Suomen demografinen nykytila ja tulevaisuus – mistä huomisen tekijät?

  • 326 432
  • 4 110

Jeffrey

Jäsen
Tässä mallissa"loiset rikastuvat lapsia tekemällä" -puheilta putoaisi pohja pois. Tämä olisi myös kannuste keskiluokalle satsata lapsien tekoon, sillä lapset ovat varsin kallis "harrastus".

Tässäkin ehkä korostuu se, että ketkä tällä hetkellä lapsia tekevät.

Akateemiselle nuorelle aikuiselle lapsen tekeminen on melko mahdoton paikka. Meidän yhteiskunta on muotoutunut siihen, että yliopistolta aletaan valmistumaan ja työelämään siirtymään kolmikymppisenä.

Yliopistotutkinto ja työelämä eivät kuitenkaan enää takaa taloudellisesti vakaata elämää. Suomen äärimmäisen korkealla verotuksella, korkealla hintatasolla ja taas suhteellisen alhaisella palkkatasolla ns. jaloilleen pääsy vie aikansa. Yliopistolta valmistuessa henkilöllä on itseensä melko kova "investointivelka" kun siihen käytännössä koko aikuiselämään ei ole kyetty tekemään investointeja oman elämänsä välttämättämyys- ja nautintohyödykkeisiin.

Varsinkin jos haluaa elää kaupunkielämää edes suhteellisen vakaalla taloudellisella pohjalla kestää monella se noin 5v saada ammatillinen uransa siihen asemaan, että lapsen hankkiminen ilman elintason reilua karsimista olisi edes mahdollista - moni ei välttämättä pääse tälle tasolle koskaan.

Nyt tämä kaupunkilainen akateeminen nuori onkin sitten jo sen noin 35 vuotias. Talous on ehkä jotenkin vakaalla pohjalla, mutta vaikka olisi puolisot sun muut löytyneet niin ei tuon ikäisenä ihan hirveän monta lasta enää hankita - jos biologia antaa valmiudet edes yhteen.

Toki lisääntymiseen vaikuttaa valtavan monet muutkin asiat. Silti se valtiollinen kuristus mihin tällainen akateeminen kaupunkilainen yliopistolta valmistuu on varsin demotivoivaa monella saralla. Uskon, että tässä on iso syy myös miksi kolmikymppisten nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin kun elämä ei tarjoakaan sitä opiskellessa haaveiltua avaruutta ja vapaata vaan valtiollisen kurituksen ja vielä vittuilut päälle kun olet väitetysti hyvätuloinen.

Niin tai näin, mutta kouluttamaton lähikunnassa asuva suorittavassa työssä oleva henkilö kykenee lapsen hankkimaan huomattavasti nuorempana, biologisesti kerkeää tekemään useamman ja inhimillisesti vielä useamman kanssa, ja joutuu luopumaan huomattavasti vähemmästä mitä sitten se kaupunkilainen akateeminen - joka noin käytännössä joutunee luopumaan kodistaan, elinympäristöstään ja taloudellisesta turvastaan lapsienhankinnan ajaessa lähiöön. Toki osalle tämä muutos on myös toivottu, mutta iso ajatustyö olisi yhteiskunnalla tehtävä tässä koko kuvioissa ja syy-seuraussuhteissa.
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Niin en minä tiedä pitäisikö sitten jossain vaiheessa vaan räjäyttää koko nykyinen ajattelumalli menestymisestä ja muusta ja alkaa miettimään elämistä joltain toiselta kantilta? Ehkä sitäkin kautta voisi löytyä ratkaisu aika moneenkin ongelmaan, mitä maapallolla ja yhteiskunnissa on. Vähän eri ketjun asiaa toki.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
En ole ikinä ymmärtänyt tuota ajattelua, että lasten hankintaan pitää olla saavuttanut jotakin tai jotakin muuta, oli akateeminen tai ei. Ei kai se vaadi kuin oikean kumppanin. Itse saimme kaksi ensimmäistä lasta ollessamme yliopistossa. Ei pieni lapsi kaipaa elintasoa, eikä sitä itsekään opiskelijana kaivannut. Tiesin, että elintasoa kyllä aikanaan tulee, ja niin on tullutkin. Toisaalta ura on edennyt jo ihan mukavaan pisteeseen ja vieläkin voi edetä. Mutta ei työ ole erityisen tärkeää, vaan tuo leivän ja täyttää päivät. Kaipa jotkut saavat nimenomaan työstä suurimman merkityksen elämälleen, mutta itse en lukeudu tähän joukkoon. Silläkin uhalla, että toistaisin itseäni, niin en ihan edelleenkään ymmärrä miksi lapsia ei tekisi, jos sattuu sopivan kumppanin löytämään. Jos ymmärtäisin, niin voisin tarjota ratkaisua syntyvyyden pienenemisen. No, ymmärrystä odotellessa.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Perheiden tukemiseen verovähennykset voisivat toimia kannustavammin työntekoon kuin kaikille "ilmaiseksi" jaettavat lapsilisät. Esim. Saksassa työssäkäyvä puoliso saa merkittäviä verovähennyksiä, jos puoliso on kotona hoitamassa lapsia. Tällainen järjestely ainakin lopettaisi tehokkaasti "Kela-gold" -puheita, kun tukia jaettaisiin vähentämällä verovelvollisen suoritusvelvoitetta valtiolle.

