Aivovuoto on vakava ongelma kehitysmaissa. Länsimaat edesauttavat tätä tulleilla sekä protektionistisella talouspolitiikalla (maataloustuet yms.), eli emme oikeasti halua esimerkiksi Afrikan kehittyvän. Kehitysapua annamme kuitenkin, koska siitä tulee hyvä mieli. Ainoa pitkän aikavälin keino olisi mahdollistaa talouden kehitystä kehitysmaissa. Tästä esimerkkejä ovat Aasian taloustiikerit ja Kiina, jossa vallalla on kapitalistejakin kapitalistisemmat kommunistit.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
-
Klotenin uutta toimintakulttuuria rakentava Lauri Marjamäki on noussut Sveitsissä lähes sateentekijän asemaan – “Intohimo valmentamiseen on palannut"Lue lisää »
-
Patrik Laine ja Mikko Viitanen tekivät lätkäkulttuurille valtavan palveluksen suorasanaisella mielenterveyspuheellaLue lisää »
-
Blackhawks-puolustaja Seth Jones kuukauden sairaslomalleLue lisää »
-
Liiga-kierros: HIFK katkaisi tappioputkensa Ässien kustannuksellaLue lisää »
Suomen demografinen nykytila ja tulevaisuus – mistä huomisen tekijät?
- Viestiketjun aloittaja Ann Arbor
- Alkaa
- 328 433
- 4 122
Vähän luulen, että näitä vertailuja on hieman vaikea tehdä - ehkä pitäisi kysyä mielipiteitä ojan pohjalle 1860-luvulla koleraan nääntyneiltä naisilta? Kun puhut "tutkimustiedosta" puhut lähinnä sosiologisista kyselytutkimuksista joiden arvo on hyvin suhteellinen. Toki vapaus ei takaa onnea vaan vastuuta. On jotain suht anekdotaalista dataa, että amerikkalaiset nyrkin ja hellan välissä elävät fundamentalistinaiset olisivat onnellisempia kuin liberaalit ja vapaat kollegansa. Näinhän voi olla, jokuhan tokaisi, että "uskonto on oopiumia kansalle". Mutta voi olla siltikin että useimmat valitsisivat sen vapauden - jos heillä olisi mahdollisuus siihen.
Varmasti kaikkein onnellisimpia olisimme aidosti toimivassa diktatuurissa, huolehtivan isällisen kurin alla ilman liiallista ylellisyyttä tai liiallisia tai juuri mitään vapauksia. Suht varmastikin olisimme - tämähän lienee se sinun ihannevaltiosi. Tietysti mahdoton koska ei sellaista diktatuuria koskaan tule tai koskaan ole ollut. Ja vaikka tälläinen mahdottomuus joskus tulisikin niin silloinkin valitsisin vapauden ja vastuun. Sitä on liberalismi, aikuisuutta.
Viimeksi muokattu:
Olisi kiva jos näissä kysymyksissä esitettäisiin tuon "oma valinta"-kohdan jatkoksi, että oletko nyt sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa ne lapset tekisit, jos sellaisia haluaisit. Itse ainakin rupesin millään tavalla edes miettimään asiaa vasta sitten, kun se hyvä kumppani oli löytynyt. Ehkä kuvittelen harhoja, mutta luulen, ettei suurin osa ihmisistä kovin asiaa ajattele ennen kuin on se toinen tyyppi, jonka kanssa kuvittelee olevansa ainakin jonkun vuosikymmenen.
Ja kääntäen, jos nuorelle itselle pitäisi antaa vinkki, niin se olisi, että kannattaa suhteessa aina välillä miettiä, että voisinko kuvitella kasvattavani tämän ihmisen kanssa lasta? Jos vastaus on ei, niin vastaus kysymykseen miksi ei saattaa antaa myös vastauksen kysymykseen miksi tätä suhdetta ei kannata jatkaa.
En tiedä, miksi haluat esittää asiat kaksijakoisesti. Asennoitumisesi on ihan todellista olkiukkoilua.
