Joka tapauksessa vanhempien työntekijöiden eduksi lasken itsestään selvän kokemuksen ja osaamisen lisäksi pysyvyyden ja hyvän työmoraalin.
Oletan, että tämä on kuplautunut mielipide, joka perustuu tietynlaisten ihmisten keskellä elämiseen. Osaajat ovat osaajia ja asiantuntijat asiantuntijoita. Erityisesti vaativaa tietotyötä tekevät pystyvät kompensoimaan heikentyneen suoritus- ja oppimiskykynsä uran varrella kertyneellä tiedolla. Aikaisemmin opittu auttaa sopeutumaan uuteen.
Mutta mitä yksinkertaisempiin työtehtäviin siirrytään, sitä enemmän joukossa on porukkaa, jonka fyysinen terveys on heikko ja henkinen sopeutumiskyky vielä heikompi. Mitä vähemmän ihminen on käynyt koulua ja mitä enemmän työ vaatii fyysisen rasituksen kestämistä, sitä huonommin hän kelpaa ikääntyneenä työnantajille.
Jos viisikymppisellä raksaukolla on tukevasti vatsaa ja ehdottomat asenteet, työnantaja ymmärrettävästi palkkaa jonkun nuoremman, joka on mahdollisesti sekä halvempi että sopeutumiskykyisempi ja terveempi.
Kun yhteiskunta eriarvoistuu, ero osaajien ja hyödyttömien välillä vain kasvaa. Äänestäjät äänestävät eriarvoistumisen puolesta eli oikeistopuolueita, mikä vuosikymmenten mittaan tarkoittaa, että hyödyttömien joukko vain kasvaa kasvamistaan. Kehitystä kiihdyttää tekninen muutos uusine laitteineen ja tekoälyineen ja työn muuttuminen enemmän aivokapasiteettia vaativaksi. Älykkyys jakautuu normaalijakauman mukaisesti, eikä kaikista ole tietotyöhön, ei välttämättä edes siitä suuresta keskijoukosta. Sen korvaa koneäly.
Pitemmällä aikavälillä yhteiskunnan kestävyyden kannalta ei lohdulliselta näytä. En oikein usko, että maahanmuutolla pystytään kompensoimaan hyödyttömien aiheuttamat kulut.
Vuosisatojen mittaan tulonjako toki tulee perustumaan ihan muuhun kuin työn tekemiseen. Työtä ei ole varaa tehdä siksikään, että se muuttuu ympäristötuhoksi. Ympäristö ei kestä markkinataloutta edes nyt, vaan olemme matkalla hitaaseen tuhoon, ja kun köyhät maat vaurastuvat, on välttämätöntä siirtyä tuottavuudesta puuhasteluun, ajan kuluttamiseen.