Toisaalta mihin sen rajan vetää? Nimittäin johonkin se raja on kaiketi vedettävä. Pidätkö Raimo Summasta myös Stanley Cup -voittajana? Jos pidät, niin pidätkö kaksinkertaisena voittajana?
Tietysti voidaan myös ajatella, että unohdetaan rajoitukset pelimäärissä ja pidetään jokaista mestarijoukkueessa pelannutta SC-mestarina. Siten saataisiin Suomeenkin viisi uutta mestaria.
Niin, pitääkö se rajaa vetää väkisin johonkin? Onko asia oikeasti niin mustavalkoinen kuin mitä esimerkissäni annoin ymmärtää, eli olisiko Raanta yhtäkkiä kiistämättömästi SC-voittaja jos hän olisi istunut finaaleissa yhden pelin vaihtopenkillä sen sijaan että istui katsomossa? Eihän tässäkään kriteerissä ole kyse siitä miten paljon pelaaja on ollut jäällä voittamassa cupia, vaan siitä että onko hän ollut kokoonpanossa finaalipeleissä. Onko 40 peliä runkosarjassa pelannut pelaaja vähemmän voittaja kuin se joka on sattumusten kautta päässyt yhdessä finaalissa pelaamaan 6 minuuttia? Joku voisi kysyä sitäkin onko Kimmo Timonen oikeasti SC-voittaja.
Itse en näe tarvetta vetää tiukkoja kriteerejä sille kuka on SC-voittaja ja kuka ei, koska ne kriteerit tuntuvat typeriltä heti kun aivot ottaa pois vesilasista. SC-pyttyyn ei tietysti voi sataa nimeä kaivertaa per vuosi, joten siihen pitää olla kriteerit. Ei sen tarkoitus ole silti määrittää kuka on voittaja ja kuka ei. Vuonna 1984 Summasen sijaan pyttyyn sai muuten nimensä mm. Oilersin omistajan isä, joka ei ollut mitenkään seuran toiminnassa mukana edes paperilla. Sittemmin ko. nimi on ruksittu pokaalista yli, eli siellä on pitkä rivi rukseja.
Ei tämä voittajuuskysymys rajoitu vain NHL:ään. Sama juttu on muissakin sarjoissa (ja lajeissa), mutta ehkä NHL:n suhteen se nousee pintaan siksi, että siellä on arvostettu pokaali johon kaiverretaan pelaajien nimiä. Ehkä kotimaisen liigan pelaajien voittajuudestakin jauhettaisiin, jos heidän nimet kaiverrettaisiin Kanada-maljaan. Toki nytkin voidaan spekuloida onko joku Tapparan vähemmän pelannut pelaaja mestari vai ei. Raannan tapaus on siksi erikoinen spekuloitava, että miehellä on sormus, hän kulki joukkueen mukana loppuun asti, hän oli paraatissakin mukana osana joukkuetta ja hän heilutteli kannua Porissa. Siksi on vähän huvittavaa että se kaikki nollataan sillä että nimi ei ole pokaalissa.
Ehkä SC-voittajuus on lopulta jokaisen henkilökohtainen asia. Summanen alkoi löytää SC-voittajan itsestään vasta kun hänet kutsuttiin 30v juhliin Edmontoniin, ja silloin hän ilmeisesti laittoi SC-sormuksen sormeen ekan kerran.