Suomalaiset AHL:ssä ja muissa Pohjois-Amerikan sarjoissa kaudella 2015–2016

[Jäädyttäjä]

Lehterän tapauksessa kannattaa muistaa, että mies oli ihan järkyttävän laiska treenaaja, jonka ruokavalio oli aivan järkyttävä vielä sinäkin vuonna milloin hän voitti Liigan pistepörssin ylivoimaisesti. Mies oikeastaan oppi urheilijaksi siellä Venäjällä. Kuitenkin ei kannata vielä Lehterää yhden syksyn näytöillä nostaa messiaaksi.

Armialla sama homma siinä mielessä, että hän oli ainakin Amerikkaan lähtiessään fysiikaltaan perässä ikäisiään suomalaispelaajia jonkin verran ja ikäisiään Pohjois-Amerikkalaisia järkyttävän paljon. Nykyäänhän hän alkaa näyttää jo urheilijalta, mutta onko pelitaidot sitten vielä sopeutuneet uuteen kroppaan on eri asia. Alunperin ajattelin ainakin itse, että Armia alkaa lähestyä huippuaan vasta joskus noin 25-vuotiaana. Niin paljon oli/on fysiikassa parannettavaa.

 

[Mängimies]

Armialla suurin ongelma on se, että hän oppi pelaamaan leveän kaukalon kurvailua kiekkoa, jossa tilaa ja aikaa on näpertää. Ja kun toi karmea tyyli on iskostunut selkäytimeen niin sitä on sitten erittäin hankala muuttaa.

Yrität siis sanoa, että Armian epäonneksi hän sattui syntymään juuri Eurooppaan ja Suomeen. Näin ollen hän tottui koko pienen ikänsä pelaamaan eurooppalaisessa kaukalossa ja tämä karmea tyyli ehti iskostua selkäytimeen. Niinkö?

 

[Steegil]

Yrität siis sanoa, että Armian epäonneksi hän sattui syntymään juuri Eurooppaan ja Suomeen. Näin ollen hän tottui koko pienen ikänsä pelaamaan eurooppalaisessa kaukalossa ja tämä karmea tyyli ehti iskostua selkäytimeen. Niinkö?

Armian koko pelaaminen perustui siihen, että miehellä oli aikaa ja tilaa leikkiä kiekon kanssa. Kaikkien nuorten pelaajiemme peli ei kuitenkaan perustu pelkästää siihen, että tilaa ja aikaa on pieni ikuisuus.

 

[passenger]

Yrität siis sanoa, että Armian epäonneksi hän sattui syntymään juuri Eurooppaan ja Suomeen. Näin ollen hän tottui koko pienen ikänsä pelaamaan eurooppalaisessa kaukalossa ja tämä karmea tyyli ehti iskostua selkäytimeen. Niinkö?

Ei ihan niinkään, sillä Armia olisi nykyiselläänkin huomattavasti parempi pelaaja, jos vain olisi tanskalainen.

 

[Mängimies]

Armian koko pelaaminen perustui siihen, että miehellä oli aikaa ja tilaa leikkiä kiekon kanssa. Kaikkien nuorten pelaajiemme peli ei kuitenkaan perustu pelkästää siihen, että tilaa ja aikaa on pieni ikuisuus.

Niin eli siis Armia syntyi väärälle mantereelle oppimaan ja pelaamaan kiekkoa. Noin karrikoiden. Vai miten neuvoisit Armiaa näin jälkikäteen ja mitä tekisit hänen asemassaan toisin?

 

[Bigmouth]

Armian koko pelaaminen perustui siihen, että miehellä oli aikaa ja tilaa leikkiä kiekon kanssa. Kaikkien nuorten pelaajiemme peli ei kuitenkaan perustu pelkästää siihen, että tilaa ja aikaa on pieni ikuisuus.

Tämä on ihan hyvä kuvaus, jonka ainoa ongelma on sen paikkaansapitämättömyys.

 

[olkikuukkeli]

Tämä on ihan hyvä kuvaus, jonka ainoa ongelma on sen paikkaansapitämättömyys.

Voisitko itse antaa sen oikean kuvan kun tunnut sen täydellisesti tietävän? En ole nähnyt yhtään Armian AHL-peliä, pelkästään hänen yrityksensä NHL:n puolella. Niissä peli oli ajoittain laiskan ja ylimielisen näköistä, helposti turhautuvaa vääntämistä. Enkä puhu nyt mistään puolustusasenteesta vaan siitä miten tullaan hyökkäysalueelle ja millaisia ratkaisuja haetaan. Jos on olemassa "NHL-tyyli", niin aika kaukana on minun näkemäni Armian peli siitä.

 

[Bigmouth]

Voisitko itse antaa sen oikean kuvan kun tunnut sen täydellisesti tietävän?

Tähän mennessä on nähty oikeastaan kolme Armiaa.

Ensimmäinen oli se läpimurtonsa Liigaan tehnyt "flegu" teinitähti/maalintekijä, jota ei pahemmin puolustaminen kiinnostanut.

Toinen nähtiin Ässien mestaruuskeväänä, jolloin Armia oli tasaviisikoin koko sarjan paras puolustava hyökkääjä. Tällöin hän uhrasi hyökkäyspelinsä joukkueen edun eteen, ja hukkasi tavallaa aiemman identiteettinsä maalintekijänä. Mestaruuden ratkettua Armia kommentoikin, että "pitäisi varmaan repiä Selänteen kuvat seiniltä ja korvata ne Lehtisen julisteilla, kun mää olen tälläinen puolustava hyökkääjä".

Pohjois-Amerikassa on nähty Armia vol 3., joka on pitänyt kakkosvaiheen akiuusikartanomaiseen pelinlukemiseen perustuvan puolustuspelin, ja väläytellyt ajoittain hyökkäyspeliään.

Sitä kai tässä moni odottaa, että milloin nähdään Armia vol 4. Siis pelaaja, joka on kiekottomanakin pelin sisällä ja käyttää pehmeitä käsiään sekä kroppaansa tilan voittamiseen. Sitä ei ole vielä nähty, ja siksi sarjana on pysynyt AHL.

Mutta puheet siitä, että Armian peli Liigassa olisi perustunut avotilaan on höpönlöpöä. Jo 16-vuotiaana Armian vahvuus oli juuri tilan voittaminen ja tekeminen.

 

[olkikuukkeli]

Mutta puheet siitä, että Armian peli Liigassa olisi perustunut avotilaan on höpönlöpöä. Jo 16-vuotiaana Armian vahvuus oli juuri tilan voittaminen ja tekeminen.

Voi tosiaan olla, että Liigassa tämä on ollut Armian vahvuus, en ala siitä väittämään vastaan Armiaa varmasti enemmän katsoneille, mutta NHL-peleissä tämä vahvuus ei ole tullut millään lailla ilmi. Tämän kauden harjoituspeleissä Armian suurin ongelma oli nähdäkseni siinä, ettei hän kyennyt pitämään kiekkoa, eikä myöskään toimittamaan sitä ketjukavereilleen. NHL-maalintekijälle yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on peliäly ja siihen kuuluu olennaisena osana hakeutuminen "helpoille" laukaisupaikoille. Näitä tilanteita on Armialla ollut aivan liian vähän, ei maalinteko voi perustua pelkille luistelusta tehdyille rannareille.

 

[FutureHockey]

Ajattelin ensin, että raportoin vastaisuudessa QMJHL:stä ja WHL:stä kerran / 2 vkoa, mutta nääh, antaa mennä nyt ainakin vielä näin vanhalla kaavalla.

Québec Major Junior Hockey League (QMJHL)

(C) Otto Somppi, Halifax Mooseheads
Ke 14.10. Acadie-Bathurst Titan - Halifax Mooseheads 0-2
La 17.10. Halifax Mooseheads - Acadie-Bathurst Titan 7-4
Su 18.10. Moncton Wildcats - Halifax Mooseheads 7-1

- Otto Sompin edustama Halifax oli siis viikon aikana kolmesti kaukalossa ja tuloksellisestihan viikko oli odotettu, mutta onnistunut. Vastassa kahdesti toiseksi viimeiseltä sijalta sarjasta (17.) löytyvä Acadie-Bathurst sekä kertaalleen sarjan kärkijoukkueisiin tällä(kin) kaudella kuuluva Moncton Wildcats.

Keskiviikon kunniaksi Halifax luisteli siis toiseksi viimeiseltä sijalta löytyvän Acadie-Bathurstin vieraaksi ja hyvin odotetustihan tuo vierailu lopulta sujuikin kun Halifax sai 60 minuutin jälkeen juhlistaa 0-2 voittoa kotijoukkueesta. Tilastollisesti mentiin melko tasaisissa merkeissä ja kummankin joukkueen maalivahdit saivat venyä kiekon tielle enemmän kuin tarpeeksi (Eric Brassard, Halifax 33/33 - Reilly Pickard, Acadie-Bathurst 32/34), mutta tällä kertaa vierasjoukkueen kassari oli se kuumempi ja napsi tilillensä kauden ensimmäisen nollapelinsä.
Halifaxin maaleista ottelussa vastasivat kanukkipuolustaja Taylor Ford kauden ensimmäisellään sekä suomalaissentteri Otto Somppi kauden toisella maalillaan. Sompin maaliin syöttäjiksi merkittiin Arnaud Durandeau sekä Maximé Fortiér. Muutenkin Sompilta jälleen varsin mallikas ottelu sillä hän oli ottelussa tehotilastossa yhden plussalla, keräsi ottelussa kolme laukausta tililleen ja napsi aloituksia 50% (6/12) tehokkuudella. Lisäksi Sompin tilille napsahti kaksiminuuttinen korkeasta mailasta ottelun alkupuolella.

Lauantaina oli sitten back-to-back -pelin toinen osaottelu kun oli Acadien vuoro luistella Halifaxin kotijäille vieraiksi. Vieläkään eivät kuitenkaan "Titaanit" pystyneet Halifaxia yllättämään ja tällä kertaa hieman maalirikkaamman ottelun jälkeen kotijoukkue sai juhlistaa 7-4 voittoa. Suurimmat sankarit ilotulituksen keskellä olivat hattutempun iskenyt Halifax-kapteeni Danny Moynihan, tehot 1+2 iskenyt puolustaja Cavan Fitzgerald sekä pisteputkessa tuolloin vielä ollut, San Josen lupauksiin lukeutuva sveitsiläislaituri Timo Meier, joka syötti ottelussa peräti neljä osumaa.
Sompille ottelu ei tilastollisesti tarjonnut juuri mitään: Tilille kirjattiin yksi taklaus ja aloitukset hän vei jälleen 50% (4/8) tehokkuudella. Sikäli hieman, sanoisinko jopa outoa, että Halifax iskee seitsemän maalia, mutta Somppi jää pisteittä. Oli hän kuitenkin Halifaxin kahden ylivoimaosuman aikana kentällä, mutta tällä kertaa ei vain pisteitä kohdalle osunut.
Erityishuomiona ottelusta vielä sellainen, että Vancouver Canucksin kolmannen kierroksen varaus (2015, #66) viime kesältä, kanukkipuolustaja Guillaume Brisebois, keräsi ottelussa tilillensä yhdestä maalista huolimatta järkyttävän tehotilastolukeman -5. Hän oli siis jokaisen Halifaxin tasakentällisillä iskemän maalin aikana jäällä ottavana osapuolena. Herrasta odotetaan kyllä ehdotonta vastuunkantajaa alamaissa kyntävän Acadien takalinjoille, mutta toistaiseksi kauden saldo on ollut erittäin murheellinen: 10. 1+0=1, -9, 2 PIM.

