Mä en ole koskaan voinut sietää koko miestä. Hienon uran kiekon parissa tietenkin teki, mikä jatkuu, mutta en en enkä kerta kaikkiaan en pidä. En pysty kykenemään.
Ymmärrettävästi on siellä naapurin puolella kirpaissut ja syvältä, kun punapäinen Päällikkö johdatti IFK:n vastustamattomasti mestaruuteen pääsiäisenä 1998.
Mikke Granlund ja Pate Laine molemmat sellaisessa n. piste per peli -tahdissa ja matkalla n. 70-80 pisteen kausiin.
Jos joku ilta löytyy aikaa, pitää varmaan viihdyttäytyä lukemalla Mikael Granlundin nimikkoketjua aika pitkältäkin ajalta siellä alkupäässä, kun tietäjät tiesivät ettei urasta kertakaikkiaan voi tulla NHL:ssä mitään ja sama toki koskee Lainetta lyhyemmällä otannalla, kun viime keväänä ja varsinkin World Cupin jälkeen kauden kynnyksellä tiedettiin että jätkä ei vaan pärjää. Minä en dumannut vaan toivoin parasta, mutta ihan tällaiseen en uskonut.
No, Granlundin osalta odotin kyllä tasonnostoa tehojen osalta ihan puhtaasti kevään MM-kisojen ja World Cupin todella terävän näköisten esitysten jälkeen, mutta varsinkin tuo maalimäärä ja nousu tällaiseksi n. 25 maalin mieheksi yllätti silti. Kuitenkin uralla tähän kauteen lähdettäessä oli niinkin komea maalimäärä tehtynä kuin 31, eli melkein tuplaa tuon saldon kertaheitolla kauden aikana.
Aivan mahtavat kaudet menossa näillä kahdella, ja on siellä muitakin onnistujia mutta huomioni nyt heihin.
Tai mainittakoon nyt myös Markus Granlund, onko Canucksin toiseksi paras maalintekijä 17 osumallaan ja myös matkalla yli 20 maalin kauteen. Mietitään muutama vuosi taaksepäin ja näkymät sille, että veljespari Mikke alhaisten tehojensa kanssa ja Makke Flamesin marginaalimiehenä molemmat painavat samana kautena yli 20 maalia tai siihen nurkille, ei muuten tuntunut kovin todennäköiseltä edes optimistisemmalle kaverille.
Kova kausi menossa monelle, veikkaan että nähdään monia upeita kausia tulevina vuosina.