Suomalaisen yleisurheilun tulevaisuus?

[Pavlikovsky]

Taas lisäturistit pääsee itkemään mediaan! Eli suomeksi:

Urheiluhullut Radio Suomi 18.05.

Vetäjänä totutusti Jussi Paasi, lauteilla Kristiina Mäkelä, puhelimen päässä nuolia väistelee Jorma Kemppainen ja painavan asiantuntemuksensa tarjoaa urheilutolkun ihminen Pekka Holopainen.

Tämä oli ihan hyvä ohjelma. Mäkelän lisäarvo ohjelmaan oli lähellä nollaa eli määki samoja itkuja ilmoille mitä aiemminkin, mutta Pekka Holopainen toimittajana kykeni laajempaan katsontakantaan. Kemppainen otettiin lähetykseen, mutta häntä ei grillattu lainkaan niin hyvin kuin olisi voitu.

Harmi, kun Jukka Härkönen nousee naftaliinista esiin aina peleen menneiden arvokisojen jälkeen: Sisäpiiriläinen lataa kylmät faktat tiskiin Suomen yleisurheilun tasosta - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Olen pitkälti samaa mieltä. Tarvitaan ammattimaista valmennusta kriittiseen ikään eli 16-20 ikävuotta ja konsultointia ulkomailta asti. Tarvitaan eheitä urheilijapolkuja, joissa pitää perustaso saada tasolle X, joka on arvokisan finaalit, joista onnistumisella haetaan mitalit kotiin. Meillä kyllä tutkitaan Suomessa kaikkea mahdollista ja tietoa on enemmän kuin koskaan, mutta jotenkin tiedon soveltaminen käytäntöön on edelleen järkyttävän puuhastelumaista. Nämä näkyvät jutussa mainitussa tekniikka-asiassa. Nyt tarvitaan SUL puheenjohtajaksi henkilö, joka osaa tarpeeksi kuuntelevalla, mutta sopivan autoritäärisellä otteella ohjata tätä laivaa, jossa homma puretaan ensin täysin atomeiksi ja sitten vasta etsitään oikea määränpää. Oma suosikki olisi ollut Lehtimäki, Jarkko Finni tai Bryggaren Artsikin.

 

[Jermu]

Mitalisaumoja:
Lipsanen
Helander
Partanen
Ojala
Ruuskanen
Mäkelä
Neziri

Finaalisaumoja lahjakkuuden perusteella
Raitanen
Richardson
Mörö
Purola
Samuelson
Vainio
Peiponen
Kuivisto
Hyyryläinen (ikä..)
Junnila
Murto

Hieman ihmetyttää, että jätit alemmasta listasta pois:
Kristian Bäck + Pulli (s. -96 ja -94)
Seiväsmiehet Kujanpää, Holttinen, Wecksten (s. -96-97)
Saga Andersson (-00)

 

[Byvajet]

Hieman ihmetyttää, että jätit alemmasta listasta pois:

Enemmän ihmetyttää, ketä listaan on valittu. On täysin epärealistista nostaa listalle esimerkiksi Neziri. Pronssi irtosi ajalla 12.77. Neziri ei ole juossut sitä edes ennätyksenään. Kun Nezirin perustaso olisi noin 12.70, niin silloin hänet voitaisiin nimetä potentiaaliseksi mitalistiksi.

Eihän mitalisteja voi nimetä niin, että muiden täytyy epäonnistua ja urheilijan itsensä tehdä huippusuoritus. Mitalitoivo on urheilija, joka perustasollaan tekee suorituksen, joka riittää mitaliin.

 

[aceman81]

Enemmän ihmetyttää, ketä listaan on valittu. On täysin epärealistista nostaa listalle esimerkiksi Neziri. Pronssi irtosi ajalla 12.77. Neziri ei ole juossut sitä edes ennätyksenään. Kun Nezirin perustaso olisi noin 12.70, niin silloin hänet voitaisiin nimetä potentiaaliseksi mitalistiksi.

Eihän mitalisteja voi nimetä niin, että muiden täytyy epäonnistua ja urheilijan itsensä tehdä huippusuoritus. Mitalitoivo on urheilija, joka perustasollaan tekee suorituksen, joka riittää mitaliin.

Holopainen tän ilmiselvän näkökulman eilen esiin nostikin: ajatus siitä, että mitalitoivon tulisi rikkoa ennätyksensä, joissain tapauksissa vielä reippaasti, on noissa ympyröissä hieman epätodennäköistä.

 

[vdx mua zorbas]

Mäkelän lisäarvo ohjelmaan oli lähellä nollaa eli määki samoja itkuja ilmoille mitä aiemminkin, mutta Pekka Holopainen toimittajana kykeni laajempaan katsontakantaan.