Sunnuntaina Halifax luisteli sitten sarjakolmosena olevan Moncton Wildcatsin vieraaksi ja kyyti oli kylmää. Moncton pystyi iskemään ottelussa laajalla rintamalla Halifaxin kimppuun. Kuusi eri pelaajaa pääsi maalin makuun ja peräti 14 eri pelaajaa pääsi pisteiden makuun ottelussa. Eniten Halifaxia ottelussa kurittivat viime kaudella peräti 129 (35+94) tehopistettä Monctonin riveissä iskenyt Conor Garland (2+0), New York Rangersin nuoriso-campilla vieraillut sentteri Cameron Askew (0+2) sekä Saksasta täksi kaudeksi QMJHL:ään ja Monctoniin siirtynyt sentteri Manuel Wiederer (1+1).
Vaivaiset 14 laukausta maalia kohden ottelussa saanut Halifax ei siis kummoista vastusta pystynyt Monctonille antamaan. Otto Somppi syötti ottelussa Halifaxin ainokaisen, jonka viimeisteli kapteeni Danny Moynihan ylivoimalla ajassa 41:18. Somppi loisti ottelussa kyllä aloituksien puolella, sillä herra klaarasi 6/8 ottamastaan aloituksesta. Sompin puolustukseksi on vielä sanottava, että hänelle ei tehotilastoon miinuksia kertynyt. Sompin lisäksi ainoastaan puolustaja Domenico Argento sekä laituri Arnaud Durandeau säilyivät ottelussa tehotilastossa nollilla.
Ottelussa katkesi myös sveitsiläislaituri Timo Meierin neljän ottelun pisteputki. Putkensa aikana Meier ehti iskemään peräti 10 (3+7) tehopistettä, joten ihan mukavassa liidossahan nuorukainen oli, vaikka Halifaxilla vähän vaihtelevasti onkin kulkenut.

Voittojensa ansiosta Halifax pystyi hieman kohentamaan sijoitustansa sarjataulukossa. 18 joukkueen sarjassa Halifax löytyy kuitenkin vieläkin vasta sijalta 14. Alkukauden 15 ottelua on menty saldolla 5-8-1-1.

Sompin alkukauden näytöistä löytyy jonkin verran videomateriaalia SoMen ihmeellisestä maailmasta ihailtavaksi:

- Sompin haastattelu Halifaxin training-campilta pre-seasonilla (20.8.)
- Otto Sompin QMJHL-debyytin tykitykset, tehopisteet 1+2 debyyttiotteluun (11.9.)
- Sompin kauden 2. maali Acadie-Bathurst Titania vastaan (14.10.)
- Sitten vielä loppuun kiinnostuneille asiantunteva sivusto, jota ylläpitää Halifaxin otteluiden kuuluttaja John Moore, joka jakelee ottelusta toiseen myös videomateriaaleja otteluista: Sportsandmoore

(D) Oliver Felixson, Saint John Sea Dogs
Pe 16.10. Victoriaville Tigres - Saint John Sea Dogs 5-2
La 17.10. Blainville-Boisbriand Armada - Saint John Sea Dogs 3-5
Su 18.10. Gatineau Olympiques - Saint John Sea Dogs 2-3

- Felixsonin edustamalla Saint Johnilla kulkee ihan mukavasti. Viikon kolmesta vierasottelusta tuloksena oli kaksi voittoa ja se ainoa tappiokin tuli sarjan kuumimpiin kuuluvaa Victoriavilleä vastaan. Victoriaville on kirjoitushetkellä vaatimattomassa kuuden ottelun voittoputkessa, joten tuosta voi jo jotain päätellä.

Perjantaina Saint John siis vieraili voittoputkessa liitävän Victoriavillen vieraana ja hirveästihän tuosta ei jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Saint John oli ottelua hienoisesti hallinnut, mutta maalinteon viimeisenä lukkona toimi Victoriavillen maalilla huhkinut Olivier Trembley, joka torjui ottelussa peräti 38 laukausta. Vastapäätä Saint Johnin maalilla pelannut Marc-Antoine Turcotte ei aivan tämän tasolle yltänyt, sillä ottelussa torjuntoja kertyi tilille ainoastaan 19 kappaletta ja päästettyjä maaleja kirjattiin tilille neljä kipaletta, kun tuo Victoriavillen viimeinen iskettiin tyhjiin. Eniten harmaita hiuksia Saint Johnille aiheuttivat maalivahdin lisäksi Victoriavillen itävaltalainen tulokashyökkääjä Mario Huber sekä kolmatta Q-kauttaan käynnistelevä kanukkilaituri Marc Beckstead, jotka kumpikin iskivät ottelussa tehopisteet 2+1.
Jos ei jättänyt Saint Johnin otteet suurta kerrottavaa, eivät sitä tehneet myöskään Oliver Felixsonin otteet. Felixson keräsi tehotilastoonsa miinuksen olemalla jäällä Victoriavillen 2-2 tasoituksen, sekä 3-2 voittomaalin aikana. Felixson oli kuitenkin jäällä myös Saint Johnin avausmaalin aikana, joten miinukset jäivät tällä kertaa yhteen.

Viestit eivät mahdu samalla kertaa, joten pistetään kahdessa osassa

 

[FutureHockey]

Lauantai oli sitten parempi päivä koko joukkueelle ja tuloksena liigan keskisarjaan kuuluvasta Blainville-Boisbriandin joukkueesta 3-5 vierasvoitto. Ottelun tehomiehinä toimivat Blainvillen Philippe Sanche, Alexandre Delisle-Houde (molemmat 2+1), TJ Melancon (1+1) sekä Saint Johnin Sam Povorozniouk (2+0) sekä Mathieu Joseph (1+1). Oma huomioni tilastoissa kiinnittyi auttamatta nuorukaiseen nimeltä Joseph "Joe" Veleno joka kirjasi ottelussa tilillensä syöttöpisteen. Jos jollekulle ei ole nimi tuttu, niin ei hätää sillä kyseessä on tosiaan vasta 15-vuotias superlupaus, jolle myönnettiin tuo ns. kuuluisa poikkeuslupa pelata QMJHL:ssä jo nyt ja Saint John hänet sitten napsi viime kesän QMJHL:n varaustilaisuudessa ensimmäisenä nimenä listoilleen. Neljä muuta luvan saanutta pelaajaa ovat John Tavares, Aaron Ekblad, Sean Day sekä Connor McDavid, jotka kaikki päätyivät pelaamaan OHL:ään. Ja hyvinhän nuorukaisella onkin lähtenyt kulkemaan, sillä vaikka kehityskohteitakin riittää (esimerkiksi aloituksissa on petrattavaa, ja paljon!), niin hyvin nuorukaisella on alkanut sillä kirjoitushetkellä hän oli pelannut Saint Johnin riveissä 12 ottelussa ja iskenyt niissä tehopisteet 1+6=7. Veleno varataan NHL:ään todennäköisesti ensimmäisten pelaajien joukossa vasta kesän 2018 draftissa, joten QMJHL:ssä hänen otteistaan saadaan nauttia vielä pitkään.
Felixson ei tälläkään kertaa tilastokirjoihin tehopisteillä, eikä kyllä oikein millään muullakaan, päässyt. Tilille ei kirjattu siis tehopisteitä- eikä merkintöjä, ei taklauksia eikä laukauksiakaan.

Sunnuntaina Saint John kohtasi runkosarjan sijalla 10. majailevan Gatineaun joukkueen ja jälleen vierasjoukkue sai juhlistaa kahden pisteen voittoa varsinaisen peliajan päätyttyä. Gatineaun molemmista maaleista vastasi Arizona Coyotesin lupauksiin kuuluva Yan-Pavel Laplante (2013, #62) ja Saint Johnilta maalinteossa puolestaan onnistuivat Nathan Noel, Adam Marsh sekä Matthew Highmore. Felixson kirjasi ottelussa tililleen yhden taklauksen, mutta muuten jäätiin ilman tilastomerkintöjä. Lisätietoja ei vielä ole sattunut silmiini, mutta on mahdollista, että Felixson sai jonkun tällin ottelussa, koska ei pelannut tämän viikon ensimmäisessä ottelussa, jossa Saint John kohtasi viime yönä Acadie-Bathurstin joukkueen.

Voitoilla ja neljällä pisteellä Saint John siis kohensi asemiaan ja alkaa tehdä jo hienoista nousua kohti viiden kärkeä. Tällä hetkellä joukkue keikkuu sijalla kuusi, vain neljän pisteen päässä sarjataulukon toisesta sijasta.

QMJHL:n suomalaisten pistepörssi
(C) Otto Somppi, Halifax Mooseheads - 16. 3+14=17, +4, 4 PIM
(D) Oliver Felixson, Saint John Sea Dogs - 13. 0+1=1, +1, 0 PIM

Western Hockey League (WHL)

(D) Juuso Välimäki, Tri-City Americans
Ke 14.10. Tri-City Americans - Prince Albert Raiders 3-5
Pe 16.10. Vancouver Giants - Tri-City Americans 2-1
La 17.10. Tri-City Americans - Portland Winterhawks 4-2

- Juuso Välimäki ja Tri-City Americans olivat viikon aikana kolmesti kehissä ja tuloksellisesti viikko meni hieman alakanttiin kun tilille kirjattiin yksi voitto ja kaksi tappiota. Välimäki ei viikon otteluissa juuri pisteillä päässyt juhlimaan ja kolmesta ottelusta tilille kirjattiin ainoastaan yksi syöttöpiste, 0 laukausta, yksi kaksiminuuttinen rangaistus sekä tehotilastolukema -1. Jos nyt jotain vertauskuvaa hakee Tri-Cityn puolustuksesta niin Islandersin viime kesän varaus (4th round, #112), vuotta vanhempi Parker Wotherspoon iski kolmeen peliin vaatimattomat tehopisteet 0+5. Tokihan Wotherspoonilla on selkeitä etuja puolellaan ja saa enemmän vastuuta mm. ylivoimalla, jossa pelaa Tri-Cityn ykkösylivoimaa, mutta kyllähän sitä soisi moisio pistepyrähdyksiä myös Välimäelle. Tottahan toki Välimäki on kuitenkin aloittanut kautensa uudessa ympäristössä ja uudessa Liigassa vähintäänkin kelvollisesti, en minä sitä tarkoita.

Osui muuten silmiin tuossa Vancouver Giantsin ja Tri-City Americansin välisessä ottelussa, että Vancouverilla on varsin mielenkiintoisia nimiä tuolla rosterissaan. Sieltä löytyy toisen polven kiekkoilijoita, kuten Cliff Ronningin poika Ty Ronning sekä legendaarisen Jeff Odgersin poika Dakota (joka muuten tappelikin tuossa ottelussa). Lisäksi riveistä löytyy Radovan Bondra, joka ei nyt mitään läheistä sukua Peterille sentään ole, mutta kuitenkin ymmärtääkseni jonkinlaiset sukulaisuussiteet herroilta löytyvät. Osuipahan vain silmiin moinen rypelmä tuttuja nimiä.

Juuso Välimäki, 2015-16 @ Tri-City Americans: 10. 1+6=7, +1, 2 PIM

 

[Kirjoittelija]

Yrität siis sanoa, että Armian epäonneksi hän sattui syntymään juuri Eurooppaan ja Suomeen. Näin ollen hän tottui koko pienen ikänsä pelaamaan eurooppalaisessa kaukalossa ja tämä karmea tyyli ehti iskostua selkäytimeen. Niinkö?

Minä kävin lukemassa tuolla Ässä-osiossa Armia-keskustelua, ja sain sieltä selville Armian kärsivän tällä hetkellä jossain määrin siitä, että hänellä on liian hyvä pelisilmä. Hän ei siksi taivu päättömään koohottamiseen, jota valmentajat toivoisivat näkevänsä.

Onneksi tämä sama ongelma ei ole muodostunut kovin suureksi riippakiveksi Barkoville, vaikka hänenkin puolustamisensa näyttää usein siltä, että mihinkään ei ole kiire.

