Suomalaiset AHL:ssä ja muissa Pohjois-Amerikan sarjoissa

[PorinPoika]

Moniko uskoi että 19v Kemellistä tuli vuodessa yhtäkkiä huonompi pelaaja?

 

[Mängimies]

Moniko uskoi että 19v Kemellistä tuli vuodessa yhtäkkiä huonompi pelaaja?

Niin tai lentokoneessa Atlantin yli yhtäkkiä parempi pelaaja?

 

[Kanada-malja]

Lauri Pajuniemen Hartford Wolf Pack saattaa olla todellinen yllättäjä AHL:n plejareissa. Taisi voittaa 8 peliä viimeisestä kymmenestä saatuaan vahvistukset Rangersilta Tarasenkon ja Kanen tultua.

 

[Man in the Box]

Kun noita AHL-tilastoja katselee (linkki vie Quanthockey-sivustolle) niin ei siellä kovin hyvältä näytä suomalaisten otteet. Tuntuukin siltä että suomipojat harvemmin murtautuvat Änäriin AHL:n kautta - joko tullaan suoraan esim. Liigasta isoihin valoihin tai sitten opetellaan mikkorantasmaiseen tyyliin kauden verran pienen kaukalon kiekkoa jonka jälkeen mennään NHL:n puolelle.

Tästä tuli mieleen että kuka on hienoimman kehitys-loikan AHL:n kautta tehnyt suomalainen joka on marinoitunut siellä alemmalla tasolla ja sen ansiosta kyennyt tekemään uraa Änärin puolella? Ihan mielenkiinnosta kyselen, koska tuntuu että suomalaiset harvemmin tekevät nousua kirkkaimpiin valoihin tuota kautta. Hyvä esimerkki on Pulkkisen Teemu joka teki kovaa tulosta AHL:ssä mutta NHL:n puolella ei vain natsannut.

Ville Leino?

Edit: Maalivahdit toki oma luokkansa. Eikös Rinteen Pekkakin aloitellut AHL:n puolella hyvän tovin ennen siirtymistä Nahilaan? Kun tuota sivustoa selaa niin kenttäpelaajien sijaan voitaneen odottaa uusia suomalaisia maalivahteja parin kauden sisään. Uskoisin Coloradon maalivahtiruletin tuntien että Justus Annunen tulee olemaan tässä parin kauden sisään vähintäänkin kakkosmaalivahti Avalanchelle. Ja se on hyvä.

 

[jalperi]

Tästä tuli mieleen että kuka on hienoimman kehitys-loikan AHL:n kautta tehnyt suomalainen joka on marinoitunut siellä alemmalla tasolla ja sen ansiosta kyennyt tekemään uraa Änärin puolella? Ihan mielenkiinnosta kyselen, koska tuntuu että suomalaiset harvemmin tekevät nousua kirkkaimpiin valoihin tuota kautta. Hyvä esimerkki on Pulkkisen Teemu joka teki kovaa tulosta AHL:ssä mutta NHL:n puolella ei vain natsannut.

Ville Leino?

Suurin niistä on Rantanen.
Rantanen.

 

[Rambokala]

Suurin niistä on Rantanen.
Rantanen.

Toisena voidaan vaikka mainita Roope Hintz, joka ei edes loistanut AHL:ssä ja on nyt tähti änärissä.

Yksi jota on marinoitu varsin pitkään on Ville Heinola, joka on myös pelannut hienon kauden. Luulisi, että kohta joku paikka näyttää taidot aukeaa.

 

[Vatanen]

Tästä tuli mieleen että kuka on hienoimman kehitys-loikan AHL:n kautta tehnyt suomalainen joka on marinoitunut siellä alemmalla tasolla ja sen ansiosta kyennyt tekemään uraa Änärin puolella? Ihan mielenkiinnosta kyselen, koska tuntuu että suomalaiset harvemmin tekevät nousua kirkkaimpiin valoihin tuota kautta.