Jos tuloja ei ole, pitäisikö valtion maksaa varattomien lisääntyminen? Holhousvaltiossa vastaus on ilmiselvä: pitäisi. Saksassa ajatellaan toisin: ihmisten tulisi itse ottaa vastuuta tekemisistään ja sosiaaliavustusta saa vain tarveperusteella.

Tässä mallissa"loiset rikastuvat lapsia tekemällä" -puheilta putoaisi pohja pois. Tämä olisi myös kannuste keskiluokalle satsata lapsien tekoon, sillä lapset ovat varsin kallis "harrastus".
No mutta eihän tämmöinen käy. Se nainen on nyrkin ja hellan välissä ja kyseessä paluu 50-luvulle. Parempi kun on yksinhuoltajia ja naiset ovat voimaantuneita, kun pystyvät huolehtimaan jälkikasvustaan tekemällä työtä Alepan kassalla kelan maksaessa loput. Tätä on nyky yhteiskunta ja tähän kaikki kasvatetaan lapsesta asti. Kaikki perinteiset arvot on heitetty romukoppaan ja lopputulos on tässä.
 

Jeffrey

Jäsen
En ole ikinä ymmärtänyt tuota ajattelua, että lasten hankintaan pitää olla saavuttanut jotakin tai jotakin muuta, oli akateeminen tai ei. Ei kai se vaadi kuin oikean kumppanin. Itse saimme kaksi ensimmäistä lasta ollessamme yliopistossa. Ei pieni lapsi kaipaa elintasoa, eikä sitä itsekään opiskelijana kaivannut. Tiesin, että elintasoa kyllä aikanaan tulee, ja niin on tullutkin. Toisaalta ura on edennyt jo ihan mukavaan pisteeseen ja vieläkin voi edetä. Mutta ei työ ole erityisen tärkeää, vaan tuo leivän ja täyttää päivät. Kaipa jotkut saavat nimenomaan työstä suurimman merkityksen elämälleen, mutta itse en lukeudu tähän joukkoon. Silläkin uhalla, että toistaisin itseäni, niin en ihan edelleenkään ymmärrä miksi lapsia ei tekisi, jos sattuu sopivan kumppanin löytämään. Jos ymmärtäisin, niin voisin tarjota ratkaisua syntyvyyden pienenemisen. No, ymmärrystä odotellessa.

Se ajatus nimenomaisesti oli siinä leivässä, ei siinä kuinka hienoa työura ja siihen panostaminen on.

Kuten totesit, saitte lapset opiskelijoina - ei varsinaisesti ollut mitään elintasoa mitä leikata lapsia saadakseen. Eikä se toki se elintason leikkaaminen ole kaikki kaikessa vaan on muitakin syitä miksi ehkä ei kannata maksimoida mahdollisuuksiaan hankkia lasta heti opintojen jälkeen.

Poikkeustapaukset vahvistaa säännöt. Ja myös ajat ovat toiset kuin mitä ne joskus oli. Työmarkkina vetää ihan erilailla mun mitä se esimerkiksi 90-luvulla veti kun omat vanhemmat revittiin koulunpenkiltä työelämään pienten lasten vanhempina.

Lisäksi näissä tapahtumissa se optimi on aika monesti hyvin eri kuin mitä realismi on monelle.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Tässäkin ehkä korostuu se, että ketkä tällä hetkellä lapsia tekevät.

Akateemiselle nuorelle aikuiselle lapsen tekeminen on melko mahdoton paikka. Meidän yhteiskunta on muotoutunut siihen, että yliopistolta aletaan valmistumaan ja työelämään siirtymään kolmikymppisenä.