 

[adolf]

Rantanen 1+1 ensimmäisessä pelissä

 

[Mr. Smith]

Rantanen 1+1 ensimmäisessä pelissä

Lisäksi Rämö pelasi nollaerän ja Keränen keräsi 1+1 tehot. Ma Granlund ja Honka pääsivät lisäksi pisteille (0+1).

Niin ja Korpisalo pelasi nollapelin ja se oli jo toinen putkeen. Itse asiassa Korpisalo on pelannut vain kaksi peliä ja maaliakaan ei ole vielä hänen taakseen tehty. Hyvä alku ainakin kaudelle.

 

[Ihmeilja]

Niille jotka ei välttämättä asiasta ole tietoisia, kannattaa varauksella muistaa myös se, että Manitoba on valitettavasti tasoltaan Mestis-jengiä huonompi. On todella vaikea (tai sanotaanko että vaikeampi) erottua muiden joukosta, jos pelikaverit on tunareita. Toki ei siellä NHL:ssäkään scoutit, GM:t, koutsit jne täysin sokeita ole, ja varmasti asian ymmärtää.

Vähän on turhan paljon värikynää taas tekstissä jos tuosta Manitoba joukkueesta saa Mestis-jengiä huonomman. Harvassa Suomi-sarjan joukkueessa on pelaajia, jotka pelasivat viime kaudella NHL:ssä (Jay Harrison, Matt Fraser, Matt Halischuk) tai MM-kisoissa (Connor Hellebuyck). Ei tuo joukkue AHL:ssä mikään hyvä ole, mutta kyllähän tuo Mestiksessä pärjäis aika mukavasti. Ja varmaan puolet pelaajista otettais kiljuen vastaan Liigassakin. Mutta ainahan se toki on mukava laittaa jonkun muun piikkiin se, että suosikkepelaajalla ei kulje. Nyt se oli sitten joukkuekaverit (= niin paskoja ettei itselläkään voi kulkea).

Täällä on vissiin sekoitettu vähän asioita. Viime kauden St.Johns Ice Caps oli todellakin Mestis-tason joukkue nimilistaltaan ja niillä oli vielä peli niin sekaisin, ettei mistään tullut mitään senkään takia. Nuo asiat tosiaan vaikuttivat Armian pisteisiin viime kauden lopulla, kun hän pelasi St. Johnsissa. Lisäksi siinä taisi olla Armialla joku vamma päällä, minkä kanssa joutui pelaamaan. Minusta nuo ovat ihan hyviä selityksiä sille, että Armian pisteet jäivät vähäisiksi St.Johns aikana.
Tämän kauden Manitoballa pystyisi kuitenkin jo pelaamaan Liigaa varsin hyvin. Jos vielä Petan tulee Armialle sentteriksi, niin hyvähän siinä olisi pelata.

Armialla suurin ongelma on se, että hän oppi pelaamaan leveän kaukalon kurvailua kiekkoa, jossa tilaa ja aikaa on näpertää. Ja kun toi karmea tyyli on iskostunut selkäytimeen niin sitä on sitten erittäin hankala muuttaa.

AHL ei taida oikein sopia Armialle, mutta ihmettelen sitä, että minkä vuoksi kenenkään tavoitteena pitäisi olla oman pelityylin sopeuttaminen AHL:n koohotuskiekkoon... AHL varmasti tuo Armialle lisää perspektiiviä ja ohjaa häntä kehittään itseään, mutta tuohon sarjaan sopeutuminen ei pitäisi olla se pääasiallinen tavoite.

Armiasta sen verran, että tietysti suurin syy vaisuun Amerikan valloitukseen on ollut ailahtelevissa omissa otteissa. Silti on ollut kyllä myös mahdollisuuksissa toivomisen varaa. Viime kaudella oli Rochesterin paras pelaaja, mutta kunnon tilaisuutta ei koskaan tullut. Yksi NHL-peli ja sekin taisi olla ensimmäinen ammattilaispeli vasempana laiturina. Selvää on nyt jälkeenpäin, ettei Buffalossa Armialle mitään kunnon saumaa ollut järkeäkään antaa, koska ei kuulunut seuran tulevaisuuden suunnitelmiin.

Buffalolla taisi olla viime kaudella sellainen linja, että nuoria pelaajia ei haluttu nostaa emoseuraan siksikään, etteivät he saa huonoja vaikutteita seurasta, jolla ei ole mitään menestystavoitteita kauden aikana. Asiassa voi miettiä Edmontonin tilannetta.

 

[jalperi]

Suomalaisten AHL-pörssit

Kenttäpelaajat: (ottelut,maalit,syötöt,pisteet,tehotilasto)
Esa Lindell TEX 7 1+6=7 +8
Michael Keränen IOW 8 2+3=5 -3
Markus Hännikäinen LEM 5 1+2=3 +4
Markus Granlund STK 3 1+2=3 +1
Iiro Pakarinen BAK 4 1+2=3 0
Ville Pokka CHI 7 0+3=3 -2
Kasperi Kapanen TOR 4 2+0=1 +1
Mikko Rantanen SAR 1+1 +2
Joe Armia MB 6 1+1=2 -1
Miikka Salomäki MIL 4 1+1=2 -3
Julius Honka TEX 7 0+2=2 +5
Petteri Lindbohm CHI 5 0+2=2 +1
Henri Ikonen SYR 6 0+2=2 0
Rasmus Rissanen CHA 6 0+2=2 -1
Kristian Näkyvä MIL 4 0+0=0 0

Maalivahdit (ottelut,voitot, päästetyt maalit, torjunta%)
Joonas Korpisalo LEM 2 1 0,00 100
Karri Rämö STK 1 0 0,00 100
Christopher Gibson BRI 5 3 2,10 92,2
Juuse Saros MIL 3 1 3,31 88,9
Rasmus Tirronen CHA 2 1 4,08 84,0
Eetu Laurikainen BAK 1 0 4,02 81,8

Tuolta nyt voi nostaa Michael Keräsen ja Ville Pokan hyvät vireet viime viikolla. Keräsellä neljään peliin 1+2 -1 ja Pokalla kolmeen peliin 0+2 +3.

 

[adolf]

Saas nähdä, mutta toivottavasti ei nyt käy niin että tuo AHL jää päätepysäkiksi monelle ylläolevista nimistä. Jotenkin itselle on tämän alkukauden aikana kristallisoitunut se että kuinka helvetin vaikeaa NHL:stä on saada pelipaikka. Edes ylipäätänsä päästä näyttämään osaamistaan siellä. Monen palasen pitää osua ensin kohdilleen, että paikka aukeaa.

Mitä itse noista olen ymmärtänyt niin Honka ja Lindell ovat molemmat jo ihan siinä kintaalla ollakseen NHL-tason puolustajia. Ongelma on vain se että Dallasilla on puolustus ihan täpösen täynnä ja oliko siellä vielä parikin kokoonpanon ulkopuolella olevaa puolustajaa ja 1-suuntaisilla soppareilla, joten niitä ei voida pudottaa alas?

Niitä todennäköisimpiä NHL-uran tekijöitä lienevät noista vielä lisäksi Rantanen ja Saros.

Lindbohmilla, MaGilla, Pokalla, Kapasella ja Rämöllä on myös varmaankin oikein hyvät mahdollisuudet. Ja kyllä mä sen Armiankin vielä tähän listaan luen. Jokaisella näistä kuitenkin on omat haasteensa siinä että sen paikan saa vakiinnutettua.

Loput on sitten enemmän tai vähemmän epävarmoja ja on tuossa jokunen nimikin, joille on tosi vaikeaa nähdä muuta kuin paluuta Eurooppaan.

Mutta useinhan sieltä tulee joku yllätys. Olisihan se kiva nähdä vaikka jonkun Pakarisen tai Hännikäisen raivaavan itselleen paikan ylhäältä.

 

[jalperi]

Saas nähdä, mutta toivottavasti ei nyt käy niin että tuo AHL jää päätepysäkiksi monelle ylläolevista nimistä. Jotenkin itselle on tämän alkukauden aikana kristallisoitunut se että kuinka helvetin vaikeaa NHL:stä on saada pelipaikka. Edes ylipäätänsä päästä näyttämään osaamistaan siellä. Monen palasen pitää osua ensin kohdilleen, että paikka aukeaa.

Mitä itse noista olen ymmärtänyt niin Honka ja Lindell ovat molemmat jo ihan siinä kintaalla ollakseen NHL-tason puolustajia. Ongelma on vain se että Dallasilla on puolustus ihan täpösen täynnä ja oliko siellä vielä parikin kokoonpanon ulkopuolella olevaa puolustajaa ja 1-suuntaisilla soppareilla, joten niitä ei voida pudottaa alas?

Niitä todennäköisimpiä NHL-uran tekijöitä lienevät noista vielä lisäksi Rantanen ja Saros.

Lindbohmilla, MaGilla, Pokalla, Kapasella ja Rämöllä on myös varmaankin oikein hyvät mahdollisuudet. Ja kyllä mä sen Armiankin vielä tähän listaan luen. Jokaisella näistä kuitenkin on omat haasteensa siinä että sen paikan saa vakiinnutettua.

Loput on sitten enemmän tai vähemmän epävarmoja ja on tuossa jokunen nimikin, joille on tosi vaikeaa nähdä muuta kuin paluuta Eurooppaan.

Mutta useinhan sieltä tulee joku yllätys. Olisihan se kiva nähdä vaikka jonkun Pakarisen tai Hännikäisen raivaavan itselleen paikan ylhäältä.

Pakarisen mahdollisuudet kai on kohtuullisen hyvät, nytkin mies pelaa ylhäällä ja uskon että tällä kaudella tulee useampi kymmenen peli ylhäällä hänelle. Itse en ole vielä Hongasta ja Lindelistä mitenkään huolestunut, uskon että seuraavalla kaudella saavat molemmat ihan reilut näytönpaikat ylhäällä. Tällä hetkellä ylhäällä olevista Dallasin pakeista neljällä päättyy sopimus toistaiseksi tähän kauteen ja kolmella seuraavaan kauteen. Jos ei muuten Honka ja Lindell saa mahdollisuuksia niin voi Dallas jonkun treidin yhteydessä jompaa kumpaa liikuttaakin.

 

[TAM]

Pakarisen mahdollisuudet kai on kohtuullisen hyvät, nytkin mies pelaa ylhäällä ja uskon että tällä kaudella tulee useampi kymmenen peli ylhäällä hänelle.

Joo, vaikea sanoa tietenkään miten kausi etenee, mutta Pakariselle tuli todella harmilliseen paikkaan se loukkaantuminen minkä takia koko harjoitusleiri jäi väliin. Nyt pääsi ylös aika nopeasti kun tuli edellä loukkaantumisia, mutta tietenkin pitää onnistua hyvin, jotta saa myös jatkaa ylhäällä. Kyllähän Oilersin kokoonpanossa on sellaisia kavereita, joiden pelipaikkaa Pakarinen onnistuessaan pystyy hyvinkin uhkaamaan. Toisaalta valmennus on jo tässä alkukauden aikana osoittanut aika nopeasti ottavansa uutta kaveria kokeilemaan jos ei tule tulosta.

 

[FutureHockey]

Tällä viikolla pyrin tuomaan esille aiempaa tuhdimman paketin CHL:n liigoista ja tästä syystä sen rakentamiseen on mennyt todella paljon enemmän aikaa kuin aiempien raporttien. Aikaa on kulunut tunneittain siihen, että olen pyörinyt netissä lukemassa mielipiteitä, raportteja ja kirjoituksia menneeltä viikolta, katsonut matsikoosteita, kirjannut muistiinpanoja näistä ja nyt vielä yrittänyt suoltaa niistä edes jotain järkevää "paperille". Noh, lopputuloksen ja sen onnistumisprosentin saa jokainen itse päättää.

