Ei löydy ei, koska kaikki maailman mahdolliset maat NHL-pelaajineen sitten Korean maajoukkuejyrä Richard Parkin, Nigerian Rumun Ndurin ja jopa Etelä-Afrikka Olaf Kölzigin voimin ovat rikkoneet tuon 20 tehopisteen kierrosrajapyykin jo vuosikymmeniä sitten.Tuskinpa löytyy toista kansaa joka seuraa niin kiivaasti sitä, milloin oman kansan pelaajat onnistuisivat rikkomaan maagiseen 20 pisteen rajan yön NHL-kierroksella.
Eihän täällä palstalla ole kuin muutama onneton, jotka traumailee siitä, että ovat syntyneet Suomeen, eikä esim. rapakon taakse ja ilman, että tekisivät mitään asian hyväksi, ovat päättäneet käyttää aikansa suomalaisille urheilujännäreille ja osa myös suomalaisurheilijoille vittuiluun. Toki jatkoajan siipien alle mahtuu kaikenlaiset fanit ja hyvä niin.Minusta taas olisi todella outoa, jos urheilufanien enemmistöllä ei sydän sykkisi korostetusti suomalaisten esityksille. Vaikka onkin joukkuelaji kyseessä. Erityisesti ulkomaalaisessa sarjassa, johon henkilökohtaiset siteet kuten kotipaikka ovat muutoin aika vähissä.
Makuasioitahan nämä. Kyllä minä välillä ihmettelen, miksi esimerkiksi vaikkapa Tampa saa tälläkin palstalla niin paljon rapaa niskaansa, vaikka dynastiat ovatkin pitkän päälle tylsiä. Joukkueessa pelaa maailman paras maalivahti, maailman paras puolustaja, maailman paras ylivoimapelaaja (<- tästä varmaan joku eri mieltä), ja joukkue pelaa fiksua ja viihdyttävää kiekkoa monen taitavan yksilön toimesta. Heidän peliensä ja pelaajiensa parissa viihtyy, organisaatio on viimesen päälle rakennettu, mutta kun joukkueessa ei pelaa yhtään suomalaista, ei sille myöskään mukamas voi toivoa mitään hyvää. Kuvitteellisella seuraavalla kierroksella mieluummin kannustetaan se 10 minuuttia pelissä neppaileva Kaapo finaaleihin, kun onhan se sattunut syntymään tuossa 250 kilometrin päässä.En ainakaan itse ymmärrä miksi pitäisi kannattaa jotain random NHL-seuraa sen sijaan, että kannattaa suomalaisia pelaajia joihin kuitenkin on jotain kosketuspintaa toisin kuin seuroihin.
Tuo on mielenkiintoinen termi tuo "kosketuspinta". Miten se määritellään? Täytyykö olla syntynyt tietyssä maassa tai tietyssä kaupungissa, jotta sinulla on tarpeeksi kosketuspintaa tietyn seuran kannattamiseen? Mielestä nykyajan globaalissa maailmassa tuollainen ajattelu on aika vanhentunutta. Jokainen ihminen, jolla on älylaite kädessä pystyy sen oman kosketuspintansa saamaan huolimatta siitä asutko Suomessa vai Zimbabwessa. Enemmän siinä kosketuspinnassa on kyse siitä miten itse sen kosketuspinnan rakennat ja kuinka uskollisesti seuraan jonkun seuran toimintaa. Jos nyt omakohtaisesti otetaan esimerkkinä niin olen varmuudella paljon kovempi Canadiensin tai Liverpool FC:n kannattaja mitä vähintään 2/3 kyseisten kaupunkien asukkaat, vaikka en kummassakaan kaupungissa ole koskaan käynyt.En ainakaan itse ymmärrä miksi pitäisi kannattaa jotain random NHL-seuraa sen sijaan, että kannattaa suomalaisia pelaajia joihin kuitenkin on jotain kosketuspintaa toisin kuin seuroihin. Sama juttu futiksen puolella.
Jos nyt omakohtaisesti otetaan esimerkkinä niin olen varmuudella paljon kovempi Canadiensin tai Liverpool FC:n kannattaja mitä vähintään 2/3 kyseisten kaupunkien asukkaat, vaikka en kummassakaan kaupungissa ole koskaan käynyt.