En jaksanut listata hienoimman uran tehnyttä pelaajaa mutta ainakin Lauri Korpikoski sekä Ville Nieminen pelasivat kolme kautta farmia ennen murtautumista vakio kokoonpanoon.
Mainittava myös Hakanpää joka pelasi kokonaisen kolmen kauden tulokassopparin farmissa, välissä neljä kautta Liigaa, sitten yksi kausi farmissa jonka lopuksi nousi Anaheimin kokoonpanoon eikä ole sittemmin enää alas tippunut.
Myös mm. yllä mainitulla Hintzillä (1,5 kautta), kuten Kapasella, Tolvasella kuin Ylöselläkin keskimääräistä pidempi jakso farmissa ennen NHL paikkaa, tai no Ylönen nyt ei vielä mikään varma tapaus ole. Myös Heponiemi jolle annan yhä jonkinnäköistä NHL potentiaalia pelaa jo neljättä kauttaan farmissa.

Mutta kyllä näihin tuntuu lähes järjestään pätevän että mikäli et kahden ekan kauden aikana pääse murtautumaan ylös, et sitä myöhemminkään tee.

 

[Raymond Pearl]

Ei näihin varmaan koskaan ole ainutta oikeaa vastausta edes jälkikäteen, puhumattaan reaalihetkessä päätöksestä siitä, missä nuoren olisi parasta kehittyä. Mielestäni tuollaiselle Lambertin tyyliselle ailahtelevalle, mutta taitavalle pelaajalle olisi kriittisten kehitysvuosien aikana ollut parasta saada mahdollisimman paljon onnistumisia, mitkä olisivat ruokkineet pelaajan kehitystä. Sen sijaan hänen kohdallaan hukattiin pelivuosia tuppia purren täällä Pohjolan ammattisarjassa, joka ei ole mikään nuorten kehityssarja. WHL:ssa (tai muussa CHL-sarjassa, en tiedä miten import-säännöt menee kun Lambert on Kanadan kansalainen) hän olisi päässyt pelaamaan vahvuuksillaan ja kehittynyt paremmaksi jääkiekkoilijaksi. Niitä aikuisia vastaan ehtii pelaamaan kyllä sitten myöhemmin, mutta nyt häneltä jäi se taitojen kehitys täysin junnaamaan huonosti roolitettuna hänelle huonossa ympäristössä.

Lambert näytti aikanaan satavarmalta NHL-pelaajalta ja jopa ihan tulevalta kärkitason tekijältä. Potentiaali hukkui ja kuka olisi uskonut vuosia sitten, että hän ei mahdu edes AHL:ssa pelaamaan varausvuotensa jälkeen.

Toki nuori mies edelleen kysymyksessä ja parin vuoden kypsyttelyn jälkeen voi kehityskäyrä näyttää taas ylöspäin.

Brad Lambert - Stats, Contract, Salary & More

Eliteprospects.com hockey player profile of Brad Lambert, 2003-12-19 Lahti, FIN Finland. Most recently in the undefined with Manitoba Moose. Complete player biography and stats.

www.eliteprospects.com

 

[helderpostiga]

En jaksanut listata hienoimman uran tehnyttä pelaajaa mutta ainakin Lauri Korpikoski sekä Ville Nieminen pelasivat kolme kautta farmia ennen murtautumista vakio kokoonpanoon.
Mainittava myös Hakanpää joka pelasi kokonaisen kolmen kauden tulokassopparin farmissa, välissä neljä kautta Liigaa, sitten yksi kausi farmissa jonka lopuksi nousi Anaheimin kokoonpanoon eikä ole sittemmin enää alas tippunut.
Myös mm. yllä mainitulla Hintzillä (1,5 kautta), kuten Kapasella, Tolvasella kuin Ylöselläkin keskimääräistä pidempi jakso farmissa ennen NHL paikkaa, tai no Ylönen nyt ei vielä mikään varma tapaus ole. Myös Heponiemi jolle annan yhä jonkinnäköistä NHL potentiaalia pelaa jo neljättä kauttaan farmissa.

Mutta kyllä näihin tuntuu lähes järjestään pätevän että mikäli et kahden ekan kauden aikana pääse murtautumaan ylös, et sitä myöhemminkään tee.