Yliopistotutkinto ja työelämä eivät kuitenkaan enää takaa taloudellisesti vakaata elämää. Suomen äärimmäisen korkealla verotuksella, korkealla hintatasolla ja taas suhteellisen alhaisella palkkatasolla ns. jaloilleen pääsy vie aikansa. Yliopistolta valmistuessa henkilöllä on itseensä melko kova "investointivelka" kun siihen käytännössä koko aikuiselämään ei ole kyetty tekemään investointeja oman elämänsä välttämättämyys- ja nautintohyödykkeisiin.

Varsinkin jos haluaa elää kaupunkielämää edes suhteellisen vakaalla taloudellisella pohjalla kestää monella se noin 5v saada ammatillinen uransa siihen asemaan, että lapsen hankkiminen ilman elintason reilua karsimista olisi edes mahdollista - moni ei välttämättä pääse tälle tasolle koskaan.

Nyt tämä kaupunkilainen akateeminen nuori onkin sitten jo sen noin 35 vuotias. Talous on ehkä jotenkin vakaalla pohjalla, mutta vaikka olisi puolisot sun muut löytyneet niin ei tuon ikäisenä ihan hirveän monta lasta enää hankita - jos biologia antaa valmiudet edes yhteen.

Toki lisääntymiseen vaikuttaa valtavan monet muutkin asiat. Silti se valtiollinen kuristus mihin tällainen akateeminen kaupunkilainen yliopistolta valmistuu on varsin demotivoivaa monella saralla. Uskon, että tässä on iso syy myös miksi kolmikymppisten nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin kun elämä ei tarjoakaan sitä opiskellessa haaveiltua avaruutta ja vapaata vaan valtiollisen kurituksen ja vielä vittuilut päälle kun olet väitetysti hyvätuloinen.

Niin tai näin, mutta kouluttamaton lähikunnassa asuva suorittavassa työssä oleva henkilö kykenee lapsen hankkimaan huomattavasti nuorempana, biologisesti kerkeää tekemään useamman ja inhimillisesti vielä useamman kanssa, ja joutuu luopumaan huomattavasti vähemmästä mitä sitten se kaupunkilainen akateeminen - joka noin käytännössä joutunee luopumaan kodistaan, elinympäristöstään ja taloudellisesta turvastaan lapsienhankinnan ajaessa lähiöön. Toki osalle tämä muutos on myös toivottu, mutta iso ajatustyö olisi yhteiskunnalla tehtävä tässä koko kuvioissa ja syy-seuraussuhteissa.
Tässä toistellaan kyllä vahingollista narratiivia. Yliopistoista valmistuu koko ajan jengiä alle ksksvitosina. Oma puolisoni taisi olla 23 (no toki siitä on jo aikaa), vaikka valmistumista hidasti työelämään siirtyminen "etuajassa" ja sitä ennen vaihtojakso ulkomailla, josta ei pakollisia opintosuorituksia juuri kertynyt sekä yliopiston vaihtaminen ensimmäisen vuoden jälkeen.

Kyllä jokainen on ihan oikeasti oman onnensa seppä ja päättää, viettääkö opiskeluaikana opiskellen vai haalareissa oksennellen.
 

Jeffrey

Jäsen
Tässä toistellaan kyllä vahingollista narratiivia. Yliopistoista valmistuu koko ajan jengiä alle ksksvitosina. Oma puolisoni taisi olla 23 (no toki siitä on jo aikaa), vaikka valmistumista hidasti työelämään siirtyminen "etuajassa" ja sitä ennen vaihtojakso ulkomailla, josta ei pakollisia opintosuorituksia juuri kertynyt sekä yliopiston vaihtaminen ensimmäisen vuoden jälkeen.

Kyllä jokainen on ihan oikeasti oman onnensa seppä ja päättää, viettääkö opiskeluaikana opiskellen vai haalareissa oksennellen.

Aika raadolliseksi menee maailma jos sanot nuorelle lukiosta valmistuneelle vuodeksi pakkotyöhön määrätylle miehenalulle, että 23v mennessä pitäisi valmistua - olet oman onnesi seppä.

Se nyt on ihan aito ongelma, että Suomessa korkeakoulutuksesta valmistuvien iät ovat nousseet. Se ei siitä muutu tungemalla pää pensaaseen jottei tällaista vahingollisia narratiiveja sanoisi ääneen.