Itselläni ei kyllä ole mitään kosketuspintaa suomalaisiin NHL-pelaajiin. Tai ainoa yhteys on se, että kieli on sama. Ja valtaosa on syntynyt samassa maassa. Toki seuraan mielenkiinnolla joitain suomalaisia pelaajia.En ainakaan itse ymmärrä miksi pitäisi kannattaa jotain random NHL-seuraa sen sijaan, että kannattaa suomalaisia pelaajia joihin kuitenkin on jotain kosketuspintaa toisin kuin seuroihin. Sama juttu futiksen puolella.
No ei siihen tietenkään mitään kaikille sopivaa määritelmää olekaan. Itselle se kosketuspinta on sama kansalaisuus, jollekin toiselle jokin muu ja mikä se sitten onkaan, niin se on toki ihan ok. Suomesta käsin kun seuraa, niin on mielestäni oikein luonnollista seurata nimen omaan suomalaisia, joista tulee jo varhain tuttuja pelaajia. En mistään väärin-kannattamisesta silti ketään tuomitse enkä väitä, että oma tapani seurata olisi ainoa oikea vaikka en ihan voikaan tuollaista ymmärtää, että miksi kannattaa jonkun kaupungin seuraa missä ei ole koskaan käynyt. Kosketuspinta kansalaisuudesta on kuitenkin asia mikä tulee luonnostaan eikä pitäisi olla mikään ihmeellinen asia, että Suomessa seurataan paljon suomalaisten edesottamuksia mistä tämäkin debatti lähti. Toki globaalissa maailmassa jokainen löytää tapansa kannattaa/seurata.Tuo on mielenkiintoinen termi tuo "kosketuspinta". Miten se määritellään? Täytyykö olla syntynyt tietyssä maassa tai tietyssä kaupungissa, jotta sinulla on tarpeeksi kosketuspintaa tietyn seuran kannattamiseen? Mielestä nykyajan globaalissa maailmassa tuollainen ajattelu on aika vanhentunutta. Jokainen ihminen, jolla on älylaite kädessä pystyy sen oman kosketuspintansa saamaan huolimatta siitä asutko Suomessa vai Zimbabwessa. Enemmän siinä kosketuspinnassa on kyse siitä miten itse sen kosketuspinnan rakennat ja kuinka uskollisesti seuraan jonkun seuran toimintaa. Jos nyt omakohtaisesti otetaan esimerkkinä niin olen varmuudella paljon kovempi Canadiensin tai Liverpool FC:n kannattaja mitä vähintään 2/3 kyseisten kaupunkien asukkaat, vaikka en kummassakaan kaupungissa ole koskaan käynyt.
No mielestäni kansalaisuus on nimen omaan vahvalla pohjalla seuraamista. Mutta ei se silti ole mikään vaade itselle enkä väitä, että joku matsi olisi parempi jos siinä pelaa suomalaisia. Kyllä sitä huipputason urheilua seuraa oli siinä mukana suomalaisia tai ei. Seurasin esim. Toronto-Tampa sarjaa erittäin mielenkiinnolla, samaten vaikkapa lauantain Mestareiden liigan finaali on tarkassa seurannassa ja aina myös jalkapallon ja yleisurheilun arvokisat. Näissä tapauksissa kuitenkin ainakin itselleni on yksi hailee kuka voittaa. Mutta jos suomalaisia on mukana, niin kyllä sitä toivoo heille menestystä, että sillä tavalle se kansalaisuus merkitsee. Jos jollekulle se ei merkkaa mitään, niin se on toki ok. Ja sitten jos vaikka Stanley cupin finaalissa kohtaavat Colorado ja Carolina, niin en siinäkään tapauksessa osaa olla kummankaan puolella. Siinäkin tapauksessa voisi vain nauttia laatu-urheilusta ja samalla olisi myös hienoa, kun tietää, että suomalainen voittaa lopuksi varmasti.mutta että kansalaisuus olisi pohjana kannattamiselle tai ylipäätänsä viihteen / urheilun seuraamiselle niin vähän ohkaisella pohjalla mennään omasta mielestä. Ei se Jasper Pääkkönenkään itselle mistään elokuvasta parempaa tee.
Jep. Tosi ikävää, että keskustelupalstalla keskustellaan. Oltais hiljaa vaan!Tärkeä keskustelu kyllä tämä väärinkannattamiseen liittyvä, kyllä väärin joko yksittäisiä pelaajia tai suosikkijoukkueitaan fiilistelevät tai fanittavat pitää ilman muuta oikeinkannattajien toimesta ojentaa kuntoon.
