Noista Canucksin syvyyspakeista ei osaa sanoa, kun eivät ole NHL:ssä ehtineet juuri pelata. Tai no Benn kyllä on paljonkin, mutta Rafferty ja Rathbone eivät niitä kahta toissa kauden Raffertyn pelaamaa peliä lukuun ottamatta lainkaan. En niiden perusteella lähtisi mitään oikeastaan sanomaan, mutta niissä peleissä Raffertylla oli joukkueen puolustuksen paras maaliolettama kummassakin ottelussa. Tuo otanta hänen ammattilaispeleistä on kuitenkin niin pieni, että en näe sille käytännössä mitään arvoa. Hän on tullut puolustajana pidemmän reitin tuolle tasolle ja viime kausi oli vasta ensimmäinen ammattilaisena. Silloin tuli valinta AHL:n kakkostähdistöön, joten siinä mielessä kausi meni hyvin.Canucksin puolelta Vancouveria vahvemmin seuraavat varmaan osaavat kommentoida Rathbonen ja Raffertyn valmiutta paremmin, koska itse en kavereita ihan niin hyvin tunne, mutta mitä nyt Vancouver-ketjua ja ansioituneita @nuck , @Mr. Smith etc. olen lukenut, niin voisi varmaan pitää samanlaisina veijareina, mitä Mackey ja Kylington ovat Calgarylle.
Raffertyn edessä oli viime kaudella Tanev, Myers, Stecher ja Benn, joille Green antoi luottoa ennemmin kuin uransa ensimmäisiä ammattilaispelejään pelaavalle Raffertylle. Tällä kaudella on sitten Schmidt, Myers ja Hamonic. Voi olla, että tuolta on vaikea saada paikkaa nytkin ilman loukkaantumisia. Sitä hän kuitenkin kyttää ja oma mielenkiinto on suurikin sen suhteen miten pärjää sitten jos ja kun tuon saa jossain kohtaa. Raffertyn ongalmakohtana on pidetty oman pään pelaamista. Yliopistokiekko oli vähän erilaista AHL:aan nähden ja tuon opiskelussa otti vähän aikaa. Tuo on kehittynyt, mutta töitä olisi vielä edessä. Hyökkäyspäähän pelaamisessa ja kiekon kuskaamisessa omista ylös on vahvuuksia.
Rathbone kisaa Juolevia vastaan (yhdessä kumpaakin puolta pelaavan Bennin kanssa) sitten saman puolen pakin paikasta. Rathbone päätti vasta viime kauteen hienon yliopistouran, minkä päätteeksi hänet valittiin mm. yliopistosarjan ykköstähdistöön. Hän teki pakille ihan lupaavat 31 pistettä 28 peliin Harvardissa. Hänelle sopivat pelityyliltä samat sanat kuin Raffertylle ja tuossa on yksi huomattava ero Juoleviin. Green ei halua Hughesia blokkaamaan alivoimiin kuteja. Sen sijaan hän haluaa kolmospariin pakkeja, jotka voivat tuon homman tarvittaessa tehdä. Viime kaudella Juolevi pelasi Uticassa aika paljon myös alivoimaa ja siksi häneen on luottoa tuossa roolissa.
Noin yleisemmin Juolevin asema syvyyspakkina voi olla tällä hetkellä mitä tahansa. Greenista on vaikea ottaa selvää. Hughes vasemman puolen pakkina syö Juolevin minuutteja. Hän on kuitenkin selkeä johtava pakki koko joukkueessa. Edler on toinen, joka myös vasemman puolen pakkina on tottunut kantamaan isoa kuormaa. Siksi Juoleville ei tuolla puolella kovin isoa ruutua ole varmaan ainakaan ihan hetkeen tiedossa. Oikealla olisi vähän helpompi ottaa minuutteja. Tuo voi olla kuitenkin ihan hyvä tilanne tässä vaiheessa Juolevin kehitystä.