Ontario Hockey League (Viikko 43, osa I)

#25 Julius Nättinen, C, Barrie Colts

- Julius Nättisen edustama Barrie sai heti viikon alusta jobinpostia OHL:än ilmoitettua, että Brendan Lemieux kuittasi tuosta päähän kohdistuneesta taklauksestaan hulppean 10 ottelun pelikiellon. OHL on liikkeellä selvästi tiukalla linjalla koiruuksien kohdalla, sillä Lemieuxin lisäksi kovia pelikieltoja ovat saaneet esimerkiksi Soo Greyhoundsin Keigan Goetz, joka taklasi kyynärpäällä Hamiltonin Matt Luff'a päähän tuloksena 12 ottelun pelikielto. Owen Soundin Jacob Friend puolestaan sai 8 ottelun pelikiellon slew footistaan ja Kingstonin Robbie Burt puolestaan yhtä pitkän pannan törkytaklauksestaan Peterboroughin Cameron Lizotteen. Tuomio on siis kova ja Lemieux pääsee takaisin Barrien kokoonpanoon marraskuun 15. päivä kun Barrie kohtaa North Bay Battalionin.

To 22.10. Barrie Colts - Flint Generals 8-5 (3-0, 2-3, 3-2) - Barriella oli siis vuorossa kolmen ottelun viikko ja torstaina joukkue kohtasi Vili Saarijärven edustaman Flint Generalsin ensimmäisen kerran tällä kaudella ja Julius Nättinen oli totutusti mukana Barrien ykkösketjussa laidoillaan Andrew Mangiapane sekä Roy Radke. Viime viikolla tuli kirjoitettua hieman tuosta Barrien maalinteko-ongelmasta ja helposti sitä kuvittelisi, että Brendan Lemieuxin poisjääminen rosterista kymmenen ottelun ajaksi ei ainakana hommaa helpota, mutta niin vain se kone tuntui käynnistyvän ja ketsuppipullo aukeavan siinä samassa. Viime viikolla tuli raapustettua, että Barriella on riveissä monta nukkuvaa karhua, joilta tuloksentekoa voi ja pitääkin odottaa ja Flint-otteluun Barrie saikin juuri sitä kaivattua tulivoimaa juuri näiltä jannuilta.
Lähtökohdiltaan ottelun ei pitänyt olla minkäänlaista maalijuhlaa, sillä kummankin joukkueen maalilta löytyy sarjan parhaimmistoon kuuluvat veskarit (Flintillä Alex Nedeljkovic, Barriella Mackenzie Blackwood) ja kumpikin joukkue on kauden aikana tuskaillut useammin kuin kerran maalinteon kanssa, mutta mitä vielä! 13 maalia ja vauhdikasta junnukiekkoa. Junnukiekkoa nimenomaan sillä kun tuota maalikoostettakin ottelusta katsoo niin näkyyhän tuossa selkeästi juuri noita junnumaisia viitteitä ja varsinkin puolustuspelaaminen muistuttaa paikoittain jotain Suomen B-junnujen vastaavaa, mutta toisaalta tuo taitotaso, joka tuollakin on, on todella ihailtavaa noin nuorilta herroilta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja peli on hauskaa katsottavaa.

Esiinmarssijoita Barriella tosiaan riitti. Varsinkin ykkösketjuna pelannut Andrew Mangiapane (0+2) - Julius Nättinen (1+2) - Roy Radke (2+1) olivat tehokkaalla pelipäällä ja peli luisti kuin unelma. Taustatulta antoivat vielä Kevin Labanc (0+2), Cordell James (1+1) sekä Ben Hawerchuk (1+1). Puolustuksen tehomieheksi nousi Michael Webster joka iski ottelussa tehopisteet 1+1. Nättinen siis tehoili ottelussa oikein urakalla ja varsin kauniista tilanteista tehopisteet tulivatkin. Alla läpikäytynä tilanteet, joista pisteet syntyivät:

• 2-0 Roy Radke (Julius Nättinen, Andrew Mangiapane): Nättinen luistelee Flintin puolustusalueelle pitkin vasenta laitaa ja lähettää matkaan rannelaukauksen, jonka Flintin maalivahti Nedaljkovic saa osittain torjuttua räpylällään. Kiekko kuitenkin menee räpylästä vielä tolppaan, kimpoaa siitä takaisin maalinedustalle ja paikalle luistellut Roy Radke saa sutia kiekon ohitse maissa olevan Nedaljkovicin.
• 4-0 Nättinen (Mangiapane): Andrew Mangiapane heittää pikkunätin syötön Nättiselle keskialueella ja liikkeessä oleva Nättinen pujahtaa helposti Flintin puolustajaparin välistä läpiajoon, maalinedustalta kiekko rystypuolelle ja kiekko maata pitkin ohitse maissa makaavan Nedaljkovicin.
• 6-4 Connor James (Radke, Nättinen): Barrie jauhaa ylivoimaa ja kiekko kiertää vasemmalta laidalta viivan kautta oikealla laidalla tähystävälle Nättiselle, joka heittää poikkikentän syötön Roy Radkelle, joka laukoo ja laukauksesta seuranneen reboundin saa Connor James siirtää verkon perukoille.

Kokonaisuudessaan Flintin kohtaloksi ottelussa koitui heikko ensimmäinen erä, jossa Flint ei saanut jalkojaan ollenkaan liikkeelle ja Barrie pääsi iskemään ratkaisevilta tuntuneet kolme osumaa, joista ensimmäisen jo 52 sekunnin pelin jälkeen. Toisessa ja kolmannessa erässä Flint pääsi jo paikoittain niskan päällekkin, mutta Barrie pystyi kuitenkin homman klaaraamaan ja pitämään lukemat itselleen sopivina.

Barrie - Flint -ottelun maalikoostetta tarjolla Linkin takaa löytyviltä OHL:n verkkosivuilta: OHL Network

La 24.10. Barrie Colts - Sudbury Wolves 7-2 (2-0, 3-0, 2-2) - Barrien viikkopuhde jatkui lauantaina kotiottelulla koko sarjan toiseksi viimeiseltä sijalta löytyvää Sudburya vastaan. Olen joskus aiemmissa viesteissä jo sanonutkin, että Sudburyn tämänhetkinen sijoitus sarjataulukossa on toki ansaittua, mutta valitettavaa, sillä meikäläinen kyllä tykkää ihan täysillä tuosta heidän pelaajanipustaan. Nuorta huippulupausta löytyy ja kunhan pojat saavat kasvukipunsa kipuiltua, tulee jälki olemaan murhaavaa. Etenkin mikäli parivaljakko Sokolov - Levin pääsee ensi kaudella pelaamaan yhdessä.

Nyt on kuitenkin nyt ja vielä ei Sudbury pysty tarjoamaan näille OHL:n kärkijengeille kovinkaan haastavaa vastustajaa, näin tälläkin kertaa ja Barrie sai iskeä kotihallissaan taululle tylyt lukemat 7-2. Viime pelissä toiminut ykkösketju ei ottelussa kovinkaan paljoa vastuuta saanut tuossa vastaavassa muodostelmassa, vaan Andrew Magniapanea liikuteltiin kahden ketjun välillä ja ihan hyvä niin tällä kertaa, sillä herra yltyi jälleen pari tehopistettä (1+1). Ottelun ehdoton hahmo oli kuitenkin jo ylempääkin mainittu ja viime viikolla esille nostamani Kevin Labanc. San Josen varauksiin (2014, #171) kuuluva Labanc, 19, iski viime kaudella O:ssa huimat 107 (31+76) tehopistettä, joten odotukset tälle kaudelle ovat luonnollisesti sen mukaiset, mutta alkukausi oli kolmatta kauttaan Barriessa starttaavalle laitahyökkääjälle hankala, kuten monelle muullekkin. Tehopisteitä herralle kyllä tuli tilille, mutta otteet olivat todella epätasaisia ja hyvää ottelua seurasi usein täysin päinvastaiset otteet. Ottelu Flintiä vastaan oli kuitenkin jo parempaan päin herralta ja Sudbury sai sitten kokea sen mihin Labanc parhaimmillaan pystyy: Labanc suorastaan nöyryytti Sudburya ja teki kentällä mitä tahtoi, jakoi jäätäviä syöttöjä toisensa perään ja iskipä tuo vielä Barrien avausmaalin vain 1:47 pelaamisen jälkeen. Kokonaissaldo lauantain iltapuhteen jälkeen oli kevyet 1+4=5 (+3) ja luonnollisesti valinta ottelun parhaimmaksi pelaajaksi.
Taustatukea Labancin hurjaan iltaan antoivat ketjukavereina valtaosan ottelusta viilettäneet Andrew Mangiapane (1+1) sekä Justin Scott (1+1). Tehokkaalla pelipäällä myös 19-vuotias ruotsalaispuolustaja Rasmus Andersson, joka iski ottelussa tehopisteet 1+2. Myös Anderssonilta tuo herääminen tuli täysin oikeaan paikkaan, sillä viime kaudella 64 (12+52) tehopistettä 67 ottelussa iskenyt Andersson on ollut Magniapanen ja Labancin tavoin yksi niistä alkukauden vaisuimmista pelaajista, jolta tulosta pitää tulla enemmän kuin nyt on nähty. Kauden ensimmäiset viisi ottelua Andersson veti saldolla 0+1 (-5), mutta tuon jälkeen on näkynyt valoa tunnelin päässä, eikä se taida olla juna: Tuota seuranneissa viidessä matsissa Andersson on iskenyt pisteet 2+4=6 (-1) ja noussut siihen kiekollisen liiderin rooliin, missä hänet viime kaudella totuttiin, varsinkin loppukaudesta, näkemään.
Nättinen ei tällä kertaa ottelussa noussut esille juuri mitenkään. Jyväskyläläinen nappasi tililleen kahden minuutin rangaistuksen huitomisesta ensimmäisessä erässä ja keräsi tehotilastoonsa lukeman -1, joten kaippa tuo paremminkin olisi voinut mennä. Toisaalta raporteista ei juurikaan ole mitään negatiivista kuulunut, joten olisi se huonomminkin voinut myös mennä.

Ja jos jollain on kiinnostusta käydä ihastelemassa Kevin Labancin syöttöjä tai Rasmus Anderssonin otteita niin pelin highlightsit linkin takaa: OHL Network

 

[FutureHockey]

Ontario Hockey League (Viikko 43, osa II)

Su 25.10. Oshawa Generals - Barrie Colts 3-5 (0-3, 2-1, 1-1) - Ykkösketju Mangiapane - Nättinen - Radke takaisin yhteen ja voi jösses mitä show'ta herrat pääsivätkään pitämään! Loistavan kaudenaloituksen jälkeen varjojen maille vaipunut Oshawa sai kokea karvaasti näiden herrojen keskinäisen kemian ja eipä siinä juuri varaa jäänyt selittelyille. Barrie karkasi tässä(kin) ottelussa jo ensimmäisessä erässä turvalliseen 0-3 johtoon, jonka jälkeen pystyttiin sitten keskittymään johdon turvaamiseen ja tarvittavaan maalipaikkojen hyödyntämiseen. Oshawa pääsi ottelussa laukomaan peräti 38 kertaa ja vaikka Barrien maalilla loistaneelle Mackenzie Blackwoodille ottelussa kertyikin useampikin paraatipelastus, oli peli oikeastaan alusta asti Barrien hallinnassa. Toisessa erässä Oshawa yltyi tulittamaan kavennus- ja tasoitusmaalin toivossa ihan urakalla (17 torjuntaa Blackwoodille tuossa erässä), mutta Barrie kesti tuonkin tiukan hetken ja napsi pisteet kotiin kolmannen kerran kolmannesta ottelusta.

Kuten jo sanoin, oli ykkösketjuksi palannut koostumus ilmiliekeissä ja varsinkin Nättinen keräsi ottelun jälkeen kehuja. Esimerkiksi P-Amerikassa junnuskouttina toimiva Mike Mackley sanoi Nättisestä seuraavaa sunnuntain ottelun yhteydessä:

Mike Mackley ‏@Macker61 25. lokakuutaOshawa, Ontario
Nattinen has been a threat everytime he's touched the ice. Dynamic playmaker with excellent vision and awareness. High end hockey sense

Ykkösketju vastasi kokonaisuudessaan neljästä Barrien osumasta ja Nättinen oli syöttämässä osumista kolmea. Ketjukavereista Andrew Mangiapane pääsi iskemään kauden ensimmäisen hattutemppunsa ja kasvatti pisteputkeaan jo neljän ottelun mittaiseksi, jonka aikana Calgaryn kuudennen kierroksen varaus (2015, #166) on iskenyt tehopisteet 5+3=8. Roy Radke puolestaan keräsi ottelussa tilillensä muutaman syöttöpisteen ja ketjussa välillä vieraillut Kevin Labanc iski hänkin tehopisteet 1+1 venyttäen henkilökohtaista pisteputkeaan nyt kolmen ottelun mittaiseksi (2+7=9). Nättinen tässä kiinnostaa kuitenkin eniten, joten pientä selostusta herran pisteiden synnystä alla.

• 0-1 Mangiapane (Nättinen, Radke): Peli pyörii Oshawan puolustusalueella ja kiekko ajautuu vasemmalle laidalle, jonne Nättinen ja Roy Radke lähtevät sitä tavoittelemaan yhdessä Oshawan Jalen Smereckin kanssa. Roy Radke saa huidottua kiekon Nättiselle, joka kääntää kurssinsa nopeasti laidalta kohti maalia, syöttää oikean p-pisteen kaarella tähystävälle Mangiapanelle, joka iskee onetimerista ranteet lukkoon ja kiekon häkkiin.
• 0-2 Mangiapane (Radke, Nättinen): Nättinen tuo kiekkoa omalta puolustusalueelta ja heittää puolustuspään siniviivan tienoilta poikkikentän syötön vastakkaisella laidalla luistelevan Radken lapaan. Radke nappaa kiekon haltuunsa ja luistelee väkevästi ohitse Oshawa-puolustaja Josh Carrickin aina maalille asti ja yrittää nostaa rystyllä kiekon ohitse maalilla torjuneen Logan Gauthierin, tässä onnistumatta. Tilanteen loppuun asti seurannut Mangiapane saa kuitenkin lopulta naatiskella patjatorjunnasta seuranneen reboundin helposti verkkoon ohitse voimattoman Gauthierin, joka muuten vaihdettiin pois maalilta tuon 0-2 osuman jälkeen. Tilille ehdittiin kirjaamaan yksi torjunta ja kaksi päästettyä maalia.
• 1-4 Labanc (Nättinen): Oshawalla hyökkäys päällä Barrien alueella ja kiekko pelataan viivassa olevalle Oshawa-puolustaja Stephen Desrocherille, joka ei kuitenkaan saa huonohkoa syöttöä haltuunsa ja kiekko pomppii lavan ylitse kolmen miehen antaessa samanaikaisesti painetta päälle. Tilanteeseen kolmantena miehenä tullut Nättinen nappaa kiekon haltuunsa, syöttää hieman ennen hyökkäyspään siniviivaa kiekon oikeaa laitaa viilettävälle Labancille joka liukuu vauhdissa alueelle, pistää ranteet lukkoon ja laukoo kiekon aivan melko terhakkaan kudin ohitse voimattoman NJ Devils-legenda Martin Brodeurin pojan, Jeremyn.

Ottelu oli siis Barrielta erittäin onnistunut kauttaaltaan, mutta ihan ilman takaiskuja seura ei kuitenkaan viikosta selvinnyt, sillä sunnuntain ottelussa Barrien puolustaja Michael Webster sai jonkinlaista vammaa ja joutui jättämään ottelun kesken. Takaisku on Barrielle suuri, sillä Webster on ollut Anderssonin ohella tällä kaudella juuri niitä kaivattuja puolustuksen kiekollisia liidereitä ja iskenyt 12 otteluun kelvolliset tehopisteet 3+6=9 (+/- 0). Jättää suuren aukon täytettäväksi tuolla puolustuksessa ja poissaolo tulee eittämättä näkymään esimerkiksi ylivoimapelaamisessa. Barrien puolesta pitää toivoa, että eturivin herrat pitävät nykyisen vireensä yllä ja, että alakentistä nostettavat tuuraajat pystyvät täyttämään tonttinsa.

Ottelun maalit ja Nättisen syötöt löytyvät tutusti linkin takaa: OHL Network

Sarjatilanne ja tuleva viikko - Kolmen voiton viikko nostaa Barrien asetelmia paitsi omassa divisioonassaan, myös konferenssin sisällä. Voittojensa ansiosta keskistä divisioonaa johtava Barrie nimittäin nousi itäisessä konferensissa jo toiselle sijalla ohitse Ottawa 67'sin. Barrie on tällä hetkellä kolmen ottelun voittoputkessa ja viimeisestä viidestä ottelustaan se on voittanut neljä kamppailua.

Tuleva viikko tulee olemaan Barrielle kova. Torstaina vastaan luistelee kotikentällä sarjakakkosena liihottava Erie Otters, jonka jälkeen Barrie starttaa neljän ottelun vieraskiertueensa Hamiltonista lauantaina ja jatkaa kiertuettaan sunnuntaina Mississaugan vieraaksi. Vastassa ei siis ennakkoon ajateltuna ole yhtäkään "helppoa heittopussia", vaan jokaista joukkuetta vastaan Barrie saa kyllä varmasti tehdä täyden päivätyön mikäli mielii jatkaa voittoputkeaan. Mahdottomia vastustajat eivät suinkaan ole ja esimerkiksi yhdeksän ottelun voittoputkella kautensa avannut Erie on hävinnyt viimeiset kaksi koitostaan, toisen toki vasta varsinaisen peliajan jälkeen, joten sieltäkin pilkottaa jo pientä haavoittuvaisuutta. Hamilton on oman divisioonansa viimeisellä sijalla, mutta on pystynyt haastamaan usein kärkijoukkueita ja napsimaan näiltä pisteitä.

#9 Vili Saarijärvi, D, Flint Firebirds

- Neljän ottelun vieraskiertueen aloittanut Vili Saarijärven edustama Flint Firebirds pelasi viikon aikana kaksi ottelua ja alkukauden epätasaiset otteet saivat valitettavaa jatkoa tänäkin viikkona kun tuloksena oli kaksi kirvelevää tappiota vieraissa.

To 22.10. Barrie Colts - Flint Generals 8-5 (3-0, 2-3, 3-2) - Viikon ja vieraskiertueen ensimmäinen etappi oli siis Barrie ja vastassa Nättisen edustama Colts. Matsi käytiinkin jo yläpuolella aika pitkälti läpi, toki vähän enemmälti Barrien näkökulmasta, joten raapustetaan sitten hieman Flintistä. Siinä missä sekä Barrie, että Flint ovat kärvistelleet välillä maalinteon vaikeudesta, on Flintillä kuitenkin siinä mielessä ollut hyvä tilanne kauden aikana, että heillä on riittänyt rosterissa laajuutta. Toki yksittäiset kärkinimet Saarijärven sekä ykkössentteri Will Bittenin johdolla ovat nousseet parhaiten esille, mutta taustalta on todettava, että esimerkiksi enemmän pelanneista pelaajista ainoastaan puolustajat Alex Di Carlo sekä nuori Sam Duchesne (-99) ovat vielä ilman tehopisteitä, ja heistäkin kumpikin on pelannut kauden aikana vasta viidessä ottelussa. Peräti 16 pelaajaa on onnistunut tällä kaudella maalinteossa ja heistä puolet on onnistunut kauden aikana iskemään useamman kuin yhden osuman. Ei siis ihan huono tilanne, vaikka kärkiukkojen jälkeen tuuppaakin liian usein olemaan tehottomuutta havaittavissa.

Barrie-ottelu oli Flint-puolustuksen ja maalivahtipelaamisen puolesta toki paikoittain erittäinkin karmeaa katsottavaa, mutta löytyy matsista jotain hyvääkin ja se on nimenomaan hyökkäyspelaaminen ja tehdyt viisi maalia. Se on kova saldo Barrien tasoista joukkuetta vastaan ja etenkin maalinteon jakautuminen ottelussa tasaisesti useammalle pelaajalle on Flintin kannalta ilahduttavaa. Nicolas Caamano onnistui maalinteossa kahdesti, Will Bitten iski totutusti tehopisteet 1+1 ja lisäksi Flintiltä maalinteossa onnistuivat Ryan Moore sekä uransa avausmaalin kirjannut Dane Johnstone. Johnstonen maaliin toiseksi syöttäjäksi merkittiin muuten Saarijärvi, joten pistesaldo kasvoi jälleen hänenkin osaltaan. Alla selostus maalista by minä.

8-5 Dane Johnstone (Connor Sills, Vili Saarijärvi): Flint pyörittää kiekkoa Barrien puolustusalueella ja kiekko pelataan Saarijärvelle viivaan, josta puolustajavirtuoosi heittää löysän ranteen kohti maalia. Kiekko pysähtyy matkalla odottavaan pelaajamassaan, jonka keskeltä Flintin Sills saa sudittua kiekkoon hieman liikettä, jonka johdosta se liruu Dane Johnstonen ulottuville, joka pääsee iskemään kavennuksen verkkoon ohitse Blackwoodin.

Vaikka Saarijärveltä ei multipoints-ottelua nähtykkään, oli peli jälleen hyvällä tasolla ja Saarijärvi tekee jäällä paljon oikeita asioita, vaikka kehittämiskohteitakin vielä on havaittavissa mm. puolustuspelaamisessa ja siinä, että Saarijärvi ei ihan niin usein ylipelaisi tilanteissa. Toisaalta kun juuri se rohkeus pelata kiekkoa on nostanut Saarijärven jo tähän tilanteeseen niin en tuosta "kehityskohteesta" lähtisi ihan liiaksi asti murehtimaan. Saarijärvi oli jälleen kerran Flintin ahkerin laukoja ottelussa viidellä laukauksellaan. Samaan lukemaan ylsi myös kanadalaispuolustaja Alex Peters.

Barrie - Flint -ottelun maalikoostetta tarjolla Linkin takaa löytyviltä OHL:n verkkosivuilta: OHL Network

 

[FutureHockey]

Ontario Hockey League (viikko 43, osa III)

La 24.10. Owen Sound Attack - Flint Firebirds 2-1 (0-0, 1-1, 1-0) - Lauantaina edessä oli sitten toinen neljästä vieraskiertueen pelistä ja vastassa Petrus Palmun edustama Owen Sound. Valitettavasti suomalaiskohtaamista ei päästy näkemään, sillä loukkaantumisten kanssa kamppaileva Owen Sound joutui pelaamaan ottelussa mm. juurikin ilman Palmua. Flintillä tilanne on valoisampi sillä tällä hetkellä loukkaantuneita ei seuran kirjoilla ole yhtäkään. Tästä huolimatta Owen Sound osoitti ottelussa jälleen ihailtavaa taisteluhenkeä, puolusti viisaasti ja pystyi ajamaan Flintin tilanteeseen, jossa maalinteolle ei vain yksinkertaisesti annettu mahdollisuuksia, sen takasi viimeisenä lukkona toiminut Michael McNiven OS:n maalilla. McNiven selvisi 24 torjunnan iltapuhteella, kun vastapuolella vartioinut Nedeljkovicille torjunta kirjattiin 31 kipaletta. Luku ei kerro kaikkea, sillä McNivenille kirjattiin ottelussa useampikin huipputorjunta ja voidaan todellakin sanoa hänen pelanneen pisteet Owen Soundille hyvän puolustuksen takana.

