Black Adder
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, The Original Six
Canal plus on tarjonnut tälle syksylle kiitettävästi pelejä, joissa on ollu mukana suomalaispelaajia. Varsinkin suomalaisten senttereiden pelaaminen on kiinnostanut maajoukkueen näkökulmasta, sillä tarjonta 1 ja 2 kenttiin on todella kova tällä hetkellä.
Olli Jokinen on pelannut jo useamman vuoden seurajoukkueensa itseoikeutettuna ykkössentterinä, tosin joukkueissa haastajat alemmissa kentissä ovat olleet suhteellisen onnettomia räkänokkia. Silti luistelu on vahvaa ja maalin lähellä pelattaessa OJ on lähes murhaavan kova. Tietty juonikkuus OJ:n pelistä uupuu ja aloittaminen on heikkoa keskitasoa, mutta suoraviivaisuus onkin Ollin vahvuus.
Mikko Koivu on ehkä kaikkein monipuolisin ominaisuuksiltaan suomalaisista senttereistä. Varsinkin, kun luistin on alkanut liikkumaan paremmin tämän ja jo viime kauden aikana. Perinteisemmän sentterin tyyppinen esimerkiksi verrattuna OJ:een, mutta ampuu aika hanakasti play makerin paikalta yv:llä. Itse pidän laukausta kohtalaisen hyvänä, kun ajattelee millaiset nallipyssyt Sakulla ja Filppulalla on. Pelaa todella isolla jääajalla (yli 20 min/peli keskimäärin).
Saku Koivu on edelleen Canadiensin taistelun ilmentymä ja pystyy juonikkaaseen syöttöpeliin. Entisen ykkössentterin kohdalla voidaan kysyä missä muussa on parempi kuin pikkuveljensä kuin johtamisessa ja yrittämisessä? Olen tälläkin kaudella nähnyt Sakulta parissa pelissä sellaista kropan likoon laittoa (isoja taklauksia, maalin edessä painimisia), jota aika harvalta tuon kokoiselta kaverilta näkee. Johtaja isolla J:llä eikä tätä voida vähätellä, jos esimerkki joukkueen ykkössentterinä ja kapteenina saa muutkin antamaan 110%.
Valtteri Filppulalta odotin roimaa tason nostoa tämän kauden runkosarjassa ja Mikko Koivun haastamista, mutta homma onkin mennyt muniin puhalteluksi. Ennen kautta haastatteluissa Valtteri kehui kuinka on harjoitellut laukomista kesän aikana, joka onkin ollut selkeä heikkous. Nähdyissä peleissä Filppula ei hakeudu ahnaasti laukaisupaikoille vaan kaartaa kulmiin ja pyrkii pelaamaan syöttöjä ketjukavereille. Tietty röyhkeys ja itseluottamus puuttuu tekemisestä. Liike on aivan loistavan hyvää ja syötötkin löytävät tiensä ketjukavereiden lapaan, mutta röyhkeys uupuu. Valtteri voisi ottaa mallia Patrick Kanesta ja Martin St. Louisista, joita pieni koko ei haittaa vaan suuntana on huomattavasti määrätietoisemmin maalin tekeminen.
Tuomo Ruutu ei ole tällä kaudella pelannut keskellä, mutta alkukauden vaikeuksien jälkeen on vakiinnuttanut paikkansa Carolinan ykköskentän laidassa. Energistä, raastavaa peliä illasta toiseen, mutta jollain tavalla kiekollisesti rajoittunutta. Hieman samantyyppistä peliä kuin OJ:lla, mutta sähäkämpää. Ei loista erityisesti millään kiekollisen pelaamisen osa-alueella. Rannelaukaus on ihan ok, mutta hidas ja lyöntilaukaus ei taida kuulua arsenaaliin ollenkaan. Syöttöpeli on keskinkertaista esim. Filppulaan verrattuna. Laadukas rouhija.
Johtopäätöksena voisia sanoa, että Mikko ja Saku Koivu ovat tällä hetkellä Suomen 1 ja 2 sentterit, mutta se kumpi on ykkönen on makuasia. Jos joukkueen johtaminen onnistuu helpommin ykköskentän sentterin statuksella, niin kapteeniin C kuuluu edelleen Sakulle.
