Suomalaisen yleisurheilun tulevaisuus?

[Roger Moore]

Jos Lipsanen tai pikaviestijoukkue ei ihmeitä tee, saadaan tänään päätökseen suomalaisessa yu:ssa historiallisen huonot em-kisat.

Tämä on varmaan jopa hyvä asia. Kun käydään pohjalla niin voidaan ponnistaa takaisin ylös, jos vaan siis halua ja osaamista löytyy. On täällä ennenkin osattu Euroopan tasolla tehdä hyviä yleisurheilijoita muissakin lajeissa kuin keihäänheitossa, jopa tällä vuosituhannella on saatu mitaleita moukarista, kestävyysjuoksusta, kolmiloikasta ja MM-kisoissa jopa pituushypystä.

Aki Hintsa sanoi kirjassaan että pahinta mitä suomalaiselle yleisurheilulle voi käydä on nämä keihäsmitalit. Ei siis ota mitään pois keihäänheittäjiltä, mutta nämä yksittäiset keihäsmitalit peittävät taakseen sen että taso muissa lajeissa on paska.

 

[ZayWest]

Nyt kaivataan vähän toisenlaista johtajuutta, valmennustietoutta ja kontakteja ulkomaille. Joka lajissa.

Homma muuttuu siinä vaiheessa kun rahaa ruvetaan oikeasti lykkäämään menestyspotentiaalin ja nuorten lupauksien suuntaan. Tylyltähän se tulisi näyttämään kun vähistä työnnettäisiin valtaosa tiettyyn lokeroon, mutta niin sen tulisi mennä jos nyt haluttaisiin luoda realistiset peruskivet arvokisamenestykselle. Vaikea nähdä miten muuten saataisiin uutta rahaa sisään kuin luomalla lajeihin kansainvälistä vertailua edes siedettävästi kestävät kärkinimet. Ja nyt en puhu pelkästään tulospiikeistä vaan riittävän laadukkaista harjoittelumahdollisuuksista, taloudellisesta turvasta sekä riittävän kovista kisoista. Lopulta se ero peruskauden ja arvokisojen välillä ei olisi niin järkyttävää tasoa.

Valintojen maailma.

 

[M@rko77]

Tuossa entinen Suomen kärkijuoksijoihin kuulunut yh-ystäväni kauhisteli lärvikirjan puolella yu-kisojen maksuja - siis lähinnä junnupuolella. Lajikohtainen maksu saattaa olla 20 euroa laj (aika hintava dnf, jos satut keskeyttämään). Ymmärtääkseni noiden kisojen järjestäminenkin kustantaa jotain, mutta jotain järkeä noihin kilpailumaksuihin..

 

[Byvajet]

Vaikea nähdä miten muuten saataisiin uutta rahaa sisään kuin luomalla lajeihin kansainvälistä vertailua edes siedettävästi kestävät kärkinimet. Ja nyt en puhu pelkästään tulospiikeistä vaan riittävän laadukkaista harjoittelumahdollisuuksista

Minusta tuntuu, että Suomessa merkittävästi suurempi ongelma on se, ettei ole lahjakkuuksia, koska ei ole massaa. Paskasta ei voi vuolla kultaa. Lahjakkuuden merkitys menestykseen on valtava. Vasta sitten, kun käsissä on lahjakkuuksia, taloudellinen ja tiedollinen tuki auttavat.

Suomen nuorten kohtalaista tai hyvääkin pärjäämistä saattaa selittää yksinkertaisesti se, että Suomessa nuoria urheilijoita tuetaan enemmän kuin monissa muissa maissa. Mutta kun tullaan aikuisikään, niin menestyneiden nuorten lahjakkuuspotentiaali ei riitäkään.

Ehkä se tulee talvisodasta, että Suomessa hoetaan työnteon ja sinnikkyyden tärkeyttä. Eivät ne kuitenkaan auta, jos geenit eivät ole kohdillaan.

 

[JypFabu]

Suomen nuorten kohtalaista tai hyvääkin pärjäämistä saattaa selittää yksinkertaisesti se, että Suomessa nuoria urheilijoita tuetaan enemmän kuin monissa muissa maissa. Mutta kun tullaan aikuisikään, niin menestyneiden nuorten lahjakkuuspotentiaali ei riitäkään.