Työurien pituuksi on toki pyritty pidentämään niiden alkupäästä, esimerkiksi uusimalla hakuprosessi antamalla ensikertalaisille enemmän aloituspaikkoja. Tilastojen mukaan tämä uudistus on ainakin osittain epäonnistunut, sillä se on siirtänyt koulutukseen siirtymistä vieläkin vanhemmalle iälle.

Ja kyllä, Himanen valmistui tohtoriksi 20 vuotiaana. Se ei silti poista tätä laajempaa ongelmaa, eikä muiden syyllistäminen sen takia etteivät ole väitellyt 21 vuotiaaksi mennessä ole kovinkaan hedelmällistä. Koko Suomen tulevaisuus ja sen kansantalous perustuu todella korkealle korkeakoulutusasteelle ja sen tuomalle osaamisen tasolle. Haaste on ihan todellinen, eikä tämä nyt ole ihan vain siitä kiinni oksentelevatko opiskelijat haalareissaan vai eivät. Toivottavasti ihmiset pitävät elämässään myös jonkinlaisen inhimillisyyden ja hedonismin läsnä, eivätkä uppoudu liian nopeasti suoritusyhteiskunnan rattaisiin.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Keskustelua vauraiden länsimaiden syntyvyydestä on tässäkin threadissa keskusteltu aika kattavasti, sekä hyvinkin globaalista haasteesta sen oikaisemiseksi.

Nykyistä kunnianhimoisempi perhepolitiikka voi auttaa hivenen, mutta uskon ainoastaan vuosikymmeniä vievän kulttuurillisen muutoksen mahdollisesti taas kääntävän syntyvyyden merkittävämpään nousuun (Ja en nyt ota kantaa olisiko tämä hyvä vai huono asia.) Vaikka lapsettomuushoidot kehittyvätkin, pitäisi ihmisten tietoisuuteen joka tapauksessa saada, että mikäli perheeseen on tarkoitus saada useampikin kuin yksi lapsi, on "töihin" hyvä lähteä viimeistään naisen ollessa ~kolmekymppinen. Mikäli perheen perustamista lykätään päälle kolmeviiden, tilanne muuttuu huomattavasti haastavammaksi. Toki valtaenemmistö tämän tietää per se, mutta tästä huolimatta (tekijöiden summana) lasten hankkimista lykätään ja lykätään.

Mikäli väestörakennetta halutaan terveemmäksi (ja tarkoitan nyt nimenomaan väestörakennetta, en huoltosuhdetta), laajan skaalan työperäinen maahanmuutto lienee haastavista keinoista se helpoin.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
@Ann Arbor vanhemmuuden varhaistamisessa ei ole edes kyse siitä, miten helposti se onnistuu nuorempana vrt. lähes nelikymppisiin, vaan myös siitä miten pikkulapsivaiheen jaksaa.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Ja kyllä, Himanen valmistui tohtoriksi 20 vuotiaana. Se ei silti poista tätä laajempaa ongelmaa, eikä muiden syyllistäminen sen takia etteivät ole väitellyt 21 vuotiaaksi mennessä ole kovinkaan hedelmällistä. Koko Suomen tulevaisuus ja sen kansantalous perustuu todella korkealle korkeakoulutusasteelle ja sen tuomalle osaamisen tasolle. Haaste on ihan todellinen, eikä tämä nyt ole ihan vain siitä kiinni oksentelevatko opiskelijat haalareissaan vai eivät. Toivottavasti ihmiset pitävät elämässään myös jonkinlaisen inhimillisyyden ja hedonismin läsnä, eivätkä uppoudu liian nopeasti suoritusyhteiskunnan rattaisiin.
Minä en puhunut mistään poikkeusyksilöstä, vaan henkilöstä joka halusi päästä nopeasti työelämään. Siitä huolimatta, että piti lukion jälkeen yhden välivuoden (työskennellen ja avoimen kursseja suoritellen) kun ei tiennyt mitä haluaisi alkaa opiskelemaan.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
@Ann Arbor vanhemmuuden varhaistamisessa ei ole edes kyse siitä, miten helposti se onnistuu nuorempana vrt. lähes nelikymppisiin, vaan myös siitä miten pikkulapsivaiheen jaksaa.
Tämä on mielenkiintoinen pointti. Oma kokemukseni on, että nuorena vanhenpana pikkulapsiarjessa ei ole edes mitään jaksamista. Vähän hämmentyneenä olen nyt seuraillut vanhempana lapsia tehneen kaverini ajoittaisia murheita. Osittain kyse on siitäkin, että ei tullut vilaistuakaan mitään kasvatusoppaita, vaan perimätiedon varassa on menty. Autuaita ovat tietämättömät.

