Muistankos väärin vai eikös Raanta aloittanut tuon ykkösmokestunttauksen varsin hyvin ja sitten loppua kohti heikentyi? Eli otti alussa päänahkoja koviltakin joukkueilta. Tuo viittaisi juuri siihen, että ei ole vielä tottumusta kovaan otteluruuhkaan, mutta taito riittää pelaamaan yksittäisiä otteluita aivan huipputasolla.
Stunttasi muistaakseni Crawfordia ihan hyvin mutta jostain syystä Chicago tykkäsi silti peluuttaa Darlingia myös reilusti ja myöhemmin runsaamminkin jolloin Raannasta tuli turha. Vaikka siis muistaakseni harvat pelinsä ihan hyvillä tilastoilla veti. Tämä siis kaudella 14-15. Kännykällä nytten jaksa noita tarkemmin tarkistaa.
Muistaakseni oli kyseessä toinen kausi, ihan varma tästä en ole.
@Lico muistanee paremmin.
Raanta aloitti ykkösmokestunttauksen jo ensimmäisellä kaudellaan hyvin, kun entinen Blackhawks Nikolai Khabibulin ei pysynyt millään kasassa. Kuten edellä
@ämjiijii :n toimesta todettiin, tottumusta ei otteluruuhkaan ollut ja muistaakseni Crawfordilla oli
myös tuolla 2013-14 kaudella pieni, hiukan pidempiaikainen vaiva, jolloin Antin otteet hieman muuttuivat epätasaisemmiksi. Se selittää hieman tuota torjuntaprosenttia, koska aloitti tosiaan hyvin.
Mestaruuskausi olikin sitten hauska Raannan kohdalta, kun joulukuun alussa Crawford loukkasi jalkansa tuon surullisen kuuluisan Rise Againstin konsertin mainingeissa. Voin kuvitella Antin fiilikset, vaikka loukkaantuminen tiedotettiin day-to-dayna, koska hallilta nähty Crawford oli sen verran kipsissä, ettei kuukauteen ollut mitään asiaa takaisin jäälle. "Nyt olisi se mahdollisuus!", tuumi Antti.
Ja sitten tulee Scott Darling, joka pelaa aivan samanlaisilla statseilla kuin Antti Raanta, mutta ryöstää kuitenkin sen kakkosmaalivahdin paikan.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni tuolta ajalta on se, että Raanta pelasi hyvin, mutta Darling pelasi paremmin ja jollain tavalla vaikutti rauhallisemmalta kaverilta. Koko varmasti auttoi siinä, sillä Raanta heilui välillä kuin Jonathan Quick parhaimpina päivinään. Aivan varmasti myös tuo Darlingin tarina vaikutti päätökseen, Chicagossa syntynyt kloppi, joka kaikenmaailman päihdeongelmien jälkeen pisti elämänsä kasaan sekä nousi käytännössä ECHL:stä NHL:n tason luukkuvahdiksi.
Voi olla, että Blackhawks näki Raannalle fiksuimpana vaihtoehtona pelata enemmän, kun Darling hieman kokeneempana (lue: vanhempana) kaverina saattoi vaikuttaa sopeutuvammalta vähäisempään peliaikaan.
Raanta ei ole mielestäni osoittanut olevansa ykkösmaalivahdin tasolla pudotuspelijoukkueessa, mutta siihenkin on vielä mahdollisuudet. Viime kaudella Antti olisi varmasti auttanut Flamesia, auttaisi varmaan nykyistä Arizonaa ja Hurricanesissa, Islandersissa ja Jetsissä menisi ainakin hyvin todennäköisesti vähintään starsmaisesti toiseksi ykkösmaalivahdiksi.
Vielä yksi kohta, kirjoittaminen herättää hyvin aivoja. Voi olla omaa tulkintaa, mutta varmasti muidenkin joukkueiden kannattajat ovat huomanneet, että joukkue maalivahdin edessä pelaa hieman eri intensiteetillä varsinkin puolustuspelaamisen, jos maalivahtina ei ole se tuttu ja turvallinen Vezina-tason maalivahti. En väitä etteikö maalivahdin taidoilla ole mitään tekemistä voittojen keräämiselle, mutta ainakin omien havaintojeni perusteella Raanta sekä Darling saivat kenttäpelaajilta todella paljon apua Crawfordin loukkaannuttua.
