkineen poliisinkin ja tässä tapauksessa näyttö oli juurikin sana sanaa vastaan. Perheen äiti oli mennyt uusiin naimisiin ja vanhemmat lapset eivät uutta isän korviketta halunneet ja jokusen vuoden jälkeen perheen teini-ikäinen tytär nosti jutun isäpuoltaan vastaan hyväksikäytöstä. Isäpuoli tuomittiin äänestyksen jälkeen vankeuteen ja kysyessäni juttua tutkineelta poliisilta menikö tuomio oikein, sanoi hän ettei tosiaankaan ole varma että meni. Kyseessä oli kuitenkin rikostutkija, joka oli tuntikausia viettänyt molempien osapuolien kanssa kuulusteluissa ja ammatissaan on usein nähnyt syyllisten pääsevän pälkähästä. Molempien osapuolien taustoissa oli asioita, jotka saivat itseni epäilemään tuomion oikeellisuutta, mutta ne ovat tässä sivuseikka.
Hovioikeuden sekä korkeimman päätöksiä löytyy netistäkin ja kyllähän siellä melko kiharaisiakin tapauksia on, joissa päätökset vaihtelevat asteelta toiselle ja jopa saman päätöksen perustelut eroavat. Eräs markkinaoikeuden tuomari aikoinaan piti kurssin, jolla hän aika kovin sanoin puhui käräjäoikeuksista ja niiden häilyvistä käytännöistä. Hän kehotti suoraan tutustumaan ainoastaan hovin sekä korkeimman päätöksiin mikäli haluaa oikeuskäytännöistä tai tietyn lain soveltamisesta mitään kuvaa ja kertoi samalla eräästä murhatapauksesta, jossa rikas vanhempi mies löytyi palaneesta saunasta mökillä, jonne hän oli mennyt vastanaidun nuorikkonsa kanssa. Päätökset menivät syyttömästä syylliseen alemmissa asteissa, sillä saunaa ei voitu osoittaa tahallaan sytytetyksi, kunnes korkein yhden äänen enemmistöllä totesi naisen syylliseksi. Iso perintö oli motiivi ja muistaakseni palokunnan soittaminen oli kestänyt epäilyttävän kauan ja nainen selitti syyksi ryypiskelyn jälkeisen sammumisen mökkiin kun mies oli vielä kömpinyt saunaan.
Voi miettiä kuinka idioottivarma oikeus tosiaan on, jos korkeimman oikeudenkin lainoppineiden kesken syntyy hajontaa kahden ääripään syyllinen-syytön kesken ja olisiko nainen todettu syyttömäksi mikäli yhden syyllisyyttä äänestäneen tuomarin tilalla olisikin ollut joku toinen korkeimman oikeuden tuomari.
Seksuaalirikoskeskusteluissa lyö usein tunne yli, kun yleensä saadaan lukea raiskaajien saamista lievistä tuomoista, niin oletetaan oikeuden automaattisesti hellivän epäiltyjä ja kaikki keskustelu on sallittua vain "munat pois" -tasolla, muuten on itsekin raiskausten puolustaja.
Hakkaraisen tapauksesta en osaa sanoa näillä tiedoilla mitään.