Se oliskin ollu jo melko ristolaistason suoritus kun olisi 2004 vuoden kannukin viety Rasmuksen toilailuilla.Se onkin sitten toisen keskustelun paikka olisiko Ristolainen nyt kahden sormuksen mies jos olisi Tampaan siirtynyt vaiko Tampa edeelleen ilman kannua :)
No mielestäni mieluummin vaikka hiljaa kuin se että valitetaan täällä miten joku seuraa tai fanittaa väärin.Jep. Tosi ikävää, että keskustelupalstalla keskustellaan. Oltais hiljaa vaan!
Miksi poistit sen toisen viestisi tästä äsken? Taisit tajuta itsekin kuinka ironista on inttää vääränlaisesta keskustelemisesta suomalaisiin NHL-pelaajiin liittyen tässä ketjussa, jos oma agenda on laittaa turhia viestejä, jotka eivät tuo keskusteluun mitään. Joo, kannattaa olla vaan hiljaa.No mielestäni mieluummin vaikka hiljaa kuin se että valitetaan täällä miten joku seuraa tai fanittaa väärin.
Pohjimmiltaanhan on kyse siitä, että urheilu edustaa pääosin nationalismin rumaa puolta, etno- tai ns. junttinationalismia, me vs muut -asettelua. Tämän vuoksi urheilu on totalitaristisissa valtiossa aina ollut tärkeä kansallisen identiteetin pönkittäjä, koska valtiot itsessään ovat pskoja, eikä kansalaisilla ole jonoksi syitä nationalismiin.Kansallisvaltioihin perustuvassa maailmassa on melko luonnollista, että saman kansallisuuden omaavat henkilöt kokevat jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka taas heijastuu luonnollisesti myös urheiluun (ja sen seuraamiseen) niin yksilöiden kuin maajoukkueidenkin kohdalla. Toki suuntaus on kohti maailmaa, jossa identifioituminen kansalaisuuteen vähentyy. Vastavoimiakin tälle kehitykselle tietysti on. Myös individualismi nostaa päätään, mutta tällä hetkellä kansalaisuus on vielä hyvin tärkeä identifioitumistekijä myös länsimaissa.
En siis oikein ymmärrä ihmettelyä liittyen suomalaisten seuraamiseen.
Tuskin kovin moni tälläkään palstalla on sitä mieltä, että kansalaisuus tekee ihmisestä paremman, eikä suomalaisten seuraaminen varmastikaan siitä johdu.Hienoja miehiä ja kyllä hienoille miehille voi aina voittoa toivoa, pelaavat missä vaan. Mutta passin perusteella? Ei. Passi ei tee kenestäkään toista parempaa
Ei tarvitse kuin todeta kaksi asiaa: me-henki ja samaistuminen johonkin joka on lähellä itseä tai tietyssä määrin osa itseäänkin. Näistä se maajoukkueen tai itseäni lähellä maantieteellisesti olevan seurajoukkueen kannattaminen ainakin itselläni tulee. Väittäisin, että aika monella muullakin se kannattaminen tulee näiden hyvinkin luonnollisten seikkojen kautta.Tuskin kovin moni tälläkään palstalla on sitä mieltä, että kansalaisuus tekee ihmisestä paremman, eikä suomalaisten seuraaminen varmastikaan siitä johdu.
Olet aivan oikeassa siinä, että jo muinaisessa Roomassa urheilua/sirkushuveja käytettiin juurikin siihen tarkoitukseen, että kansan ajattelu saatiin käännettyä pois vääryyksistä. En kuitenkaan tätä keskustelua lähtisi välttämättä kääntämään etnonationalismiin, vaan kuten sanoin, edelleen suurin osa ihmisistä identifioituu ensisijaisesti kansallisuuden perusteella ja kokee olevansa jollain tapaa linkittynyt saman kansallisuuden omaavan henkilön kanssa. Lisäksi mm. Suomen maajoukkueissa pelaa eri lajeja useita henkilöitä, jotka eivät etnonationalistisen näkökannan mukaan ole suomalaisia. Tai ylipäänsä lukuisat tällaiset ihmiset omistavat Suomen passin, jos sattuvat urheilemaan niin todennäköisemmin suomalainen seuraa tällaisen urheilijan edesottamuksia kuin jonkun muun. Kansalaisuus yhdistää.
Kyllä oman maan kansalaisten edesottamusten vuoksi voi NHL:ää seurata olematta etnonationalisti, tai ylipäänsä ajattelematta että Suomen passi tekee ihmisestä paremman. Monen silmissä se tekee pelaajasta kiinnostavamman em. linkittyneisyyden vuoksi. Saman maan kansalaiset ovat kuitenkin, no, saman maan kansalaisia ja se on vielä iso faktori nykymaailmassa.