Lisätään listaukseen nyt ainakin puolustajista Lindell ja Mikkola, jotka sopivat määritelmään kuin nyrkki silmään. Sitten on pitkä lista pelaajia, jotka ovat uran alussa hakeneet enemmän tai vähemmän vauhtia AHL:stä, kuten vaikkapa Mikke Granlund ja Välimäki. Myös nuorempi Granlund teki jonkinlaisen NHL-uran AHL:stä ponnistaen, vaikka sittemmin on siirtynyt taas rapakon paremmalle puolelle. Maalivahdeista nyt puhumattakaan (Saros, Lankinen, Luukkonen, Husso, Kähkönen...), mutta he ovat tietenkin ihan oma juttunsa. Sanoisin, että ECHL:stä asti vauhtia hakeneista Husso on päässyt toistaiseksi parhaille palkoille. Jos ilman mitään rajoituksia puhutaan isoimmasta kehitysloikasta AHL:n kautta, niin sanoisin kyllä, että Pekka Rinne vie jopa Rantasta 100-0.

Meinasin ensin kirjoittaa, että tämä AHL:stä nousu on menneiden sukupolvien juttu, mutta nyt kun tätä listausta (ja nykyisiä suomalaisia prospeceteja) katsoo, niin ihan tasaisin väliajoin noita näyttää tulevan, ja voi odottaa tulevan jatkossakin.

 

[Kental]

Aika monessa tapauksessahan nuo farmin kautta nousseet isot nimet ovat jo Euroopassa menestyneitä nuoria pelaajia, jotka tekevät AHL:ssä heti vahvaa jälkeä mutta marinoituvat kuitenkin siellä (kuten Rantanen ja Mi. Granlund). Jos puhutaan selkeästä kehittymisestä pelaajana AHL:ssä, niin mulla tulee kenttäpelaajien puolella ensimmäisenä mieleen Antti Laaksonen. Lähtötaso sellainen, ettei meinannut AHL:ssä mahtua pelaamaan, ja kuitenkin kolmen Bostonin organisaatiossa (joista kahden jälkimmäisen aikana toki myös NHL-visiittejä) vietetyn vuoden aikana takataskuun tarttui lopulta hyviä pistemääriä, sarjan mestaruus sekä plus-miinus -tilaston voitto - tulevaa jarruhyökkääjän roolia enteillen.

Sitten kesällä soppari laajennus-Wildiin ja loppu on historiaa.

Muutenkin duunareille ja fyysisille pakeille tuo farmissa jauhaminen (siis niitä nuoren pelaajan oppihetkiä pidempään) on suomalaisten keskuudessa vaikuttanut toimivammalta paketilta kuin enemmän pisteistä eläville tapauksille.

 

[Iker]

Kyllä näitä kärsivällisesti AHL:ssä vuosia tahkoavia osaa arvostaa, että jaksavat painaa hommia bussiliigassa eivätkä luovu unelmastaan ja tavoitteestaan sieltä lopulta nousta isoihin valoihin. Kuitenkin paluu Eurooppaan olisi rahallisesti monelle parempi vaihtoehto ja se helpompi tie.

Hyviä nimiä nostettu esiin esim. Ville Nieminen aikanaan ja nostaisin nuoremman polven pelaajista toisen Villen eli Husson.

Mutta joo toki, veskarit sinänsä vähän eri tilanteessa kuin kenttäpelaajat, kun pelipaikkoja on aika pirun vähän ja on luonnollista että marinoituu nuorella iällä farmissa pidempään kun seuran kärkiveskarit ottaa vastuuta.

 

[Bosco]

Ville Heinolan kausi AHL:ssä päättyi eilen Manitoba Moosen pudottua ratkaisevassa viidennessä ottelussa Milwaukee Admiralsia vastaan. Heinolalta ottelu jäi väliin kun ilmeisesti loukkasi olkapäänsä edellisessä ottelussa. AHL on tämän myötä Heinolta pelattu läpi sillä on ihan liian hyvä tuolle tasolle kuten tämä grafiiikka kertoo:

Linkki: https://twitter.com/JLStoller/status/1654525701008269313

Ensi kaudella kuuluu NHL-miehistöön vakituisena pelaavana puolustajana - joko Winnipegissä tai sitten treidin kautta jossain toisaalla. Waiver-vapautta toki vuosi vielä jäljellä, mutta oikea liiga Heinolalle tässä vaiheessa on NHL ja toivottavasti se ymmärretään Winnipegin toimistolla.