Tätä en kyllä voi allekirjoittaa mitenkään. kehtaan väittää, että tuolla muualla on nimenomaan taustaorganisaatiot urheilijaa varten, eikä urheilijat liiton pamppuja varten. tarkoittaa siis, että muualla on oivallettu, että jos urheilijan ei tarvitse pohtia toimeentuloaan tai toimia yrittäjänä urheilunsa ohella sponsoreita metsästellen, tulokset on parempia ja taso parempi. Suomessakaan ei ole mitään faktista estettä sellaisen rakennelman luontiin jossa liitot ei ole keskiössä, vaan valmennus ja urheilija, puuttuu vaan tahto ja ymmärrys.

Suomessa ei ole myöskään ymmärretty, että vaikka olisi kuinka talentti pikajuoksuun tai keihääseen, niin koko juniori - ikä pitäisi treenata ottelua, eikä alkaa sitä teiniä hiomaan jonkin lajin osaajaksi, koska niinhän siinä käy, että kyllä se kolkuttaa huippua juniorina, mutta pohjat ei riitä siihen viimeiseen steppiin, eli kaikki yu - ikäluokat vain otteluiden kautta johonkin lajiin erikoistumaan. Kun katsot mitä tahansa isoja kisoja, melkein kaikilla on ottelutausta juniorina ja joillakin jopa aikuisuuteen, ei se vahinko tai sattumaa ole. Voi siis kiteyttää, että suomessa ollaan ahneita nuorten suhteen ja ahneella on tunnetusti paskanen loppu.

Talvisotaa en tähän sotkisi, vaan tyhmyys ja jääräpäisyys väärään suuntaan kulkien estää niissä urheilijaa isommissa kaikki resurssit omaavissa herrakerhoissa sen menestyksen johon suomalainen urheilu oikeasti kykenisi.

 

[Byvajet]

Tätä en kyllä voi allekirjoittaa mitenkään.

Enhän minäkään asiaa tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että ala kuin ala, niin huippulahjakkuutta on tarjolla niukasti. Jotta pärjäisi huippu-urheilussa, täytyy geeniloton sattua kohdalleen samalla tavalla kuin huippuälykkäälle. Kuvainnollisesti verraten 140 älykkyysosamäärällä ei huippu-urheilussa pärjää, vaan älykkyyden täytyy osua pienen pieneen marginaaliin. Ei Bolt ole pelkästään harjoitellut. Hän on myös perinnöllisesti äärimmäinen poikkeusyksilö.

Miksi huippulahjakkuudet hakeutuisivat Suomessa juuri yleisurheilun piiriin tai yleensä huippu-urheilun piiriin? Pelkkä lahjakkuus kun ei riitä, vaan tarvitaan myös oikeanlaiset persoonallisuustekijät, jotka vetävät huippu-urheilun pariin ja pitävät motivaatiota yllä.

Kun viljellään puheita norjalaisten dopingkulttuurista, niin samaan syssyyn olisi hyvä tarkastella harrastajamääriä. En tiedä, mikä on todellisuus, mutta ihan hatusta heitän, että Norjassa esimerkiksi aktiivisia nuoria hiihdon harrastajia on vähintään tuplamäärä Suomeen verrattuna. Siihen massaan mahtuu aina jokunen lahjakkuuskin, jolla on edellytykset nousta kansainväliselle huipulle.

 

[ZayWest]

Minusta tuntuu, että Suomessa merkittävästi suurempi ongelma on se, ettei ole lahjakkuuksia, koska ei ole massaa. Paskasta ei voi vuolla kultaa. Lahjakkuuden merkitys menestykseen on valtava. Vasta sitten, kun käsissä on lahjakkuuksia, taloudellinen ja tiedollinen tuki auttavat.

Ensimmäisenä ja osin hukattuna tapauksena heitän "kohuloikkaaja" Mäkelän. En ihan usko että hänen tapauksessa täytyi odottaa 26 ikävuoteen saakka että tajuttiin hyödyntää pitkien koipien tarjoamia mahdollisuuksia. Perustaso voisi tällä päivämäärällä olla 14,40-14,70. Miesten puolelta Mörö toimii mallikkaana esimerkkinä lähestulkoon hukatusta tapauksesta. OM voisi olla hyvinkin alle 49s aituri. Sitä tuskin koskaan saadaan tietää että miten paljon. Väitän että laadukkaammalla panostuksella molemmilla olisi em-mitali.

Nuoremmissa Wilma Murron kohdalla ollaan menossa lupaavasti kohti haaskausta ja eiköhän potentiaalia väläytellyt Ella Junnila liity seuraan 1-2 vuoden sisään.

