Suomalainen urheilukulttuuri - vaikeuksien kautta häviöön

  • 11 544
  • 81

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Kylläkai suomalainen hyvin harvoin häviää fysiikassa tai kestävyydessä. Yleensä ollaan heikompia taitotasossa. Meillä on futiksessa joku Litmanen joka on maailman tasoa taidoltaan, kiekossa Selänne, eipä montaa muuta. Ongelma tietenkin on, että taitoa omaamattoman valmentajan on vaikeaa opettaa taitoa. Urheilukulttuuria ei kuitenkaan niin vain käännetä sisusta taiteiluun. Varmaan jokaiseen seuraan pitäisi nimetä joku taitovalmentajaksi. Joku joka muutamankin kikan osaa, ja osaa innostaa niitä treenaamaan. Tie on pitkä, mutta sille pitäisi rohkeasti lähteä.

Häviämisen vihaaminen johtaa väistämättä siihen, että joukkueurheiluun liittyy hirvittävästi negatiivisia tunteita. Helposti käy niin, että jossain vaiheessa monen vuoden jälkeen urheilu ei olekkaan enään kivaa. Melkein jokaisessa ottelussa on voittaja ja häviäjä. Pidemmällä välillä olisi parempi keskittyä voiton rakastamiseen kuin väistämättömän tappion vihaamiseen. Vähänkään pidemmällä urheilu-uralla kokee väistämättä paljon tappiota, vaikka olisi kuinka hyvä.
Yksilöurheilussa meillä on hyvä esimerkki siiitä miten tappio pitää käsitellä. Tanja Puotiainen analysoi virheet, ja pyrkii ottamaan tappiostakin vain positiivisen "mukaan", eikä jää häviötä murehtimaan. Hänen menestyksensä onkin ollut kohtuullisen hyvää.

Soisin urheilun ilon jatkuvan läpi elämän, jopa ammattimaisesti treenavilla saisi olla mielestäni kivaa. En näe että kovaa treenaaminen ja hauskuus automaattisesti ovat toisiaan poissulkevia asoita, vaikka tuskin kukaan nauttii verenmausta suussa. Sekin voi silti olla välillä tarpeen.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Karu totuus on se, että hyvin pitkälle samoilla eväillä, millä menestytään joukkueurheilussa menestytään myös elämässä. Niitä ovat positiivinen röyhkeys menestyksen hakemiseen, kaverin (joukkuetoverin ja vastustajan) kunnioittaminen, kunnianhimo, sosiaalisuus, kaverin tsemppaaminen ja kannustaminen, omien vahvuuksien etsiminen, löytäminen ja tunteminen jne.

En ymmärrä, mitä pahaa siinä on, että yritteliäät ja tsemppaavat pojat (ja tytöt) palkitaan. Jokaisella on vahvuutensa, joiden avulla voi menestyä junnupeleissä riittävän hyvin, että urheilusta voi nauttia. Niiden vahvuuksien löytämisessä pikkujunnujen valmentajilla toki on suuri rooli.


Ja jos näiden englannin, Saksan, Espanjan pelaamista vertaa Suomen Veikkausliigan niin...nämä alle 21-vuotiaat voittaisivat Veikkausliigan ihan joka vitun vuosi.

Ei kuulu suoranaisesti tähän ketjuun, mutta... tottakai voittaisivat. Eivät ne Englannin, Saksan ja Espanjan jätkät turhaan pelaa maidensa pääsarjassa ja kolkuttele a-maajoukkueen portteja.

Saksan tv:n kommentaattorit epäilivät eron Suomeen syntyvän siinä, että suomalaiset pelaavat pääosin oman maansa pääsarjassa, joka (heidän mukaansa kaikella kunnioituksella) on näiden lohkon muiden maiden pääsarjaa selvääkin selvemmin jäljessä. Suomalaiset eivät kotimaassaan saa riittävästi haasteita ja kovia pelejä. Suomalaisista näki selostajien mukaan, että lahjoja kyllä löytyy, mutta rutiinitaitotaso on paljon alhaisempi, syötöt ja vedot laaduttomampia ja jopa fysiikka heikompi. Kyllä, myös fysiikka on heikompi. Suomalaiset pitivät jokaista vastustajaansa piinassa aluksi, mutta lopulta taululla loistivat vastustajan voittolukemat. Tästä huolimatta saksalaiset jaksoivat kehua Suomea.