Ottelun tasaisuutta kuvailee sekin, että kun Owen Sound viimein onnistui avaamaan maalihanansa toisen erän puolivälin jälkeen, peli ei ehtinyt vanheta kuin reilut kaksi ja puoli minuuttia kun Flint jo tasoitti ottelun. Kolmannen erän puolivälissä Owen Soundin Jaden Lindo pääsi tinttaamaan lukemiksi 2-1 ja tuon jälkeen Owen Sound onnistuikin pitämään loppuajan maalinsa koskemattomana ja klaaraamaan homman himaan.

Saarijärvi jäi ottelussa ilman tehopisteitä, mutta oli kuitenkin jäällä Flintin 1-1 tasoituksen syntyessä ja keräsi täten tehotilastoonsa plusmerkinnän.

Owen Sound-ottelun maalit ja Michael McNivenin torjuntanäytteitä linkin takaa löytyvistä highlightseista: OHL Network

Sarjatilanne ja tuleva viikko - Viikon aikana kertyneet kaksi tappiota aiheuttivat Flintin putoamisen divisioonansa toiseksi viimeiselle sijalle. Edelle kiilannut Soo Greyhounds on pisteen päässä yhden ottelun enemmän pelanneena, joten tilanne ei ole mitenkään katastrofaalinen, mutta toisaalta takana hengittävä Saginaw on sekin enää pisteen päässä Flintistä, joten jos jumbosija ei miellytä, olisi voittoja otettava tasaisempaa tahtia.

Flintin puhde jatkuu tällä viikolla kolmella ottelulla. Ensin vuorossa on kaksi vierasottelua, kun Flint matkaa keskiviikkona Markus Niemeläisen edustaman Saginaw Spiritin vieraaksi ja torstaina vuorossa on vierasottelu kivikovan divisioonajohtajan Windsorin vieraana. Viikko päätetään lauantaina kotiotteluun ja tuolloin Flintillä on revanssin paikka kun Owen Sound saapuu vierailulle.
Äärinmäisen tukala viikko tulossa Flintille. Joukkue on tietysti näyttänyt, että se pystyy haastamaan sarjassa kenet tahansa ja potentiaalia löytyy suuriinkin tekoihin, mutta toisaalta nyt vastassa on nousujohteisesti pelaava Saginaw, eniten maaleja OHL:ssä iskenyt ja divisioonaansa johtava Windsor sekä Flintin tällä kaudella jo kahdesti voittanut Owen Sound, niin täyden päivätyönhän seura saa tehdä, jos pisteistä halutaan taistella.

#82 Juho Lammikko, LW, Kingston Frontenacs

- Kingstonin viikonloppu oli kiireinen, kiitos kolmen vierasottelun otteluohjelman, mutta sitäkin palkitsevampi tuloksellisesti. Tiimillä homma toimii ja edes nuoren Robbie Burtin (-99) saama kahdeksan ottelun pelikielto törkytaklauksesta ei lannistanut Kingstonia. Lisäksi poissa kokoonpanosta joko loukkaantuneen tai healthy scratchina ovat olleet sentteri Zach Dorval, laitahyökkääjä Austin Grzenia sekä venäläispuolustaja Konstantin Chernyuk.

Pe 23.10. Erie Otters - Kingston Frontenacs 2-3 OT (0-0, 2-0, 0-2, 0-1) - Viikon tahkoamiset starttasivat Kingstonin osalta pahimmalla mahdollisella tavalla, kun se kohtasi vieraskentällä OHL:n kuumimman joukkueen, Erie Ottersin, joka viiletti tuolla hetkellä hulppeassa yhdeksän ottelun voittoputkessa, eikä ollut menettänyt pistettäkään ennen kyseistä ottelua. Joukkueen riveistä löytyivät tulikuumat pelaajat Alex DeBrincat ja Dylan Strome, puhumattakaan vielä alempien ketjujen antamasta tulituesta Jake Marchmentin, Taylor Raddyshin, Kyle Maksimovichin ja Kyle Betzin muodossa. Jokainen herroista kun on iskenyt kauden aikana vähintään pisteen / peli tahtia. Lisäksi puolustus on toiminut erinomaisesti ja maalivahtipelaaminen on ollut hyvällä tasolla Devin Williamsin johdolla.

Vaan niinpä vain Kingston teki "mahdottomasta" mahdollisen ja niisti lopulta kaksi pistettä Erieltä jatkoaikavoitollaan. Ottelu näytti jo uhkaavalta kun maalittoman avauserän jälkeen Erie karkasi jo kahden maalin karkumatkalle toisen erän aikana Maksimovichin ja Stromen osumilla, mutta niin vain Kingston taisteli itsensä tasoihin viimeisessä erässä ja sai lopulta juhlistaa voittoa Spencer Watsonin iskemän jatkoaikamaalin jälkeen, jonka Juho Lammikko alusti. Watson oli ottelussa Kingstonin suuri sankari iskettyään ratkaisuosuman lisäksi myös ottelun tasoitusmaalin ajassa 51:42. Kingstonin kirin aloitti Florida-lupaus Lawson Crouse, joka pamautti kiekon häkkiin kun kolmatta erää oli pelattu 03:48. Kredittejä on myös annettava puolustaja Roland McKeownille (2014 LAK, #50), joka on ottanut sen kaivatun kiekollisen liiderin roolin Kingstonin puolustuksesta ja Erie-ottelussakin hänen loistavan pelaamisensa johdosta syntyivät varsinaisen peliajan kummatkin Kingstonin osumat. 2-1 kavennuksessa McKeown hakee itsellensä laukaisupaikkaa viivalla ylivoimasta ja saakin rannelaukauksen aikaiseksi, mutta ihmismassaan osuessaan kiekko muuttaa sen verran suuntaa, että se valuu Crousen ulottuville, joka saa tintata puolityhjään rysään kiekon. 2-2 tasoituksessa McKeown nousee viivasta pelaamaan kiekkoa P-pisteiden väliin, tekee valelaukauksen, heittää loistavan passin toisen P-pisteen tuntumassa kyttäävälle Watsonille, joka saa Crousen tavoin nauttia puolityhjästä maalista edessään.

Entäs sitten se Lammikon iltapuhde? Tilille kirjattiin syöttöpisteen lisäksi yksi laukaus sekä plusmerkintä jatkoaikaosumasta, että miinusmerkintä tuosta Dylan Stromen iskemästä tasoitusmaalista. Lammikko pelasi ottelussa samassa ketjussa Crousen sekä kanukkisentteri Conor McGlynnin kanssa, joten ihan mukavat ketjukaveritkin siihen on Noormarkun kasvatille järjestynyt, kyllä tuossa tulosta on syytäkin tulla. Lammikon ja Watsonin ideoima 2-3 ratkaisuosuma kuvattuna alla:

• 2-3 Spencer Watson (Juho Lammikko): Lammikko pääsee jatkoajalla kuin varkain nokikkain Erie-vahti Williamsin kanssa, mutta laukaus suuntautuu suoraan patjoihin eikä nouse tarpeeksi. Reboundista seuranneen irtokiekon haltuunsa nappaa hyökkäykseen luistellut Watson, joka ottaa kiekon haltuun, siirtyy vasemmanpuoleiselle P-pisteelle, harhauttaa Erien Alex DeBrincatin ulos tilanteesta ja laukoo heti perään ranteella kiekon ohitse Williamsin. Tilanteessa vielä Erien Travis Dermott on sopivissa määrin tekemässä omalle maalivahdilleen maskia, jotta maalintekeminen on vielä helpompaa.

Watsonin, ja miksei muidenkin, maaleja voi ihailla linkin takaa löytyvästä maalikoosteesta: OCT. 23 Kingston at Erie

 

[FutureHockey]

Ontario Hockey League (Viikko 43, osa IV)

La 24.10. Niagara IceDogs - Kingston Frontenacs 2-3 (0-1, 2-1, 0-1) - Lauantain ottelussa vastustaja vähän sentään jo helpottui, kun vastaan luisteli syvissä vesissä uiva Niagara IceDogs. Viimeisen kymmenen ottelun aikana Niagara on pystynyt napsimaan tilillensä ainoastaan kolme voittoa ja niistäkin kaksi on kirjattu joukkueen heittopussijoukkueista Guelphista ja Sudburysta. Jos tuorein Kingston-ottelu lasketaan mukaan, on Niagara voittanut viimeisestä kuudesta pelaamastaan ottelusta ainoastaan yhden, kun se kukisti vieraskentällä heittopussina toimivan Guelphin lukemin 5-3. Ei siis ihan verrattavissa oleva vastus yleiskunnoltaan kuin Erie, mutta tasainen ottelu silti nähtiin ja ainakin tässä ottelussa Niagara oli herännyt taistelemaan sarjapisteistä -ja sijoituksestaan, mutta tällä kertaa Kingston veti pidemmän korren ja klaarasi homman himaan.

Kingston karkasi ottelun alkupuolella (04:06) ottelussa 0-1 johtoon Roland McKeownin maalilla, mutta Niagara iski julmetun lailla päälle ottelun toisen erän alkuun ja saikin haettua kaivatun tasoituksen sekä heti perään johtomaalin toisen erän alkuun Graham Knott'n sekä Ryan Manthan maaleilla. Toisen erän puolivälissä esille marssi kuitenkin ottelun hahmoksi noussut Kingstonin Lawson Crouse:

• 2-2 Lammikko (Lawson Crouse, Conor McGlynn): Peli pyörii Niagaran puolustusalueella ja oikeassa nurkkauksessa Lawson Crouse painii kiekon kanssa itsensä irti miesvartioinnista, heittää poikkisyötön P-pisteeltä maalinedustalle hiipineelle Lammikolle, jolla on suhteellisen vaivaton työ pistää mailaansa väliin ja ohjata kiekko maaliin.

Crouse syötti ottelussa jokaisen Kingstonin osuman ja herra palkittiinkin luonnollisesti ottelun parhaana pelaajana. Ratkaisumaali merkattiin jälleen Spencer Watsonin (2014 LAK, #209) tilille, joka iski ottelussa tehopisteet 1+1 ja kasvatti pisteputkeaan peräti 11 ottelun mittaiseksi. Tuona aikana väkkärämäinen laituri on iskenyt tehopisteet 9+6=15. Hurja putki kun ottaa huomioon, että Watson oli siis jäänyt viimeksi pisteitä kauden avausottelussa Barrieta vastaan 25.9.

Myös Lammikolle ottelu oli muutenkin kuin maalin muodossa erittäin vahvaa näyttöä. Hän oli jäällä jokaisen Kingstonin maalin aikana ja keräsi tehotilastoonsa lukeman +2. Lisäksi tilille kirjattiin viisi laukausta, joilla suomalaislaituri oli ottelun ahkerin laukoja yhdessä Niagara-puolustaja Vince Dunn'n kanssa.

Crousen syöttötyöskentelyä sekä Watsonin ja Lammikon maalintekotaitoja voi ihmetellä linkin takaa: OHL Network

Su 25.10. Guelph Storm - Kingston Frontenacs 2-3 (2-0, 0-1, 0-2) - Sunnuntaina Kingstonilla oli siis mahdollisuus täydentää täydellinen 3-on-3 -viikko kun vastaan luisteli tuolloin 11:sta ottelusta ainoastaan yhden voiton napannut Guelph. Guelph oli ennen Kingston-ottelua pystynyt iskemään keskimäärin 1,54 maalia ottelua kohden, kun taas päästettyjä maaleja oli 3,64 ottelua kohden. Näin niin kuin meikäläisen näkökulmasta sanottuna tuo jälkimmäinen lukema olisi helvetin paljon rumempi, jos Guelphilta ei löytyisi maaliltaan herraa nimeltä Justin NIchols. NHL-varauksen Nichols on torjunut Kingston-ottelu mukaanlukien kauden aikana 10 ottelua, päästänyt taaksensa keskimäärin 2.70 maalia ottelua kohden torjuntaprosentin ollessa kuitenkin vähintään hyvällä tasolla .928%. Siitä voi jokainen miettiä, että kuinka moni veskari pystyy oikeasti tuon tasoisessa joukkueessa tuollaisiin lukemiin.