Luonnollisesti rahan ohella valmennuksen tietotaidon ja intohimon tulee olla kohdillaan. Unohtamatta urheilijan itsensä sitoutumista huippu-urheiluun. Pointtisi lahjakkuuksista on hyvä, mutta lajeista tulisi saada kiinnostavia. Se taasen tapahtuu satsaamalla nykyisiin lupauksiin ja siten menestykseen.

 

[Byvajet]

Mäkelä
Mörö
Murto

Minäkin pidän mahdollisena, että nuo lahjakkuudet hukataan tai on hukattu, mutta en minä silti pääse eroon ajatuksesta, että ehkäpä syy ei olekaan järjestelmässä tai harjoittelussa vaan lahjakkuuden puutteessa.

Jos lapsi aloittaa musiikkiopiston ja hän osoittautuu motivoituneeksi, niin hän voi päästä hyvin pitkälle ihan vain harjoittelemalla. Mutta kun lapsi yrittää murtautumista ehdottomalle maailman huipulle, niin rajat saattavat tulla vastaan. Vaikka kuinka takoisi koskettimia, niin välttämättä niillä ei koskaan pysty tuottamaan suoritusta, joka arvostettaisiin maailman ehdottomalle huipulle.

Kansallisesta huipusta on pitkä pitkä matka maailman huipulle.

 

[JypFabu]

Enhän minäkään asiaa tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että ala kuin ala, niin huippulahjakkuutta on tarjolla niukasti. Jotta pärjäisi huippu-urheilussa, täytyy geeniloton sattua kohdalleen samalla tavalla kuin huippuälykkäälle. Kuvainnollisesti verraten 140 älykkyysosamäärällä ei huippu-urheilussa pärjää, vaan älykkyyden täytyy osua pienen pieneen marginaaliin. Ei Bolt ole pelkästään harjoitellut. Hän on myös perinnöllisesti äärimmäinen poikkeusyksilö.

Nyt sää tuijottelet liikaa johonkin äärimmäiseen lahjakkuuteen. Tottakai, lahjakkuustekijöillä käy sinne huipulle murtautuminen sutjakkaammin, mutta tosiasiassa se on työ, ja oikeanlainen työ, jota ilman ei huipulle mene vaikka olisi millainen lahjakkuus. Kun puhutaan mahdollisista huippu - urheilijoista ei puhuta jostain pienestä marginaalista älykkyyden tai minkään psyykkisen tai fyysisen suhteen. Ihan mensa veikkosestakin tulee huippu, jos lahjakakkuus, motiivi ja mahdollisuus treenata huipulle on olemassa.

Suomessa ei tietääkseni lisensoidut yleisurheilijat ole sen kapeammat määriltään, kuin muissakaan saman asukaspohjan verrokeissa. Boltteja ja Vireneitä syntyy noin kerran vuosisadassa, joten niihin vertailu on yhtä tyhjän kanssa. Ainoa tie saada a - korin urheilijoita on saada riittävän kova massa, josta ne huiput jalostuu, kuka aiemmin, kuka myöhemmin. Kiirehtiminen yhden lajin speliaaliksi liian nuorena, on yksi suomalaisen urheilun helmasynti. Kun pohjat on puutteelliset ja harjoittelu lajipainoitteista saadaan aikaan vain helposti hajoavia ja menestyjiä nuorten kisoihin, kun vajavaisella pohjalla se steppi sinne kovimpaan aikuisten kastiin käy mahdottomaksi ja paikallaan junnaten lopulta motivaatio hiipuu ja sekin toivo on entinen.

kaikkiin massoihin mahtuu ne muutamat joista voi tulla menestyjiä, kyse on vaan, että millä osaamisella ja millä resursoinnilla siihen päästään. Suomessa mennään metsään niin sen rakenteen ymmärtämisessä, joka parhaiten palvelisi urheilijaa, kuin sen rahan päätäntävallan viemisessä urheilujärjestöille, jossa se hukataan kaikenmaailman väliportaan patsastelijoihin ja turhiin jees miehiin, sen sijaan että fokus olisi siinä missä pitäisi ja urheilija keskiössä. Seurat kunniaan, kun ovat varmasti lähempänä urheilijaa ja raha mahdollisimman urheilijalähtöisesti liikkumaan. Kaikki sulli ja mitä niitä on pelkiksi koordinoiviksi apulaisiksi ja tukitoimijoiksi seuroille urheilijoille ja valmentajille, eikä enää yhtään urheiluministeriä huippupalkalla horisemaan pehmoisia joistain mitaleista ilman minkään maailman tietämystä ja ymmärrystä mistään. Urheilija itse asettakoon tavoitteensa, koska itse kantaa onnistumisen ja epäonnistumisen seuraukset.