Itsekin olen sitä mieltä, että kun nämä kaverit siirtyvät ulkomaille, he ottavat vielä muutaman ylimääräisen kehitysaskeleen, jonka nämä saksalaiset, englantilaiset ja espanjalaiset ovat ottaneet jo.

Veikkausliigan tason nostaminen onkin sitten seuraava - perkeleen vaativa - projekti.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Veikkausliigan tason nostaminen onkin sitten seuraava - perkeleen vaativa - projekti.

Ellei jopa mahdoton. Johan sen tasoa on yritetty nostaa monia vuosia, siinä suuremmin onnistumatta. Sen sijaan mielestäni taso on leventynyt ja melkein uskoisin, että divari ja Kakkonen ovat kovempia kuin aiemmin. Suurin ongelma lienee rahan puute, joka johtuu yleisön puutteesta. Tässä tullaankin tähän Suomalaiseen kulttuuriin, jota on jo sivuttu. Jalkapalloahan noin yleisesti kutsutaan potkupalloksi Suomessa. Englannin Valioliigalla lienee enemmän kannattajia Suomessa kuin Veikkausliigalla, mikä on ihan syvältä. Ei olla ylpeitä omista jutuista vaan melkeinpä hävetään sitä mitä täällä yritetään. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Ruotsissa meno muuttuu todellakin päiväksi Suomen yöstä. Siellä porukka on ylpeitä omista seuroistaan ja käyvät katsomassa pelejä paljon aktiivisemmin. Toki populaa on enemmän, mutta ei siellä niin paljon halveksita oman kylän jengejä, oli laji mikä tahansa. 4 divarin salibandyakin oli katsomassa omaan silmään käsittämättömän paljon porukkaa.
 

Duvel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun Puuhasteluseura
Tässä tullaankin tähän Suomalaiseen kulttuuriin, jota on jo sivuttu. Jalkapalloahan noin yleisesti kutsutaan potkupalloksi Suomessa. Englannin Valioliigalla lienee enemmän kannattajia Suomessa kuin Veikkausliigalla, mikä on ihan syvältä. Ei olla ylpeitä omista jutuista vaan melkeinpä hävetään sitä mitä täällä yritetään.

Maksavan asiakkaan syyllistämien se vasta on mukavaa. Niin kauan kuin Veikkausliigan pelit ovat maksullisia, niin eiköhän ihmisillä ole oikeus päättää laittavatko rahansa paskan Veikkausliigan seuraamiseen vai katsovatko jalkapallonsa Canal+:n välityksellä kotisohvalta.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Maksavan asiakkaan syyllistämien se vasta on mukavaa. Niin kauan kuin Veikkausliigan pelit ovat maksullisia, niin eiköhän ihmisillä ole oikeus päättää laittavatko rahansa paskan Veikkausliigan seuraamiseen vai katsovatko jalkapallonsa Canal+:n välityksellä kotisohvalta.

Ohmi napsauttaa tässä naulan kantaan. Muutos - haetaan sitä missä asiassa tai millä elämänalueella tahansa - lähtee aina itsestä, ei siitä että syyllistää muita ongelmistaan tai toivomalla että kun nuo nyt ymmärtäisivät hypätä tähän meidän kelkkaan. Veikkausliigajoukkueet, kuten myös moni muu jengi monissa eri lajeissa, eivät ole onnistuneet tekemään itsestään merkityksellistä potentiaaliselle yleisölle. Minä asun noin kilometrin päässä futisstadionista jossa pelataan Veikkausliigaa harva se päivä ja vaikka jalkapallon ystävä olenkin, edellinen kerta kun kävin peliä katsomassa taisi olla vuonna 2004. Ja minä pääsisin peleihin ilmaiseksi.