Minua kyllä häiritsee joidenkin lapsikielteisyys. Näkyy monessa asiassa. Halutaan vaikka viettää lapsivapaat perhejuhlat. Itse jätän välistä. Eri asia, kun halutaan kavereiden kanssa juhlia, mutta vaikka häät ilman muksuja...jätän väliin. Tai pienen lapsen itkun kokeminen ikäväksi. Terve lapsi itkee, eikä se mitään haittaa. Enemmän minua häiritsee jos julkisissa kulkuneuvoissa joku kailottaa puhelimeen yksityisasioita. Mutta sitäkin on ollut pakko oppia sietämään. Ennen puhuttiin että maassa maan tavoilla. Nykyään maan tavat joutuvat antamaan tilaa.

Asennemuutosta kaivataan ja kovasti. Ihminen ei millään uralla pysty tekemään yhteiskunnalle mitään yhtä merkittävää yhteiskunnan jatkuvuuden turvaamiseksi kuin seuraavan sukupolven opastamisessa ja synnyttämisessä. En nyt ole erityisen toiveikas muutoksen suhteen, mutta koska niin vähän asian eteen on tehty, niin en vielä luopuisi kokonaan toivosta.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Minua kyllä häiritsee joidenkin lapsikielteisyys. Näkyy monessa asiassa. Halutaan vaikka viettää lapsivapaat perhejuhlat. Itse jätän välistä. Eri asia, kun halutaan kavereiden kanssa juhlia, mutta vaikka häät ilman muksuja...jätän väliin. Tai pienen lapsen itkun kokeminen ikäväksi. Terve lapsi itkee, eikä se mitään haittaa. Enemmän minua häiritsee jos julkisissa kulkuneuvoissa joku kailottaa puhelimeen yksityisasioita. Mutta sitäkin on ollut pakko oppia sietämään. Ennen puhuttiin että maassa maan tavoilla. Nykyään maan tavat joutuvat antamaan tilaa.

Asennemuutosta kaivataan ja kovasti. Ihminen ei millään uralla pysty tekemään yhteiskunnalle mitään yhtä merkittävää yhteiskunnan jatkuvuuden turvaamiseksi kuin seuraavan sukupolven opastamisessa ja synnyttämisessä. En nyt ole erityisen toiveikas muutoksen suhteen, mutta koska niin vähän asian eteen on tehty, niin en vielä luopuisi kokonaan toivosta.
Tässä on monta hyvää pointtia. Itsekin toistaiseksi lapsettomana olen usein pohtinut, että onko kulttuurissamme "lapsiperhearjesta" jopa liiankin negatiivinen kuva. Toki vanhempien ollessa samanaikaisesti uraputkessa, lapsien varttuessa, harvalla elämä helppoa on missäkään skenaariossa ja päälle alati kasvavat odotukset esimerkiksi lasten harrastusten suhteen. Tästä huolimatta en ole voinut olla miettimättä, ajattelemmekohan toden totta liian paljon asiaa.
 

Kälvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tässä on monta hyvää pointtia. Itsekin toistaiseksi lapsettomana olen usein pohtinut, että onko kulttuurissamme "lapsiperhearjesta" jopa liiankin negatiivinen kuva. Toki vanhempien ollessa samanaikaisesti uraputkessa, lapsien varttuessa, harvalla elämä helppoa on missäkään skenaariossa ja päälle alati kasvavat odotukset esimerkiksi lasten harrastusten suhteen. Tästä huolimatta en ole voinut olla miettimättä, ajattelemmekohan toden totta liian paljon asiaa.
Kantasuomalaisilla on aika korkeat vaatimukset lapsiperhearjelle. Ydinperhe omakotitalossa on se ihanne eikä tällaiseen elämäntapaan ole välttämättä edes keskituloisilla varaa jos asuinpaikka on pk-seudulla.

Maahanmuutajilla ei ole keskimäärin yhtä korkeaa vaatimustasoa ja lapset kelpaa kyllä kasvattaa vaikka siinä kaupungin vuokraluukussa.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kantasuomalaisilla on aika korkeat vaatimukset lapsiperhearjelle. Ydinperhe omakotitalossa on se ihanne eikä tällaiseen elämäntapaan ole välttämättä edes keskituloisilla varaa jos asuinpaikka on pk-seudulla.

