Mitenkään kommentoimatta mitä Kipper on sanonut, tai mitä ei, niin mielestäni asia on hänenkin kohdallaan aika simppeli. Ikää on mittarissa jo 33 vuotta, mitään suurta voittoa ei meriiteistä vielä löydy. Flamesilla on tällä kaudella oikeasti joukkue, joka voi parhaassa tapauksessa mennä loppuun asti. Materiaali on täysin riittävä, valmennus on kunnossa. Kipper pelaa valtavasti, koska kunnollista kakkosmaalivahtia joukkueessa ei ole.
Varmasti olympiakulta kiinnostaa, ja Suomen edustaminen maailman kovimmassa turnauksessa. Mutta jos on ennen kisoja jo selvä, että joku muu pelaa, miksi noin kokenut veskari ei jättäisi haastajan roolia nuoremmille ja keskittyisi samalla kevääseen, jotta jaksaisi siellä antaa kaikkensa toisen suuren unelman eteen? Joukkueessa mukana oleminen, harjoittelu ja kaikki turnaukseen liittyvä mediahässäkkä rasittaa sekin osaltaan, vaikka ei pelaisikaan. Takuulla akut latautuvat kotona perheen parissa paremmin.
Asiassa on sekin puoli, että Kipper on jo usean vuoden ajan tottunut pelaamaan valtavasti. Miten vaikuttaisi otteisiin, jos joutuisikin kakkosmaalivahdin rooliin, olisiko parhaimmillaan tuossa roolissa, sparraamassa jotakuta muuta, tukemassa penkiltä? Ei varmastikaan. Tuossa tapauksessa olisi hyvin lähellä, että joukkueen etu kärsisi. Kyse ei mielestäni tuollaisessa tilanteessa olisi mistään ylimielisyydestä tai asennevammasta, enemmänkin fiksuudesta niin itseä, Suomen maajoukkuetta kuin Calgary Flamesiakin kohtaan.
Kipper on ollut tällä kaudella aivan maaginen. Hyvin mies on pelannyt aiemminkin, mutta tällä kaudella torjunut yksin joukkueelleen voittoja mm. toissa viikolla Montrelissa ja toissa lauantaina Rangersia vastaan. Jokainen, joka on hänen otteita seurannut voi varmasti sanoa samaa. Valmentaja Brent Sutter on sanonut Kipperin olleen Flamesin selkeästi alkukauden paras pelaaja. Tällä hetkellä ei ole epäilystäkään Suomen ykkösmaalivahdista, vaikka Bäckström myös ollut hyvä. Hän on Kiprusoff. Toivotaan, että terveys kestää.