Suomifutiksessa jäädään tasossa aina jälkeen, siinä ei auta itku eikä poru, joten pitäisi miettiä myös muita keinoja. Ei se ruotsalainen futis paljon häävimpää ole, mutta sillä Omalla joukkueella on paikallisesti suuri merkitys tavalliselle ihmiselle. Noin keskimäärin. Miten sitä merkitystä sitten luodaan? Sitä en osaa sanoa, paitsi että ei siihen ole mitään nopeita ratkaisuja. Kulttuuri ei synny hetkessä.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Vai tuli sitä syyllistettyä maksavaa asiakasta. Toki sen voi näinkin nähdä, onhan se muotia rinnastaa urheilu normaaliksi bisnekseksi nykyään. Jos tuote on paska niin sitähän ei osteta. Mutta jos näin tehdään niin sitten Veikkausliigan katsomoissa pitäisi olla 0 katsojaa, jos käjistetään. Jos iPod on valioliiga niin mikä on veikkausliigaa vastaava mp3 soitin ja kuka sitä ostaisi? Onhan se selvää, että parasta futista pelataan Keski-Euroopan rahaliigoissa, joista itsekin Valioliigaa aktiivisesti seuraan. Minä näen tämän jutun edelleen kulttuurillisena erona, en maksavan asiakkaan syyllistämisenä. Toki se on ihan jokaisen oma asia, käykö peleissä, tästä en edes yritä kiistellä. Ei tästä tarvitse tosiaan mennä kuin Ruotsiin tai Norjaan niin porukkaa on peleissä enemmän. Se on harmillista, että suomessa ei ole kotiseuturakkautta jalkapallon suhteen kovinkaan paljon. Ja kuten yllä todetaan, se on ihan turha huudella myös, että pistäkää tuote kuntoon niin tulen peleihin. Ei se näillä leveysasteilla itsestään (= ilman rahaa/yleisöä) mene kuntoon. Eiköhän siellä jo nyt oteta kaikki irti, mitä näillä resursseilla voi tehdä. Suomessa sitä ei kukaan vaan arvosta muutamaa hullua poikkeusta lukuunottamatta niinkauan kuin ei anneta näyttöjä siitä, että ollaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Ruotsissa oltaisiin ihan yhtä isossa suossa, jos siellä väki olisi yhtä passiivista. Eikä tälle käyttäytymiselle syyt mielestäni löydy suoraan siitä pelin tasosta. Eikä se kulttuuri toki hetkessä synny, mutta tietääkseni Ruotsissa ja Suomessa on pelattu näin esimerkkinä jalkapalloa ihan yhtä kauan. Mutta joo tämä on vain minun näkemykseni, en pysty sanomaan, onko se sen väärempi tai oikeampi kuin tuo maksavan asiakkaan syyllistämisjuttu.
 
Viimeksi muokattu:

Duvel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun Puuhasteluseura
Vai tuli sitä syyllistettyä maksavaa asiakasta. Toki sen voi näinkin nähdä, onhan se muotia rinnastaa urheilu normaaliksi bisnekseksi nykyään.

Ei urheilua tarvitse rinnastaa normaaliksi bisnekseksi, sen voisi rinnastaa yhdeksi elämän pienistä asioista, joista voi nauttia tai sitten olla nauttimatta. Fanaattisuus minkä asian takia tahansa on omalla luvalla sanoen sairaus.

Urheilun seuraaminen on vapaaehtoista(onneksi) ja sen seuraamisesta haetaan jännitystä arkipäivään. Se että ihmisiä syyllistämällä pakotetaan katselemaan paskaa, joka ei herätä tunteita suuntaan eikä toiseen on myös omalla luvalla sanoen perseestä.

Veikkausliigan tehtävänä on, ihan samalla tavalla kuin SM-liigankin, pitää sarja sellaisena, että se kiinnostaa ihmisiä. Jos samaa paskaa pystyy katsomaan ilmaiseksi F-junnujen harjoituspeleissä, niin ihmiset valitsevat F-junnut tai sitten jäävät kotiin katsomaan televisiosta pornoa.

Urheilu on vain urheilua.
 
Viimeksi muokattu:

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Ei urheilua tarvitse rinnastaa normaaliksi bisnekseksi, sen voisi rinnastaa yhdeksi elämän pienistä asioista, joista voi nauttia tai sitten olla nauttimatta. Fanaattisuus minkä asian takia tahansa on omalla luvalla sanoen sairaus.

