Yleisurheilijat ovat saaneet suurinta tukea enemmän kuin muut kesälajit yhteensä. Näkyyköhän tässä hieman Mika Lehtimäen omat mieltymykset, koska ei mitenkään järkiperäisesti ole ollut nähtävissä, että yleisurheilussa olisi kovinkaan suurta mitalipotentiaalia näihin kisoihin.
Onhan tämä aivan käsittämätön asia, mutta selittyy luonnollisesti suomalaisen apurahajärjestelmän logiikalla eli menneiden tulosten perusteella eikä suinkaan minkäänlaisen odottaman tai tuloksenteko - potentiaalin perusteella. Tästä samasta syystä Ruuskanen on nautiskellut täyttä tukea, vaikka keppi ei ole lentänyt yli 80 metrin kertaakaan, jota voinee pitää jonkinlaisena edellytyksenä finaalitason suorituksiin.
Mattson on ennen kaikkea uskomaton kilpailija henkisesti ja hänen taitonsa ajoittaa kunto kohdilleen moniin arvokisoihin on uniikkia, vaikka vaatimattomiakin suorituksia on toki nähty. Tämä kaikki niiden vaikeuksien jälkeen, joita hänellä on ollut, mutta toisaalta olihan tämä ilmiö jo havaittavissa 2013 mm-pronssin jälkeen. Mattsonin nopeus oli jo sivumatkalla sen verran lupaavaa, että tuo matka oli sellainen testi hänelle, että se kertoi viimeistään hänelle itselleen, että hyvään sijoitukseen on kaikki mahdollisuudet. Oliko ihan mitaliin asti, sen varmasti Matti itse kertoo.
Tämä mitali pitää suhteuttaa arvokkuudessaan oikeisiin mittasuhteisiin. Pelkästään finaaliin pääsy olympiatason uintimatkalla on jo suorituksena hurjempi kuin keihäspronssi tai skeethopea ja saati, että suomalainen ottaa mitalin, on jo niin käsittämätön suoritus, että vertaan sen monen lajin kultasuoritusta kovemmaksi. Hieman sama kuin ottaisimme mitalin yleisurheilun pikajuoksulajeista. Se, että Sievinen otti edellisen mitalin 1996, kertoo puolestaan suorituksen vaikeudesta. Eläköön Matti, teit puhuttelevaa uintihistoriaa.
Vuoden urheilija.