Pikkaisen heikonpuoleista on juu, mutta eikös se tuota ole ollut jo useamman kauden? Mikko Koivu on joukkueensa tärkeimpiä pelaajia ja edelleen kokonaisvaltaisin suomalainen NHL:ssä. Itseoikeutettu olympiajoukkueen kippari ja ykkössentteri. Tasaisella tahdilla ja ilman loukkaantumisia on menossa tuonne kuudenkymmenen pisteen päälle. Eihän tuo pistemäärä kovin huikea ole ja itse herättelen vielä toiveita seitsemänkymmenen pisteen kaudesta. Kerranhan Mikko on tähän urallaan pystynyt. Paljon riippuu myös siitä, saako itsensä pistepörssin kolmenkympin sakkiin hilannut Zach Parise edelleen kiihdytettyä pistetuotantoaan.
Mikael Granlund puolestaan alkaa sovitella ylleen tämän kauden epäonnensoturin viittaa. Kausi alkoi totutellen, lähti aikamoiseen lentoon Jason Pominvillen rinnalla ja lässähti ainakin toistaiseksi ikävään aivotärähdykseen. Kyllä poika osoitti kuuluvansa NHL-kekkereihin ja kemia Pominvillen ja ketjun kolmannen lenkin Nino Niederreiterin kanssa oli nättiä katseltavaa. Osa täällä haluaa edelleen nähdä Miken laidassa, mutta itse olen edellä mainituista syistä ajatusta vastaan. Miken kyky jakaa kiekkoa keskeltä ja hänen kasvanut uskalluksensa ajaa keskikaistalta maalille ovat nähdäkseni sementoineet paikan Wildin kakkosen keskellä. Kunhan nyt perkele tervehtyisi. Granlund muodostunee pelaajaksi, jonka puolesta saa pelko perseessä katsella jokaista vähänkin kovempaa niittiä.
Tuomo Ruudun tekemisiä olen seuraillut kasvavalla mielenkiinnolla johtuen paperilla lähes täydellisesti roolitetusta Carolinan ykköskentästä Skinner-Staal-Ruutu. Pisteitä on tullut kyllä luvattoman vähän ja alkukaudesta jonkinlaista treidihuhuakin oli ilmassa. Sekin lienee tällä hetkellä fakta, ettei Ruutu ole millään sopimuksensa arvoinen. Ruudun arvoa ei tietenkään pelkästään pisteissä mitata, mutta osana joukkueen tulosyksikköä niitä kyllä vaaditaan. Staal ja Skinner ovat joukkueensa kaksi parasta pistemiestä, Ruutu sijalla 14. Toivotaan nousujohteista loppukautta. Viimeisellä täydellä kaudellaan Ruutu nakutteli 34 bongoa. Tämän luulisi olevan vähimmäistavoitteena tällekin kaudelle, jos pelit tuossa kentällisessä jatkuvat. Joku Hurricanesia enemmän seurannut saa tulla korjaamaan, jos ihan omiani kirjoittelen.
Ville Leino: 18 peliä, 0+5. Ei sitä mitä Villeltä odotellaan - jos kukaan nyt enää mitään odottaa. Järjetön sopimus nosti odotukset pilviin, mutta Buffalon paidassa Leino on lähes sadassa ottelussa tehnyt vaisut 36 pistettä. Valmentajanvaihdoksen jälkeen Leinonkin otteet ovat hieman parantuneet, mutta eihän tuossa joukkueessa kukaan tule minkään pörssin kärkisijoja kolkuttelemaan. Tällä hetkellä lähinnä toiveena on Villen osalta ehjä ja toivon mukaan Sabres-uransa tehokkain kausi. Leino pelaa käsittääkseni joukkueen kakkoskentässä Steve Ott -nimisen pistelingon kanssa, joten ehkä juuri ja juuri sellainen hitusen alle kolmenkymmenen pisteen kausi on varovaisen optimistisen realistinen tavoite. NHL-uran jatkumisen kannalta pahalta näyttää. Hauska oli muuten tuo videopätkä Leinosta. Melkonen taiteilijasielu vapaa-ajallaankin.
Mikael Granlund puolestaan alkaa sovitella ylleen tämän kauden epäonnensoturin viittaa. Kausi alkoi totutellen, lähti aikamoiseen lentoon Jason Pominvillen rinnalla ja lässähti ainakin toistaiseksi ikävään aivotärähdykseen. Kyllä poika osoitti kuuluvansa NHL-kekkereihin ja kemia Pominvillen ja ketjun kolmannen lenkin Nino Niederreiterin kanssa oli nättiä katseltavaa. Osa täällä haluaa edelleen nähdä Miken laidassa, mutta itse olen edellä mainituista syistä ajatusta vastaan. Miken kyky jakaa kiekkoa keskeltä ja hänen kasvanut uskalluksensa ajaa keskikaistalta maalille ovat nähdäkseni sementoineet paikan Wildin kakkosen keskellä. Kunhan nyt perkele tervehtyisi. Granlund muodostunee pelaajaksi, jonka puolesta saa pelko perseessä katsella jokaista vähänkin kovempaa niittiä.
Tuomo Ruudun tekemisiä olen seuraillut kasvavalla mielenkiinnolla johtuen paperilla lähes täydellisesti roolitetusta Carolinan ykköskentästä Skinner-Staal-Ruutu. Pisteitä on tullut kyllä luvattoman vähän ja alkukaudesta jonkinlaista treidihuhuakin oli ilmassa. Sekin lienee tällä hetkellä fakta, ettei Ruutu ole millään sopimuksensa arvoinen. Ruudun arvoa ei tietenkään pelkästään pisteissä mitata, mutta osana joukkueen tulosyksikköä niitä kyllä vaaditaan. Staal ja Skinner ovat joukkueensa kaksi parasta pistemiestä, Ruutu sijalla 14. Toivotaan nousujohteista loppukautta. Viimeisellä täydellä kaudellaan Ruutu nakutteli 34 bongoa. Tämän luulisi olevan vähimmäistavoitteena tällekin kaudelle, jos pelit tuossa kentällisessä jatkuvat. Joku Hurricanesia enemmän seurannut saa tulla korjaamaan, jos ihan omiani kirjoittelen.
Ville Leino: 18 peliä, 0+5. Ei sitä mitä Villeltä odotellaan - jos kukaan nyt enää mitään odottaa. Järjetön sopimus nosti odotukset pilviin, mutta Buffalon paidassa Leino on lähes sadassa ottelussa tehnyt vaisut 36 pistettä. Valmentajanvaihdoksen jälkeen Leinonkin otteet ovat hieman parantuneet, mutta eihän tuossa joukkueessa kukaan tule minkään pörssin kärkisijoja kolkuttelemaan. Tällä hetkellä lähinnä toiveena on Villen osalta ehjä ja toivon mukaan Sabres-uransa tehokkain kausi. Leino pelaa käsittääkseni joukkueen kakkoskentässä Steve Ott -nimisen pistelingon kanssa, joten ehkä juuri ja juuri sellainen hitusen alle kolmenkymmenen pisteen kausi on varovaisen optimistisen realistinen tavoite. NHL-uran jatkumisen kannalta pahalta näyttää. Hauska oli muuten tuo videopätkä Leinosta. Melkonen taiteilijasielu vapaa-ajallaankin.