 

[ZayWest]

Minäkin pidän mahdollisena, että nuo lahjakkuudet hukataan tai on hukattu, mutta en minä silti pääse eroon ajatuksesta, että ehkäpä syy ei olekaan järjestelmässä tai harjoittelussa vaan lahjakkuuden puutteessa.

Minna Nikkaselta ja hänen valmennustiimiltään voisi joskus udella että miten urheilijaan satsattiin menestysvuoden 2007 jälkeen. Haluttiinko saada kaikki potentiaali ulosmitattua vai tyydyttiinkö lopulta vain katsomaan mitä tuleman piti. Tuosta on 11 vuotta ja Murron kohdalla tie näyttäisi melko samalta.

En ala papukaijaksi enempää, mutta pidän hyvin vaikeana tavoittaa massat ellei saada niitä lajin kovia keulakuvia menestyksen myötä. Väitän että valmentajia/valmennustiimejäkin nappaisi paljon enemmän jos puitteet olisivat vaaditulla tasolla.

Kyllä tuo resurssien suuntaaminen mahdollisimman ytimeen on mielestäni se kriittinen juttu.

 

[BlackWolf]

Minäkin pidän mahdollisena, että nuo lahjakkuudet hukataan tai on hukattu, mutta en minä silti pääse eroon ajatuksesta, että ehkäpä syy ei olekaan järjestelmässä tai harjoittelussa vaan lahjakkuuden puutteessa.

Jos lapsi aloittaa musiikkiopiston ja hän osoittautuu motivoituneeksi, niin hän voi päästä hyvin pitkälle ihan vain harjoittelemalla. Mutta kun lapsi yrittää murtautumista ehdottomalle maailman huipulle, niin rajat saattavat tulla vastaan. Vaikka kuinka takoisi koskettimia, niin välttämättä niillä ei koskaan pysty tuottamaan suoritusta, joka arvostettaisiin maailman ehdottomalle huipulle.

Kansallisesta huipusta on pitkä pitkä matka maailman huipulle.

En kyllä voi jakaa sinun ajatusmaailmaasi. Tottakai vaaditaan jokin määrä lahjakkutta että voi menestyä, sitten on aivan poikkeusyksilöitä kuten joku Bolt, mutta suurin osa tuolla maailmalla, ihan siis niistä parhaistakin, on ihan samaa sakkia kuin kaikki muutkin. Kyllä se kovin lahjakkuus on se äärimmäinen lahjakkuus treenata ja elää aivan helvetin tiukkaa ja kurinalaista elämää. Ei se kuinka monta ja mitä lihassolua on kelläkin. Sitten jos ei satanen mene ihan kymmeneen sekkaan niin kun aina voi vaihtaa vaikka neljälle sadalle ja jo onkin toinen ääni kellossa.

 

[Pavlikovsky]

Valmennuspomo Kemppainen aloitti selittelyn Berliinissä – kiistää mitalitavoitteen eikä aio erota: ”Minulla on jatkuva työsopimus” - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Selittelyt alkoivatkin jo. Nyt tämä likapyykki pitää käydä loppuun asti kunnolla. Nyt 3-4 mitalia olikin ilmeisesti "unelma" eikä tavoite. Joopajoo. Jos ei myönnetä, että kusessa ollaan ja jeesiä tarvitaan muualta, niin mitään ei tule muuttumaankaan ja täälläkin tarinoidaam samoilla turisti-läpillä Dohan jälkeen.

 

[Byvajet]

mutta suurin osa tuolla maailmalla, ihan siis niistä parhaistakin, on ihan samaa sakkia kuin kaikki muutkin.

Bubi Wallenius on useampaan kertaan todennut asiaa selviteltyään, että menestys nuorten arvokisoissa ei ennusta erityisen hyvin menestymistä aikuisten sarjoissa. Tämä koskee koko maailmaa, ei ainoastaan Suomea.

Suomalaisina tietenkin huomaamme omat menetetyt lupauksemme, mutta Walleniuksen mukaan lupauksia menetetään siellä ja täällä.