Loputon valintojen mahdollisuus ja yksilöllinen vastuu saattaa vaikuttaa vapaudelta ulkoapäin, mutta koska vapaus on kokemus, asiaa ei voi tarkastella pelkästään tosiasioilla mitaten. Korkeakoulutettu nainen, joka kokee samaan aikaan kovaa painetta olla hyvä äiti, pärjätä koulutuskilpailussa ja tehdä uraa, ei välttämättä ole henkisesti vapaa vaan päinvastoin stressaantunut. Sen sijaan että hän osaisi nauttia äitiydestä, hän joutuu miettimään, mitä äidiksi tultuaan menettää.
Kun kyseenalaistan vapauden autuaaksi tekevyyden, se ei tarkoita, että tahtoisin palata takaisin menneeseen. Kyseenlaistamisesta voi johtaa myös uuden maailman, jossa vaalitaan hyvinvointia tukevia rakenteita.
1960-luvulla kirjoitetussa teoriassa amerikkalaissosiologi Philip Rieff kuvasi, millainen on ihmisen ideaaliluonne länsimaisen yhteiskunnan eri vaiheissa. Ensin ihanne oli uskonnollinen ihminen, jolle jumala ja kirkko antoi lohtua, toivoa ja suunnan elämälle. Valistusajan ja teollisen vallankumouksen myötä tilalle tuli taloudellinen ihminen, joka uskoi työn merkitykseen ja tieteen kehitykseen.
Viimeinen Rieffin kuvaama vaihe oli psykologinen ihminen. Hän ei enää usko suurempaan tarkoitukseen tai siihen, että elintason nousu riittää elämän päämääräksi.
Auktoriteettien romahtaminen ei ole huono asia, mutta voi tehdä elämästä vaikeasti hallittavampaa, Kronström sanoo. Kun protestanttinen työmoraali ei enää ohjaa valintoja, huomio kiinnittyy enemmän siihen, onko onnellinen, onko elämä merkityksellistä ja mikä riittää.
Selkeät rajat ja uskomukset antoivat mahdollisuuden kapinoida niitä vastaan.
”Kapina voi olla voima, jolla muutetaan maailmaa ja haetaan identiteettiä. Elämme nyt maailmassa, jossa ei olekaan enää niin paljon asioita, joita vastaan kapinoida. Monet vanhemmat ovat aika mukavia ja opettajat kivoja. Nuoret voivat tehdä monessa asiassa niin kuin haluavat.”
Nykyään myös vaihtoehtoja on kaikissa asioissa huomattavasti aiempaa enemmän. Kronström kuvaa muutosta niin, että siinä missä ennen oli muutama tie, joista valita, nyt on umpimetsää, jossa risteilee valtavasti polkuja. Mille tahansa niistä lähtee, voi ahdistua siitä, onko reitti oikea.
Nuorten mielenterveys | Suomalaisten arvoissa on tapahtunut valtava muutos, ja siksi yhä useampi nuori voi pahoin
Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Kim Kronström ei usko, että mielenterveyspalvelut olisivat yhtäkkiä romahtaneet, eikä terapia hänestä edes ole perimmäinen ratkaisu nuorten pahoinvointiin. Ongelmien juurisyyt nimittäin löytyvät arvojen muutoksesta.www.hs.fi
Ei, vaan liberalismin kriitikot ovat aina niin helvetin teoreettisia - kritisoivat reaaliliberalismia mutta eivät koskaan esitä mitään vaihtoehtoa, mikä koskaan olisi oikeasti olemassa tai edes olisi joskus ollut olemassa vaan vain aina jotain paperilla parempaa. Ensinnäkin tämä nykyinen moderni yhteiskunta on itse asiassa todella kaukana liberaaleista ihanteista, siis niistä paperilla olevista tosi hienoista arvoista. Mutta kuitenkin tämä yhteiskunta on konkreettisesti olemassa, joten sitä on maailman helpoin asia arvostella, tarjoamatta mitään reaalista, mitään oikeasti toimivaa tilalle.
Minun vaihtoehtoni on se, että tarjotaan ihmisille yksilöllisten tarpeiden mukaan erilaisia rooleja ja tuetaan niitä. Jos nainen haluaa jäädä kotiin lasten kanssa, on luotava rakenne, jolla huolehditaan naisen tulevaisuuden taloudellisesta turvasta.
