Tunnustuksia...
Ai maailma...
Minä olin aikanani hurahtanut Kirkaan. Ensimmäinen omistamani musiikkialbumi oli Kirkan Hengaillaan nauhoitettuna c-kasetille. =)) Vieläkin tulee Kirkaa ajoittain kuunneltua, etenkin kun olen nauhoittanut minidiskille mielestäni lähes kaikki parhaat. Omistan nopeasti laskettuna 11 kpl hänen albumeitaan. Löytyy levyhyllystä myös Sammy-cd sekä Babitzin lp. En tiedä, Kirkassa vaan oli/on sitä jotain. Herralta löytyy monia, monia hyviä kappaleita. Mainittakoon nyt vaikka uusimmalta albumilta Kun sinut siinä nään, Sua tarvitsen ja Luulet sä tosiaan. Kyllähän tuotantoon toki mahtuu huonompaakin materiaalia, mutta tästä uusimmasta pidän erityisesti. Sammy olisi ehkä ollut vieläkin kovempaa kamaa nykypäivänä, mene ja tiedä...
Anna Eriksson on myös noussut yhdeksi iskelmäsuosikikseni. Hänellä on hyvä ääni ja kun melodiatkin ovat useimmiten ihan kohdallaan, niin se on siinä. Erityisesti Oot voimani mun, Kun Katsoit minuun ja Kaikista kasvoista ovat kolahtaneet allekirjoittaneeseen. Hänen tuotantoaan minulta ei kuitenkaan löydy kuin Parhaat-kokoelma.
Matin ja Tepon Näin se kesäloma toimii, Ensimmäinen ja Meidän laulu saavat myöskin pisteitä täältä... (Lopettakaa se nauru heti, prkl!) ; ))
Paula Koivuniemen Aikuinen nainen on myöskin ikisuosikkini!
Löytyyhän näitä monia hyviä kappaleita myös esim. Kari Tapiolta. Frederikin Kolmekymppistä luukutettiin kymmeniä kertoja kolmisen vuotta sitten. Leidit Lavalla-potpuuri saa myös lähes aina jammaamaan sekä laulamaan. JNE, JNE... Ei sitä läheskään kaikkia (ei vanhoja eikä uusia) iskelmiä hulluna kaihda. Monilta artisteilta löytyy muutama hyvä kappale, mutta Kirka ja Anna ovat ainoat artistit joita enemmän diggailen.
Juha Tapion Ohikiitävää on kyllä niin ykkösiskelmäbiisi tällä hetkellä, että olen vakavasti harkinnut hänen uuden albuminsa ostoa... Taidanpa huomenna ainakin mennä kuuntelemaan albumia... (Ihan oikeesti, lopettakaa se nauru jo!!!)
Kait sitä on tullut vanhaksi, kun alkavat nämä iskelmät yhä enemmän kiinnostamaan... ; ) Olen aina pitänyt sanoituksia erittäin tärkeinä lauluissa, mutta nykyään niitä kuuntelee vielä tarkemmin. Ja kukapa suomalaisen tunnoista osaisi paremmin kertoa kuin suomalainen. Ilman tarttuvaa/melodista säveltä ei toki niihin sanoihinkaan kiinnitä huomiota, joten nämä kaksi kulkevat aikalailla rintarinnan, kun minä musiikkia arvioin.
Tässäpä tätä...
Ettekä vittu ala mulle! Prkl! ; ))
Ai maailma...
Minä olin aikanani hurahtanut Kirkaan. Ensimmäinen omistamani musiikkialbumi oli Kirkan Hengaillaan nauhoitettuna c-kasetille. =)) Vieläkin tulee Kirkaa ajoittain kuunneltua, etenkin kun olen nauhoittanut minidiskille mielestäni lähes kaikki parhaat. Omistan nopeasti laskettuna 11 kpl hänen albumeitaan. Löytyy levyhyllystä myös Sammy-cd sekä Babitzin lp. En tiedä, Kirkassa vaan oli/on sitä jotain. Herralta löytyy monia, monia hyviä kappaleita. Mainittakoon nyt vaikka uusimmalta albumilta Kun sinut siinä nään, Sua tarvitsen ja Luulet sä tosiaan. Kyllähän tuotantoon toki mahtuu huonompaakin materiaalia, mutta tästä uusimmasta pidän erityisesti. Sammy olisi ehkä ollut vieläkin kovempaa kamaa nykypäivänä, mene ja tiedä...
Anna Eriksson on myös noussut yhdeksi iskelmäsuosikikseni. Hänellä on hyvä ääni ja kun melodiatkin ovat useimmiten ihan kohdallaan, niin se on siinä. Erityisesti Oot voimani mun, Kun Katsoit minuun ja Kaikista kasvoista ovat kolahtaneet allekirjoittaneeseen. Hänen tuotantoaan minulta ei kuitenkaan löydy kuin Parhaat-kokoelma.
Matin ja Tepon Näin se kesäloma toimii, Ensimmäinen ja Meidän laulu saavat myöskin pisteitä täältä... (Lopettakaa se nauru heti, prkl!) ; ))
Paula Koivuniemen Aikuinen nainen on myöskin ikisuosikkini!
Löytyyhän näitä monia hyviä kappaleita myös esim. Kari Tapiolta. Frederikin Kolmekymppistä luukutettiin kymmeniä kertoja kolmisen vuotta sitten. Leidit Lavalla-potpuuri saa myös lähes aina jammaamaan sekä laulamaan. JNE, JNE... Ei sitä läheskään kaikkia (ei vanhoja eikä uusia) iskelmiä hulluna kaihda. Monilta artisteilta löytyy muutama hyvä kappale, mutta Kirka ja Anna ovat ainoat artistit joita enemmän diggailen.
Juha Tapion Ohikiitävää on kyllä niin ykkösiskelmäbiisi tällä hetkellä, että olen vakavasti harkinnut hänen uuden albuminsa ostoa... Taidanpa huomenna ainakin mennä kuuntelemaan albumia... (Ihan oikeesti, lopettakaa se nauru jo!!!)
Kait sitä on tullut vanhaksi, kun alkavat nämä iskelmät yhä enemmän kiinnostamaan... ; ) Olen aina pitänyt sanoituksia erittäin tärkeinä lauluissa, mutta nykyään niitä kuuntelee vielä tarkemmin. Ja kukapa suomalaisen tunnoista osaisi paremmin kertoa kuin suomalainen. Ilman tarttuvaa/melodista säveltä ei toki niihin sanoihinkaan kiinnitä huomiota, joten nämä kaksi kulkevat aikalailla rintarinnan, kun minä musiikkia arvioin.
Tässäpä tätä...
Ettekä vittu ala mulle! Prkl! ; ))