Maahanmuutajilla ei ole keskimäärin yhtä korkeaa vaatimustasoa ja lapset kelpaa kyllä kasvattaa vaikka siinä kaupungin vuokraluukussa.
Tässä on pointti myös. Asun itse suhteellisen "monikulttuurisella" alueella ja näen jatkuvasti runsaslapsisia maahanmuuttajaperheitä. Vaikka joku öyh öyh-osaston edustaja laittaisi tähän "faktoja" legendaarisesta KELA Goldista, eivät nämä perheet saa sen enempää tukea, kuin kantasuomalaisperheet, mutta niin vain heille perhe-elämä ei ole mikään ylitsepääsemätön tehtävä.

Sanotaan loppuun ihan varmuuden vuoksikin, etten todellakaan oleta runsaslapsisten perheiden olevan automaattisesti onnellisempia ja kannatan 100% naisten urakeskeisyyttä, vaikka sitten lasten hankkimisen kustannuksella, mutten kuitenkaan usko, että nykyäänkään parin, kolmen lapsen hankkiminen olisi automaattisesti mahdottomuus.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Mielenkiintoinen juttu tältä syksyltä, minkä linkkasin myös Etelä-Amerikalle omistettuun threadiin. Vaikka brasilialaiset eivät tietenkään ole käytännössä missään skenaariossa ratkaisu maamme työvoimapulaan ja väestökriisiin, osoittavat tämänkaltaiset uutiset, ettei globaali muuttoliike ole ohi ja huomioiden meistä käytännössä riippumattomat haasteet, on meidän pyrittävä kääntämään kaikki kivet.
 

Jeffrey

Jäsen
Tämä on mielenkiintoinen pointti. Oma kokemukseni on, että nuorena vanhenpana pikkulapsiarjessa ei ole edes mitään jaksamista. Vähän hämmentyneenä olen nyt seuraillut vanhempana lapsia tehneen kaverini ajoittaisia murheita. Osittain kyse on siitäkin, että ei tullut vilaistuakaan mitään kasvatusoppaita, vaan perimätiedon varassa on menty. Autuaita ovat tietämättömät.

Vähän asian vierestä, mutta itse lapsettomana olen tullut siihen tulokseen, että tämä lasten tuoma väsymys on osin harhaluulo. Toki se on ihan varmasti myös yksi syy. Silti itse näin 35 vuotiaana olen ollut ajoittain pidempiäkin aikoja hyvin "loppu" jo ihan perus arkeni kanssa. Olen ajatellut, että tämä johtuu pitkälti niistä biologisista muutoksista joita tämän ikäisessä kehossa tapahtuu - ja toki myös niistä pitkäaikaismuutoksista mitä elämänvaiheissa siirtyminen työelämään on tuonut tullessaan.. Varmasti se mahdollinen lapsiarjen pyörittäminen toisi tähän vielä oman väsyelementtinsä, mutta silti ajattelisin pääosan vähäisistä energioista tulevan muista tekijöistä. Tässä iässä myös ne elämän peruspilarit pitää opetella paremmin. Kun se nuoren kehon energia ei jaksa enää kompensoida puutteellisia ruokailu, lepo ja uni -tottumuksia.

Yhteiskunnassa on monta mietinnän paikkaa ja monella tasolla, siihen mitä lapsettomien ja lapsellisten vuorovaikutukseen tulee. Inhimillisesti on ihan oikein, että sairastavan lapsen vanhempi on kotona. Se kuitenkin tuo työntekoon ongelman siitä, että se on sitten aina se tiimin lapseton joka tuuraa, paikkaa ja venyy ilman minkäänlaista korvausta silloin kun kollegan lapsi sairastaa. Lapseton ei voi myöskään pitää lomaansa haluamaan aikaan, sillä lomakalenteriin piirretään lähes aina ensin ne perheellisten lomat ja lapsettomat pitävät sitten milloin pystyvät. Toki nämä ovat moninaisia asioita, mutta sellaisia jotka eivät auta lapsellista jaksamaan arjessa ja sitä myöten olevan valmiimpi lisääntymiselle. Kuten todettiin. nuorempana oli tietyllä tapaa helpompi lisääntyä. Se lisääntymisarki vaikeutuu huomattavasti kun olet siinä kolmikymppisen biologisessa ja kulttuurillisessa kurimuksessa, joudut ne tinder deitit perumaan kun kollegan lapsi olikin nyt flunssassa ja joudut tekemään pidemmän päivän ja huomiset deitit perut kun haluatkin ottaa illan rennommin kun edellinen päivä oli turhan raskas.