Minusta ratkaisu ei voi perustua siihen, että kaikki naiset pakotetaan olemaan hlvetin vapaita ja hlvetin koulutettuja hlvetin liberaaleja. Sen sijaan naisten tulee antaa olla sellaisia kuin he ovat. Mahdollisuus toteuttaa omia arvojaan on todellista vapautta, kun taas ulkoa asetettujen ihanteiden ja normien perässä juokseminen ei. En minä tahdo kieltää naisilta uran tekemisen mahdollisuutta, mutta en myöskään tahdo tarjota sitä ainoaksi vaihtoehdoksi.
Ideologinen vapaus on pelkkää arvottomuutta, jos ihminen ei koe sitä omakseen.
Kukas tässä nyt pakottaa - liberaali vapauspoliisi raahaa naisia töihin?
Kulttuuri pakottaa. Meillä ei ole ihmisille enää erilaisia rooleja, vaan yhteiskunnan piilo-opetussuunnitelma ohjaa kaikkia ihmisiä pinnistelemään kohti tuottavuutta. Kaikki tahdotaan töihin. Työttömät, naiset, miehet, eläkeläiset ja maahanmuuttajat. Tämä rooli yritetään tuputtaa ihan jokaiselle.
Jotta roolien moninaisuus mahdollistuu, tarvitsemme paljon kovempaa verotusta ja tulonjakoa. Nyky-yhteiskunnassa kulttuurinen vapaus voi perustua vain siihen, että ihmisiltä, joilla on paljon, otetaan ronskilla kädellä, minkä jälkeen otettu jaetaan peruskansalle vapauden vaalimiseksi.
DDR. Liberalismin vaihtoehtojen ongelma on raadollinen ihmisluontomme: jos keskitämme merkittävää taloudellista ja yhteiskunnallista valtaa johonkin suunnittelevaan ja hallitsevaan keskusjohtoon niin sitä tullaan käyttämään väärin. Sosiaaliliberaalissa yhteiskunnassa on monta toistaan tasapainottavaa valtakeskusta, jotka vartioivat toinen toistaan. Se siis vastaa kysymykseen: quis custodiet ipsos custodes? DDR ei vastannut.
Ihmisluonnon deterministinen voima on minusta samanlainen harha kuin venäläisten ikuinen muuttumattomuus. Harha perustuu lyhyeen aikaväliin keskittymiseen ja taustamuuttujien sivuuttamiseen.
Oletan, että muutaman tuhannen vuoden päästä teknologinen kehitys on hävittänyt ihmisten työstä suurimman osan. Silti ihmisille tarjotaan ruokaa, katto pään päälle, terveydenhuoltoa ja viihdykettä elämään.
Ennen tuohon pääsemistä ihmiskunta saattaa nähdä jos jonkinlaista kaaosta ja sotaa ja äärimmäistä epätasa-arvoa, mutta silti uskon, että tuhansien vuosien jatkumo tulee osoittamaan, ettei ihmislajilla ole geneettistä pakkoa perustaa toimintaansa kilpailuun ja hyväksikäyttöön.
Perimämme on 5000 vuoden päästä hyvin samanlainen kuin nytkin. Siihen kuuluu silloinkin ronski oman edun ajaminen ja itsekkyys, mutta nekin pystytään sovittamaan järjestelmään, joka on nykyistä tasa-arvoisempi ja elämänlaadun näkökulmasta mielekkäämpi.
En katso taaksepäin ja tahdo sinne. Katson eteenpäin.
Vähän samansuuntaisesti ajattelen myös, että tuo "oma valinta" on harvinaisen paska vaihtoehto kyselyyn. Koska siitä puuttuu miksi-elementti kokonaan.
Jotkut täällä on yhdistänyt sen "en halua lasta", voihan se niin olla mutta onko kaikki vastaajat ajatelleet niin. Miksei siinä sitten lue "etten vain halua lasta".
