Jep, nämä Koppasen ja Husson kaltaiset tarinat ovat hienoja palkintoja kovasta, pitkäjänteisestä duunista ja siitä että on jaksanut raastaa farmihommia vuodesta toiseen luovuttamatta ja palaamatta Eurooppaan tuon NHL-unelman kustannuksella. Varmasti sekin mielessä käy, kun kyselijöitä ja mahdollisuuksia lienee tarjolla ja liksakin Euroopassa olisi samantien parempi kuin alkuvuosina AHL:ssä.Koppasen kohdalla voisi puhua jo jonkinlaisesta työvoitosta, ei ihan ilmaiseksi tipahtanut syliin NHL-paikka. Hyvä että tulee vähän onnistumisiakin.
Koppanen on minusta vielä vähän normaaliakin kivisemmän reitin käynyt, kun alkuun oli vaikeuksia mahtua edes AHL:ään, ja kävi useampaankin otteeseen ECHL:ssä ja sitten vuokralla jopa Mestiksessä. Viiden ja puolen kauden raastamisen jälkeen lopulta sitten ensimmäiset NHL-pelit. Pakko on arvostaa sitä, että on jaksanut raastaa ja tehdä kovaa työtä vuosien ajan.Jep, nämä Koppasen ja Husson kaltaiset tarinat ovat hienoja palkintoja kovasta, pitkäjänteisestä duunista ja siitä että on jaksanut raastaa farmihommia vuodesta toiseen luovuttamatta ja palaamatta Eurooppaan tuon NHL-unelman kustannuksella. Varmasti sekin mielessä käy, kun kyselijöitä ja mahdollisuuksia lienee tarjolla ja liksakin Euroopassa olisi samantien parempi kuin alkuvuosina AHL:ssä.
Hieno homma ja toivottavasti ura tuolla nyt kunnolla urkenee.
Ei ois välttämättä tuolloisten kisojen perusteeella voinut vastaavia odottaa.Sebastian Aho 485, 200+242=442
Mikko Rantanen 454, 197+269=466
Patrik Laine 439, 190+165=355
WJC 2016 -kolmikosta kivan tasaisia nuo maalimäärät ja onhan pelimäärissäkin vähän heittoja kun eroavat kymmenillä sinne ja tänne, Aholle siis merkkipaalumaali viime yönä ja 200 täyteen NHL:ssä.
Hauska seurata, miten nimenomaan maalimäärien osalta tuo kyseinen kova kolmikko etenee tästä vaikka sitten seuraavat 5 vuotta.
Ei ois välttämättä tuolloisten kisojen perusteeella voinut vastaavia odottaa.
Siis sitä, että Aho on se joka tekee ekana tuosta kolmikosta 200. maalia NHLssä.
Turha tuohon on Rantasta sotkea, kun odotusarvo oli, että tuosta kolmikosta 200 maalia tekee ensimmäisenä Laine eikä Aho.Miten siis päädyit noiden kisojen perusteella siihen että viiden maalin Aho ei tee ensimmäisenä verrattuna vaikka kahden maalin Rantaseen?
Kärkihän noissa kisoissa oli äärimmäisen terävä. Ysikutosista oli jo kentällinen hyviä yksilöitä tarjolla ja siihen päälle vielä alaikäisistä kovaa tulosta tehnyt nelikko.Mutta mites sitten tuolta kisoista pari muuta poimintaa?
Roope Hintz 281, 99+116=215
Jesse Puljujärvi 307, 50+58=108p
Kasperi Kapanen 356, 69+100=169p
Aleksi Saarela 9, 2+2=4p
Vili Saarijärvi 0 peliä.
Olli Juolevi 41 2+1=3p
Niko Mikkola 136 4+16=20p
Sami Niku 67, 2+14=16p
Pakeista Niko Mikkolla tehokkain. Toki pelimäärä 2-4x enemmän kuin muilla. Mutta eipä olisi tuolloin uskonut.