 

[Eugene]

Ensi kaudella kuuluu NHL-miehistöön vakituisena pelaavana puolustajana - joko Winnipegissä tai sitten treidin kautta jossain toisaalla. Waiver-vapautta toki vuosi vielä jäljellä, mutta oikea liiga Heinolalle tässä vaiheessa on NHL ja toivottavasti se ymmärretään Winnipegin toimistolla.

Winnipegissä tuntuu olevan nuorilla pakeilla todella vaikeaa päästä antamaan näyttöjä NHL:n puolella. Niku ei kovinkaan paljon pelejä saanut alle kahdella viimeisellä Jets-kaudellaan, Heinola pelannut pääsääntöisesti jatkuvasti AHL:n puolella, neljä kautta putkeen Manitoban kärkipakkina pelannut Leon Gawanke ei ole saanut edes mahdollisuutta Jetsin riveissä (tällä kaudella muuten tehot 20+25..), Johnny Kovacevic sai kokonaiset neljä ottelua Jetsissä kolmen kauden aikana, kunnes organisaatio vaihtui Montrealiin ja läpimurtoon NHL:n puolelle. Logan Stanley ja Dylan Samberg ovat onnistuneet Manitoban kautta nousemaan Jetsiin, mutta eipä tuolla kumpikaan ihan hirveämmin ole menestyneet.

Heinolan voisi kuvitella saavan näytönpaikan ensi kaudella Jetsissä, mutta aika tukossahan tuo puolustus on ilman treidejä. Morrissey ja juurikin edellä mainitut Stanley ja Samberg ja lisäksi Dillon. Schmidt on myös leftin pakki, mutta käsittääkseni pelaa myös oikealla puolella. Jokainen profiililtaan hiukan erilaisempia puolustajia kuin Heinola. Toivottavasti ymmärtävät treidata pois, jos eivät näe kaverilla tulevaisuutta Jetsissä. Sama pätee kyllä esimerkiksi Gawankeen. Tosin Kovacevic siirtyi Habsiin waiverien kautta, joten onhan siinäkin eräänlainen reitti ulos (kunhan se waiver-vapaus Heinolallakin umpeutuu).

 

[Kuhta#9]

Brad Lambertista tuli WHL liigan mestari, kun Seattle voitti Winnipegin otteluvoitoin 4-1. Lambert teki 17 pudotuspelissä 6+20 pistettä. Finaaleissa lukemat olivat 3+2.

 

[Henkka]

Lisätään listaukseen nyt ainakin puolustajista Lindell ja Mikkola, jotka sopivat määritelmään kuin nyrkki silmään. Sitten on pitkä lista pelaajia, jotka ovat uran alussa hakeneet enemmän tai vähemmän vauhtia AHL:stä, kuten vaikkapa Mikke Granlund ja Välimäki. Myös nuorempi Granlund teki jonkinlaisen NHL-uran AHL:stä ponnistaen, vaikka sittemmin on siirtynyt taas rapakon paremmalle puolelle. Maalivahdeista nyt puhumattakaan (Saros, Lankinen, Luukkonen, Husso, Kähkönen...), mutta he ovat tietenkin ihan oma juttunsa. Sanoisin, että ECHL:stä asti vauhtia hakeneista Husso on päässyt toistaiseksi parhaille palkoille. Jos ilman mitään rajoituksia puhutaan isoimmasta kehitysloikasta AHL:n kautta, niin sanoisin kyllä, että Pekka Rinne vie jopa Rantasta 100-0.

