Tässä mallissa"loiset rikastuvat lapsia tekemällä" -puheilta putoaisi pohja pois. Tämä olisi myös kannuste keskiluokalle satsata lapsien tekoon, sillä lapset ovat varsin kallis "harrastus".
Tässäkin ehkä korostuu se, että ketkä tällä hetkellä lapsia tekevät.
Akateemiselle nuorelle aikuiselle lapsen tekeminen on melko mahdoton paikka. Meidän yhteiskunta on muotoutunut siihen, että yliopistolta aletaan valmistumaan ja työelämään siirtymään kolmikymppisenä.
Yliopistotutkinto ja työelämä eivät kuitenkaan enää takaa taloudellisesti vakaata elämää. Suomen äärimmäisen korkealla verotuksella, korkealla hintatasolla ja taas suhteellisen alhaisella palkkatasolla ns. jaloilleen pääsy vie aikansa. Yliopistolta valmistuessa henkilöllä on itseensä melko kova "investointivelka" kun siihen käytännössä koko aikuiselämään ei ole kyetty tekemään investointeja oman elämänsä välttämättämyys- ja nautintohyödykkeisiin.
Varsinkin jos haluaa elää kaupunkielämää edes suhteellisen vakaalla taloudellisella pohjalla kestää monella se noin 5v saada ammatillinen uransa siihen asemaan, että lapsen hankkiminen ilman elintason reilua karsimista olisi edes mahdollista - moni ei välttämättä pääse tälle tasolle koskaan.
Nyt tämä kaupunkilainen akateeminen nuori onkin sitten jo sen noin 35 vuotias. Talous on ehkä jotenkin vakaalla pohjalla, mutta vaikka olisi puolisot sun muut löytyneet niin ei tuon ikäisenä ihan hirveän monta lasta enää hankita - jos biologia antaa valmiudet edes yhteen.
Toki lisääntymiseen vaikuttaa valtavan monet muutkin asiat. Silti se valtiollinen kuristus mihin tällainen akateeminen kaupunkilainen yliopistolta valmistuu on varsin demotivoivaa monella saralla. Uskon, että tässä on iso syy myös miksi kolmikymppisten nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin kun elämä ei tarjoakaan sitä opiskellessa haaveiltua avaruutta ja vapaata vaan valtiollisen kurituksen ja vielä vittuilut päälle kun olet väitetysti hyvätuloinen.
Niin tai näin, mutta kouluttamaton lähikunnassa asuva suorittavassa työssä oleva henkilö kykenee lapsen hankkimaan huomattavasti nuorempana, biologisesti kerkeää tekemään useamman ja inhimillisesti vielä useamman kanssa, ja joutuu luopumaan huomattavasti vähemmästä mitä sitten se kaupunkilainen akateeminen - joka noin käytännössä joutunee luopumaan kodistaan, elinympäristöstään ja taloudellisesta turvastaan lapsienhankinnan ajaessa lähiöön. Toki osalle tämä muutos on myös toivottu, mutta iso ajatustyö olisi yhteiskunnalla tehtävä tässä koko kuvioissa ja syy-seuraussuhteissa.