Esimerkiksi Ruotsin Angelica Bengtsson osoitti seiväshypyssä nuorempana lupaavia otteita, mutta nyt on ruvennut tuntumaan, ettei hänestä aivan sinne maailman terävimpään kärkeen ole. Tulostaso on asettunut. 163 sentin pituuskin rajoittanee mahdollisuuksia.

Mutta kuinka moni meistä ajatteli kisojen aikana, että Bengtsson on Ruotsin menetetty lupaus? Vain harva. Jos Bengtsson olisi suomalainen, tilanne olisi ollut toinen.

 

[BlackWolf]

Valmennuspomo Kemppainen aloitti selittelyn Berliinissä – kiistää mitalitavoitteen eikä aio erota: ”Minulla on jatkuva työsopimus” - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Selittelyt alkoivatkin jo. Nyt tämä likapyykki pitää käydä loppuun asti kunnolla. Nyt 3-4 mitalia olikin ilmeisesti "unelma" eikä tavoite. Joopajoo. Jos ei myönnetä, että kusessa ollaan ja jeesiä tarvitaan muualta, niin mitään ei tule muuttumaankaan ja täälläkin tarinoidaam samoilla turisti-läpillä Dohan jälkeen.

Tää hommahan muuttuu aina vaan paremmaksi. Hesarissahan oli näin:

ENTÄ jos Berliinistä ei tule yhtään mitalia?

”Jos ei tule yhtään, omat toimintamahdollisuuteni ovat aika rajalliset, ja se tarkoittaa jotakin.”

Kuten mitä?

”Sitä, että minun pitää arvioida asemaani joukkueen kipparina. En usko nollamitaliin, vaan että ilmassa muhii aina yllätys. Kannattaa seurata myös miesten kolmiloikkaa ja kävelyä”, Kemppainen viittaa Lipsaseen ja Partaseen."

Suomi lähtee EM-Berliiniin isolla joukkueella – Valmennuspäällikkö julkisti selkeän mitalitavoitteen ja samalla ehdot omalle jatkolle - Urheilu | HS.fi (linkki hesarin juttuun)

Onpas yllätys että takki viuhuu kuin tuuliviiri.

 

[Hiihtofani]

Tää hommahan muuttuu aina vaan paremmaksi. Hesarissahan oli näin: Suomi lähtee EM-Berliiniin isolla joukkueella – Valmennuspäällikkö julkisti selkeän mitalitavoitteen ja samalla ehdot omalle jatkolle - Urheilu | HS.fi (linkki hesarin juttuun)

Näin siis ennakointiin ennen kisoja.

"Keihäänheittäjä Oliver Helander, kolmiloikkaajat Kristiina Mäkelä ja Simo Lipsanen, seiväshyppääjä Wilma Murto ja aitajuoksija Nooralotta Neziri kamppailevat finaalipaikoista."

Seuraavassa aallossa tulevat korkeushyppääjä Ella Junnila, estejuoksija Topi Raitanen ja kävelijä Veli-Matti ”Aku” Partanen." Suomi lähtee EM-Berliiniin isolla joukkueella – Valmennuspäällikkö julkisti selkeän mitalitavoitteen ja samalla ehdot omalle jatkolle - Urheilu | HS.fi

Miten todellisuudessa kävi?

Suomen paras urheilija oli 34-vuotias Antti Ruuskanen.

No katsotaan vielä mitä Simo Lipsanen tekee.

 

[Pavlikovsky]

Tää hommahan muuttuu aina vaan paremmaksi. Hesarissahan oli näin: Suomi lähtee EM-Berliiniin isolla joukkueella – Valmennuspäällikkö julkisti selkeän mitalitavoitteen ja samalla ehdot omalle jatkolle - Urheilu | HS.fi (linkki hesarin juttuun)

Onpas yllätys että takki viuhuu kuin tuuliviiri.

Mitä muutakaan voi? Vetelät on jo pöksyissä ja nyt sammutellaan tulipaloja ja nekin hasardisti, kun ei muisteta selvästi enää mitä kellekin medialle on horistu. Nämä jees - miehet tekevät nyt hitonmoista hallaa koko lajin pr-kuvalle.

 

[Brent Sapergia]

Suomen yleisurheilun terävin kärki on kovin kapea ja kun on huomattu että se kauden huippu aniharvoin osuu tärkeimpään kohtaan niin mitalit ovat tiukassa nyt ja tulevaisuudessa.