"Oma valinta" voi tosiaan olla että puoliso ei ole vanhempiainesta, en pidä lapsista, ei ole kakkosketjua auttamassa vaipanvaihdossa jne jne. "Oma valinta" vai "muu syy"... huokaus
Oma tulokulmani Suomen demografiseen tilanteeseen on ihan yksistään se, että isänmaallisena ihmisenä haluan Suomen menestyvän. Yhtä lailla en halua todellakaan alkaa patistamaan ihmisiä lasten hankkimiseen. Jos haluat perustaa perheen niin siitä vaan, jos et halua, se on yhtä lailla fine. Toki lapsiperheiden hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää.
Juuri nyt Suomi jää pahasti verrokkimaistaan jälkeen. Talous sakkaa ja ilmapiiri on muutenkin nyreä. Mielestäni työperäisen maahanmuuton rajoittaminen on kaiken tämän päälle vihoviimeisin asia, mitä tämä maa tarvitsisi, mikäli tavoitteenamme on, että Suomi on maailman paras maa.
Juuri nyt Suomi jää pahasti verrokkimaistaan jälkeen. Talous sakkaa ja ilmapiiri on muutenkin nyreä. Mielestäni työperäisen maahanmuuton rajoittaminen on kaiken tämän päälle vihoviimeisin asia, mitä tämä maa tarvitsisi, mikäli tavoitteenamme on, että Suomi on maailman paras maa.
I am not Jesus
Jäsen
Viittä synnytyssairaalaa uhkaa lakkautus – lisäisi riskejä eikä toisi säästöjä, sanovat hyvinvointialueiden johtajat
Alle tuhannen synnyttäjän sairaalat ovat aikaisemmin hakeneet THL:ltä poikkeuslupaa synnytysten järjestämiseen. Koska tällaisia sairaaloita on useita, poikkeuslupakäytäntö loppuu.
yle.fi
Jos nämä toteutuu, niin ei sillä ainakaan kasvateta syntyvyyttä. Lappeenrannan ja Mikkelin kokoisista kaupungeista pitäisi matkustaa 2-3 tuntia synnyttämään. Siinä voi olla niin äiti kuin lapsikin paljon suuremmassa vaarassa kuin nykyisellä systeemillä. Eiköhän ihan oikeasti kannattaisi tehdä kaikki mahdollinen, jotta lapsen saaminen ja synnyttäminen olisi mahdollisimman helppoa, eikä tarvitsisi stressata synnytystä ja pitkää ajomatkaa? Rovaniemeltäkin kun vietäisiin synnytyssairaala, niin kuinka monen tunnin matka jostain Lapin perukoilta olisi lähimpään synnytyssairaalaan? Vissiin jo nyt pahimmillaan 5 tuntia.
Joo tuossa linkkaamassani jutussa oli vain tuo "oma valinta" sitä sen kummemmin avaamatta. Tässä Ylen jutussa viime kesältä on kysytty heiltä, jotka eivät ole lasta hankkineet, että miksi näin. Muutama poiminta:
Monet ovat heränneet vauvakuumeeseen liian myöhään.
Toiset syyttävät hektistä työelämää tai pätkätöiden aiheuttamaa epävarmuutta.
Osalla ei ole varaa lapsiin.
Monilla ei ole kumppania, jonka kanssa lapsia tehdä. Se on hyvin yleinen syy.
Osa ei halua lapsia ylipäätään. Lapsi ei ehkä sovi elämäntyyliin. Syynä voi olla myös maailmantila tai omat ahdistavat lapsuuden muistot.
Omat tai perheen mieleterveysongelmat mainitaan myös syinä jättää lapset tekemättä.
Itselläni ei ole lapsia. En ole koskaan halunnut. En toisaalta ole myöskään ollut vuosiin parisuhteessa, joten sekin on luonnollisesti vaikuttanut ettei asia ole ollut edes esillä. Vapaaehtoisesti sinkku ja lapseton siis. Näin varttuneemmalla iällä olen vielä jälkikäteen kiitellyt itseäni, etten ole lisännyt maailman ihmismäärää, sekä sitä etten ole jakanut osittain viallisia geenejäni eteenpäin. Saapahan vaan olla ja tehdä mitä haluaa, tai olla tekemättä. Jotkut sanovat että olen itsekäs, mutta mielestäni olisi todella itsekästä tehdä lapsi vain sen vuoksi että "haluan lapsen".