Ottelu Kingstonia vastaan noudatti Guelphille tuttua mantraa: Guelph sai pari onnistumista ottelun ensimmäisessä erässä, jonka jälkeen tunnuttiin pistävän jarru pohjaan ja päästettiin vastustaja myllyttämään rauhassa ja luotettiin siihen, että maalilla Nichols pystyisi torjumaan pisteet himaan. Parhaansa Nichols tekikin ja torjui ottelussa 45 laukausta tullen palkituksi ottelun parhaana pelaajanakin, mutta eipä hänkään mahdottomuuksiin pysty. Kingstonin kone kun käynnistyi vihdoin toisen erän lopulla toden teolla kun Conor McGlynn pääsi tinttaamaan 2-1 kavennuksen Crousen sekä Lammikon esityön johdosta.

• 2-1 McGlynn (Crouse, Lammikko): Kiekko pelataan Guelphin puolustusalueelta purkukiekolla keskialueelle, josta sen nappaa Juho Lammikko, joka kääntää pelin nopeasti takaisin kohti Guelphin puolustusaluetta. Siniviivan ylitettyään Lammikko antaa jättösyötön takaa tulleelle Crousille, joka heittää rystynoston maalia kohden. Lammikko ei aivan saa tilanteessa mailaansa väliin, mutta tilanteeseen luistellut McGlynn pääsee iskemään sopivasti maalinedustalle pudonneen kiekon ohitse Nicholsin.

Kahden viimeisen erän aikana Nichols joutui torjumaan kiekkoa peräti 34 kertaa, kun taas virkaveli Lucas Peressini Kingstonin maalilla selvisi tuossa ajassa 12 torjunnalla. Myllytys tuotti viimeisessä erässä tulosta kun ensin Chad Duchesne sai tintata pelin tasoihin ajassa 43:37 ja vain 21 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua Ryan Verbeek pääsi iskemään ratkaisun kauden ensimmäisellä osumallaan. Ja jos joku nyt miettii niin kyseessä on siis KooKoosta tutun kanukkilaituri Brian Verbeekin poika ja NHL:ssä päälle 1400 matsia tahkonneen ja päälle 1000 pistettä iskeneen Pat Verbeekin veljenpoika. Ihan vielä ei voida puhua setänsä kaltaisesta talentista kuitenkaan.

Syöttöpisteellään Juho Lammikko kasvatti pisteputkeaan kolmen ottelun mittaiseksi, jonka aikana hän on iskenyt tililleen tehopisteet 1+2. Samanaikaisesti ketjukaveri Lawson Crouse on iskenyt jokaisessa kauden aikana pelaamassaan viidessä ottelussa vähintään yhden pisteen ja yhteensä tuon viiden ottelun putken aikana tilille on rapissut pisteet 2+5=7. Ilman tehopisteitä jääneen Spencer Watsonin 11 ottelun pisteputki katkesi ottelussa.

Ottelun maalit linkin takaa löytyvästä maalikoosteesta: OHL Network

Sarjatilanne ja tuleva viikko - Kingston on kyllä saanut koneensa erinomaisesti liikkeelle hieman tahmean alun jälkeen. Siinä missä ensimmäiset kolme ottelua toivat tilille kaksi tappiota (toisen jatkoajalla), on Kingston pystynyt tuon jälkeen napsimaan itsellensä sarjan 8 (W) - 1 (L) - 0 (OTL) - 1 (SL). Huippuvireensä ansiosta Kingston on noussut Itäisen konferenssin piikkipaikalle ja koko OHL:n sarjataulukossa katsottuna seura löytyy sijalta 2. Divisioonan sisäisessä taulukossakin alkaa olla jo eroavaisuutta, sillä ero kakkossijaa hallussapitävään Ottawaan on neljä pistettä ja kolmannelta sijalta löytyvä Peterborough on puolestaan jo seitsemän pisteen päässä.

Kingstonilla on edessään kahden ottelun viikko. Ensitöikseen se kohtaa perjantaina kotijäällä juurikin Peterboroughin ja sunnuntaina se luistelee Oshawan vieraaksi. Kingston on kohdannut Peterboroughin kertaalleen tällä kaudella ja Oshawan kahdesti ja jokaisesta kamppailusta se on poistunut voittajana. Helppoa pisteidenhaku ei varmasti tule olemaan, mutta odotusarvona viikosta kuitenkin lienee sellainen 3-4 pistettä.

 

[FutureHockey]

Ontario Hockey League (Viikko 43, osa V)

#4 Olli Juolevi, D, London Knights

- Olli Juolevi ja London Knights pelasivat viikon aikana kolme ottelua. Huippukovassa keskiläntisessä divisioonassa tahkoava London on saanut kaudelleen juuri sellaisen alun kuin sen pitääkin saada eikä vire hyytynyt tälläkään viikolla. Loistava alku ei tosin ole mikään suuri ihme kun katsoo tuota joukkueen rosteria. On uskomatonta mitenkä joku seura saa vuodesta toiseen jalkeille tuollaisen nipun. Loistavan (mutta karvaaseen pettymykseen päättyneen) viime kauden jälkeen seurasta lähti uskomaton määrä tulivoimaa, kun poistujien listalla olivat sellaiset nimet kuten Julius Bergman (60. 13+29=42), Matt Rupert (61. 30+45=75) sekä Max Domi (57. 32+70=102). Mark Hunter ja Basil McRae ovat kuitenkin scouttiensa johdolla tehneet aivan loistavaa jälkeä seuran peräsimessä jälleen kerran ja korvaajat lähtijöille, ja vähän ylikin ollaan löydetty. Olli Juolevi varattiin CHL-draftin ensimmäisellä kierroksella (#45) Jokereista, Matthew Tkachuk ongittiin pois Yhdysvaltain junioriohjelmasta yhdessä Max Jonesin kanssa, JJ Piccinich puolestaan signattiin yliopistosta, Kole Sherwood USHL:stä yhdessä Sam Mileticin kanssa ja puolustajat Nicholas Mattinen ja Evan Bouchard puolestaan scoutattiin ja varattiin Kanadan junnusarjoista. Jokainen on täyttänyt paikkansa ja suurin osa jopa ylittänyt heihin kohdistuneet odotukset. Ei voi kuin ihailla Londonin toimintaa.

Pe. 23.10. London Knights - Owen Sound Attack 5-1 (2-0, 2-1, 1-0) - Perjantaina London kohtasi kotijäillä loukkaantumisten kanssa painivan Owen Soundin. Poissa yhä edelleen kokoonpanosta ovat hyökkääjistä Petrus Palmu, Bryson Cianfrone, Keenan Reynolds sekä puolustajat Thomas Schemitsch ja pelikiellossa oleva Jacob Friend. Londonilta poissaolijoita olivat katsomossa istuva Evan Bouchard, hyökkääjä Evan Henderson, pelikiellossa ollut C.J. Yakimowicz sekä ilmeisesti loukkaantuneiden vuoksi poissa ollut Ryan Valentini.

Ottelu tuntui olevan perus kauraa Londonille ja lukemat antavat täysin oikean kuvan ottelusta. London painoi ottelussa vimmatusti päälle eikä antanut Owen Soundille ja sen maalivahdeille juuri minkäänlaista sanansijaa. Jopa OS:n maalilla torjunut Michael McNiven sai väistyä maaliltaan ennen aikojaan, kun hänet vedettiin vaihtoon tilanteen ollessa 4-1 ja pelikellon näyttäessä digitaalia 36:37. Tuohon mennessä McNivenin tilille oli kirjattu 25 torjuntaa eikä tappiosta nyt varsinaisesti kyllä maalivahtia käy syyttäminen. Londonin laaja materiaali ei vain yksinkertaisesti hirveästi jättänyt sijaa selittelyille ja se tuntui tekevän kentällä lähes mita halusi.

Eniten harmaita hiuksia McNivenille ja Owen Soundin puolustukselle aiheuttivat tehopisteet 2+1 kerännyt J.J. Piccinich, Londonin nuoriin lupauksiin kuuluva Cliff Pu (-98, 1+1) sekä alaketjujen kokenut hyökkääjä Jack Hidi (1+1). Myös Londonin Kole Sherwood onnistui maalinteossa. Owen Soundin ainokaisen iski joulukuussa 1999 syntynyt Matthew Struthers kauden ja OHL-uran ensimmäisellä osumallaan.
Ottelun ehkä komeimmasta suorituksesta vastasi kuitenkin Londonin Christian Dvorak joka heitti aika huiman no-look passin J.J. Piccinichin iskemään 2-0 osumaan. Siinä on pojalla pelisilmä kyllä kunnossa.

Olli Juolevi jäi ottelussa ilman tehopisteitä, mutta oli jäällä kahden London-maalin aikana ja jäi täten tehotilastossa pari pykälää plussan puolelle. Tilille merkittiin myös yksi laukaus.

Londonin maalintekoharjoituksia ja Christian Dvorakin no-look passia voi käydä ihastelemassa hightlightseista: OHL Network

La 24.10. London Knights - North Bay Battalion 4-3 OT (1-0, 1-0, 1-3, 1-0) - Lauantaina London sai vieraakseen North Bayn. Kamppailu oli seurojen välillä ensimmäinen laatuaan tällä kaudella ja varsin ennakkoluulottomasti North Bay lähtikin isäntiä haastamaan. North Bayn terävä viimeistely ja London-maalivahti Tyler Parsonsin hieman vaisumpi peli edesauttoivat vieraita sen verran, että saivat vielä kaavittua pisteen kotiinviemisiksi.

Kaikki kunnia North Baylle ja etenkin Brett McKenzielle parista maalista, mutta kyllähän tuo ottelu oli loppujen lopuksi aikamoista Max Jonesin näytöstä. Jones nimittäin iski ottelussa OHL-uransa ensimmäisen hattutempun. Hattutempun johon myös Olli Juolevi pääsi osalliseksi yhdellä syöttöpisteellä.

• 3-0 Max Jones (Mitchell Marner, Olli Juolevi): Kiekko kiertää North Bayn puolustusalueella siniviivalta Olli Juolevin kautta Mitchell Marnerille, joka heittää löysän roikkuranteen kohti maalia. Kiekko jää elämään maalinedustalle ja hässäkän keskeltä väkivahva Max Jones käyttää kokoa ja voimaansa hyödykseen ja pääsee sutimaan kiekon maaliin illan toisella osumallaan.

Saihan Jones toki maaleihinsa loistavaa taustatukea ja esimerkiksi jo perjantain ottelussa loistanut J.J. Piccinich rakensi oivallisesti esityöllään Max Jonesin laukoman 1-0 osuman. Myös jatkoajalla Jones sai loistavaa taustatukea Mitchell Marnerilta, kun Jones riisti kiekon keskialueella, syötti sen Marnerille ja herrat karkasivat 2vs1 vastahyökkäykseen, jonka päätteeksi Marner heitti lättysyötön Jonesille, joka sai laukoa ratkaisumaalin verkkoon.
Vaan eihän se Jones pelkässä hyvässä ollut mukana, sillä North Bayn 3-2 kavennusmaali syntyi Jonesin täydellisestä epäonnistumisesta. Jannu otti kiekon haltuun omalla puolustusalueella ja liu'uttutui oman maalin edustalle tarkoituksenaan antaa avaava syöttö. Syöttöyritys kuitenkin epäonnistuu täydellisesti, sillä Jones sutii kiekosta ohitse ja menettää samalla tasapainonsa, jonka johdosta tilanteeseen luistelleella MacKenziella on melko vaivaton työ lyödä kiekko ohitse maalivahti Parsonsin.

Jonesin ensimmäiseen maaliin syöttöpisteen kirjannut Piccinich oli ottelun jälkeen jo viiden ottelun pisteputkessa, jonka aikana juonikas laitahyökkääjä on iskenyt tehopisteet 6+3=9.

Ottelun highlightsit: OHL Network

Su 25.10. Windsor Spitfires - London Knights 6-3 (2-2, 2-1, 2-0) - Sunnuntaina London pelasi viikon päättäneen ottelun Windsorin vieraana. Aiempien otteluiden taianomainen vire oli kadonnut ja väsymys alkoi selvästi painaa jo pelaajien jaloissa, kun taas puolestaan Windsorin pelaajilla virtaa tuntui riittävän ja se pystyi iskemään laajalla rintamalla Londonin kimppuun. Kaikki joukkueen maalit olivat eri pelaajien viimeistelemiä osumia ja peräti kuusi pelaajaa ylsi vähintään kahteen tehopisteeseen Windsorin riveistä: Jalen Chatfield (1+2), Bradley Latour (1+2), Gabriel Vilardi (1+1), Cole Carter (1+1), Aaron Luchuk (1+1) sekä Cristiano DiGiacinto (1+1) nousivat arvoon arvaamattomaan tässä ottelussa.

Londonin maaleista ottelussa vastasivat Kole Sherwood, pelikiellosta palannut C.J. Yakimowicz sekä Aaron Berisha. Olli Juolevi jäi ottelussa ilman tehopisteitä, mutta sai tehotilastoonsa jälleen plusmerkkisen lukeman ja näinpä viikon kolmesta ottelusta saldoksi muodostui 0+1=1, +4. Ei ihan huonosti sujunut viikko suomalaispuolustajalta, vaikka tehopisteitä ei tuon enempää syntynytkään.

Windsorin maaleja voi käydä ihmettelemässä ottelun highlightseista: OHL Network

Sarjatilanne ja tuleva viikko - Kaksi voittoa kolmesta ottelusta on aina hyvä saldo, mutta koska tuo keskiläntinen divisioona on yksinkertaisesti aivan järjettömän laadukas ja tasainen, niin nousua tuolla ei tapahtunut Londonin toimesta, vaan edelleen ollaan kolmannella sijalla. Ottelun vähemmän pelannut Erie on enää tosin pisteen päässä ja divisioonaa johtava Kitchenerkin vain kolmen pisteen päässä.

Viikolla 44 Londonilla on edessään 3-on-3 viikonloppu, jonka aikana se kohtaa perjantaina kotona vireeseen päässeen Windsorin, lauantaina vieraissa vastaan luistelee vahvan viikonlopun pelannut Niemeläisen Saginaw ja sunnuntaina niin ikään vieraissa vastaan asettuu ailahtelevasti viimeiset pelinsä pelannut Soo Greyhounds.

#25 Petrus Palmu, RW, Owen Sound Attack
Ke 21.10. Owen Sound Attack - Guelph Storm 4-1 (1-1, 0-0, 3-0)
Pe 23.10. London Knights - Owen Sound Attack 5-1 (2-0, 2-1, 1-0)
La 24.10. Owen Sound Attack - Flint Firebirds 2-1 (0-0, 1-1, 1-0)

- Petrus Palmu ei pelannut käsivamman vuoksi yhdessäkään viikon ottelussa.

 

[FutureHockey]

Ontario Hockey League (Viikko 43, osa VI)

#56 Markus Niemeläinen, LD, Saginaw Spirit

- Saginawin vaikea alkukausi on alkanut saamaan ajoittaisia valonpilkahduksia risukasaansa ja joukkueen pelissä on näkyvissä selkeää kehitystä, kun joukkue starttasi viikon mittaisen, kolmen ottelun vieraskiertueensa. Joukkue aloitti runkosarjansa kolmen ottelun tappioputkella, mutta pystyi tuon jälkeen napsimaan pari tärkeää ja helpottavaa voittoa, joita kuitenkin seurasi valitettava neljän ottelun tappioputki, josta seura siis lähti tämän viikon peleihin. Alkukaudella maalinteko ei ole ollut se suurin ongelma, sillä ensimmäiset yhdeksän peliä toivat keskimäärin 3 tehtyä maalia ottelua kohden, mikä on hyvää tasoa ja voittoja moisella pitäisi kyllä alkaa tulla. Suurin ongelmakohta on kuitenkin ehdottomasti ollut puolustus- ja maalivahtipelaaminen. Puolustus on ollut paikoittan todella pahasti tuuliajolla ja ykkösvahdiksi kesken viime kauden North Baysta hankittu Evan Cormier ei ole pystynyt torjumaan huippuvahdin tasolla, jota Saginaw ehdottomasti kaipaisi tässä tilanteessa. Noh, viikko 43 meni joukkueelta kokonaisuudessaan jo hyvin uskottavasti ja se pystyi napsimaan tärkeitä pisteitä plakkariin pitääkseen edes ne pienet haaveet pudotuspeleistä elossa.

Pe 23.10. Mississauga Steelheads - Saginaw Spirit 3-4 SO (0-2, 1-1, 2-0, 0-0, 0-1) - Perjantaina Saginaw marssi Mississaugan nuorisoarmeijan vieraaksi ja napsi lopulta 3-4 RL-kisavoiton tilillensä. Ottelu oli Saginawilta hyvää pelaamista ja se pystyi hallitsemaan ottelua, varsinkin sen alkupuoliskolla, ja iskemään maaleja tekopaikoistaan. Mississaugan maalivahti Cameron Zanussille ei ottelussa juurikaan jätetty mahdollisuuksia, niin pahasti puolustus välillä noissa maalitilanteissa uinui ja unohteli Saginawin pelaajia vapaaksi. Toki parempana päivänä Zanussillekkin olisi saattanut joku maaleista tarttua räpylään, mutta turha jossitella.

Saginawin sankareiksi ottelussa nousivat jo viime kaudella vakuuttavat 74 (65. 42+32) tehopistettä O:ssa iskenyt Dylan Sadowy, iski ottelussa tehopisteet 1+1, viime kaudella tehopisteet 8+16=24 runkosarjassa iskenyt alaketjujen sentteri Kris Bennett sekä suomalaisittain ilahduttavasti Markus Niemeläinen, joka vain jatkaa siitä mihin viime viikolla jäi. Niemeläinen on noussut eittämättä Saginawin tukipilariksi puolustuksessa ja ottanut liiderin roolia Saginawin takalinjoilla, vaikka esimerkiksi kauden avausmaali antaakin vielä odotuttaa itseään. Niemeläinen syötti ottelussa Saginawin kaksi ensimmäistä osumaa.

• 0-1 Dylan Sadowy (Markus Niemeläinen, Marcus Crawford) PPG: Ylivoima pyörii Mississaugan puolustusalueella ja kiekko kiertää poikkikentän syötöllä viivalla tähystävälle Marcus Crawfordille, joka jakaa kiekon viivaparina pelaavalle Niemeläiselle. Niemeläinen lähettää matkaan onetimerista kevyehkön laukauksen, jonka Mississaugan maalivahti Cameron Zanussi torjuu eteensä. Saginawin Dylan Sadowy on kuitenkin unohdettu täysin vartiotta maalinedustalle ja hän saakin lapioida kiekon reboundista sisään.
• 0-2 Kris Bennett (Niemeläinen): Niemeläinen syöttää kiekon keskialueella vahdissa luistelevalle Bennett'lle, joka lähtee tulemaan väkevästi oikeaa laitaa pitkin Mississaugan alueelle. Alueelle päästyään Bennett jatkaa kiitoaan, kiertää Misissauga-puolustaja Stefan LeBlancin, ajaa maalille ja viimeistelee viimeisen päälle täydellisen tahtomaalin ohitse Zanussin.

Lisäksi Niemeläinen oli jäällä myös Saginawin 1-3 maalin aikana, joten tehotilastoon merkittiin ottelun jälkeen lukema +2.

Mississaugan maaleista vastasivat kahdesti iskenyt ja joukkueen ykkössentterinä toimiva Michael McLeod sekä kertaalleen osunut Josh Burnside. Hehkuttamastani nuorisokaartista sen verran, että Sean Day ja Alexander Nylander iskivät syöttöpisteet mieheen, Owen Tippett'n jäädessä ottelussa nollille. Lisäksi Nylander iski yhden kauden kauneimmista maaleista rangaistuslaukauskilpailussa, kannattaa tsekata se alempaa löytyvistä highlightseista.

Rangaistuslaukauskisa nousikin ottelun suurimmaksi puheenaiheeksi, eikä tämä yllättävä suosio valitettavasti johtunut Alexander Nylanderin kauniista maalista, vaan Saginawin varakapteenina toimivan Dylan Sadowyn toiminnasta rangaistuslaukauskisan yhteydessä. Sadowy kävi itse ensimmäisenä Saginaw-pelaajana kokeilemassa maalintekoa, mutta epäonnistui maalinteossa. Näin teki myös Mississaugan Everett Clark, jonka jälkeen sekä Saginawin Kirill Maksimov, että Mississaugan Michael McLeod saivat kunnian käydä kumpainenkin iskemässä maalin. McLeodin onnistumisen jälkeen tämä luisteli normaalisti kohti omaa vaihtoaitiota luistellen ohitse Saginawin vaihtopenkin. Tässä kohtaa jokin ruuvi Sadowyn päästä kuitenkin tipahti joku ruuvi ja herra päätti pamauttaa McLeodia suoraan vastapalloon. Iskuhan ei sinänsä ollut kova ja McLeod ei tilanteesta ole moksiskaan, mutta kuitenkin äärinmäisen turha ja typerä temppu ja vielä kapteenistoon kuuluvalta jäseneltä (Video: Dylan Sadowy Punches Mike McLeod After Shootout Goal October 23rd 2015 - YouTube ).

Pelikieltoa todennäköisesti on tulossa, mutta hauska juttuhan tässä on se, että Sadowy pelasi normaalisti lauantain ja sunnuntain peleissä ja oli vielä ratkaisevassa roolissakin noissa, joten melkoista puuhastelun makua O:lta ilmassa.

Nylanderin maalit ja Niemeläisen syötöt yms. linkin takaa: OHL Network

La 24.10. Erie Otters - Saginaw Spirit 3-6 (1-2, 2-3, 0-1) - Kukapa olisi vielä viime viikolla uskonut, että hirmuliidossa oleva Erie kokee ensimmäisen täyden pistemenetyksen Saginawille ja vielä kotikentällään? Enpä minä ainakaan, mutta niin vain Saginaw ylsi parhaimpaansa ja iski Erien pojille luun kurkkuun.

Tutut nimet patsastelivat Saginawin osalta taas tilastoissa kun etsitään ottelun tehomiehiä: Viime pelissä RL-kisassa ulosajon itselleen hommanut Dylan Sadowy iski toisessa ottelussa perättäin ottelun avausmaalin ja oli alustamassa Kirill Maksimovin (ottelussa 1+1) iskemää 0-2 maaliakin. Maksimovin ja Sadowyn lisäksi myös Connor Brown yltyi tehoilemaan parin (1+1) tehopisteen arvoisesti. Lisäksi maalilla pelannut Cormier vastasi huutoon ja torjui ottelussa peräti 34 laukausta.

Erien puolelta ottelussa esiinmarssin esittivät Nick Betz (1+2), Jake Marchment (1+1) sekä Kyle Maksimovich (0+2), ykkösketjun tehokaksikon (DeBrincat - Strome) jäädessä nollatehoihin. Samalla katkesi tämän kaksikon pisteputket. DeBrincat oli siis ehtinyt iskemään kuuteen otteluun tehopisteet 7+6=13 ja Strome kuuteen otteluun pisteet 1+10=11.

Maali-iloittelut linkin takaa: OHL Network