Mäkelä on vaarallinen yhdistelmä: hyvännäköinen, hieman omahyväinen, yksioikoinen ja halukas laukomaan totuuksiaan isoon ääneen. Tällaisia tyyppejä kutsutaan mielellään ohjelmiin.

 

[sininen]

Holopainen tän ilmiselvän näkökulman eilen esiin nostikin: ajatus siitä, että mitalitoivon tulisi rikkoa ennätyksensä, joissain tapauksissa vielä reippaasti, on noissa ympyröissä hieman epätodennäköistä.

Se on epätodennäköistä, mutta silti mahdollista. Joskushan kaikki loksahtaa kohdalleen ja ennätys voi parantua reilustikin yhdessä illassa. Esimerkkinä vaikka Ruotsin seiväsmies sunnuntaina tai kotimaisena esimerkkinä Ella Junnila olikohan Joensuun eliittikisoissa aiemmin tänä kesänä. Periaatteessa riittää että kaiken mennässä kohdalleen on potentiaalia yltää mitalitason suoritukseen, vaikka aiempi ennätys ei mitalitasoa olisikaan.

 

[mjr]

Mitalitoivo on urheilija, joka perustasollaan tekee suorituksen, joka riittää mitaliin.

Hyviä pointteja. Sanoisin että tuo olisi realistinen mitalitoivo ja sitten seuraava kategoria olisi potentiaalinen mitaliehdokas, mikä vaatisi mahdollisuuksien rajoissa olevaa ylisuoritusta. Berliinissä meillä taisi olla pelkästään näitä jälkimmäisiä.

 

[aceman81]

Mäkelä on vaarallinen yhdistelmä: hyvännäköinen, hieman omahyväinen, yksioikoinen ja halukas laukomaan totuuksiaan isoon ääneen. Tällaisia tyyppejä kutsutaan mielellään ohjelmiin.

Totta aina toinen puoli. Ei siinä ettei omahyväisyys ja yksioikoisuus saattaisi olla jossain määrin vahvuuksiakin kovissa yksilölajeissa. Ei siellä pehmot pärjää.

Antinsa vähän hajaantui ympäripyöreiksi heitoiksi, joita Holopainen sitten tiivisti ja konkretisoi. Ei ollut selkeäksi mietittyä käsikirjoitusta, joka on esim. hyvän komedian alku ja juuri. Improvisoinnilla ei pitkälle pötkitä.

Mutta oli kuitenkin paikalla. Ohjelmassa kävi ilmi, että laajasta tyytymättömyydestä huolimatta juuri kukaan ei halua kritiikkiä jaella muuta kuin off the record. Pelätään kai oman statuksen ja tukien puolesta.

En tiedä onko velvollisuus, mutta ainakin oikeus Mäkelällä saada äänensä kuuluviin. Hän kuuluu kuitenkin niihin harvoihin kv-tason keulakuviin joilla Suomi-yleisurheilua myydään ja markkinoidaan. Status ei ole luokkaa Pitkämäki, mutta kyllä hänenkin julkiset ulostulot laittaa hieman painetta yu-toimintakulttuurin läpivalaisuun.

 

[vdx mua zorbas]

Status ei ole luokkaa Pitkämäki, mutta kyllä hänenkin julkiset ulostulot laittaa hieman painetta yu-toimintakulttuurin läpivalaisuun.

Ilman muuta näinkin - on tärkeää, että urheilijat puhuvat kokemuksistaan. Se vaan joskus pistää sapettamaan, että toisinaan heidän subjektiiviset (mutta toki oikeutetut) kommenttinsa saavat mediassa kokonaisuuteen nähden liian suuren painoarvon, jolloin johto näyttäytyy tolloina, jotka eivät ymmärrä mistään mitään.

 

[aceman81]

Ilman muuta näinkin - on tärkeää, että urheilijat puhuvat kokemuksistaan. Se vaan joskus pistää sapettamaan, että toisinaan heidän subjektiiviset (mutta toki oikeutetut) kommenttinsa saavat mediassa kokonaisuuteen nähden liian suuren painoarvon, jolloin johto näyttäytyy tolloina, jotka eivät ymmärrä mistään mitään.

Tämäkin pitää paikkansa. Iltapäivälehdille urheilijoiden avautumiset ovat herkkupala ja ison huomion kautta voivat muokata mielikuvia turhan yksioikoisiksi. Tän hetkisen mielikuvatrendin mukaan kisaturisteista on hölisty vähempi -mikä toki vain hyvä- ja urheiluliitot pomoineen tanssivat tulisilla hiilillä.