Hyökkääjistä taas harva on edes NHLssä käynyt ja Pulju sekä Kapanen ollut lopulta aika keskenkertaisia (Kapanen toki 0.5ppg) suuresta pelimäärästä riippumatta. Hintz on vasta pari viime kautta ollut maaginen, sitä ennen oli vaikeaa hänelläkin.
Yhtäkaikki. Helppoa tuonne tarunhohtoiseen ei ole murtautua. Saatikka siellä päästä pelaamaan, että tehdä tulostakin.
Toki Ahon pelimäärillä ilman noin monia poissaoloja Laine olisikin puhkonut 200 ensimmäisenä. Mutta nää on näitä, ne pelit pitää ensin pelata saavuttaakseen asioita ja Aho on ollut siinäkin mielessä edellä.Turha tuohon on Rantasta sotkea, kun odotusarvo oli, että tuosta kolmikosta 200 maalia tekee ensimmäisenä Laine eikä Aho.
Olin jo tulossa nauraen paikalle, että Antti Kalapudas hahhahhaa, mutta näköjään Kala-Anttikin on totta tosiaan pelannut maajoukkueessa ja vieläpä 5 peliä. Ei mitään muistikuvaa tuollaisesta, mutta pakko kai sen on totta olla. Uskomatonta.Jos nyt oikein katsoin, niin jokainen hyökkääjä tuosta joukkueesta on pukenut maajoukkuepaidan päälleen myös A-maajoukkueessa. Se on kova juttu se.
Oli myös heitä, jotka olivat varmana että Pulju olisi se joka tuosta kultajunnuporukasta nousee varppina korkeimmalle. Tekihän se kisoissa eniten pisteitä ja valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi, eikä meitä asiantuntijoita suostuttu kuuntelemaan vaikka kuinka yritimme vakuutella että Professori Aho ja Kanuuna-Laine tuossa ketjussa oli ne tärkeimmät lenkit, ja Pulju sitten sai koohottaa siellä mukana.Turha tuohon on Rantasta sotkea, kun odotusarvo oli, että tuosta kolmikosta 200 maalia tekee ensimmäisenä Laine eikä Aho.
Mihin jäivätEi ois välttämättä tuolloisten kisojen perusteeella voinut vastaavia odottaa.
Siis sitä, että Aho on se joka tekee ekana tuosta kolmikosta 200. maalia NHLssä.
Tai, että Rantanen on suomalaisista paras pelaajan NHLssä näin 7v takaperin.
Saatikka, että Rantanen että Aho molemmat ovat tehneet enemmän maaleja kuin "seuraava Ovetskin" Laine.
Mutta mites sitten tuolta kisoista pari muuta poimintaa?
Roope Hintz 281, 99+116=215
Jesse Puljujärvi 307, 50+58=108p
Kasperi Kapanen 356, 69+100=169p
Aleksi Saarela 9, 2+2=4p
Hyökkääjistä taas harva on edes NHLssä käynyt ja Pulju sekä Kapanen ollut lopulta aika keskenkertaisia (Kapanen toki 0.5ppg) suuresta pelimäärästä riippumatta. Hintz on vasta pari viime kautta ollut maaginen, sitä ennen oli vaikeaa hänelläkin.
Mihin jäivät
Juho Lammikko 159, 11+15=26
Kasper Björqkvist 6, 1+0=1
Eli 9/13 hyökkääjää NHL:ssä käynyt pelaamassa, en sanoisi, että "harva". Kovin monesta Suomen U20-joukkueesta ei ole noin moni NHL:ssä käynyt pelaamassa.
Esim. seuraavan vuoden kisoista ainoastaan Tolvanen on saanut jonkinlaista vakioroolia NHL:stä ja sama pätee myös 17-18 -kisoihin. 18-19 - kisoista sama Tolvanen ja Kakko ovat NHL:ssä vakioroolissa. Eli Kasper Kapanen olisi tähtikategoriaa muina vuosina, vaikka nyt todettiin lainaamassasi viestissä keskinkertaiseksi.