Tässä viimeisessä osiossa ei ole sinällään tarkoitus vetää yhteen mitään vakavia syy-seuraussuhteita, vaan tuoda esille näkökulmia esimerkkien kautta.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Vähän asian vierestä, mutta itse lapsettomana olen tullut siihen tulokseen, että tämä lasten tuoma väsymys on osin harhaluulo. Toki se on ihan varmasti myös yksi syy. Silti itse näin 35 vuotiaana olen ollut ajoittain pidempiäkin aikoja hyvin "loppu" jo ihan perus arkeni kanssa. Olen ajatellut, että tämä johtuu pitkälti niistä biologisista muutoksista joita tämän ikäisessä kehossa tapahtuu - ja toki myös niistä pitkäaikaismuutoksista mitä elämänvaiheissa siirtyminen työelämään on tuonut tullessaan.. Varmasti se mahdollinen lapsiarjen pyörittäminen toisi tähän vielä oman väsyelementtinsä, mutta silti ajattelisin pääosan vähäisistä energioista tulevan muista tekijöistä. Tässä iässä myös ne elämän peruspilarit pitää opetella paremmin. Kun se nuoren kehon energia ei jaksa enää kompensoida puutteellisia ruokailu, lepo ja uni -tottumuksia.

Yhteiskunnassa on monta mietinnän paikkaa ja monella tasolla, siihen mitä lapsettomien ja lapsellisten vuorovaikutukseen tulee. Inhimillisesti on ihan oikein, että sairastavan lapsen vanhempi on kotona. Se kuitenkin tuo työntekoon ongelman siitä, että se on sitten aina se tiimin lapseton joka tuuraa, paikkaa ja venyy ilman minkäänlaista korvausta silloin kun kollegan lapsi sairastaa. Lapseton ei voi myöskään pitää lomaansa haluamaan aikaan, sillä lomakalenteriin piirretään lähes aina ensin ne perheellisten lomat ja lapsettomat pitävät sitten milloin pystyvät. Toki nämä ovat moninaisia asioita, mutta sellaisia jotka eivät auta lapsellista jaksamaan arjessa ja sitä myöten olevan valmiimpi lisääntymiselle. Kuten todettiin. nuorempana oli tietyllä tapaa helpompi lisääntyä. Se lisääntymisarki vaikeutuu huomattavasti kun olet siinä kolmikymppisen biologisessa ja kulttuurillisessa kurimuksessa, joudut ne tinder deitit perumaan kun kollegan lapsi olikin nyt flunssassa ja joudut tekemään pidemmän päivän ja huomiset deitit perut kun haluatkin ottaa illan rennommin kun edellinen päivä oli turhan raskas.

Tässä viimeisessä osiossa ei ole sinällään tarkoitus vetää yhteen mitään vakavia syy-seuraussuhteita, vaan tuoda esille näkökulmia esimerkkien kautta.
Näitäkin (sairas lapsi & loma-) asioita tapahtuu, mutta yhtälö jossa perheet harvinaistuvat verrattuna lapsettomiin kotitalouksiin mutta nuo olisi iso ongelma, on kyllä vähän erikoinen.

Nyt eletään joulun aikaa. Käytännössä alakouluikäisten lasten vanhempien on pakko pitää lomia. Minulle se tarkoittaa, että saan olla töissä vaikka lapsia päiväkodissa onkin vähän. Ei synny painetta pitää lomia sellaiseen vuodenaikaan, jolloin en anna vapaa-ajalle juuri mitään arvoa.

Toki olen siitä onnellisessa asemassa, että jos työkavereita päivänä muutamana on vähän, töitä voi jättää tekemättä. Raksalla olisi pakko lyödä villat seiniin vaikka Rein olisikin jäänyt Tallinnaan hoitamaan koronaista muksuaan.

En pidä ajatuksesta, jossa lapsia "tehdään" (kun itseltäni tuo on sädehoidolla "tehty" mahdottomaksi) mutta jos näin kelaa, niin Suomessa se olisi viisainta ajoittaa opiskeluaikana. Täällä kun se Kela gold koskee ihan jokaista ja lopulta se opiskeluaika antaa parhaat mahdollisuudet joustavasti sovittaa työ ja perhe-elämä yhteen.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Monissa vähemmän kehittyneissä maissa perhekoot ovat isoja osin siksi, että vanhuuden turva on lapsissa.
Niin se on kehittyneissäkin maissa ja jossain kohtaa (joka meillä saattaa olla juuri nyt käsillä) tullaan pisteeseen, missä "muiden lapset" eivät enää riitä turvaamaan vanhuutta viimekädessä.