Urheilun seuraaminen on vapaaehtoista(onneksi) ja sen seuraamisesta haetaan jännitystä arkipäivään. Se että ihmisiä syyllistämällä pakotetaan katselemaan paskaa, joka ei herätä tunteita suuntaan eikä toiseen on myös omalla luvalla sanoen perseestä.

Itse en ole kovin fanaattinen ja en ota kantaa onko se sairaus. Jos on niin hyvä, että se monilla kohdistuu sitten tällaiseen, eikä johonkin vaarallisempaan (pl. huligaanit)

Minähän yritin tuossa kertoa, että se on jokaisen oma asia, eli kaikki ovat vapaaehtoisia päättämään tekemisistään. Minä en yritä syyllistää tai pakottaa ketään. Olen vain puhunut kulttuurillisista eroista, jotka ovat mielestäni tämän käyttäytymisen taustalla esim. Suomea ja Ruotsia verratessa. En oikein ymmärrä, mistä sinä noin kärkkäästi kaivat nämä pakottamisjutut.

Enkä ole väittänyt olevani varmasti oikeassa, mutta se on minun mielipide.
 
Viimeksi muokattu:

Duvel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun Puuhasteluseura
En oikein ymmärrä, mistä sinä noin kärkkäästi kaivat nämä pakottamisjutut.

Minä sain sellaisen kuvan, että esim. Veikkausliigasta pitäisi olla ylpeä ja sitä pitäisi käydä seuraamassa velvollisuudentunteesta ja lopettaa Valioliigan seuraaminen.

Suomen ja Ruotsin välinen "kulttuuri"ero koki jääkiekonpuolella melkoisen tasoituksen siinä kohtaa, kun Suomi alkoi saada kansainvälistä menestystä. Paljon paskaa niskaansa saanut MM95 aloitti sellaisen buumin Suomessa, että joka vitun junnu halusi olla seuraava Ville peltonen/Saku Koivu. Harjoituhalleja ja jäähalleja rakennettiin enemmän kuin koskaan ja jäähallit oli täynnä porukkaa seuraamassa kiekkoa Mestistä ja jopa alempia sarjoja myöten.

Ei tämä ole mitään tähtitiedettä. Ihmiset halauvat seurata menestyjiä, samaistua menestyjiin tai ainakin seurata sellaisia, joilla on edes mahdollisuus menestyä. Sinä päivänä, kun Suomi pääsee jalkapallon arvokisoihin Suomen ja Ruotsin "kulttuuri"ero kaventuu myös jalkapallon puolella. Se todennäköisesti johdattaa myös Veikkausliigan pariin uusia katsojia ja saa junnut kentillä matkimaan Perpaa.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Ei tämä ole mitään tähtitiedettä. Ihmiset halauvat seurata menestyjiä, samaistua menestyjiin tai ainakin seurata sellaisia, joilla on edes mahdollisuus menestyä. Sinä päivänä, kun Suomi pääsee jalkapallon arvokisoihin Suomen ja Ruotsin "kulttuuri"ero kaventuu myös jalkapallon puolella. Se todennäköisesti johdattaa myös Veikkausliigan pariin uusia katsojia ja saa junnut kentillä matkimaan Perpaa.

Maajoukkueet ovat todellakin suuria innoittajia. Maajoukkeen menestys niin jalkapallossa kuin lätkässäkin näyttää tulevan ns. kovalla työllä ja tsemppaamisella kuin taidokkailla suorituksilla tai edes tehokkaalla maailin tekemisellä.
Jos maajoukkueen tyyli muuttuisi enemmän taidokkaaseen suuntaan, vaikuttaisi se varmasti matkimisen kautta junioreiden taitotasoon. Ymmärrettävästi näitä kikkakunkkuja ei kauheasti maajoukkueessa ole vielä näkynyt. Mutta ainakin jalkapallossa nuorisossa näyttäisi olevan jo kohtuullisia "taiteilijoita." Maalinteko ja kikat kunniaan!
 

tutzba

Jäsen
Suomen lentopallomiehet voittivat tänään Brasilian.. tä?