Olet mielestäni oikeassa jälkimmäisessä lauseessa, mutta ajattelet valitettavasti vain tätä hetkeä tuossa edellisessä lauseessa.
Liikutaan off-topicin rajamailla, mutta voihan tämän ajatella topiciin kuuluvaksi jos sillä saa jonkun tekemään lapsia. Nimittäin, sen lisäksi että lasten elämien seuraaminen on antoisaa, hyvin vanhalla iällä ihminen muuttuu avuttomaksi, siis todella avuttomaksi vaikkei kelpaa vielä mihinkään hoitolaitokseen. Tuntuu että kaikki epäonnistuu, ei onnistu parkkiautomaatin maksu, TV:stä katoaa tekstitykset, veroilmoitus pitää tehdä verkossa, sähkösaunaa ei saa päälle yms lista on loputon. Itse siksi auttelen iäkkäitä vanhempiani käytännön jutuissa kun ovat jatkuvasti jossain pikkupulassa, ja melkein joka kerran kiittelevät voi että kun on oma lapsi joka auttaa mutta kun on noita kavereita joilla ei ole ketään auttamassa.
Lapset ja lapsenlapset ovat myös vanhemman iän seuraa ja juurikin yhteiskunnan tarjoamien turvaverkkojen ohella tuomassa varmuutta, kun askel alkaa lyhenemään.
Itsellä oma haave perheestä perustuu myös siihen, että haluan sukuni jatkuvan. Esim. Allekirjoittaneen sukunimi on koko maailmassa alle 200:lla ihmisellä, eikä lähisukuni ole muutenkaan kovin laaja. Mikäli en siis saa omia lapsia (Siskoni on vapaaehtoisesti lapseton.), sukulinja päättyy.
Sanotaan vielä varmuuden vuoksi, että kukin tehköön omat valintansa ja mikäli ei halua lapsia, niin kunnioitan jokaisen päätöstä. Itse sain viettää hyvin onnellisen lapsuuden ja kaiketi tämä on myös taustatekijänä siihen, että haluan myös toimia perheenisän roolissa.
Itsellä oma haave perheestä perustuu myös siihen, että haluan sukuni jatkuvan. Esim. Allekirjoittaneen sukunimi on koko maailmassa alle 200:lla ihmisellä, eikä lähisukuni ole muutenkaan kovin laaja. Mikäli en siis saa omia lapsia (Siskoni on vapaaehtoisesti lapseton.), sukulinja päättyy.
Sanotaan vielä varmuuden vuoksi, että kukin tehköön omat valintansa ja mikäli ei halua lapsia, niin kunnioitan jokaisen päätöstä. Itse sain viettää hyvin onnellisen lapsuuden ja kaiketi tämä on myös taustatekijänä siihen, että haluan myös toimia perheenisän roolissa.
Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten Suomen tilanne eroaa verrannollisista maista. Harvaanasuttuna pitkien etäisyyksien maana kovin tiheän synnytyssairaalaverkoston ylläpito ei ole samalla lailla kannattavaa, mitä monissa Manner-Euroopan maissa, mutta entä miten tilanne vertautuu esim. Ruotsiin.Viittä synnytyssairaalaa uhkaa lakkautus – lisäisi riskejä eikä toisi säästöjä, sanovat hyvinvointialueiden johtajat
Alle tuhannen synnyttäjän sairaalat ovat aikaisemmin hakeneet THL:ltä poikkeuslupaa synnytysten järjestämiseen. Koska tällaisia sairaaloita on useita, poikkeuslupakäytäntö loppuu.
Jos nämä toteutuu, niin ei sillä ainakaan kasvateta syntyvyyttä. Lappeenrannan ja Mikkelin kokoisista kaupungeista pitäisi matkustaa 2-3 tuntia synnyttämään. Siinä voi olla niin äiti kuin lapsikin paljon suuremmassa vaarassa kuin nykyisellä systeemillä. Eiköhän ihan oikeasti kannattaisi tehdä kaikki mahdollinen, jotta lapsen saaminen ja synnyttäminen olisi mahdollisimman helppoa, eikä tarvitsisi stressata synnytystä ja pitkää ajomatkaa? Rovaniemeltäkin kun vietäisiin synnytyssairaala, niin kuinka monen tunnin matka jostain Lapin perukoilta olisi lähimpään synnytyssairaalaan? Vissiin jo nyt pahimmillaan 5 tuntia.
