Suomalaisen yleisurheilun tulevaisuus?

[Hiihtofani]

Aloittivatko nämä urheilijat 30-vuotiaina omat lajinsa?

Eivät, ovat tehneet vain parhaat suorituksensa yli. 40-vuotaana räjähtävää nopeutta vaativissa lajeissa. En nyt ihan tarkkaa tiedä Collinsista, mutta varmaan aika pitkään Collins on lajiaan harrastanut, koska edusti maataan jos Atlantan olympialaisssa 1996 ollen silloin 20-vuotias. Mutta 20 vuotta myöhemmin 40-vuotiaana on tehnyt oman ennätyksensä. Jos Kim Collins on pystynyt siihen, pystyy siihen joku muukin.

 

[Huppu]

Eivät, ovat tehneet vain parhaat suorituksensa yli. 40-vuotaana räjähtävää nopeutta vaativissa lajeissa. En nyt ihan tarkkaa tiedä Collinsista, mutta varmaan aika pitkään Collins on lajiaan harrastanut, koska edusti maataan jos Atlantan olympialaisssa 1996 ollen silloin 20-vuotias. Mutta 20 vuotta myöhemmin 40-vuotiaana on tehnyt oman ennätyksensä. Jos Kim Collins on pystynyt siihen, pystyy siihen joku muukin.

Tottakai ennätyksensä voi tehdä mutta huipulle ei nousta ilman vahvoja pohjia.

 

[tombraider]

Tottakai ennätyksensä voi tehdä mutta huipulle ei nousta ilman vahvoja pohjia.

Juuri näin. Collins on kaiketi koko ikänsä treenannut pikajuoksua ja tehnyt ne lajille ominaiset pohjat huolella. Näin tuo helvetin kova aika 40-vuotiaana on mahdollista, joskin tuohon tarvitaan kaikki tähdet kohdilleen.

Palataan vielä tuohon futikseen. Suomessa siis harjoitellaan liian paljon, liian nuorena. Lapset ajetaan loppuun...mitta tulee täyteen. Maissa joissa taitotaso on korkeampi, on vähemmän yhteistreenejä. Eron tekee se, että treenien jälkeen ja vapaapäivinä pallo on etelän elävillä kokoajan läsnä. Pallo on leikin väline ei treeneissä vaadittava objekti. Pihapelit ja kikkailut on kehittävin tapa saada taitotaso ylös, ei kuljettaminen tötsien ympärillä valmentajan huutaessa vieressä. No tämä vertaus nyt oli karrikoitu, mutta antaa kuitenkin suunnan. Leikkimällä opit kikkailemaan ja pihapeleissä pelaamaan.

Suomessa Yleisurheilu taso junnuissa on melkoisen kirjavaa. Poikani olisi monilla alueilla omilla tuloksillaan heittämällä kärjessä pikamatkoilla, kuulassa, pituudessa ja keskipitkillä . Varsinais-Suomessa taas tulokset ovat siinä 3-8 lajista riippumatta. Turun talousalue on ihan saatanan kova. Toki on hyvä, että taso on kova, koska silloin kaikilla tulokset paranee. Ongelma on kuitenkin se, että hyviin suorituksiin kansainvälisissä kisoissa tarvitaan koko Suomen mukanaoloa. Kirittäjiä pitää tulla maanlaajuisesti. Olemme niin pieni maa, että vaikka kansallisia tähtiä tulee ympäri Suomea, niin massaa tarvitaan.

 

[Pavlikovsky]

Tässä vaiheessa mm-Dohaa voitaneen sanoa, että mm-tasolla mikään ei ole konkreettisesti muuttunut sitten edellisten mm-spekuloiden. Suomen taso on yhä paria poikkeusta lukunottamatta ensisijaisesti EM-taso. Siellä runsaamman osallistujamäärän saaminen kisakoneeseen on realismia siinä missä jos urheilija tekee nimenomaan siellä ennätyksensä tai ylittää itsensä, se voi riittää finaaliin. Näissä peijaisissa sekään ei ole tae mistään, niin raakaa on leikki. Ihan konkretiaa on useat finaalipaikat EM-Pariisissa ja hienosti rajoja on rikottu. Silti huolestuttavaa on mielestäni se, että tiettyjen lajien kohdalla käydään ennätyksellisen syvää sukellusta, jossa perinteisesti on MM-tasolla ollut edes joku edustaja ja siitä esimerkkinä naisten keihäs. Lisäksi alleviivauksena, että mielestäni näiden rankingien kautta on helpompi päästä kisoihin kun vanhojen A-rajojen aikaan ja silloin sentäs siellä joku Paula Tarvainen aina keikkui.

Ihmeen suosittuja on näiden kisojen katsojaluvut siihen nähden miten vaatimatonta menestys on. Olemmehan menestyshullu - kansa. Ehkä nuorempi polvi ei katsokaan kisoja yhtä kansallispatrioottisesti kuin Pauli Nevalan - ikäpolvi. Aika naiiviksi kävisi muuten. Se on varma, että menestystä tulee kun oikeat ihmiset ovat oikeilla paikoilla valmentajista lähtien ja tulonvirta ohjautuu sinne missä kädet on mullassa. Aina voidaan toki laittaa pystyyn joku byrokratiaan hukkuva muutostyöryhmä, missä kahvia ja dia-esityksiä kuluu, mutta missään muualla se ei näy kuin järjestöpatruunien tiliotteessa. Se täällä Pohjolassa on aina osattu.

 

[Pavlikovsky]

Dohan kisat on halki poikki ja pinossa ja haluttiinpa kuinka Etelätalon nelossija nähdä sangen heikossa keihäsfinaalista positiivisena asiana ja nais-aitureiden välieräpaikat täysosumana, niin kokonaiskuva jäi taas varsin sekavaksi. Toki kisojen ajankohta oli myöhäinen ja monella fyysinen ja henkinen lataus karannut harakoille ajat sitten, mutta silti.