Petteri Nokelaisesta vielä sen verran, että onko tässä Riku Hahlin manttelin perijä jarrukenttään? Tekee näkymätöntä, kovaa työtä Bostonin checking linessa n. kuudenkymmenen aloitusprosentilla.
Olli Jokinen on pelannut jo useamman vuoden seurajoukkueensa itseoikeutettuna ykkössentterinä, tosin joukkueissa haastajat alemmissa kentissä ovat olleet suhteellisen onnettomia räkänokkia. Silti luistelu on vahvaa ja maalin lähellä pelattaessa OJ on lähes murhaavan kova. Tietty juonikkuus OJ:n pelistä uupuu ja aloittaminen on heikkoa keskitasoa, mutta suoraviivaisuus onkin Ollin vahvuus.
Mikko Koivu on ehkä kaikkein monipuolisin ominaisuuksiltaan suomalaisista senttereistä. Varsinkin, kun luistin on alkanut liikkumaan paremmin tämän ja jo viime kauden aikana. Perinteisemmän sentterin tyyppinen esimerkiksi verrattuna OJ:een, mutta ampuu aika hanakasti play makerin paikalta yv:llä. Itse pidän laukausta kohtalaisen hyvänä, kun ajattelee millaiset nallipyssyt Sakulla ja Filppulalla on. Pelaa todella isolla jääajalla (yli 20 min/peli keskimäärin).
Saku Koivu on edelleen Canadiensin taistelun ilmentymä ja pystyy juonikkaaseen syöttöpeliin. Entisen ykkössentterin kohdalla voidaan kysyä missä muussa on parempi kuin pikkuveljensä kuin johtamisessa ja yrittämisessä? Olen tälläkin kaudella nähnyt Sakulta parissa pelissä sellaista kropan likoon laittoa (isoja taklauksia, maalin edessä painimisia), jota aika harvalta tuon kokoiselta kaverilta näkee. Johtaja isolla J:llä eikä tätä voida vähätellä, jos esimerkki joukkueen ykkössentterinä ja kapteenina saa muutkin antamaan 110%.
Valtteri Filppulalta odotin roimaa tason nostoa tämän kauden runkosarjassa ja Mikko Koivun haastamista, mutta homma onkin mennyt muniin puhalteluksi. Ennen kautta haastatteluissa Valtteri kehui kuinka on harjoitellut laukomista kesän aikana, joka onkin ollut selkeä heikkous. Nähdyissä peleissä Filppula ei hakeudu ahnaasti laukaisupaikoille vaan kaartaa kulmiin ja pyrkii pelaamaan syöttöjä ketjukavereille. Tietty röyhkeys ja itseluottamus puuttuu tekemisestä. Liike on aivan loistavan hyvää ja syötötkin löytävät tiensä ketjukavereiden lapaan, mutta röyhkeys uupuu. Valtteri voisi ottaa mallia Patrick Kanesta ja Martin St. Louisista, joita pieni koko ei haittaa vaan suuntana on huomattavasti määrätietoisemmin maalin tekeminen.
Tuomo Ruutu ei ole tällä kaudella pelannut keskellä, mutta alkukauden vaikeuksien jälkeen on vakiinnuttanut paikkansa Carolinan ykköskentän laidassa. Energistä, raastavaa peliä illasta toiseen, mutta jollain tavalla kiekollisesti rajoittunutta. Hieman samantyyppistä peliä kuin OJ:lla, mutta sähäkämpää. Ei loista erityisesti millään kiekollisen pelaamisen osa-alueella. Rannelaukaus on ihan ok, mutta hidas ja lyöntilaukaus ei taida kuulua arsenaaliin ollenkaan. Syöttöpeli on keskinkertaista esim. Filppulaan verrattuna. Laadukas rouhija.
Johtopäätöksena voisia sanoa, että Mikko ja Saku Koivu ovat tällä hetkellä Suomen 1 ja 2 sentterit, mutta se kumpi on ykkönen on makuasia. Jos joukkueen johtaminen onnistuu helpommin ykköskentän sentterin statuksella, niin kapteeniin C kuuluu edelleen Sakulle.
Petteri Nokelaisesta vielä sen verran, että onko tässä Riku Hahlin manttelin perijä jarrukenttään? Tekee näkymätöntä, kovaa työtä Bostonin checking linessa n. kuudenkymmenen aloitusprosentilla.