Niinhän siinä tietysti vielä kävi, että Carolina pullautui ulos neljän joukosta häviämällä ensimmäisen kotipelinsä 6000 vuoteen, joten kaksi kolmesta suomalaisten supertähtien joukkueista saatiin tässä vaiheessa laulukuoroon. No, jotain hyvääkin kierrokselta saatiin, yksi ei-suomalainen jengi eli Galcary sentään tippui myös pois. Nyt 3/4 jäljellä olevista jengeistä on joku suomalainen pelitouhuissa mukana, Tamba Pay sitten se ainoa pelottava kanto kaskessa joka on yhä hirveän valmis estämään sen ettei iso jalallinen ämpäri tule tänäkään vuonna Suomeen.
Viime kierroksen pareista olin eniten varma siitä, että Carolina kyllä homman hoitaa ja Aho-Teräväinen-Raanta Kotkaniemen lisänumerolla pääsee yhä jahtaamaan Stanley Cupia. Noista jengeistä jotka nyt on vielä jäljellä suomalaiset on valitettavan marginalirooleissa. Mikko Rantanen siellä toki Coloradon kärkiketjuissa matkustelee yhä, mutta vaikean näköistä on miehen touhu ja on tähän asti ollut melko sivuroolissa kakkossyöttöjä keräillen, toiset isot pojat on siellä hommaa vetäneet. Rangersissa Kakko surffailee mitä nyt surffaileekaan, ei ole mainittavia mainetekoja sieltä nähty, ja Edmontonissa Pulju hyvä kun pelaamaan pääsee, samalla kun Koskinen avaa notkeilla kädenliikkeillä luukkua lippis päässä. Lehkonen sitten Coloradon toinen suomalainen, joka semmosella ihan kivalla playoff-vaihteella on vetänyt. Mutta eipä tässä kyllä ole mitään tarvetta haaveilla enää ainakaan siitä Conn Smythestä, Carolinan jatkoonpääsyn kanssa olisi ollut vielä suomalaisia kandidaatteja siihenkin.
Tehdääns tähän väliin myös Teksti-TV Raatimme pleijaripalkintojen osalta tilannekatsaus:
Kon-Tiki Smythe Tikkanen (paras/näkyvin suomalainen playoffeissa)
Tähän oli tyrkyllä viime kierroksen jälkeen Teräväinen, Raanta ja Barkov. No ne on nyt kaikki kesälomilla, kuten myös Aho joka oli vähän niinku bubbling underina vedellyt ekan pleijarikiekan. Jatkoon päässeistä suomalaisista kukaan ei oo oikein mitään ihmeellistä vielä esittänyt, joten saattaa olla raatimme päätyy pitämään tämän pystin tänä vuonna itsellään. Jonkun tartteis nyt tehdä jotain. Rantanen toki voi vaikka mitä taikatemppuja vielä taikoa jos saa itseään kondikseen, tai Lehkonen painaa jotain jatkoaikamaaleja seiskapeleissä. Kakossa on myös potentiaalia mutta kun ei se ikinä tee mitään mikä näkyisi tulostaululla. Pulju ja Koskinen ihan marginaalihessuja, toki Edmontonissa on joskus ennenkin varamaalivahtina pleijareihin lähtenyt suomalainen pelaillut lopulta finaaleissa ja pistellyt nollapeliäkin tauluun. Puljun oletan olevan mahdollisen Edmontonin Stanley Cup -voiton jälkeen näkyvimmässä roolissa voitonjuhlissa.
Jali Kulli (eniten pisteitä playoffeissa)
Teräväinen ja Aho jäivät molemmat saldoon 4+7, ja matkustaja-Rantanen on tasapisteissä 1+10 tehoillaan. Rantaselle yks kakkossyöttö, niin pysti voidaan hänelle jo lähettää. Lehkonen on tällä hetkellä kuudessa tehopisteessä, Kakko ja Pulju kolmessa. Tokihan sieltä voisi vielä 11 pisteen ylikin yltää, jos vain ottaa roolia, mutta kyllä tää vähän nyt niinku Rantasen pystille jo näyttää.
Juha ”Sulaa” Metsola (tasoonsa nähden pahiten flopannut suomalainen playoffeissa)
Aleksander Barkov 2021-22
Tämä jaettiin jo puolivälissä viime kierrosta. Aleksander Barkov, Juha Metsolan henkinen joukkuetoveri, lumiukko, jäyhä jököttäjä, tämä on sinun. Florida floppasi kokonaisvaltaisesti, toki siellä Barkov ei nyt isoin paska ollut, mutta pelasi silti tasoonsa nähden huonosti. Ja eritoten, koska mies on joukkueensa kapteeni ja koko jengi pelasi sen näkösenä että kiinnosteli enemmän pelin jälkeiset strippiklubit kuin jääkiekko, Barkovin naamaa saa ihan aiheesta runtata nyt olohuoneen mattoon ilmestyneeseen pissaläikkään ja huutaa sille että miksi, miksi teit sen, hyi Barkov, hyi! Tuhma poika! Tosi tosi tuhma! Loppuu se saatanan päänsilittely.
Ville-Joel Fucking Leino-Kiviranta (eniten tasoonsa nähden parantanut suomalainen playoffeissa)
Jaa, mitähän vittua sitä tästäkin nyt keksisi sanoa. Ei oo ollu mitään Jolle Kivirantoja tai Ville Leinoja kukaan, Antti Raanta sieltä nyt ehkä eniten nousi varjoista esiin, mutta sitten lopulta kävi kuten Antti Raannalle aina käy, eli mies loukkaantui ja Carolina tipahti. Toistaiseksi en keksi oikein muitakaan kuin Antti Raannan, joka tähän olisi tämän kevään esityksillä oikeutettu. Tehkää nyt Lehkonen, Kakko tai saatana Pulju jotain, niin ei tarvii Raannalle tätä antaa. Se ois vähän sama ku silloin kun Tero Pitkämäki valittiin Vuoden Urheilijaksi, kun se oli tyyliin ollut jossain Dohan Timanttiliigan karsinnassa toiseksi paras ja finaalissakin hienosti seitsemäs.
Ei tästä suomalaisten pleijaritouhusta nyt mitään paraatimarssia Uralille tullut tältä vuodelta. Onneksi olympia- ja MM-kultamitalit hieman kuitenkin lämmittää kaltaistani Karjala-lippistä ja teksti-tv -seuraajaa.
