TPS pelin paikanpäällä näin, joten siitä voinen muutaman kommentin esittää.
Tps kaatui täysin ylimielisyyteen. Keith Armstrong sanoi jo varmasti kymmenen vuotta sitten, että Suomen jalkapallon suuri ongelma on se, että pelaajat luulevat olevansa Beckhameita, taidot vain puuttuvat. Tämä on myös omasta mielestäni se mikä on suomijalkapallossa eniten vialla.
Tps pelasi koko ottelun ajan todella vaikeita syöttöjä. Perus maatapitkin syötöt eivät kelvanneet, vaan palloa piti aina nostaa, zipata tai laittaa jollain kantapääkikalla. Samoiten harhautukset, aina yritettiin viedä pallo längeistä ja juosta itse perässä.
Sillä aikaa kun vastustajat pelasivat yksinkertaista peliä, omilla vahvuuksillaan. Yrittivät Turkulaiset toinen toistaan hienompia sommitelmia ja harhautuksia. Sanomattakin on selvää, että suurin osa näistä päättyi pallonmenetyksiin.
Jotenkin itsekkyyden multihuipentumana oli ne harvat Tps:n nopeat ylivoima vastahyökkäykset. Ainakin omaan silmään näytti siltä, että pallo syötettiin eteenpäin menevälle kaverille tahalleen jalkoihin, jotta itse ehtisi vielä maalille mukaan tilanteeseen. Vituiksihan nämäkin meni.
Tauolla joukkueiden asenne taas paistoi silmiin. Vastustajien vaihtopelaajat pallottelivat lyhyitä syöttöjä ja pitivät palloa yksinkertaisesti ilmassa. Samaan aikaan Turkulaisista osa laitteli pitkiä puolenvaihtoja toisilleen, ja osa yritti pitää palloa ilmassa kaikenmaailman footbag tempuilla. Niin pelaat kuin treenaat?
Tps laittoi tosiaan koko pelin ajan pitkää palloa. Hienoa oli se, että välillä ne jopa osuivat kohdalleen. Silloin vain kävi niin, että pallo oli jo niin vaikea, ettei vastaanottajalla yksinkertaisesti riittänyt skilssit pallon haltuunottoon tai eteenpäin pelaamiseen.
Tps:n geelitukilta puuttui myös täysin työnteon moraali. Ensimmäisistä sekunteista alkaen näki, että vastustajan puolustajilla ei riitä millään taidot pelata palloa omille, ahdistettuna ei tainnut olla edes haluja tähän. Tästä huolimatta Tps tyytyi karvaamaan näennäisesti yhdellä miehellä.
Vastustajilla oli selkeästi isommat pelaajat ja siis fyysinen etu ottelussa. Tästä huolimatta Tps pysäytti hyökkäykset järjestäen, pelasi pallon alas josta pitkä pallo ylös. Tässä nyt oli se vika, että vastustajan puolustus ehti ryhmittyä ja kun heillä oli se pään pituus etu, jäi pallot yleensä vastustajille.
Jotenkin tosta esityksestä vain jäi niin selkeästi mieleen se, että kusipäisiä ovat jalkapalloilijat. Luulevat itsestään liikoja kun sattuvat kerran pääsarjaan pääsemään jne. Kaukana ovat ne hyvät ajat jolloin maajoukkueessakin oli Kolkkaa, Nurmelaa, Hyypiää ja Paatelaista. Ei yksikään noista pelaajista ollut erikoinen taidoiltaa, heistä erikoisen pelaajan teki se, että he olivat todella fiksuja ja tekivät kentällä vain ja ainoastaan sitä mihin tiesivät pystyvänsä. Yksipuolistahan se oli joo, mutta Tps:kin olisi nyt voittanut yksinkertaisella, yksipuolisella pelillä.