Tämä on kyllä sellainen asia, mitä en osaa analysoida ollenkaan.

Eilen turpaan 3-0. Vastassa maailman ehdottomasti paras lentopallomaa. Kahden erän jälkeen häviöllä 2-0. Jokainen suomalainen olisi luovuttanut tuossa tilanteessa. Mutta ei. 2-1. 2-2. Jumalauta ottelupallo Brasilialta ja voittoon 3-2!

Suomen voitto johtuu vain ja ainoastaan siitä, että lentopallo on Suomessa marginaalilaji. Niin ja siitä, että valmentaja on ulkomaalainen. Onhan siellä jengissä vielä yksi venäläisniminenkin. Saatana. Eihän se mikään Suomen lentopallojoukkue ole, ulkomaalaisia kaikki!

...kunnes heräsin todellisuuteen ja tajusin, että Suomi voitti Brasilian. Ei jumalauta!
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ulkkarivalmentajalla on sittenkin jotain annettavaa suomalaisille? Minusta se kuulostaa 'match made in heaven' -tyyppiseltä jutulta. Suomalainen, kurinalainen ja sisukas urheilija, jonka tulisieluinen ja karismaattinen koutsi saa antamaan itsestään kaiken... ja tämä on nähty joskus ennenkin :)
Mutta jään toki odottamaan Urheilulehden artikkelia asiasta.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Ulkkarivalmentajalla on sittenkin jotain annettavaa suomalaisille?

Ja aivan varmasti onkin. Berruto on tuonut juuri niitä raikastavia tuulia suomalaiseen lentopalloon ja oikeastaan koko suomalaiseen palloiluun. Toki arvokisapaikka olisi "must", jotta tästä saataisiin pitkäkestoista hyötyä sekä Suomen lentopallolle että koko suomalaiselle palloilulle.
 

Japi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh, Jokerit, Saipa, Jokipojat, Titaanit
Ja aivan varmasti onkin. Berruto on tuonut juuri niitä raikastavia tuulia suomalaiseen lentopalloon ja oikeastaan koko suomalaiseen palloiluun. Toki arvokisapaikka olisi "must", jotta tästä saataisiin pitkäkestoista hyötyä sekä Suomen lentopallolle että koko suomalaiselle palloilulle.

Niin Suomelle on jo arvokisapaikka plakkarissa EM-Kisoihin (2009 syksyllä muistaakseni Turkissa). Sen Suomi saavutti sijoittumalla vuoden 2007 EM-Kisoissa neljänneksi. MM-Kisapaikka ratkeaa elokuussa Tampereella ja vaatii sijan kaksi neljän joukkueen lohkossa, jossa muut joukkueet ovat Venäjä, Saksa ja Belgia. Eli paikka kisoihin vaatii käytännössä Saksan ja Belgian kaatamista. Onneksi laji ei ole jalkapallo. Belgia kaatui jo karsinnan edellisessä vaiheessa eikä Saksankaan kaato pitäisi olla mahdoton vastus.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Ulkkarivalmentajalla on sittenkin jotain annettavaa suomalaisille? Minusta se kuulostaa 'match made in heaven' -tyyppiseltä jutulta.
Minä olen itselleni antanut tavallisesti asioista tietävien tahojen eli maajoukkuepelaajien itsensä taholta kertoa, että Berruton taktinen osaaminen on ihan käsittämättömän kovaa tasoa ja hän on nimenomaan sillä puolella tuonut paljon uutta, joten itse en ainakaan tekisi tuosta sellaista johtopäätöstä että Suomen jääkiekkomaajoukkueelle kannattaisi mitenkään välttämättä takametsien kasvatti koutsi tuoda huutamaan kovalla auktoriteetillä ja tämä ihan riippumatta siitä mitä mieltä UL asiasta on. Ainoakaan tuo ei minun mielestäni suora looginen lopputulema pohdiskelusta ole.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Minä olen itselleni antanut tavallisesti asioista tietävien tahojen eli maajoukkuepelaajien itsensä taholta kertoa, että Berruton taktinen osaaminen on ihan käsittämättömän kovaa tasoa ja hän on nimenomaan sillä puolella tuonut paljon uutta, joten itse en ainakaan tekisi tuosta sellaista johtopäätöstä että Suomen jääkiekkomaajoukkueelle kannattaisi mitenkään välttämättä takametsien kasvatti koutsi tuoda huutamaan kovalla auktoriteetillä ja tämä ihan riippumatta siitä mitä mieltä UL asiasta on. Ainoakaan tuo ei minun mielestäni suora looginen lopputulema pohdiskelusta ole.