Ensi vuoden Pariisin EM-kisat ovat oikeastaan mielenkiintoisempi tapahtuma kuin Tokion olympiakisat, jos vain suomalaisvinkkelistä asiaa katsoo. Ihan jo siitä, että suomalaisia saadaan muitakin mukaan kuin samat murrot ja mäkelät vuodesta toiseen. Saataisiinko jopa ottelija Savola mukaan kuninkuuslajiin?

Niin paljon alle vuodessa ei ehdi tapahtumaan, että mitään konkreettista kehitystä kukaan saisi rajusti aikaan. Sitä samaa potentiaalisten pistesijojen ja oman parhaan tuloksen tekemisen hokemista se on Japanissakin, mutta Pariisissa on pedattu mahdollisuus mitalitason revittelyyn, mikäli perustasot liikkuvat esim. naisaitureilla tällä samaisella tasolla. Laskinko mä nopeasti, että 5 eurooppalaista oli suomalaisten edellä eli finaalipaikka pitäisi olla lähes itsestäänselvyys, mutta kyllä mitalistakin voidaan puhua.

Myös mikäli Lipsanen palaisi ennätystasolle ja jonkun Raitasen valmistautuminen + taktinen osaaminen sattuisi ytimeen, niin hienoja sijoituksia voisi olla luvassa. Jää vain kysymysmerkiksi, että uskalletaanko tavallaan henkisesti se mitali ottaa ”muista lajeista” kuin keihäässä, kun paikka siihen todennäköisyyksien perusteilla olisi vai elääkö nykyinen urheilijapolvi edelleen hieman harhassa, että ”keihäsmitali” pelastaa kisat. Vaatii lujaa uskoa, että pikajuoksulajissa suomalainen voi seistä podiumilla. Kortteen eiliset lausunnot eivät mua tästä asiasta eilen ihan vakuuttaneet, hänelle selvästi riitti osallistuminen välierään.

Osaammeko me suomalaiset olla ennakkosuosikkeja vai olla enemmän ”kulta-Jukkia”, jotka tulevat puskista? Sen EM-Pariisiikin tulee todistamaan. Nämä ovat 90-luvulla syntyneen polven The Kisat.

 

[BlackWolf]

Laitetaanpas nyt tähän ketjuun muutamia hyviä linkkejä iltalehdestä. Vaikka nämä nyt on vähän lööppi tavalla haettuja ja yksi pitkä kirjoitus olisi ollut parempi, niin kyllä näistä löytää karun paljon toisteisuutta, varsinkin sanoista "lista asioista mitkä tekisin toisin on pitkä".

Miksi Suomi on hukattujen lupausten maa? Tyly tilasto näyttää, että yleisurheilun superkyvyt on tuhottu: ”Meillä harjoitellaan väärin”

Peräti 43 suomalaista on voittanut 2000-luvulla yleisurheilun juniorien arvokisamitalin. Vain kaksi heistä on kehittynyt aikuisten sarjan mitalistiksi. Miksi?

www.iltalehti.fi

Tuntematon yleisurheilun juniorimestari tuotteisti itsensä – ”Leka Laitisen” elämä muuttui kertarysäyksellä: ”Lista, mitä asioita tekisin toisin, on pitkä”

Moukarimestari Arno Laitisen ura tyrehtyi lajin aiheuttamiin vammoihin.

www.iltalehti.fi

Kestävyysjuoksun huippulahjakkuuden ura tuhoutui – nuorisotähti uupui täysin vammakierteeseen: ”Juoksu on koko ajan mielessä”

Oona Kettunen oli viime kesänä vuosien tauon jälkeen mukana estejuoksussa.

www.iltalehti.fi

Muistatko keihäänheiton uudeksi huipputekijäksi povatun Tuomas Laaksosen? Junioritähden ura päättyi karulla tavalla

Turkulainen toimii nykyisin keihäsvalmentajana.

www.iltalehti.fi

Linkit iltalehteen juttuihin suomen nykyisestä yleisurheilun tasosta ja siitä miten nuoria lahjakkuuksia täällä hukataan käsittämättömiä määriä ja varsinkin vääränlaiseen harjoitteluun. Tägään tähän vielä @JypFabu joka aika tarkalleen vuosi sitten kirjoitti täysin samaa. Saas nähdä kirjoitetaanko tätä samaa juttua vielä vuosienkin päästä ja mitään ei olla opittu.

 

[Hagi]

Ensi vuoden Pariisin EM-kisat ovat oikeastaan mielenkiintoisempi tapahtuma kuin Tokion olympiakisat, jos vain suomalaisvinkkelistä asiaa katsoo.

Juuri näin.

Tokiosta tulee Suomen tähdille B-luokan olympiakeikka: ”EM-kisoissa on mahdollisuus menestyä”

EM-Pariisi on ensi vuonna monille suomalaisille olympiakisoja tärkeämpi tapahtuma aikataulusyiden vuoksi.

www.iltalehti.fi

EM-kisat olympiavuonna ovat se suomalaisten iskun paikka. Parhaat eurooppalaiset satsaavat Olympiakisoihin ja EM-kisojen arvostus ja taso on alhaisempi kuin normaalisti.

Topi Raitanen on hyvä esimerkki. MM-kisoissa ja Olympialaisissa mennään aivan liian lujaa, esim Dohassa 8.10 ajalla olisi päässyt sijalle 9. Omalla ennätyksellään Topi olisi ollut finaaliin 14. Sen sijaan EM-kisoissa Topi saattaa taistella jopa mitalista, kun Afrikan miehet eivät ole pitämässä vauhtia.

 

[Pavlikovsky]

Linkit iltalehteen juttuihin suomen nykyisestä yleisurheilun tasosta ja siitä miten nuoria lahjakkuuksia täällä hukataan käsittämättömiä määriä ja varsinkin vääränlaiseen harjoitteluun. Tägään tähän vielä @JypFabu joka aika tarkalleen vuosi sitten kirjoitti täysin samaa. Saas nähdä kirjoitetaanko tätä samaa juttua vielä vuosienkin päästä ja mitään ei olla opittu.