Viittä synnytyssairaalaa uhkaa lakkautus – lisäisi riskejä eikä toisi säästöjä, sanovat hyvinvointialueiden johtajat
Alle tuhannen synnyttäjän sairaalat ovat aikaisemmin hakeneet THL:ltä poikkeuslupaa synnytysten järjestämiseen. Koska tällaisia sairaaloita on useita, poikkeuslupakäytäntö loppuu.
Jos nämä toteutuu, niin ei sillä ainakaan kasvateta syntyvyyttä. Lappeenrannan ja Mikkelin kokoisista kaupungeista pitäisi matkustaa 2-3 tuntia synnyttämään. Siinä voi olla niin äiti kuin lapsikin paljon suuremmassa vaarassa kuin nykyisellä systeemillä. Eiköhän ihan oikeasti kannattaisi tehdä kaikki mahdollinen, jotta lapsen saaminen ja synnyttäminen olisi mahdollisimman helppoa, eikä tarvitsisi stressata synnytystä ja pitkää ajomatkaa?
Se mitä pitäisi myös yhteiskunnan tehdä, olisi tukea yksityisiä lapsettomuushoitoja. Kaikki eivät kunnalliselle pääse tai siellä on puolen vuoden/vuoden jonot. Yksi hyvin toimeentuleva tuttava pariskunta on käyttänyt yksityisellä hoitoihin varmaan kohta 20ke ja läheskään kaikilla ei ole tälläiseen nykypäivänä varaa.
Noiden yksityisten lapsettomuushoitojen kela-korvausta nostetaan 40 prosenttiin. Tosin eräällä toisella vasemmistopainotteisella sosiaalisen median alustalla tuo nähtiin tukena terveysjäteille.
Meillä meni itsellä jotain 10-15 kiloeuroa, että saatiin oma lapsi. Ei tosiaan ole halpaa lystiä.
Sijoitus ei ole maata mullista, koska se poiki tuloksen. Valitettavasti monella ei rahallakaan onnistu ja pahimmillaan jää vain velkaa
Totta. Sekin on mahdollista. Velan lisäksi jää mahdollisesti elinikäiset traumat ja masennus.
Rohkeasti vaan ihmiset lasta yrittämään, josko vaikka onnistuisi. Minä aikailin tämän ensimmäisen suhteen 39-vuotiaaksi asti, mutta perhana kun on ollut hienot 9 kuukautta olla iskänä. Joo, omaa aikaa ei juuri ole mutta ei sitä edes kaipaa. On niin paljon hienompaa touhuilla ja leikkiä tyttärensä kanssa kuin naputtaa sohvalla jotain änäriä tai matkustella huvikseen maailman ääriin. Nyt elämällä on taas tarkoitus ja jokainen päivä on hieno.
:watermark(https://lorien-media-prod.s3.amazonaws.com/images/archive/2020/05/07/2020.05.07.09.06.40_watermark_kalevafi_logo.png,50,0,0)/https%3A//lorien-media-prod.s3.amazonaws.com/images/archive/2024/03/15/2024.03.15.13.27.52_aino-niskanen7.jpg){kind=logo}
Syntyvyyden lasku jatkuu meillä jyrkkänä, eikä Pohjois-Pohjanmaakaan ole entisensä
Ei ole uutinen, että lasten määrä Suomessa vähenee. Hätkähdyttävänä voi pitää kuitenkin vauhtia, jolla tuo ilmiö etenee. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan viime vuonna maassa syntyi 43 320 lasta.
www.kaleva.fi
I am not Jesus
Jäsen
No nyt aiheesta ainakin puhutaan todella paljon, mutta ratkaisua ongelmaan ei ole. HS: Syntyvyys | Kaikkea on kokeiltu, mutta syntyvyyttä ei ole saatu nousuun missään
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy