Tämä ketjuhan on mielenkiintoinen tarina parviälystä ja pari laumasta eksynyttäkin, sanotaan nyt vaikka hanhea, löytyi viestiketjuun, siis parveen, mukaan rääkymään :)
Asia on ikävä kyllä yhä erittäin ajankohtainen. Se myös jäi ilmeisesti liitolta sekä Liigalta käsittelemättä kunnolla elokuun kokouksissa. Näin olin ymmärtävinäni kokouksien kulun.
Jos viestiketjun keskusteluosuutta katsoo ja yrittää ymmärtää, niin teemana sieltä nousee esiin selkeästi pudotuspelien tärkeys. Siitä on toki helppo olla samaa mieltä, jääkiekkoon kuuluvat pudotuspelit ja mestaruuden ratkaisu ilman niitä tuntuu kiistatta hankalalta. Silti preferoin oitis sarjasijoituksilla mestaruuden jakamista, suhteessa siihen ettei sitä jaeta, kunhan sen metodiikka sovitaan ennen kautta. Sen kanssa alkaa tulla jo kiire. Toisaalta jo tämän viestiketjun tamperaisnujakkaa katsomalla on helppo arvioida, että siitä riittäisi sanomista ja mestaruutta vähäteltäisiin monin tavoin, arviolta seuraavan sadan vuoden ajan :)
Pudotuspelithän luonteenomaisesti kuuluvat sarjan loppuun, huipennukseen. Siksi niiden pelaaminen erikseen, kuten esimerkiksi NHL onnistuu tekemään mahdollisen tauon jälkeen, olisi yksi asia, johon voitaisiin Suomessakin selvästi valmistautua. Pitäisikin siis valmistautua siihen, miten ja millä säännöillä voidaan mahdollisen tautitaon jälkeen palata pelamaan pudotuspelejä?
Tässä tulee esiin myös Liigan pienuus. Ei ole mahdollista tai lähinnä varaa luoda varsinaista kuplaa, johon lähettäisiin satoja ihmisiä. Ehkä kuitenkin pahin paniikki viruksen ympärillä on laantunut ja voisi kuvitella, että pudotuspelit voitaisiin järjestää eristämällä joukkueita ja joukkueen jäsenien kontakteja mahdollisesti pahenevan ja sitten parantuvan virustilanteen keskellä. Talous on toki tiukalla, jos katsojia ei ole paikalla. Siinä on terveitäkin piirteitä, että tapahtumaan täytyy tuoda katsojia. Mestarien liigan huipennus oli hieno, mutta ontto sivujuonne siinä oli, tyhjien katsomoiden keskellä. Pelaaminen on kuitenkin aina parempi vaihtoehto kuin pelaamatta jättäminen. Lisäksi tyhjät katsomot voisivat pudotuspeleissä kannattaa. Nykytiedolla pudotuspelit olisi voinut pelata keväälläkin. Se on kuitenkin jälkiviisastelua, tietoa oli aivan liian vähän maalis-huhtikuussa ja kaikki muutkin olivat tauolla.
Olen kuitenkin edelleen ihmeissäni siitä, että runkosarja piti keväällä jättää kesken ennen viimeistä kierrosta. Ehkäpä siinä näkyi ennen kaikkea taudin alun aiheuttama paniikki ja hätiköinti. Rationaalisesti ajatellen se oli vain hätiköintiä, yleisön pois jättäminen ennen varsinaisia rajoituksia olisi ehkä ollut ymmärrettävän varotoimen rajoilla. Oletan, että nyt virustilanteen äkillisesti pahentuessa pystyttäisiin jo vähän analysoimaa tilannetta vailla tarpeetonta panikointia. Myös testaaminen ja taudin tämän viruskannan hoitovalmius on toki toisella tasolla. Valmiudet ovat kaikin tavoin nyt kevättä paremmat. Tämä kaikki mahdollisesti antaa tilaisuuden järjestää pelejä pahempien tautilukujen keskellä. Ehkäpä testattuihin ja henkilökohtaisissa kuplissaan tai ehkä kai pikemmin mahdollisimman eristyksissä elävien joukkueiden kautta.
Miten vain, surkea esitys, jos mestaruus jäisi toista kertaa peräkkäin jakamatta. Siihen kannattaisi ja pitää valmistautua paremmin. Neuvostoliitto tai sen ympärillä säheltäneet eivät siinä onnistuneet viime vuosisadalla. Pystymme parempaan.
Olisi eritäin hienoa, että tämä asia saataisiin käsiteltyä ennen sarjan alkua. Toki koko kauden aloitus on edelleen spekulaatiota. Ei tässä tarvita kuin viikko huonoja uutisia syyskuussa ja sosialistihallitus alkaa satunnaiset rajoitusarpajaiset taas. Sopivalla rajoitussähellyksellä pilataan taloudelliset edellytykset kohtuullisen helpostikin.
Jo alkanut flunssakausi pahenee varmasti tänäkin syksynä Suomessa. Loppuvuodelta on toiveikasta odottaa hyviä uutisia virusrintamalta. Huonoja esimerkkejä on helppo löytää maailmalta. Tietyssä mielessä tässä näkyy hienolla tavalla suomalaisen yhteiskunnan suhteellinen vahvuus. Peruskoulukaan ei varmaan ole mennyt kokonaan hukkaan. Suomalaiset rajoitustoimet ovat lopulta maailmalla nähtyihin sangen kevyitä ja tulokset ovat poikkeuksellisen hyviä. Johtopäätös on ettei ei ole kysymys rajoituksien suhteellisesta määrästä, vaan siitä että noudatetaan olennaisempia ohjeita ja tutkittuja menetelmiä. Esimerkiksi Ranskassa nähtävä maskipelleily ei auta mitään, jos välimatkoja tai perushygieniaa ei osata noudattaa. Lopulta ei olla kauempaa katsoen kovinkaan kaukana Ruotsin mallista. Maailman laajuisessa tarkastelussa ollaan hyvinkin samaa jengiä.
Koska emme tiedä miten tässä käy olettakaamme, että tässä käy hyvin ja mitään valmistautumista ei tarvita - kausi pelataan normaalisti ja mestaruus jaetaan suunnitellusti. Siitä huolimatta olisi hyvä valmistautua yllätyksiin. Tulevat ne sitten sangen mahdollisina pahenevina tautilukuina tai viruksen uutena mutaationa.
Tässä olisi Liigalle nyt selkeä toiminnan terävöittämisen paikka.