Noita nuorten arvokisamitaleja pystyy voittamaan vielä niin, että laji on vakava harrastus, ei ammatti. Samalla opiskellaan, toki urheilun ehdoilla, mutta homma on vielä aika pienimuotoista.

Sen sijaan mikäli mielit mitalin syrjään EM-tasolla aikuisissa jo, focus pitää olla 110% urheilussa ja kaikki muu on alisteista sille. Leiritystä, eri alojen asiantuntijuutta fysioista, lääkäreistä ym. ja hienosäätöä itse urheilusuoritukseen tulee niin valtavasti, että tuohon ei monella pelimerkit riitä ja vaikka haluaisi, niin sitten ei kuitenkaan uskalleta heittäytyä kun kaverit pääsee opiskelemaan/töihin jne. On aikuisiässä edelleen tavallaan kiva harjoitella tosissaan ja kovaa, mutta jonkun sivuduunin/opiskelun kulkiessa mukana, mutta toisaalta tuoden kokonaisrasitusta elämään = loukkaantumisriski.

Tälläkin tavoin parhaat pääsee jonnekin finnkampeniin ja em-kisoihin ehkä osallistumaan, mutta ero on edelleen iso siihen, että puhutaan mitalista EM-kisoissa. EM-kisoissa lajinkin sisään mahtuu monenlaista yrittäjää. En tarkoituksella puhu MM-tasosta, siellä mennään vielä kovemmille lukemille kilpailussa ja valmistautumisessa.

Tähän päälle vielä se, että selvästi tietyissä lajeissa Suomessa harjoitellaan päin brinkkalaa, niin ainakin osa faktoista alkaa olla pöydällä. Se, että joku liitto heittää sulle jonkun taskurahan että tosta käy Kanarialla ja kehity, ei vain toimi. Pitää olla vimmaa ja saatanallista kunnianhimoa heittäytyä täysin urheilun ehdoille ja päästä oikeiden ihmisten pariin, ne eivät löydy todellakaan aina Suomesta. Kaikkia suomalaisia arvokisojen voittajia kuvaa palava halu menestyä ja tehdä uhrauksia unelmien eteen, jos olet velttovirtasia, niin et sä vaan saa ulos koneesta päivittäin niitä kierroksia mitä tarvitaan. Välillä mä mietin, että onko nykynuorisossa enää moista roihua yksilölajien edustajilla moiseen, ainakaan niillä joilla olisi potentiaalia menestyä.

Arto Bryggaren tarinassa olisi hurjasti opetettavaa monelle mitä on totaalinen urheilu.

 

[Beltran]

Ennen Dohan kisoja Sami Itanilta kysyttiin suomalaisten mitalimahdollisuuksista Dohan kisoissa Lindgrenin ja Sihvosen ohjelmassa. Itani kertoi että mitaliodotukset eivät ole realistisia vielä tänä vuonna mutta ensi vuonna on olympialaisissa ja etenkin EM-kisoissa.

Ajattelin tuolloin että paino on sanoilla etenkin EM-kisoissa toisaalta siksi että sinne tulee vain eurooppalaisia urheilijoita ja toisaalta siksi että EM-kisat eivät keräänne edes mantereemme parhaimmistoa olympialaisten takia. Voi olla että jo tämän vuoden urheilijoistamme joku olisi realistinen mitalikandidaatti EM-kisoissa jo nyt etenkin jos osa huipuista jäisi pois toisen suurkisan takia. Itanin vastaukseen täytyy kuitenkin sisältyä myös jotakin muuta tyyliin meillä on kehittymässä joku / joitakin urheilijoita jotka vuoden kuluttua voisivat olla mitalikandidaatteja jopa maailmanlaajuisissa arvokisoissa mutta eivät ole sitä vielä. Ketkä voisivat olla tällaisia urheilijoita?

Ensiksi tulee mieleen miesten keihäänheitto mutta ei niinkään siksi että joku on kehittymässä vahvasti vaan pikemminkin toiveissa on että kärkinimemme välttyisivät loukkaantumisilta. Mitenkään väheksymättä Lassi Etelätalon suoritusta Dohassa, hyvään sijoitukseen päätymistä auttoi vahvasti se että finaali oli heikkotasoinen. Ja onhan meillä vahvat edustajat myös esim naisten pika-aidoissa mutta minä en näe kovin suurta kehityspotentiaalia heistä kenessäkään ja nykytaso ei riitä mitaliin edes EM-kisoissa. Toivottavasti olen väärässä. Mutta missä lajeissa tai kenen taholta tuota kehitystä on luvassa?

 

[Glove]

Oli tuolla mainittu sekin, mitä itse olen sanonut. Harjoitellaan nuorena liian vähän ja/tai väärin. Jos ikävuodet 7-15 käydään kesällä kerran pari viikossa seuran yleisurheilukoulussa sadan muun kanssa seisoskelemassa, ei voida aloittaa kovaa harjoittelua 17-18 vuotiaana. Tietyt perusasiat pitää laittaa kuntoon ennen murrosikää, että urheilijalla on joskus mahdollista päästä maailman huipulle. Tämä taas vaatii tarpeeksi paljon monipuolista harjoittelua. Oikeita asioita oikeaan aikaan.

 

[Pavlikovsky]

Ennen Dohan kisoja Sami Itanilta kysyttiin suomalaisten mitalimahdollisuuksista Dohan kisoissa Lindgrenin ja Sihvosen ohjelmassa. Itani kertoi että mitaliodotukset eivät ole realistisia vielä tänä vuonna mutta ensi vuonna on olympialaisissa ja etenkin EM-kisoissa.
. Mutta missä lajeissa tai kenen taholta tuota kehitystä on luvassa?

Ei sieltä ketään ole sensaatiomaisesti suoraan nousemassa EM-mitaleille saati olympiamitaleille. Jos sen joku urheilija ottaa, niin hän todennäköisesti urheili jo Dohassa. 10 kk aikaa Tokioon ja vielä vähemmän Pariisiin, joten jos joku tekee ”Koilahdet”, niin hän tunkee itsensä Pariisin koneeseen todennäköisesti ja jää lajissaan karsintaan tai maksimissaan välierään jne, mutta siihen jää. Tokion rajat ovat niin julmia, että joukkue tuskin tulee tuon isompi olemaan. Toki toivon, että sieltä joku Viivi Lehikoinen tai Purola yllättää, mutta heidän perustasonsa oli koko kauden huolestuttavan tukkoinen. Jos nyt käännetään kaikki treenasiat ylösalaisin, se ei potentoidu välttämättä heidän kohdallaan ensi kesänä.

Sinänsä Itanissa on kovaa markkinamiestä ja päätä ei pakota. Hän totesi jo huhtikuussa Jussi Paasin YLE puheen ohjelmassa, että jos Pariisin ja Tokion yhteenlaskettu mitalisaldo on 0, hän eroaa. Todellista pelimiehen puhetta vai lajiin ominaista ylioptimistisuutta? Sen aika näyttää.

 

[Ikävänkantaja]

Suomalainen yleisurheilu on romahtanut tulostasoltaan viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana - ja varsinkin 2010-luvulla - täydellisesti niin globaalissa, eurooppalaisessa kuin pohjoismaisessakin vertailussa. Jonkinlainen pohjakosketus saavutettiin eilen päättyneissä Dohan MM-kilpailuissa.

Miksi?

Ovatko muut, pienetkin, maat käsittämättömän paljon edellä valmennuksessa, harjoitteluolosuhteissa, taloudellisten resurssien määrässä ja kohdentamisessa vai missä? Doping-asiat ovat kokonaisuus erikseen, eikä niihin liene syytä ottaa tässä kantaa. Tulosten perusteella suomalaisia ei ainakaan pitäisi olla syytä epäillä mistään.

Miten suomalainen yleisurheilu on joutunut tähän tilanteeseen, ja miten se saadaan takaisin nousuun? Ja onko sillä yleensäkään mitään väliä?

PS. Jos aiheen katsotaan sivuavan toista, "Suomalaisen yleisurheilun tulevaisuus"-ketjua, tämän topiikin voi kaikin ilman muuta yhdistää siihen. Mielestäni Suomen yu-toimintaa on kuitenkin syytä tarkastella kriittisesti myös retrospektiivisestä näkökulmasta.

 

[Beltran]

Ei sieltä ketään ole sensaatiomaisesti suoraan nousemassa EM-mitaleille saati olympiamitaleille. Jos sen joku urheilija ottaa, niin hän todennäköisesti urheili jo Dohassa. 10 kk aikaa Tokioon ja vielä vähemmän Pariisiin, joten jos joku tekee ”Koilahdet”, niin hän tunkee itsensä Pariisin koneeseen todennäköisesti ja jää lajissaan karsintaan tai maksimissaan välierään jne, mutta siihen jää. Tokion rajat ovat niin julmia, että joukkue tuskin tulee tuon isompi olemaan. Toki toivon, että sieltä joku Viivi Lehikoinen tai Purola yllättää, mutta heidän perustasonsa oli koko kauden huolestuttavan tukkoinen. Jos nyt käännetään kaikki treenasiat ylösalaisin, se ei potentoidu välttämättä heidän kohdallaan ensi kesänä.

No ei ole ei mutta ei se periaatteessa pitäisi olla mitenkään mahdotonta. Nimittäin Ruotsilla, Norjalla ja Virolla - jotka ihan hyvin käy verrokkimaiksi Suomelle - on yleisurheilussa tyyppejä jotka ovat ehdottomia maailman kärkipään urheilijoita lajeissaan. Miksi meillä ei voisi olla? En oikein usko että noiden verrokkimaiden järjestelmät ovat meitä parempia (jos on niin kopioidaan systeemit heiltä) eikä heidän johdossaan ole parempi "itani" kuin meillä.

Sinänsä Itanissa on kovaa markkinamiestä ja päätä ei pakota. Hän totesi jo huhtikuussa Jussi Paasin YLE puheen ohjelmassa, että jos Pariisin ja Tokion yhteenlaskettu mitalisaldo on 0, hän eroaa. Todellista pelimiehen puhetta vai lajiin ominaista ylioptimistisuutta? Sen aika näyttää.

Minä en oikein usko että asian toteutuminen riippuu Itanista ainakaan ratkaisevan paljon. Jos ensi vuonna jäädään mitaleitta myös EM-kisoissa niin sittenhän suoritus on vielä surkeampi kuin tänä vuonna sikäli että Etelätalohan "sai EM-pronssia" keihäänheitossa.

 

[Beltran]

Suomalainen yleisurheilu on romahtanut tulostasoltaan viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana - ja varsinkin 2010-luvulla - täydellisesti niin globaalissa, eurooppalaisessa kuin pohjoismaisessakin vertailussa. Jonkinlainen pohjakosketus saavutettiin eilen päättyneissä Dohan MM-kilpailuissa.

Kysyn kuitenkin miten tuo romahdus määritellään? Hyvin karkeasti ottan tilanne on se että jos me menestytään jossakin niin sitten menestytään heittolajeissa. Muualla ei menestytä, tämä on ollut voimassa 2000-luvulla jo ennen vuotta 2010. Tietysti on hyvä jos menestytään edes niissä heittolajeissa mutta jos romahdetaan siellä niin se ei tarkoita että oltaisiin romahdettu kaikkialla, kun taso on jo valmiiksi ollut heikko.

Hieman lähiajan historiaa 2000-luvun MM-kisoista. Tänä aikana, siis kymmenessä MM-kisoissa joista viisi on ollut ennen vuotta 2010 ja viisi sen jälkeen, Suomi on saanut yhteensä 27 pistesijasuoritusta. Näistä 27 pistesijasta kolme on tullut muualla kuin heittolajeissa (Heli Koivula 2001, Tommi Evilä 2005 ja Jukka Keskisalo 2009). Vuoden 2010 jälkeen pistesijoja ei ole tullut lainkaan siis jos unohdetaan heittolajit mutta mitenkään vahvoja ei oltu myöskään 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenyksellä.

Samalla tarkasteluvälillä heittolajeissa on tullut pistesijoja 24 kappaletta seuraavasti:
miesten kuula 6 (kaikki ennen vuotta 2010)
miesten moukari 2 (yksi vuoden 2010 jälkeen, David Söderberg)
miesten keihäs 13 (kuusi vuoden 2010 jälkeen: Tero Pitkämäki 3, Antti Ruuskanen 2 ja Lassi Etelätalo 1)
naisten keihäs 3 (kaikki ennen vuotta 2010)
Noista voisi sanoa jotakuinkin niin että miesten kuula ja naisten keihäs on romahtaneet, miesten moukari ja keihäs ovat pysyneet jotakuinkin samalla tasolla.

Erikseen voisi tarkastella olympialaisia ja EM-kisoja. Se on minulla tekemättä, Dohan kisojen takia tsekkailin MM-kisojen tilanteita.

 

[oiler99]

Ja onhan meillä vahvat edustajat myös esim naisten pika-aidoissa mutta minä en näe kovin suurta kehityspotentiaalia heistä kenessäkään ja nykytaso ei riitä mitaliin edes EM-kisoissa. Toivottavasti olen väärässä. Mutta missä lajeissa tai kenen taholta tuota kehitystä on luvassa?

Annimari Korte on linjannut ensi kauden tavoitteekseen mitalin EM-kisoissa ja paikan olympiafinaalissa. Eri asia on, yltääkö hän kumpaankaan noista.

 

[tombraider]

Oli tuolla mainittu sekin, mitä itse olen sanonut. Harjoitellaan nuorena liian vähän ja/tai väärin. Jos ikävuodet 7-15 käydään kesällä kerran pari viikossa seuran yleisurheilukoulussa sadan muun kanssa seisoskelemassa, ei voida aloittaa kovaa harjoittelua 17-18 vuotiaana. Tietyt perusasiat pitää laittaa kuntoon ennen murrosikää, että urheilijalla on joskus mahdollista päästä maailman huipulle. Tämä taas vaatii tarpeeksi paljon monipuolista harjoittelua. Oikeita asioita oikeaan aikaan.

Pientä viilausta. Kyllä yleisurheilukouluja järjestetään, mutta kerran kaksi viikossa tapahtuva toiminta ei tähtää varsinaisesti kilpaurheiluun. Se on yksi tapa saada seuraan rahaa ja monelle lapselle ainut tapa harrastaa edes jotain liikuntaa. Tapa on myös halpa. Kauden leikkimieliset ja monipuoliset treenit maksaa 100-200 euroa vuodessa. Siis yhden kuukauden jäkiskuntannuksen verran. Toinen pointti urheilukouluihin on se, että siellä nuori huomaa, että onko yleisurheilu se mitä haluan kovemmalla temmolla kokeilla. Siis askel kilparyhmään on lähellä ja monesti valmentajat ehdottavat niille ryhmän vaihtoa jotka omaavat innostusta ja luontaista kykyä yhteen tai meneen lajiin. Yhteenvetona urheilukoulut harrastetoimintana antavat huikeasti eväitä aktiivisempaan liikkumiseen ja mahdollistavat piilevien kykyjen löytämisen.

Kilparyhmät urheiluseuroilla treenaavat 3-5 kertaa viikossa mahdollisimman monipuolisesti kaikkia yleisurheilun osa-alueita. Ottelutyylinen treenaaminen vahvistaa kaikkia ja antaa monipuolisemmin ärsykkeitä. Tässäkin tulee tietty ongelmakohta esiin, mutta isossa kuvassa se on pieni. Tietty porukka lopettaa yleisurheilun, koska se käy liian raskaaksi. Heille esim. kuulantyöntö tai moukari olisivat mielilajeja, koska omaavat hieman liikaa painoa ikäryhmäänsä verrattuna. Valmennus kuitenkin pitää suorittaa ryhmänä, eikä yksilötreenaus onnistu resurssipulan takia. Myös nuori eriytyisi liikaa varsinaisesta ryhmästä ja tulisi ulkopuolinen olo. En kuulukkaan ryhmään ja sit halutaan lopettaa. Valitettavaa, mutta silti arkipäivää. Isommissa keskuksissa, esim. pääkaupunkiseudulla varsinaiset heittoryhmät ovat mahdollisia, mutta sitten jää hirvittävän iso potentiaali käyttämättä pienemmiltä alueilta. Ymmärrän varsin hyvin, että 75 kiloinen 11-vuotias ei hirveästi nauti pikajuoksutreeneistä tai hyppytreeneistä, mutta ne olisivat hänen ensisijainen mahdollisuus saada räjähtävyyttä jalkoihin. vaikea tilanne.

Sitten liian aikaisin aletaan erikoistumaan johonkin tiettyyn lajiin. Lapsi ei vielä ymmärrä, että vaikka hyppyihin haluaakin panostaa, niin kuulatreeni antaa erittäin paljon monipuolisuutta. Tosiaan ottelutyylinen treeni antaa eniten, mutta sekin on vaikeaa saada onnistumaan lajitekniikoiden hirvittävän määrän takia. Suurimmalla osalla seuroista ei ole niin montaa valmentajaa, että saataisiin paras tietotaito kuhunkin treeniin.

Oma 11v. treenaa 4-5 kertaa viikossa ja nyt on onnistuttu saamaan valmentajistoon osaajat pitkille, keskipitkille, pikamatkoille, kuula, kiekko, moukari ja hyppyihin sinne päin osaaja. Toki heitot ovat yhden takana, keskarit/pitkät yhden ja pikamatkat yhden takana. Yleisvalmentaja sitten pääosan treeneistä vetää ja lajispessut treenit tiputellaan sinne tänne ohjelmaa. Kuitenkin yleisvalmentaja tekee sen raaimman työn ja antaa lajivalmentajille sitten mahdollisuuden tekniikoiden hiomiseen. Mitä monipuolisemmin 6-14-vuotiaat treenaavat ja kilpailevat sen paremman fysiikan he saavat ja näin ollen 15-18 vuotiaana lajivalinta on helpompi tehdä. Tottakai nopea sprintteri juoksee enemmän kisoissa pikamatkoja ja isompi mörssäri tuöntää ja heittää, mutta treenaaminen pitäisi koko nuoruusajan olla erittäin monipuolista.