Päätös palvelujärjestelmien (nk. hyvinvointivaltion) alasajosta on tehty vuosikymmeniä sitten pilleri ja kierukka kerrallaan.

Minä toivon, en luota mutta toivon, että iso suku pitää minusta vanhana huolen.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Monissa vähemmän kehittyneissä maissa perhekoot ovat isoja osin siksi, että vanhuuden turva on lapsissa.
Niin se on kehittyneissäkin maissa ja jossain kohtaa (joka meillä saattaa olla juuri nyt käsillä) tullaan pisteeseen, missä "muiden lapset" eivät enää riitä turvaamaan vanhuutta viimekädessä.

Päätös palvelujärjestelmien (nk. hyvinvointivaltion) alasajosta on tehty vuosikymmeniä sitten pilleri ja kierukka kerrallaan.

Minä toivon, en luota mutta toivon, että iso suku pitää minusta vanhana huolen.
Tässä on monta hyvää pointtia. Vaikka haluankin uskoa individualismiin ja siihen, että juurikin hieno hyvinvointivaltiomme pitäisi meistä kaikista huolta idylliseen folkhemmet-tyyliin elämän kaikissa vaiheissa, ei välittävän ja rakastavan perheen merkitystä voi ylikorostaa. Luonnollisesti jokaisella ihmisellä on biologisia sukulaisia, mutta mikäli heihin ei ole juuri yhteyttä, voi vanhuusvuosista tulla hyvinkin yksinäiset, etenkin kun oman ikäluokan ystävät alkavat yhtä lailla ikääntymään ja ennen pitkää tippumaan pois.

Näin yleisesti haluan lausua joulutervehdyksen myös tähän threadiin. On ollut ilo todistaa rikasta keskustelua itselle erittäin läheisestä ja ajankohtaisesta aiheesta.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
MT:ltä varsin mielenkiintoinen juttu. Vaikka syrjäisimpien seutujen väestökato on jatkunut vuosikymmenet ja jatkuu edelleen, en epäile etteikö "Närpiön ihme" olisi tavalla tai toisella toteutettavissa myös muualla. Globalisaation aikana olettaisi lisäksi maajussien myös etsivän morsiantaan ulkomailta.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Globalisaation aikana olettaisi lisäksi maajussien myös etsivän morsiantaan ulkomailta.
Tähän toivottavasti tulee helpotuksia myös. Nykyään vaikeutettu mahdollisimman paljon, jottei kukaan vaan saisi tällaista ideaa.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tähän toivottavasti tulee helpotuksia myös. Nykyään vaikeutettu mahdollisimman paljon, jottei kukaan vaan saisi tällaista ideaa.
Tässä on kyllä pointti. Mielestäni Suomen kansalaisen avio- ja myös avopuolisojen oleskelulupakäytänteitä pitäisi helpottaa käytännössä niin paljon, kuin vain realistisesti on mahdollista. Käytännössä kun ulkomaalaisen muuttaessa Suomeen puolison perässä, kyse on yhtä lailla myös työperäisestä maahanmuutosta.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Tässä on kyllä pointti. Mielestäni Suomen kansalaisen avio- ja myös avopuolisojen oleskelulupakäytänteitä pitäisi helpottaa käytännössä niin paljon, kuin vain realistisesti on mahdollista. Käytännössä kun ulkomaalaisen muuttaessa Suomeen puolison perässä, kyse on yhtä lailla myös työperäisestä maahanmuutosta.
Kyllä. Yleensä nämä ulkomailta hankitut puolisot hankitaan sellaisista maista, jossa pitää tehdä töitä, jotta pysyy itse hengissä ja sukukin pitää elättää.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kyllä. Yleensä nämä ulkomailta hankitut puolisot hankitaan sellaisista maista, jossa pitää tehdä töitä, jotta pysyy itse hengissä ja sukukin pitää elättää.
Näinhän se menee. Suomalaisen ja ulkomaalaissyntyisen muodostamia pariskuntia tunnutaan valitettavan usein toki katsottavan vinoon ja nenänvartta pitkin, vaikka molemmat tekisivät ahkerasti töitä Suomen hyväksi. Onneksi nyttemmin tilanne näyttää olevan jonkin verran parantunut, eikä esimerkiksi se jos ns. kantasuomalaisella sattuu olemaan "ei-valkoihoinen" puoliso ole enää mikään tapaus.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös