Erona aiempiin huipputurnauksiin, Suomen peruspakit oli aiemmin astetta tai paria heikompia kuin peruspakit nyt. Ne nyky-peruspakit pelaa NHL:ssä.
Numminen-Salo-Timonen kolmikko oli tuolloin kovempi kuin nyt on valittavissa, mutta tuon trion takana oli pudotus aika kova. Nyt niin isoa pudotusta ei ole, vaan jopa Suomen 7-8 pakit pystyy pelaamaan ihan huoletta korkealla tasolla peruspeliä.
Vuoden 2002 olympiajoukkueen koko pakisto tuli NHL:stä. Numminen, Niinimaa ja Timonen olivat kyseisellä kaudella kaikki NHL:n pakkien pisterpörssin 15 parhaan joukossa. Muut puolustajat eli Berg, Väänänen, Lumme ja Salo olivat myös täysin selvästi vakiokokoonpanon miehiä änärissä. Tason laajuudesta kertoo, ettei Lydman edes mahtunut kyseiseen jengiin, vaikka veti lopulta 28 pisteen NHL-kauden.
Vuoden 2004 World Cup-joukkueen pakisto tuli kokonaan NHL:stä ja kaikki olivat vetäneet vähintään 60 ottelun kauden. Vuoden 2006 olympiajoukkueeseen valittiin alun perin vain NHL-puolustajia, mutta Pitkäsen ja Väänäsen loukkaantumisten myötä tilalle nousivat europakit Nummelin ja Niemi, jotka toki molemmat omasivat entuudestaan NHL-kokemusta.
Kyllä minusta on kokonaisuutena vähän erikoista ajattelua, että Suomen pakiston tilanne kokonaisuutena olisi nyt parempi tai tasaisempi kuin tuolloin 18-22 vuotta sitten. Nyt Suomella on toki taas pitkästä aikaa nippa nappa kahdeksan säännöllisesti kokoonpanoon kuuluvaa änäripakkia, mutta näistäkin Hakanpään terveystilanne on sellainen, että ura voi olla katkolla ja Ristolaisen kohdalla voi ehkä puhua vähän samasta kuin Janne Niinimaan kohdalla 2006 eli pelaa kyllä menneiden näyttöjen ansiosta NHL:ssä, mutta eri asia, onko enää varsinaisesti NHL-tasoa. Ja yksi asia on vielä se, että NHL:n laajentumisen myötä änärissä on kaksinumeroinen määrä pakkien paikkoja enemmän kuin tuolloin Salt Lake Cityn ja Torinon välisenä aikakautena.