Valitettavaa vain on, että poikia on vaikea saada yleisurheilun puolelle. Bandy, futis ja kiekko vie paljon nuoria ja samalla todella lupaavia pois yleisurheilusta. Pitäisi saada niitä kovia tähtiä lyhyille- ja keskipitkille matkoille, jotta seksikkyyn yleisurheiluun kasvaisi. Laji on kuitenkin todella monipuolinen ja turvallinen sekä antaa todella hyvän fysiikan. Toivottavasti saadaan nostetta lajiin, koska se on ainoa mahdollisuus saada niitä kärkinimiä maailmalle.

 

[Harzan]

Tukijärjestelmä tuntuu ainakin toimivan lähinnä käänteisesti, eli parhaiten menestyvät urheilijat, joita EI tueta.

Esimerkiksi tänä vuonna tukien ulkopuolella olevista Korte juoksi SE:n ja Etelätalo otti parhaan MM-kisasijoituksen. Sama ilmiö on toistunut ennenkin. Myös Arsi Harju putosi tukirahoilta syksyllä 1999 ja kuinkas sitten kävikään?

Taitaa olla niin, että tukirahoilta putoaminen "herättää" urheilijassa näyttämisen halun. Toki siellä on sitten näitä milkotokoloita, jotka lopettavat uransa ja menevät nurkkaan mököttämään, jos tuet loppuvat. Mutta sellaisista urheilijoista nyt ei muutenkaan olisi ikinä arvokisamenestyjiä tullut.

Nytkin meillä on eräs naisseiväshyppääjä, kutsutaan häntä vaikka "Wilmaksi". Tuet pysyvät, vaikka tulokset ovat huonompia kuin juniorina. Hätinä on viimeinen karsintahyppy ehtinyt patjalle tömähtää, kun jo julistetaan, että tavoitteet ovat koko ajan olleetkin ensi vuoden kisoissa. Tuki juoksee, Wilma ei.

Aina peräänkuulutetaan sitä, että tuki pitäisi suunnata junioreille, mutta jos junnusta lähtien tottuu tukien varassa urheilemiseen, niin laiskistaahan se väkisinkin. Verrattuna vaikkapa afrikkalaiseen kilpakumppaniin, jolle yleisurheilu on ainoa väylä parempaan elämään ja toimeentuloon.

 

[Pavlikovsky]

Sitten olisi kiva tietää että kun sen kerran niitä tukia saadaan, niin miten ne sijoitetaan/käytetään? Siinäkin voisi olla kehittämisen varaa. Jumppailetko yksin jossain Pajulahden hallissa vai suuntaatko aktiivisesti tai jopa puoli röyhkeästi menestyjien ja huippujen seuraan. Ja se ei tarkoita sitä, että jossain Kanarian lomalla nähdään että hei toi on se De Graassi, vaan aktiivinen kilpailuasetelma myös treeneissä on tosi kehittävä elementti. Jossain vaiheessa heittäjät kävi Puolassa ja Latvala leireili Ukrainan pituushyppääjien kanssa. Liikaa me puuhaamme keskenämme ja suomettaudutaan sinne mistä ei menestystä jalosteta.

Ikivanha pätkä, mutta asiat eivät ole tämän paremmiksi muuttuneet vaikka maailma on kansainvälisempi kuin koskaan. Jotain tällaista enemmän:

Linkki: https://m.youtube.com/watch?v=bI2T-dPciwA

 

[Glove]

Pientä viilausta. Kyllä yleisurheilukouluja järjestetään, mutta kerran kaksi viikossa tapahtuva toiminta ei tähtää varsinaisesti kilpaurheiluun. Se on yksi tapa saada seuraan rahaa ja monelle lapselle ainut tapa harrastaa edes jotain liikuntaa. Tapa on myös halpa. Kauden leikkimieliset ja monipuoliset treenit maksaa 100-200 euroa vuodessa. Siis yhden kuukauden jäkiskuntannuksen verran. Toinen pointti urheilukouluihin on se, että siellä nuori huomaa, että onko yleisurheilu se mitä haluan kovemmalla temmolla kokeilla. Siis askel kilparyhmään on lähellä ja monesti valmentajat ehdottavat niille ryhmän vaihtoa jotka omaavat innostusta ja luontaista kykyä yhteen tai meneen lajiin. Yhteenvetona urheilukoulut harrastetoimintana antavat huikeasti eväitä aktiivisempaan liikkumiseen ja mahdollistavat piilevien kykyjen löytämisen.

Kilparyhmät urheiluseuroilla treenaavat 3-5 kertaa viikossa mahdollisimman monipuolisesti kaikkia yleisurheilun osa-alueita. Ottelutyylinen treenaaminen vahvistaa kaikkia ja antaa monipuolisemmin ärsykkeitä. Tässäkin tulee tietty ongelmakohta esiin, mutta isossa kuvassa se on pieni. Tietty porukka lopettaa yleisurheilun, koska se käy liian raskaaksi. Heille esim. kuulantyöntö tai moukari olisivat mielilajeja, koska omaavat hieman liikaa painoa ikäryhmäänsä verrattuna. Valmennus kuitenkin pitää suorittaa ryhmänä, eikä yksilötreenaus onnistu resurssipulan takia. Myös nuori eriytyisi liikaa varsinaisesta ryhmästä ja tulisi ulkopuolinen olo. En kuulukkaan ryhmään ja sit halutaan lopettaa. Valitettavaa, mutta silti arkipäivää. Isommissa keskuksissa, esim. pääkaupunkiseudulla varsinaiset heittoryhmät ovat mahdollisia, mutta sitten jää hirvittävän iso potentiaali käyttämättä pienemmiltä alueilta. Ymmärrän varsin hyvin, että 75 kiloinen 11-vuotias ei hirveästi nauti pikajuoksutreeneistä tai hyppytreeneistä, mutta ne olisivat hänen ensisijainen mahdollisuus saada räjähtävyyttä jalkoihin. vaikea tilanne.