Monimutkaisiin ja/tai rakenteissa oleviin ongelmiin ei ole helppoja vastauksia. Silti todettava ettei yleisurheilupomot ole välttämättä hoitaneet julkikuvaansa ihan nappiin. Erikoisia tulostavoitteita ennakkoon ja defensiivisiä puolustuspuheita jälkikäteen. Vieläpä hieman kiemurtelulta ja selittelyltä haiskahtaen. Ei vala uskoa jos urheilupomo kuulostaa jatkuvasti samalta kuin poliitikko vaalitentissä.

Eikä siinä mitään, urheilupomo parhaimmillaan olis vaan sellanen lätkätuomarin tapainen nyanssi: kun kaikki menee hyvin tai ok, voi olla tyypiltään ja persoonaltaan mitä vaan. Mutta sitten kun asiat menee perseelleen pidemmän aikaa, vaaditaan vastuunkantajia ja analyysejä, nousee tapa viestiäkin tikunnokkaan.

Kuin lätkätuomareilla aikoinaan, onko liiton valmennuspomoilla sun muilla sitten niin huonot tukitoimet/joukot että joutuu miettimään/puolustamaan omaa nahkaansakin poliitikon lailla.

 

[Byvajet]

Ilman muuta näinkin - on tärkeää, että urheilijat puhuvat kokemuksistaan. Se vaan joskus pistää sapettamaan, että toisinaan heidän subjektiiviset (mutta toki oikeutetut) kommenttinsa saavat mediassa kokonaisuuteen nähden liian suuren painoarvon, jolloin johto näyttäytyy tolloina, jotka eivät ymmärrä mistään mitään.

On kuitenkin huomioitava sekin näkökulma, että urheilu on ensisijaisesti viihdettä, jossa esiin nousevat persoonat ovat oleellinen osa kokonaispakettia. Minusta on aina mukavaa, kun joku juoksee hamsteripyörässä väärään suuntaan.

Vastakkaisen kulttuurin esimerkin tarjoaa F1-sarja, jossa esimerkiksi Bottaksen kiehuvat ja vihaiset tunteet näkyvät ulospäin tiedottajan laatimana sävyisänä ja myönteisenä Twitter-viestinä.

Ehkä joku sitten pitää tuollaisesta siloitellusta formulamaailmasta, jossa ihmisyys painetaan piiloon ja siloitellaan kiiltäväksi bisnespinnaksi, mutta minusta ristiriidat ja subjektiiviset kokemukset lisäävät urheilun viehättävyyttä eivätkä heikennä sitä.

 

[Brent Sapergia]

Listan oli tarkoitus elääkin, ei se ollut mikään maailman totuus eli mielipiteitä mahtuu.

Minä näen Nezirissä kuitenkin mitali potentiaalia. Pohjan jälkeen palasi nopeasti sitä edeltävälle tasolle joka on jo lähellä euroopan kärkeä. Jos taas tulee kehitysvuosi tämän perään niin hyvinkin voi olla mitaleilla kahden vuoden päästä. Jos taas ensi vuonna perustaso ei nouse, alkaa juna olla ohi.

Pituushyppääjät voisi hyvinkin nostaa listalle. Itse vaan näin että siinä lajissa taso, jos ei romahtanut, niin tullut alaspäin reilusti Suomessa. Missä ne lukuisat kasin miehet nyt on?

Sagan unohdin listoilta, potentiaalia on. Seiväsmiehiä en valitettavasti tunne niin hyvin mutta iän perusteella pitäisi alkaa sielläkin jo ylempiin korkeuksiin päästä. Myös Leveelahti voisi nousta tuonne, naisten kiekon taso Pergovicin jälkeen euroopassa ei mikään älytön.

 

[vdx mua zorbas]

On kuitenkin huomioitava sekin näkökulma, että urheilu on ensisijaisesti viihdettä, jossa esiin nousevat persoonat ovat oleellinen osa kokonaispakettia. Minusta on aina mukavaa, kun joku juoksee hamsteripyörässä väärään suuntaan.

Olet varsin oikeilla jäljillä, mutta Kristiina Mäkelän edesottamukset eivät toistaiseksi ole hänen viihdearvoaan juurikaan nostaneet. Mielelläni näkisin Krissen tissit paljaana Iltatyttönä, Pate Laineen salarakkaana, kuntavaaliehdokkaana, parin vuoden deekiksellä josta nousee haamuhypyllä (pienessä krapulassa) kisakoneeseen. Kaiken kukkuraksi misu vetäisisi maripäissään juhannusyönä ysitien tutkaan barkovmaiset +50kmh. Sen jälkeen voidaan alkaa puhua Viihteestä.

 

[JypFabu]

Kristiina Mäkelän edesottamukset eivät toistaiseksi ole hänen viihdearvoaan juurikaan nostaneet.

Kummasta lie kohdallasi kuitenkaan kysymys? Viihdytkö urheilun parissa vai haluatko että urheilijat viihdyttävät sinua? Kommentoinneissa ei kyllä näy vilahdustakaan mistään, mikä tasoa mahdollisesti nostaisi. Tulkitsen siis sanasi niin, että urheilijan oma vika, liitot ja rakenteet on sun mielestä kunnossa, ovat vaan laiskoja ja veteliä nuo urheilijat.

Oletetun (tulkitun) mielipiteesi mukaan en näe siinä päätä enkä häntää. Niin sinun kohdallasi, kuin joidenkin muidenkin kommentoijien, olen huomaavinani, että jos mielipiteensä laittaa nainen, se on valittaja, pihalla ja muuhun se ei kelpaa, kun esiintymään tissit paljaana. En jaa näkemystäsi.

Päinvastoin, Mäkelä tuolla heiluneista oli potentiaalisimpia tasoltaan vaikka ei onnistunutkaan, ihan a - koriin ei yllä hänkään, mutta eipä sinne edes lähellekään yllä suomalaisista kukaan muukaan. Tämä huomioiden, oletettavampaa on tuohon peilaten se, että vika on rakenteissa, ei urheilijoissa, koska muutoinhan tuolta olisi noussut joku ronssiseen pelastusrenkaaseen peittämään harvakarvaisen todellisuuden. Eli Mäkelä on täysin oikeassa.

Koska Mäkelä on substanssillaan pätevin suomalaisurheilijoista ääneen asiat sanomaan, on hienoa, että kantaa vastuuta ja sanoo ja on sanonut aiemminkin jo. Kova likka.

Urheilun ja päihteet viihteeksi kokevat joutaa sitten seuraamaan tenukeppien ja nistien jalkapalloturnaurnauksia, seillä vetää moni, jonka oletusarvo olisi haudassa ja montusta on noussut joka ikinen, ainakin sen verran, että pelaamaan pystyy. Voithan sinne liittoon laittaa vielä ehdotuksen, että lisäisivät lajeihin katkokävelyn maailmanmestaruuskisat, viihtyisit varmaan entistä paremmin ja naiset tietysti tissit paljaana.

 

[Huerzo]

Ohjelmassa kävi ilmi, että laajasta tyytymättömyydestä huolimatta juuri kukaan ei halua kritiikkiä jaella muuta kuin off the record. Pelätään kai oman statuksen ja tukien puolesta.

En ihmettele, jos kärjen ulkopuolisen urheilijan esittämä julkinen kritiikki voisi tarkoittaa urheilijaelon hankaloitumista. Ei kannata ottaa riskiä ruokkivan käden puremisesta, vaikka tarjottu leipä olisikin jo parasta ennen -päiväyksen ohittanutta. Kai tämä nyt julki ponnahtanut voimakkaampi kritiikki on pidempään patoutunutta laatua? Omien EM-kisojen miljoonatappioista aina tämän vuoden edustusasutöppäilyyn saakka. Humu-työryhmän touhujenkin anti taisi jäädä pöhinäpuheen taholle.

Tai jos urheilija on saatu keskiöön, niin missä se on tulosten valossa näkynyt? En ihmettele, jos kokeneempia urheilijoita vituttaa - johdon pitäisi olla töissään urheilijoiden etuja vahtimassa. Nyt kentän ääni henkii ettei näin ole käynyt. Perustuuko se täysin todelliseen käsitykseen tilanteen taustoista on tietenkin keskustelun väärti kysymys, mutta jos henki on huono, on oikeastaan se ja sama mihin se perustuu. Kun Suomi ei ole Turkki, ei tänne luultavasti voi ostaa tusinaa urheilijaa - siten pomojen vaihto on se helpompi tie. Auttaako se laastaria pidempään, on taas eri kysymys.

 

[Hiihtofani]

Minäkin pidän mahdollisena, että nuo lahjakkuudet hukataan tai on hukattu, mutta en minä silti pääse eroon ajatuksesta, että ehkäpä syy ei olekaan järjestelmässä tai harjoittelussa vaan lahjakkuuden puutteessa.

Jos lapsi aloittaa musiikkiopiston ja hän osoittautuu motivoituneeksi, niin hän voi päästä hyvin pitkälle ihan vain harjoittelemalla. Mutta kun lapsi yrittää murtautumista ehdottomalle maailman huipulle, niin rajat saattavat tulla vastaan. Vaikka kuinka takoisi koskettimia, niin välttämättä niillä ei koskaan pysty tuottamaan suoritusta, joka arvostettaisiin maailman ehdottomalle huipulle.

Kansallisesta huipusta on pitkä pitkä matka maailman huipulle.

Juuri näin. Monet suomalaiset urheilijat ovat täysin yliarvostettuja, koska heidän lahjakkuutensa arvioidaan juniorimenestyksen pohjalta yläkanttiin. Täytyy kysyä onko menestys juniorina tullut.....

A) lahjakkuuden takia

B)kovemman harjoittelun/pappa betalar kuvioiden kautta

Itse uskaltaisin väittää, että aika monen suomalaisen juniori MM:n kohdalla kyse on tuosta kohdasta B

Tämä koskee mm. jääkiekkoilijoita. Tuossa joku jatkoajan kirjoittelija toi esille sen, että suomalainen juniorijääkiekkoilija harjoittelee keskimäärin ainakin tuntimääräisesti enemmän kuin muualla.

Eli onko kuvio näin? Suomalainen pärjää U sarjoissa keskimäärin paremmin kuin aikuisten sarjoissa, koska suomalainen harjoittelee jo ihan tuntimääräisesti enemmän kuin vastaava ulkomaalainen jääkiekkkoilija? - suomalainen saavuttaa omat rajansa nopeammin kuin muut, mutta sitten muutkin aloittavat ammattimaisen harjoittelemisen ja menestys aikuisten sarjoissa hiipuu - peruslahjakkuus ei riitäkään muiden lahjakkuus on kovempi. Esim. Minna Nikkanen joka on junioreiden EM, mutta ei aikuisten sarjan.

Tästähän on esimerkkinä Kaisa Mäkäräinen. Ei hän ollut mikään juniorimenestys, mutta lajinsa MM hän on. Onko hänessä kysymys päinvastaisesta asiasta? Juniorina hän ei harjoitellut tarpeeksi ammattimaisesti, mutta sitten kun alkoi harjoittelemaan niin hänen peruslahjakkuutensa eli luontainen hapenotto riitti MM:ään?

Näitä poikkeuksia on. Esim. Mira Potkonen aloitti ammattimaisen harjoittelun vasta 23-vuotiaana ja n. 10 vuotta tästä, hän oli olympiapronssimitalisti. Laura Markovaara aloitti juoksemisen 30-vuotiaana ja tästä 10-vuotta 40-vuotiaana hän juoksi ennätyksensä 10km:llä 33.37,87 joka olisi luultavasti riittänyt edustusoikeuteen 2018 EM-kisoissa. Myös maratoonari Anni-Mari Hyryläinen aloitti juoksemisen varsin myöhään 2010-luvun alussa ja hän on tehnyt omat ennätyksensä nyt vuonna 2018 lähes 40-vuotiaana. Joten sekin puhe on ihan pötypuhetta, että ihminen ei voi fyysisesti kehittyä 30-vuoden jälkeen.

 

[Tadu]

Näitä poikkeuksia on. Esim. Mira Potkonen aloitti ammattimaisen harjoittelun vasta 23-vuotiaana ja n. 10 vuotta tästä, hän oli olympiapronssimitalisti. Laura Markovaara aloitti juoksemisen 30-vuotiaana ja tästä 10-vuotta 40-vuotiaana hän juoksi ennätyksensä 10km:llä 33.37,87 joka olisi luultavasti riittänyt edustusoikeuteen 2018 EM-kisoissa. Myös maratoonari Anni-Mari Hyryläinen aloitti juoksemisen varsin myöhään 2010-luvun alussa ja hän on tehnyt omat ennätyksensä nyt vuonna 2018 lähes 40-vuotiaana. Joten sekin puhe on ihan pötypuhetta, että ihminen ei voi fyysisesti kehittyä 30-vuoden jälkeen.

Noh kestävyysurheilussa mitataan yhtä fyysisyyden osaa, eli kestävyyttä. Sitä voi kyllä kehittää yllättävän vanhaksikin. Sitten jos haluaa 30-vuotiaana aloittaa jonkun urheilulajin mihin vaaditaan räjähtävyyttä, niin siinä kehittyminen huipulle on käytännössä mahdotonta, koska tuon ikäisenä kroppa ei kestä kyseisissä lajeissa vaadittavia räjähtävämpiä harjoituksia loukkaantumisherkkyyden kasvaessa.

 

[Brett]

Tästähän on esimerkkinä Kaisa Mäkäräinen. Ei hän ollut mikään juniorimenestys, mutta lajinsa MM hän on. Onko hänessä kysymys päinvastaisesta asiasta? Juniorina hän ei harjoitellut tarpeeksi ammattimaisesti, mutta sitten kun alkoi harjoittelemaan niin hänen peruslahjakkuutensa eli luontainen hapenotto riitti MM:ään?

Mäkäräinen sai valmentajakseen doping-aineiden asiantuntijan ja niissä asioissa edellä kävijän, Jarmo Punkkisen. Löytyi oikeat, tehokkaat ja niin uudet aineet, että testeissä ei voi jäädä kiinni. Siitä alkoi Kaisan menestys ja siihen perustuu Kaisan menestys. Jos muutkin suomalaiset urheilijat saisivat taakseen yhtä kovia kiellettyjen aineiden asiantuntijoita, joilla olisi samanlaisia kontakteja hommata aineita kohtuu hintaan, kuten Punkkisella, niin ei tarvitsisi hetkeäkään ihmetellä, miksi suomalaiset urheilijat eivät pärjää. Toki pitäisi jostain saada rahaa niihin parhaimpiin ja tuoreimpiin aineisiin. Pitäisi ottaa kova taloudellinen riski joko itse tai saada siihen sponsorit. Tai sitten saada taakse niin kova doping-tietäjä, että tuo ottaisi tulevia mahdollisia provisioita vastaan pienen riskin.

Mistä löytyisi yleisurheilun puolelle sellaisia työmyyriä ja takapiruja (ja heille rahaa Doping-aineiden hankintaan), kuten aikanaan oli Bryggarella, Lillakilla, Keskitalolla, Virenillä, Vainiolla ja monella muulla? Menestyksen avain löytyy sieltä.

 

[tombraider]

Isossa kuvassa yleisurheilu ei ole trendikästä varsinkaan poikien puolella. Pojat menevät melko järjestelmällisesti säbään, fudikseen, kiekkoon tai korikseen. Oman pojan YU-joukkueessa on 4 poikaa 2008 syntyneissä. Jos ikäskaalaan venytetään +-2-vuotta niin poikia on 11. Tämä ei riitä millään. Samaan aikaan futiskentillä on saman kunnan alueella 2008 syntyneitä noin 30 poikaa. Säbässä parikymmentä ja kiekkoakin pelaa 15-20. Koriksesta ei tietoa, mutta kaippa sielläkin 10 on.

Harjoituksia YU puolella on viikossa 4 ja esim. fudiksessa 5 ja peli päälle. Otan fudiksen kepinnokkaan koska se nyt on toinen laji jossa Suomi ei pärjään sitten yhtään. Nämä kaksi pitäisi yhdistää ja puhaltamaan yhteen hiileen. YU pystyisi helposti antamaan tukea futispoikien fysiikkaan monipuolistamalla sitä. Kun treenit vedettäisiin vaikka pituushyppyä opettamalla ja siihen vaadittavia lihashommeleita tehden saisivat fudarit mielekkyyttä ja monipuolisuutta. Tämä näkyisi positiivisesti viheriöllä. Monipuolisuus myös auttaisi poikia jaksamaan pidempään ja innostus fudikseen pysyisi yllä sen kriittisen murrosiän. Myös ne jotka eivät vielä yllä ykkösjoukkueeseen saisivat mahdollisuuden uusista treeneistä saaduilla opeilla nousta seuraavalle askeleelle tai sitten löytäisivät uuden lajin, yleisurheilun. (pojille erityisen tärkeää, koska pääosa siellä treenaavista on tyttöjä). Yleisesti ottaen Suomessa treenataan junnuina aivan liian paljon. 20-30 prosenttia lajitreeneistä voisi suoraan poistaa ja antaa monipuolisuudelle ja leikille tilaa.Espanjassa junnut treenaavat vähemmän kuin Suomessa? Suomessa junnut palavat loppuun ja sitten kehdataan ihmetellä huonoa menestystä. Suomessa vähemmän hyvät lopettavat liian aikaisin, koska eivät saa vastuuta. Unohdetaan että yksilön kehittyminen ei tule iän mukaan, vaan se tulee kun yksilön psyyke ja fysiikka pystyy ottamaan vastaan tarpeeksi kuormitusta. Suomi menettää huippuja joita se ei tiennyt olevankaan.

Mitä Yleisurheilu sitten saisi tästä symbioosista? No juoksioita tulisi kiitettävä määrä. Uskallan sanoa, että nopeimmat suomalaiset pikajuoksijat vetävät pallon perässä, eivät mondolla. Futareista saataisiin treeneihin vastusta ja kisoihin uutta tasoa. Ja edelleen 15-16.v futarin mentyä fudisleirin sijaan viikon YU-leirille hän saisi muutakin kuin haisevat nappikset.

Lyhyesti siis lajien yhteityö ja treenimäärien monipuolistaminen sekä vähentäminen. Oma poika ei pelaa fudista, mutta kaiken vapaaajan harjoittelee takapihalla kikkoja. Osaa ihan törkeen hienoja. Talvella sitten sisällä Ikeasta ostetulla pehmopallolla. Eli siis jos lapsi innostuu jostain, niin se treenien määrä ei ole autuus vaan se mitä tekee treenien ulkopuolella.

 

[Pavlikovsky]

Lyhyesti siis lajien yhteityö ja treenimäärien monipuolistaminen sekä vähentäminen. Oma poika ei pelaa fudista, mutta kaiken vapaaajan harjoittelee takapihalla kikkoja. Osaa ihan törkeen hienoja. Talvella sitten sisällä Ikeasta ostetulla pehmopallolla. Eli siis jos lapsi innostuu jostain, niin se treenien määrä ei ole autuus vaan se mitä tekee treenien ulkopuolella.

Tätä lajien välistä yhteistyötähän on toitotettu iät ja ajat, mutta helvetin vaikeaa se on. Suomalainen kateellisuus asettuu peliin. Sen enempää joukkue kuin yksilöpuoleltakaan ei olla valmiita tulemaan vastaan yhtään, joten ongelma säilyy. Näitä palloilulajien drop out - tapauksia voitaisiin paljon vähentää tuolla sunkin mainitsemalla konseptilla. Nythän yu-puolelle ohjautuvat pojat saapuvat yllättävän paljon palloilulajien puolelta siinä vaiheessa, kun ymmärtävät, että se ammattilaisuus-kortti on haave vain. Silloinkin voidaan vielä päästä yu:n kansalliselle huipulle, mutta isommille areenoille ei ole enää oikein asiaa, kun on liikuttu niin vitun yksipuolisesti lähtökohtaisesti ja pohjat aerobisesta kunnosta sekä monipuolisista liikkumisen "strategioista" lähtien ovat onnettomia -> loukkaantumiset. Futiksen lisäksi pesäpallo ahmii valtavan määrän kovia pikajuoksijoita eikä se ole pesäpallon syy niin kuin ei ole pesäpallon tai käsipallon syy, että sinne ajautuu paljon sellaisia piileviä tähtiä, joilta lähtisi kuula/kiekko/moukari/keihäs aika räväkästi kädestä.

Itse yleisurheiluun sen verran, että nyt pitäisi rohkeasti hakea monen nuorehkon komeettamme kohdalla apua ulkomailta. Suomessa osataan jalostaa aika mukavasti junioritähtiä ja vielä nuo tähdet sinne em-tason hujakoille, mutta sitten loppuvat keinot. Jarno Koivunen on tämän maan seiväshypyn tietäjä nro. 1 ylivoimaisesti, mutta riittääkö hänellä keinot viedä Wilma Murto potentiaalin edellyttämälle tasolle? Ettei kävisi ns. Nikkasia eli saadaan kova kansallinen kilpailija, joka takoo itsensä vuodesta toiseen kyllä arvokisoihin, mutta sitten tulee ulospuhallus ja ikään kuin maksimi saavutetaan siellä karsinnassa. Sama koskee Puroloita, Lehikoisia you name it. Ei pidä suoraan mennä Jamakaille tai jenkkeihin kopioimaan mitään harjoitusohjelmia, mutta maailma on auki ja sinne pitää osata mennä etsimään tietoa ja nimenomaan sieltä missä hommat osataan näyttöihin perustuen.

 

[Hiihtofani]

Sitten jos haluaa 30-vuotiaana aloittaa jonkun urheilulajin mihin vaaditaan räjähtävyyttä, niin siinä kehittyminen huipulle on käytännössä mahdotonta, koska tuon ikäisenä kroppa ei kestä kyseisissä lajeissa vaadittavia räjähtävämpiä harjoituksia loukkaantumisherkkyyden kasvaessa.

Kim Collins oma ennätys 40-vuotiaana 100m:llä. 9,93 on reilusti kovempi aika kuin yksikään suomalaisen juoksema aika ja sillä olisi voitettu maailmanmestaruus edellisissä maailmanmestaruuskisoissa Lontoossa 2017.

Noriaki Kasai hyppäsi parhaan kautensa räjähtävää voimaa vaativassa mäkihypyssä vuonna 2014 n. 42-vuotiaana ottaen mm. olympialaisissa suurmäen hopeaa.

Cristiano Ronaldo on kuulemma vetänyt omat pohjansa Juventuksen testeissä 33-vuotiaana takanaan huippukausi mm. saksipotkuja mestareiden liigassa ja hattutemppu MM-kisoissa.

Tässä näitä muutamia esimerkkejä.

 

[Glove]

Ei tarvi kun käydä futisforumilla mutka ja tulee puolessa tunnissa vakuuttuneeksi siitä, ettei yleisurheilulla ole mitään annettavaa jalkapallolle. Eikä millään muullakaan lajilla, kaikkein vähiten jääkiekolla. Mutta asiaan, poikia on yu-puolella vähän. Mitä olen tilastoja selannut niin täältä Oulun kokoisesta kaupungistakin löytyy ehkä semmoiset kymmenen per ikäluokka, jos sitäkään. Lisäksi ne on vielä useammassa seurassa. Pienissä seuroissa taas on se tilanne, ettei ole valmentajia ja jos on niin niillä ei riitä kiinnostusta omia lapsia kauemmaksi tai sitten on kädet täynnä eikä kukaan ihan kaikkeen repeä.

 

[aceman81]

Ei tarvi kun käydä futisforumilla mutka ja tulee puolessa tunnissa vakuuttuneeksi siitä, ettei yleisurheilulla ole mitään annettavaa jalkapallolle. Eikä millään muullakaan lajilla, kaikkein vähiten jääkiekolla.

Näistähän on taitettu peistä iät ja ajat. Varhaisen erikoistumisen lajit jne.

Sihvonen tais tovi sitten, suht kiihkottomasti vaihteeks, todeta ettei jääkiekosta ja luistelusta ole valtaisaa hyötyä jalkapalloa ajatellen. Tai niin päin, että jalkapallo juoksemisineen ja muineen toimii paremmin jääkiekkoilijalle kuin päinvastoin.

Ettei yleisurheilu vois toimia sivulajina futarille, en heti osta. Futis nyt vaan on niin kilpailtu laji, että ollakseen kansainvälisesti yhtään mitään perustason pallon hallinnan ja pelin ymmärryksen suhteen täytyy olla kovaa luokkaa suht nuorella iällä. Ja sitä kai kehitetään toistojen myötä.

 

[Glove]

Näistähän on taitettu peistä iät ja ajat. Varhaisen erikoistumisen lajit jne.

Sihvonen tais tovi sitten, suht kiihkottomasti vaihteeks, todeta ettei jääkiekosta ja luistelusta ole valtaisaa hyötyä jalkapalloa ajatellen. Tai niin päin, että jalkapallo juoksemisineen ja muineen toimii paremmin jääkiekkoilijalle kuin päinvastoin.

Ettei yleisurheilu vois toimia sivulajina futarille, en heti osta. Futis nyt vaan on niin kilpailtu laji, että ollakseen kansainvälisesti yhtään mitään perustason pallon hallinnan ja pelin ymmärryksen suhteen täytyy olla kovaa luokkaa suht nuorella iällä. Ja sitä kai kehitetään toistojen myötä.

Joo en minä niin väitäkään, mutta kyllä tuolla futisforumilla moni on sitä mieltä. Pikajuoksu vs. jalkapallojuoksu jne. Olen tässä itse seurannut läheltä yhtä junioria, joka on pienen ikänsä liikkunut monipuolisesti. Telinevoimistelua, koripalloa, yleisurheilua, jalkapalloa, painonnostoa, jääkiekkoa. Jälkimmäinen näyttää valikoituvan ykköslajiksi. Mutta muissa lajeissa pärjännyt mukavasti pl. telinevoimistelu, jossa ei ole kilpaillut, mutta osaa kyllä kaikki perushommat siinäkin hyvin. Pallopeleissä lajista riippumatta joukkueensa kärkeä, mitä nyt on milloinkin pelannut. Yleisurheilussa muutamassa lajissa Suomen top-10:ssä ja monessa muussa top-30 porukassa. Saa nähdä mitä siitä tulee vai tuleeko siitäkin semmoinen heppu joka sanoo 20 vuoden päästä paikallisessa pubissa tuoppi kädessä, että”ois minustakin tullut huippu, mutta...”

 

[Valapatto]

Kim Collins oma ennätys 40-vuotiaana 100m:llä. 9,93 on reilusti kovempi aika kuin yksikään suomalaisen juoksema aika ja sillä olisi voitettu maailmanmestaruus edellisissä maailmanmestaruuskisoissa Lontoossa 2017.

Noriaki Kasai hyppäsi parhaan kautensa räjähtävää voimaa vaativassa mäkihypyssä vuonna 2014 n. 42-vuotiaana ottaen mm. olympialaisissa suurmäen hopeaa.

Cristiano Ronaldo on kuulemma vetänyt omat pohjansa Juventuksen testeissä 33-vuotiaana takanaan huippukausi mm. saksipotkuja mestareiden liigassa ja hattutemppu MM-kisoissa.

Tässä näitä muutamia esimerkkejä.

Aloittivatko nämä urheilijat 30-vuotiaina omat lajinsa?