Yritän jonkinlaista listausta tehdä ihan perstuntumalta meidän em-tason mitalimahdollisuuksista nyt ja muutaman vuoden sisään JOS kuntohuippu ja terveydentila sattuisi osumaan kohdalleen: Listaa saa muokkailla.

Mitalisaumoja:
Lipsanen
Helander
Partanen
Ojala
Ruuskanen
Mäkelä
Neziri

Finaalisaumoja lahjakkuuden perusteella
Raitanen
Richardson
Mörö
Purola
Samuelson
Vainio
Peiponen
Kuivisto
Hyyryläinen (ikä..)
Junnila
Murto

Tästä kun realistisesti tiedetään että osa on kuitenkin telakalla kisojen aikaan, osalla ei kuntohuippu osu kohdalleen tai päivän kunto ratkaisee niin tuskinpa tulevaisuudessakaan tulee mitään kotiin viemistä.

Jostain syystä meidän suurlupaukset eivät aikuisiin siirtyessä kehity enää samaa tahtia kuin ikäluokan muut maailmalla tai vammakierteet alkaa. Onko tämä sitten se huippuvalmennuksen ero kun junnuissa lahjakkuudella pärjääminen ei realisoidu enää kun treenit kasvaa?

 

[Mälkiä]

Valmennuspomo Kemppainen aloitti selittelyn Berliinissä – kiistää mitalitavoitteen eikä aio erota: ”Minulla on jatkuva työsopimus” - Yleisurheilu - Ilta-Sanomat

Selittelyt alkoivatkin jo. Nyt tämä likapyykki pitää käydä loppuun asti kunnolla. Nyt 3-4 mitalia olikin ilmeisesti "unelma" eikä tavoite. Joopajoo. Jos ei myönnetä, että kusessa ollaan ja jeesiä tarvitaan muualta, niin mitään ei tule muuttumaankaan ja täälläkin tarinoidaam samoilla turisti-läpillä Dohan jälkeen.

Minua oikeasti jonkin verran huvittaa nämä mitalitavoitteet ja niille suuttuminen, kun taaskaan ei päästy tavoitteeseen. Miten se on missään määrin relevanttia, että joukolle yksilösuorituksia tekeviä urheilijoita asetetaan joku kollektiivinen tavoite? En näe noille tavoitteille mitään muuta käyttöä, kuin iltapäivälehtien myynnin edistäminen, kun taas oli "KAIKKIEN AIKOJEN MITALITAVOITE-KATASTROFI-FLOPPI-EM-SURGASMI - LUE VALMENTAJAN PASKAT SELITYKSET". Mitä väliä? Suomessa ei vaan laiteta tarpeeksi rahaa siihen, että nuorista lupauksista saataisiin ammattilaisia; millään muulla kuin tällä ei pitäisi olla mitään merkitystä.

En ihan totta pääse yli tuosta, että kun joku valmentajaukkeli arvaa mitalisaldon väärin, niin sitten pitäisi äkkiä irtisanoutua. Ei saatana. En siis sinällään ole eri mieltä siitä, etteivätkö nuo selitykset olisi aika surkeita, kerran on jossain haastattelussa tuollaisia puhunut.

 

[Undrafted]

Hieman herätti ihmetystäni, kun miesten keihään jälkeen toimittajan analyysia luin ja kommenttina oli, että Helanderin kauden kansainvälinen kokemus oli Paavo Nurmi Games Turussa. Kansainvälisyys tuli vissiin muiden osallistujien taholta, muuten en Turkua kovin kansainvälisenä paikkana osaa pitää. Tässä kisassa tuloksena karsiutuminen loppukierroksilta.

Missä määrin suomalaisilla urheilijoilla on mahdollisuuksia niin rahallisesti kuin tuloksellisesti kilpailla ulkomailla?

Mitalitavoitteiden osalta olisi helppoa ennen kisoja tehdä taulukkoa miten Suomen ennätys tulos, osallistujan ennätys, osallistujan kauden paras ja osallistujan kauden paras ulkomailla tehty tulos sijoittuvat vertaillussa muiden osallistujien kauden parhaiden tulosten kanssa. Kisan jälkeen voi katsoa miten osallistujan tulos sijoittua vertaillussa hänen aiempiin tekemisiin eli venyikö, meni tasolleen vai alisuorittiko.

 

[aquanqua]

Minua oikeasti jonkin verran huvittaa nämä mitalitavoitteet ja niille suuttuminen, kun taaskaan ei päästy tavoitteeseen. Miten se on missään määrin relevanttia, että joukolle yksilösuorituksia tekeviä urheilijoita asetetaan joku kollektiivinen tavoite? En näe noille tavoitteille mitään muuta käyttöä, kuin iltapäivälehtien myynnin edistäminen, kun taas oli "KAIKKIEN AIKOJEN MITALITAVOITE-KATASTROFI-FLOPPI-EM-SURGASMI - LUE VALMENTAJAN PASKAT SELITYKSET". Mitä väliä? Suomessa ei vaan laiteta tarpeeksi rahaa siihen, että nuorista lupauksista saataisiin ammattilaisia; millään muulla kuin tällä ei pitäisi olla mitään merkitystä.
..

Pitää ymmärtää huippu-urheilun toimintaolosuhteet Suomessa, jossa huippu-urheilu on vahvasti riippuvainen eri muodossa valtiollisesta avustuksesta. Tällaisessa tilanteessa ei luonnollisesti ole mahdollista antaa puhtaasti "markkinoiden määrätä" vaan avustuksista päättävillä tahoilla pitää olla jonkinlaiset perusteet sille, miksi - luonnollisesti rajallisia - resursseja sijoitetaan useista kilpailevista vaihtoehdoista joku tietty osuus juuri johonkin tiettyyn lajiin. Huippu-urheilun osalta aika loogisesti kansainvälisestä menestyksestä on muodostunut merkittävä tekijä avustusarvioinneissa ja historian aikana konkreettiseksi mittariksi tällaiselle "kansainväliselle menestykselle" on vakiintunut mitalisaldo lajin tunnustettujen kansainvälisesten huipputapahtumissa/arvokisoissa.

 

[TAM]

Mitalitavoitteiden osalta olisi helppoa ennen kisoja tehdä taulukkoa miten Suomen ennätys tulos, osallistujan ennätys, osallistujan kauden paras ja osallistujan kauden paras ulkomailla tehty tulos sijoittuvat vertaillussa muiden osallistujien kauden parhaiden tulosten kanssa. Kisan jälkeen voi katsoa miten osallistujan tulos sijoittua vertaillussa hänen aiempiin tekemisiin eli venyikö, meni tasolleen vai alisuorittiko.

Niin tai omasta mielestäni kauden parasta tulosta merkityksellisempi on kauden tulosten keskiarvo. Tai se jonkinlainen perustaso. Sitten siihen päälle voi ottaa sen kärkituloksenkin mukaan arviointiin.

Viime vai toissa viikolla kuuntelin Yle Puheelta Harri Haataisen haastattelua. Siinä hän juuri puhui siitä miten perustason pitäisi olla riittävän korkealla. Että jos on heittänyt sen yhden 86 metrisen, yhden 82 metrisen ja muuten tulostaso on siellä 79 metrin kohdalla, niin on aika kova paikka jo ihan karsintaan lähteä ja yrittää niillä kolmella yrityksellä puhkaista karsintarajaa (pituudet Haataisen suusta olivat varmaan jotain muuta, mutta idea kuitenkin tuo).

Samoin Haatainen puhui mm. siitä miten arvokisaympyrät poikkeavat kotimaisista kyläkisoista kaikkine haastatteluineen ja edustustehtävineen. Ne sitten sopivat toisten luonteelle paremmin kuin toisille. Tuossa mielessä nämä nuorten potentiaalisten urheilijoiden "opintomatkat" ovat mielestäni ihan järkeviä, että tietävät miten aikuisten arvokisoissa homma toimii. Tosin montaa kertaa ei tarvitse tuota lähteä opiskelemaan.
Ja tähän osittain liittyy myös se, että olisihan se varmasti hyvä käydä vähän kisaamassa ulkomaillakin jos vain siihen on varaa.

 

[Taitopelaaja]

Kyllä suomalaisen yleisurheilun tulevaisuus näyttää pitkälti samalta kuin se on ollut oikeastaan koko 2000-luvun. Vuosituhannen alussa päästiin vielä nauttimaan 90-luvun hedelmistä, mutta sanotaanko että Ateenan olympialaisista lähtien tilanne on melko samanlainen ollut.

Lahjakkuuksia on jopa enemmän kuin ennen. On Lipsasen, Murron, Helanderin, Junnilan ja Purolan kaltaisia talentteja, jotka ovat etenkin euroopan mittakaavassa todella lupaavia. Samaan aikaan kuitenkin myös esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa pusketaan maailmantähtiä alle 20-vuotiaana aikuisten kisoihin. Tuonne 16-18v saakka noin karkeasti sanottuna pysytään jokseenkin mukana parhaimpien talenttien suhteen, mutta sitten kehitys pysähtyy. Huipulle noustaan järjestelmästä huolimatta, ei sen vuoksi.

Suomalaisten menestys on jo pitkään noudattanut tuttua kaavaa. Tarvitaan riittävän kova lupaus, jolle löytyy osaava ja intohimoinen valmentaja (usein oma isä). Nämä kituuttelevat vaikeissa olosuhteissa ja taloudellisissa ahdingossa, mutta silti jossakin kohtaan tulee läpimurto. Suurin osa vastaavista (tai lähes vastaavista talenteista) jää huonojen olosuhteiden ja/tai vammakierteiden alle.

Mitä olen törmännyt omalla "urheilu-urallani" ja mitä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana harjoittelumetodeja seurannut, niin yhä enenevissä määrin kaikissa lajeissa harjoitellaan ememmän kimpassa ja mennään lajiharjoitukset edellä. Suomalaiset ovat maailman parhaimpia oheisharjoittelijoita. Usein punttitulosten perusteella ollaan lajissa maailman parhaita, mutta silti ne tulokset eivät realisoidu kuin korkeintaan sairaustuvalla. Yksi hyvä esimerkki on Thomas Röhler, joka on viitisen vuotta lähestynyt keihäänheittoa keihäänheittoa aivan eri kulmista kuin yleensä. Hänen jokainen tekemisensä perustuu siihen, miten keihäs lentäisi pisimmälle. Ei siihen, ollaanko kevättalvella elämänsä fyysisessä iskussa.

Pekingin olympialaisten aikoihin muistan lukeneeni, että esimerkiksi Jamaikassa pikajuoksijat nimenomaan juoksevat enemmän kuin muut. He tekevät voimaharjoitukset lajinomaisesti jne. Heillä ei ollut psrin viikon välein takareidet riekaleina. Samoin esimerkiksi Suomessa Risto Ulmala on aina lähestynyt eri tavalla kestävyysjuoksua kuin perinteisesti täällä on ajateltu. Tulokset puhukoot hänenkin kohdalla puolestaan.

Resurssit ovat tietysti kaiken a ja o. Nuoret pitää saada kiinnostumaan yleisurheilu pallopelien sijaan. Yleisurheilupiirien pitää keskittää osaamista. Entisillä pituushyppääjillä on varmasti annettavaa myös muiden lajien puolelle jne. Samat lainalaisuudet eri lajeihin kuitenkin pätevät. Toki tekniset asiat ovat erikseen, mutta mitä tulee fyysisen suorituskyvyn maksimoimiseen.

 

[aceman81]

Taas lisäturistit pääsee itkemään mediaan! Eli suomeksi:

Urheiluhullut Radio Suomi 18.05.

Vetäjänä totutusti Jussi Paasi, lauteilla Kristiina Mäkelä, puhelimen päässä nuolia väistelee Jorma Kemppainen ja painavan asiantuntemuksensa tarjoaa urheilutolkun ihminen Pekka Holopainen.

 

[Brett]

Jotta suomalaiset menestyisivät yleisurheilussa, tarvitaan paljon rahaa, jolla ostaa kunnon dopingit. Sponsorit tai sitten yleisurheiluliiton (valtion tukema) systemaattinen doping-ohjelma. Yhtä laadukkaita ja uusia aineita kuin kilpailevilla mailla. Etenkin Jamaikasta ja USA:sta kannattaa hakea mallia räjähtävyyttä kehittäviin aineisiin jne.

En epäile hetkeäkään, etteikö Suomen EM-joukkueessa urheilevat käyttäisi kiellettyjä aineita, mutta pitäisi olla varaa parempiin aineisiin ja niiden avulla treenata kovemmin. Valtion tukea tarvitaan siis doping-aineiden lisäksi palkkoihin, jotta on varaa vain treenata ja voi unohtaa työt ym.sivuhömpötykset.

 

[Salama44]

Pitäisi palata perusasioiden äärelle.

Kysyin kerran nuorten sarjoissa kilpailessa mitä pitäisi tehdä kun tulee aina 2. tai 3. sijoja eikä koskaan voittoja.

Alle kouluikäinen pikkuveli vastasi hetkenkään epäröimättä että " Juokse kovempaa!".