Sitten liian aikaisin aletaan erikoistumaan johonkin tiettyyn lajiin. Lapsi ei vielä ymmärrä, että vaikka hyppyihin haluaakin panostaa, niin kuulatreeni antaa erittäin paljon monipuolisuutta. Tosiaan ottelutyylinen treeni antaa eniten, mutta sekin on vaikeaa saada onnistumaan lajitekniikoiden hirvittävän määrän takia. Suurimmalla osalla seuroista ei ole niin montaa valmentajaa, että saataisiin paras tietotaito kuhunkin treeniin.

Oma 11v. treenaa 4-5 kertaa viikossa ja nyt on onnistuttu saamaan valmentajistoon osaajat pitkille, keskipitkille, pikamatkoille, kuula, kiekko, moukari ja hyppyihin sinne päin osaaja. Toki heitot ovat yhden takana, keskarit/pitkät yhden ja pikamatkat yhden takana. Yleisvalmentaja sitten pääosan treeneistä vetää ja lajispessut treenit tiputellaan sinne tänne ohjelmaa. Kuitenkin yleisvalmentaja tekee sen raaimman työn ja antaa lajivalmentajille sitten mahdollisuuden tekniikoiden hiomiseen. Mitä monipuolisemmin 6-14-vuotiaat treenaavat ja kilpailevat sen paremman fysiikan he saavat ja näin ollen 15-18 vuotiaana lajivalinta on helpompi tehdä. Tottakai nopea sprintteri juoksee enemmän kisoissa pikamatkoja ja isompi mörssäri tuöntää ja heittää, mutta treenaaminen pitäisi koko nuoruusajan olla erittäin monipuolista.

Valitettavaa vain on, että poikia on vaikea saada yleisurheilun puolelle. Bandy, futis ja kiekko vie paljon nuoria ja samalla todella lupaavia pois yleisurheilusta. Pitäisi saada niitä kovia tähtiä lyhyille- ja keskipitkille matkoille, jotta seksikkyyn yleisurheiluun kasvaisi. Laji on kuitenkin todella monipuolinen ja turvallinen sekä antaa todella hyvän fysiikan. Toivottavasti saadaan nostetta lajiin, koska se on ainoa mahdollisuus saada niitä kärkinimiä maailmalle.

Näin se varmasti toimii isommilla paikkakunnilla/isommissa seuroissa. Oma kokemus pienemmästä seurasta (samanlaista keskutelujen perusteella monessa muussakin paikassa) on seuraavanlainen: Yleisurheilukoulu 2 krt/vko kesäkuu-elokuu. Talvella ei toimintaa. Ryhmäkoot 20+. Plussaksi se, ettei maksanut paljon mitään. Tuon lisäksi ei ollut tarjolla mitään, jos halusit enemmän reeniä, piti itse etsiä jostain valmentaja tai vanhempien alkaa valmentajaksi. Seuralla ei ollut tähän mitään ratkaisua. Itse valmensin sitten yhtä ryhmää joka halusi enemmän kuin urheilukoulun toiminnan. Muita tämmöisiä ryhmiä ei ollut, muutama yksittäinen urheilija harjoitteli vanhempiensa opastuksella. RYhmäni menestyi ihan hyvin, mutta muutettuani pois paikkakunnalta seuralla ei ollut tarjota pojille muuta kuin urheilukoulu. Pojat käytännössä lopettivat yleisurheilun satunnaisia seuracup-kisoja lukuunottamatta. Onneksi kaikilla oli yleisurheilun rinnalla toinenkin laji, jossa sitten saattoivat jatkaa liikuntaharrastustaan.

 

[IceWalker]

Suomalaisen yleisurheilun tulevaisuus on laskevien tavoitteiden asettelua.

Ensin skipataan olympiamenestys. Sitten MM-menestys. Viimein myös EM-menestys (paitsi silloin kun kukaan huipuista ei osallistu kisoihin).

Suomalainen iloitsee vähästäkin, jos ei pöytään ole vehnästä, on ainakin pettua. Ja vieläpä tuoretta! Iloa!

Ensin unohdimme mitalit, kohta saamme unohtaa pistesijat. Siirrymme pysyvästi x-10 maailmaan. Ja sitten on vuorossa osanotosta iloitseminen. Että ihan pääsi villillä kortilla kisoihin. Ja sen jälkeen tulevat maakohtaiset osallistujat, siis kaiketi 2 urheilijaa kisoihin. Ilo ei vain lopu.

Tavoitteet valahtavat koko ajan alaspäin, Suomen yleisurheilu puksuttaa housut puolitangossa kisoihin. Urheilujohtajat koittavat palkkansa edestä löytää uusia näkökulmia kisoihin, omalla hyvällä tasolla mennään.

Syyt yleisurheillun romahdukseen ovat kahtaalla. Harrastajamäärät ovat romahtaneet, mikä tietysti vähentää potentiaalisten huippujen määrää. Toisaalta, kun veritankkausta ei ilmeisesti uskalleta käyttää eikä menetelmiä kehitellä, suomalaiset jäävät nuorten sarjojen jälkeen kuin seisomaan.

Vinkkinä kaikille sinisilmille: seuratkaapa paria 5000m nuorta lupausta, Kotirantaa ja Helanderia. Ovat parempia kuin Viren tuossa iässä. Minun ohjeeni on, että lähettäkää kaverit jonnekin Amerikan juoksuyliopistoon 10 vuoden stipendillä, antaa heidän huseerata siellä. Juoskoon pelkästään ulkomaiden kisoja. Älkää päästäkö testaajakorppikotkia poikien kimppuun. Annetaan jenkkien hoitaa se puoli.

Ja sitten iltalehden ja muiden neropattien hämmästykseksi Suomella on pian kaksi 13.20. juoksijaa! Miten se on mahdollista!
"Antakaa kaikkien kukkien kukkia", sanoi hippi, "erityisesti unikkojen".

Miksi Edward Hämäläinen olisi ennätyksellään voittanut ihan kultaa 10-ottelussa? Ihme! - ainakin lääketieteellinen.

Tottakai voisi myös rahasta puhua. Urheilijapalkka saisi olla käytössä, jotta ei nyt ihan hernekeiton voimalla tarvitsisi urheilla ja muutkin fasiliteetit olisivat kunnossa. Mutta tähän ei realistisesti ottaen liene mahdollisuuksia.

Yleisurheilu hiipuu, koska nuoriso pelaa mieluimmin kännykällä ja aktiivisemmat hengailevat joukkueissa. Tulevat huiput haluavat rahaa eikä sitä ole kovinkaan todennäköisesti ole tulossa yleisurheilemalla.

Ulkomailta varmaan löytyisi yleisurheiluun tasokkaita vahvistuksia. Luvataan rahaa ja IAAF hoitaa loput. Wilson Kirwan hengessä - tosin rekry ja kansalaisuus pitäisi hoitaa nopeasti, sillä Jostakin Kumman Syystä kenialaisten ym. tulokkaiden tulokset laskevat Suomeen tultuaan.

Mutta näillä eväillä, Suomi nousuun, Kolehmaisen tie on meidän! Emmehän halua, että Suomi "juostaan" nykyisten kympinjuoksijoiden tapaan pois maailmankartalta.

 

[aceman81]

Syytän hyvinvointiyhteiskuntaa, länsimaisia arvoja, urheilun arvostusta, nykynuoriso on myös ajaton ja ikuinen syypää.

Pelaamalla pallopelejä, räiskimällä CS:ää tai tubettamalla voi löytää sisältöä elämään ja kenties jopa pieniä rahavirtoja. Tässä valossa en ihmettele, jos esim. raaka kestävyyslaji ja vuosien työ kituutellen ei kiinnosta. Varsinkin jos annat kaikkes urheilulle, revit kaiken itsestäsi irti - mutta jatkopaikka jää haaveeks, tuloksia verrataan 70-lukuun ja olet kisaturisti.

Tää oli tällasta mutuilua. Mutta onkohan hyppylajeihin tai pikamatkoille minkälaista imua? Räjähtävämmät lajit sopis ehkä paremmin tähän aikaan.

 

[Beltran]

Vinkkinä kaikille sinisilmille: seuratkaapa paria 5000m nuorta lupausta, Kotirantaa ja Helanderia. Ovat parempia kuin Viren tuossa iässä. Minun ohjeeni on, että lähettäkää kaverit jonnekin Amerikan juoksuyliopistoon 10 vuoden stipendillä, antaa heidän huseerata siellä. Juoskoon pelkästään ulkomaiden kisoja. Älkää päästäkö testaajakorppikotkia poikien kimppuun. Annetaan jenkkien hoitaa se puoli.

Miellä ei ole kovin hyviä kokemuksia amerikankävijöistä. Hantta Latvala, Heta Tuuri, Jussi Kanervo, Ville Lampinen, Minttu Hukka.
Tuomas Kaukolahti on jonkintason poikkeus, on kehittynyt jonkinverran.

 

[IceWalker]

Miellä ei ole kovin hyviä kokemuksia amerikankävijöistä. Hantta Latvala, Heta Tuuri, Jussi Kanervo, Ville Lampinen, Minttu Hukka.
Tuomas Kaukolahti on jonkintason poikkeus, on kehittynyt jonkinverran.

Ainakin tulosparannuksia on sieltä saatu. Yliopisto tai muu yleisurheilukeskus pitää valita huolella. Nimet ratkaisevat. On mielenkiintoista, että kympin loppukilpailussa Dohassa oli 3 USA:n edustajaa, nimistä päätellen eivät kantaväestöä. Sen lisäksi, loppukilpailijoiden joukossa lienee monta muutakin stipendiaattia. Mielestäni reilu peli edellyttää, että suomalaiset juoksijat saavat samat mahdollisuudet kuin muidenkin lahjakkuudet. On nähdäkseni resurssien tuhlausta, että kotimaisin opein näistä pojista yritettäisiin tehdä huippujuoksijoita.

 

[Harzan]

Hantta Latvala ihmetteli jenkkivuosiensa jälkeen sitä, että siellä treenattiin nopeutta (kovia vetoja) monta kertaa viikossa. Kaippa se sitten on suomalaispikajuoksijoille ihmeellinen juttu. Siellähän kilpaillaan talvikaudella melkein joka viikko ja juostaan sekä yli- että alimatkoja. Toki se varmaan kuluttavaa on ja altistaa vammoille, mutta jos siitä rumbasta selviää, niin ei varmaan ole jalat hermosto väsyksissä sitten kesällä parin kisan jälkeen.

 

[Pavlikovsky]

Jos esim. Saksan ja Sveitsin hyppy/pikajuoksun edustajistoa katsoo, niin maahanmuuttaja - taustaiset urheilijat edustavat maata kovalla prosentilla lajissa kuin lajissa. Näkisin tämän myös yhtenä mahdollisuutena Suomessa (tekeehän Ruotsikin tätä), jos ei ala ns. kantaväestöstä nousemaan tulostasoa nostavia urjeilijoita. Onhan meillä ollut Wilson Kirwoista ja Eetu Hämäläisistä lähtien muualta tulleita, vaan tuokin on tyrehtynyt ja lieneekö syynä siihen joukkuelajit? Olen myös siinä käsityksessä, että Suomen kansalaisuuden saaminen on myös paljon byrokraattisempi polku kuin muualla vanhalla mantereella, joka on myös yksi kompastuskivi. Turussakin juoksi Lewis Korir takavuosina pidemmillä ratamatkoilla kovia aikoja, mutta eipä saatu hänellekään Suomi-paitaa päälle ei niin millään.

Ylipäätään maahanmuuttajien yksi sopeuttamiskeino voisi olla yleisurheilu ja monella geeniperimä on juoksulajeihin heti suotuisampi kuin suomalaisilla.