Meinasin ensin kirjoittaa, että tämä AHL:stä nousu on menneiden sukupolvien juttu, mutta nyt kun tätä listausta (ja nykyisiä suomalaisia prospeceteja) katsoo, niin ihan tasaisin väliajoin noita näyttää tulevan, ja voi odottaa tulevan jatkossakin.

Mikael Granlund pelasi AHL vain NHL-työsulun takia. Tuskin olisi peliäkään AHLssä vyöllä, jos kausi 2012-13 olisi alkanut NHLssä normaalisti.

Puolustustajissa varmaan löytyy enemmän tapauksia joissa marinointi kestää useamman vuotta ennen oven aukeamista NHL.

 

[palle fontän]

Mikael Granlund pelasi AHL vain NHL-työsulun takia. Tuskin olisi peliäkään AHLssä vyöllä, jos kausi 2012-13 olisi alkanut NHLssä normaalisti.

Granlund sai passituksen farmiin kesken ensimmäisen kauden.

edit: Ja tämähän oli aika odotettua, niin heikkoja olivat otteet ylhäällä ensimmäisellä kaudella.

 

[Turha Kaukalo]

Granlund sai passituksen farmiin kesken ensimmäisen kauden.

edit: Ja tämähän oli aika odotettua, niin heikkoja olivat otteet ylhäällä ensimmäisellä kaudella.

Tätä Granlundin tapausta jauhettiin Jatkoajassa ihan kiitettävästi.

 

[palle fontän]

Tätä Granlundin tapausta jauhettiin Jatkoajassa ihan kiitettävästi.

Kyllä. Odotukset olivat melkoisia, kun pelaajatuotanto oli ollut täysin kuollutta monta vuotta.

 

[Oles]

Brad Lambertista tuli WHL liigan mestari, kun Seattle voitti Winnipegin otteluvoitoin 4-1. Lambert teki 17 pudotuspelissä 6+20 pistettä. Finaaleissa lukemat olivat 3+2.

Nyt oli varmasti Lambertin uran kannalta hyvä tämä kevät junnuissa. Sai itsevarmuutta ainakin ja opeteltua pohjoisamerikkalaista peliä. Laittaa miettimään, että minkälaista meno olisi ollut vaikka viime kaudella, jos olisi pelannut WHL:ssä ja miten se olisi vaikuttanut varaustilaisuuden sijoitukseen. Ensi kaudella hän on suuntaamassa takaisin AHL:ään, jossa kuuleman mukaan antoi hyviä otteita alkusyksystä.

 

[Bosco]

Joakim Kemellille kaksi maalia ratkaisevassa viitosottelussa (mukaan lukien voittomaaliksi jäänyt osuma) ja johdatti Milwaukee Admiralsin AHL:n läntisen konferenssin finaaleihin. 8 playoff-ottelussa nyt saldona tehot 5+1, joten hyvää playoff-kevättä pelaamassa AHL:ssä.

AHL:n konferenssifinaaleissa mukana vielä kolme suomalaista:

Hershey Bears (Henrik Borgström) vs. Rochester Americans
Coachella Valley Firebirds (Ville Petman) vs. Milwaukee Admirals (Joakim Kemell)

Coachellan joukkueessa myös Christopher Gibson, Peetro Seppälä ja Ville Ottavainen. Gibson pelasi 20 peliä runkosarjassa, mutta pudotuspeleissä ilman peliaikaa kakkos/kolmosmaalivahtina (aloitti kakkosena, mutta Krakenin kauden päättymisen jälkeen Driedger lähetettiin farmiin ja Gibson tippui kolmosmaalivahdiksi). Seppälä pelasi täyden runkosarjan, mutta loukkaantui juuri ennen pudotuspelien alkamista. Ottavainen liittyi joukkueen mukaan Liiga-kauden päättymisensä jälkeen, sai pari peliä tililleen runkosarjassa mutta pudotuspeleissä ei ole mahtunut pelaamaan.

Milwaukeen joukkueessa puolestaan lisäksi Markus Nurmi, mutta häneltäkin jäänyt pudotuspelit väliin loukkaantumisen johdosta.