Ai siis Juho "0+4" Lammikko?Mihin jäivät
Juho Lammikko 159, 11+15=26
Luulisin, että tykkää ja muistan että noissa jossain Kärppä-kautensa haastatteluissa Lammikko sitä aika hyvin muistuttelikin, että lähtökohtaisesti on kuitenkin aina ollut tehoja tuottava hyökkääjä junnuikäluokista asti eikä lainkaan sellainen alaketjujen telaketjupelaaja, joksi NHL-kaukaloissa profiloitui.Ai siis Juho "0+4" Lammikko?
Minulle on jäänyt arvoitukseksi, miksi mies palasi Eurooppaan täksi kaudeksi. Oli kuitenkin luotettava voimahyökkääjä alempiin kentällisiin ja luulen, että olisi sopimuksen johonkin seuraan saanut. Tykkääkö kuitenkin pelata pisteitä tekevässä taitoroolisssa mielummin kuin nelosen pommittajana?
Mihin jäivät
Juho Lammikko 159, 11+15=26
Kasper Björqkvist 6, 1+0=1
Eli 9/13 hyökkääjää NHL:ssä käynyt pelaamassa, en sanoisi, että "harva". Kovin monesta Suomen U20-joukkueesta ei ole noin moni NHL:ssä käynyt pelaamassa.
Kadotettu sukupolvi: miksi vuoden 2016 kultajoukkue epäonnistui siirtymisessä rapakon taakse?Tuossa on kieltämättä Jatkoaika-klassikon aineksia. Kerrotaan mutulla että "harva" vaikka totuus on että valtaosa :D
Saarela, Raul etc.Kadotettu sukupolvi: miksi vuoden 2016 kultajoukkue epäonnistui siirtymisessä rapakon taakse?
Ja niistäkin huipuista jota tuolta näennäisesti nousi, vain Rantanen ja Hintz ovat oikeasti hyviä ja näistäkin loppujen lopuksi Hintzin uratilastot melko kalpeat 99+116=215 kun taas lapasten osastolta tunnetusti Laine ja Pulju, näistä jämä-Kapasista puhumattakaan ovat ihan paskoja.Kadotettu sukupolvi: miksi vuoden 2016 kultajoukkue epäonnistui siirtymisessä rapakon taakse?
Tää oli hyvä :DHyviä varauksia on Suomesta tullut ensimmäiselle kierrokselle, mutta valitettavasti pettymyksiäkin on tullut. Laitoin oman listan pahimmista suomalaispettymyksistä ensimmäisellä kierroksella sekä perustelut. Sijalla 1. siis pahin pettymys ja sijalla 10. vähiten pahin pettymys suhteutettuna varausnumeroon.
Jesperi Kotkaniemi - Vaikka Kotkaniemi onkin vakituinen NHL-pelaaja, niin hankalaa on ollut. Montrealissa ensimmäinen kausi oli lupauksia antava, mutta sen jälkeen on ollut pelkkää alamäkeä. Nyt on ollut Carolinassa tällä kaudella nelosketjussa. Inhottavaa sanoa, mutta todennäköisesti Kotkaniemi pelaa muutaman kauden päästä Ässissä.
Kaapo Kakko - Ensimmäiset kaudet Kakolla ovat olleet todella heikkoja New Yorkissa. Tuli kovalla hypellä mukaan NHL:ään, mutta jälki on ollut heikkoa. Ollut koko tämän ajan Rangersin huonoimpia pelaajia. Uskon, että taso riittää NHL:ssä, mutta pyörinee siellä kolmos- ja nelosketjussa.
Jesse Puljujärvi - Vuoden 2016 nuorten MM-kisojen yksi sankareista on todella vaikeassa asemassa. Itseluottamusta ei löydy, vaan taso heittelee aivan liikaa. Huono itseluottamus näkyi myös siinä, että tappeli NHL:ssä vähän aikaa sitten. Toivottavasti ymmärtää roolinsa, ja alkaa pelaamaan kuten nelosketjun pelaajakin täytyykin. Muuten on paluu takaisin Kärppiin tiedossa. Tulevaisuutta Edmontonissa ei ole.