Rochester tuossa ainoa ilman suomalaisedustusta siten. Siellä olisi Sabresilla ollut Ukko-Pekka Luukkonen laittaa kauden päättymisen jälkeen AHL:ään, kun waiver-vapautta oli vielä tämän kauden päättymiseen saakka jäljellä. Lisäksi Sabresilla loppukaudesta peliaikaa maalinsuulla sai enimmäkseen yliopistokauden päätteeksi joukkueeseen liittynyt Devon Levi. Tässä olisi ollut siten Luukkoselle hyvä mahdollisuus käydä vielä kerran kartuttamassa kokemusta AHL:n puolelta pudotuspeleistä, mutta jostain syystä Sabres ei sitten tätä mahdollisuutta käyttänyt hyväkseen (estivät sen jo siirtotakarajalla kun eivät tehneet paperisiirrolla Luukkosta pelikelpoiseksi AHL:n pudotuspeleihin).

Edit. Lisätään tähän päivitettynä vielä viisi vuotta takaperin jo listattu suomalaisten AHL-mestarien listaus:

2018-19 (Charlotte Checkers): Janne Kuokkanen* ja Aleksi Saarela
2017-18 (Toronto Marlies): Miro Aaltonen
2015-16 (Lake Erie Monsters): Joonas Korpisalo ja Markus Hännikäinen
2013-14 (Texas Stars): Jyrki Jokipakka
2012-13 (Grand Rapid Griffins): Teemu Pulkkinen
2008-09 (Hershey Bears): Sami Lepistö* ja Oskar Osala
2004-05 (Philadelphia Phantoms): Antero Niittymäki ja Joni Pitkänen
2001-02 (Chicago Wolves): Pasi Nurminen
2000-01 (Saint John Flames): Miika Elomo
1998-99 (Providence Bruins): Antti Laaksonen
1996-97 (Hershey Bears): Sinuhe Wallinheimo
1982-83 (Rochester Americans): Kai Suikkanen, Heikki Leime ja Kari Suoraniemi*
1950-51 (Cleveland Barons): Veikko Lund
1949-50 (Indianapolis Capitals): Veikko Lund

*Ei pelannut pudotuspeleissä mutta runkosarjassa riittävästi pelejä ollakseen virallinen mestari.

Eräitä huomioita:

- Joonas Korpisalo pelasi runkosarjassa 18 ja pudotuspeleissä 9 ottelua. Kaikki pudotuspeliottelut ennen finaaleja. Oli finaaleissa kuitenkin kakkosmaalivahtina, joten se riittää viralliseksi mestariksi lukemiseen.
- Teemu Pulkkinen pelasi runkosarjassa 2 ottelua ja pudotuspeleissä 14 ottelua. Kaikki pudotuspeliottelut ennen finaaleja. NHL:n säännöillä ei olisi luettavaksi viralliseksi mestariksi (ellei joukkue pyydä erityislupaa).
- Sinuhe Wallinheimo pelasi runkosarjassa 13 ja pudotuspeleissä 2 ottelua. Virallinen mestarin status siten paljolti riippuisi siitä missä vaiheessa pudotuspelejä nuo pelit tulivat ja/tai oliko finaaleissa pukeneena kakkosmaalivahtina.
- Heikki Leime pelasi runkosarjassa 6 ja pudotuspeleissä 1 ottelun. Virallinen mestarin status siten riippuu tuliko tuo yksi pudotuspeliottelu finaaleissa vai ei.

Lisäksi seuraavat pelasivat kauden aikana AHL-mestarien riveissä mutta eivät virallisia mestareita (joko pelien vähyyden johdosta tai koska siirtyivät kesken kauden toiseen joukkueeseen):

2021-22 (Chicago Wolves): Eetu Mäkiniemi (14 ottelua runkosarjassa) ja Tarmo Reunanen (siirtotakarajan jälkeen kaupattiin Carolinan organisaatioon, pelasi 8 ottelua runkosarjassa Wolvesin riveissä, ei pelannut pudotuspeleissä)
2018-19 (Charlotte Checkers): Saku Mäenalanen (31 ottelua runkosarjassa, muutoin kausi NHL:n puolella)
2017-18 (Toronto Marlies): Kasimir Kaskisuo (Alkukaudesta 1 ottelu Marliesin riveissä, sitten loppukaudeksi Chicago Wolvesiin lainalle) ja Kasperi Kapanen (28 ottelua runkosarjassa, muutoin kausi NHL:n puolella)
2014-15 (Manchester Monarchs): Alex Lintuniemi (OHL-kauden päätteeksi 4 ottelua AHL:ssä runkosarjassa, ei pelannut pudotuspeleissä)
2009-10 (Hershey Bears): Oskar Osala (alkukausi Hersheyssä mutta siirtotakarajalla tuli kaupatuksi ja loppukausi meni Carolinan farmissa)
2007-08 (Chicago Wolves): Kari Lehtonen (2 ottelua runkosarjassa, muutoin kausi meni NHL:n puolella)
2002-03 (Houston Aeros): Tony Virta (koko alkukausi AHL:ssä mutta siirtotakarajalla loppukaudeksi lainalle Ruotsiin)
1989-90 (Springfield Indians): Jari Grönstrand (1 ottelu runkosarjassa, muutoin kausi NHL:n puolella)
1979-80 (Hershey Bears): Antero Lehtonen (4 ottelua runkosarjassa, muutoin kausi meni NHL:n puolella)

 

[Bosco]

Kemell on tehnyt konferenssifinaaleissa nyt kolmessa ottelussa kaksi maalia ja niiden myötä maalisaldona pudotuspeleistä jo seitsemän maalia. Tuo on AHL:n historian toiseksi kovin suoritus U-19 pelaajalta*. Edellä ainoastaan 41 maalia NHL:ssä tällä kaudella tehnyt Adrian Kempe, joka 18-vuotiaana teki 8 maalia AHL:n pudotuspeleissä eli Kemell tuosta enää yhden maalin päässä.

Vaikka rajoituksen nostaisi U20-pelaajiin, olisi silläkin listauksella Kemell jo kaikkien aikojen top-10:ssä.

U19: Elite Prospects - AHL Stats All-time season
U20: Elite Prospects - AHL Stats All-time season

*Siten kuin se Eliteprospectissa määräytyy, onko siellä nyt kauden alkaminen vai kauden keskikohta se iän määrittävä ajankohta. Kemell kyllä täytti 19 jo tuossa kuukausi takaperin.

 

[Oles]

Kemellille viime yönä jälleen maali ja hänellä on nyt 12 pudotuspeliottelussa kasassa tehot 8+1. Kemell pelaa "assists are for assistants" mentaliteetin mukaan. Hauska juttu on, että neljä noista maaleista on voittomaaleja.

 

[spaceman]

Voi olla, että ennätysten murskaaminen jää nyt tauolle Kemellin osalta. Aivan ottelun lopussa pelin jo ratkettua Kemelliä taklattiin selästä, ja kun lopulta mies saatiin kaivettua kasan alta, talutettiin kättään pidellen tuskaisena koppiin.

Tässä Twitter-videossa näkyy tilanne lyhyesti.

Linkki: https://twitter.com/TonyAndrock/status/1664465644010586113

 

[Rambokala]

Kemellille viime yönä jälleen maali ja hänellä on nyt 12 pudotuspeliottelussa kasassa tehot 8+1. Kemell pelaa "assists are for assistants" mentaliteetin mukaan. Hauska juttu on, että neljä noista maaleista on voittomaaleja.

"It was #19? LW Cameron Hughes. He came up behind Kemell with about 3 seconds left on the clock and started punching him in the face. I saw 3 or 4 shots, then it was hard to see. It could have 10 punches. A second Admiral came in, then all of he skaters in a big dogpile on top of Kemmel. He was bent over in obvious pain. He could hardly stand."

Kemell sai vissiin vähän turpiin ottelun lopulla joltain ja talutettiin pois.

 

[Hokipedia]

Kemell sai vissiin vähän turpiin ottelun lopulla joltain ja talutettiin pois.

Luitko ketjun edellistä viestiä? :D