Olli Juolevi - Piti olla Vancouverin oma Bobby Orr, mutta sitä ei todellakaan ollut. Juolevin varausnumero oli sen takia korkea, että Vancouver halusi juuri puolustajan, muutoin varausnumero olisi ollut n. 20-30. Suuri floppi, palannee varmuudella kauden ja kahden jälkeen Eurooppaan.
Rasmus Ristolainen - Yhtä hyvää kautta lukuun ottamatta on ollut NHL:n huonoimpia puolustajia jo monen kauden ajan. Buffalossa pääsi kentälle vain ykköskierroksen varauksen statuksella. Siirto Philadelphiaan oli steppi taakse päin. Nykyisin kutospakki tankkijoukkueessa. Onneksi agentti sai tehtyä hyvän sopimuksen, vaikkakin se ulostetaan tämän kauden jälkeen.
Mikael Granlund - Suomen "kultapoika" on pelannut NHL:ssä jo pitkään, mutta ei lähellekään varausnumeronsa (#9) mukaisesti. Pudotuspeleissä esiintynyt vain kaksi kertaa toisella kierroksella. Nekin ovat päättyneet tappioon. Jotain kertoo myös se, että viime MM-kisoissa isolla statuksella tullut Granlund ei ollut edes kapteeni tai voittanut Suomen sisäistä pistepörssiä, vaan se meni Sveitsin liigassa pelaavalle puolustajalle. Pelannee NHL:ssä kuitenkin vielä jonkin aikaa.
Patrik Laine - Tämä saattaa herättää keskustelua, mutta lue tarkkaan. Patrik Laineen piti olla tuleva supermaalitykki, mutta hän ei sitä ole. Hänet varattiin Winnipegiin, kunnes meni äkkiä sukset ristiin Wheelerin ja Scheifelen kanssa, vaikka kyseiset herrat olivat tuolloin Winnipegin kapteenit ja esimerkkipelaajat! Se kertonee jo tarpeeksi Laineen luonteesta. Treidattiin lopulta Dubois´han, joka on tehnyt Winnipegistä täydellisen contenderin.
Miro Heiskanen - Heiskasmiro eli "Suomen supertähtipuolustaja" kuten jotkut taitavat sanoa. Ei kannua ykköspakkina, ei asiaa top-listoille. Jotain kertoo myös se, että heti kun John Klingberg lähti Heiskasen rinnalta, sai Klingberg selvän palkankorotuksen. Jokaisella muistissa vieläkin ottelu Slovakiaa vastaan kevään MM-kisoissa.
Aleksander Barkov - Vähän aikaa sitten tein listan siitä, kenellä suomalaisella on voittamisen kulttuuria. Barkovin pisteet siinä listauksessa oli nolla (0!). Vaikka Barkovin avut ovatkin puolustamisessa, niin välillä soisi tulevan myös tehoja hyökkäyspäässä. Esiintynyt vain neljä kertaa pudotuspeleissä, ja vain kerran päässyt toiselle kierrokselle. NHL:n huonoimpia ykkössenttereitä yhdessä Chicagon, Arizonan ja Montrealin ykkössentterin kanssa, valitettavasti.
Mikko Rantanen - Hieman provokatiivinen siinä mielessä, että Rantanen oli vasta draftin kymmenes. Kuitenkin, hänen pitäisi olla Coloradon tähtipelaajia. Noh, eipä ole ollut. Esiintynyt pudotuspeleissä viisi kertaa, joista vain yksi Stanley Cup, kannuprosentin ollessa alhainen 20. Pudotuspeleissä tehnyt vain 77 pistettä, ja täytyy muistaa että siellä on pelannut niin heikkoja vastustajia vastaan kuin San Jose, Arizona ja Edmonton.