Oleellisen Berruton tasosta kertonee se, että kaveri valmentanut Italian maajoukkuettakin ja valmentaa edelleen vakituisesti Italian pääsarjassa. Sarjassa mikä ollee yksi kovimmista ellei kovin sarja. Tosiaankin nyt Berruton taholla todellakin puhutaan huippuvalmentajasta, eikä mistään "sytyttää oikeaan fiilikseen". Enkä siis tässä epäile etteikö Berruto osaisi käsitellä myös pelaajia henkisesti hyvin, osaisi luoda tunnelmaa ja uskoa itseensä, mutta jos sitä puolta lähdetään liikaa korostamaan niin unohtuu tosiaankin se, että puhutaan maailmanluokan valmentajasta juurikin taktisella ja muullakin tasolla valmentajana.

Näin laadukkaita ulkomaalaisia valmentajia ei oikeastaan Suomessa ole kauheasti ollut, jos yhtään. Siis ainakaan merkittävimmissä lajeissa ja viime vuosina. Hodgson on ehkä lähimpänä, mutta silti vielä todella kaukana.
 

Viljuri

Jäsen
Toisaalta meillä on lentopallossa ilmeisesti enemmän perinteitä kuin jalkapallossa, ainakin suomalaiset seurajoukkueet ovat pärjänneet eurooppalaisissa seurajoukkuekilpailuissa jo 1970-luvulta lähtien resursseihin nähden loistavasti ja kaiken kaikkiaan ihan kelvollisesti suhteessa siihen että miten on asianlaita ollut kahta poikkeusta lukuun ottamatta jalkapallon puolella.

Ja varmaan Włodzimierz Sadalskillakin on ollut jokin rooli huipputietämyksen siirtämisessä Suomeen.

Toisaalta, vaikka lentopallolla on hirveästi harrastajia ja sitä voidaan pelata kehitysmaissakin, niin ei laji ilmeisesti terävimmän huippunsa osalta ole ihan niin kilpailtu kuin esimerkiksi koripallo, puhumattakaan jalkapallosta.
 

Loktev

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Nimimerkiltä "dana77" aivan käsittämätön suoritus, 62:n sanan lause, vieläpä lähes asiallinen. Loppua kohti hiukan ajatus hukkui!

Mitä itse asiaan tulee niin Hakametsässä paikalla olleena minäkin ajattelin kahden erän jälkeen että tässäkö tämä nyt sitten taas oli! Suomen joukkue kuitenkin oli eri mieltä. Ensin otettiin kolmas erä, sitten neljäs ja huikeiden vaiheiden jälkeen viideskin.
Tuo voitto oli tietenkin pelaajien voitto, mutta kyllä Mauro Berrutolla on suuri osuus lentopallomaajoukkueen nykyiseen tasoon. Mieleeni jäi taannoin eräs haastattelu MM-karsinnan edellisessä vaiheessa, jossa toimittaja kysyi Berrutolta että taktikoiko Suomi tässä pelissä että saataisiin helpompi lohko seuraavassa vaiheessa?
Berruton vastaus oli: "Lähdemme siitä että muut maat taktikoivat etteivät joutuisi pelaamaan Suomea vastaan!"
 

Fordél

Jäsen
Oleellisen Berruton tasosta kertonee se, että kaveri valmentanut Italian maajoukkuettakin ja valmentaa edelleen vakituisesti Italian pääsarjassa. Sarjassa mikä ollee yksi kovimmista ellei kovin sarja. Tosiaankin nyt Berruton taholla todellakin puhutaan huippuvalmentajasta, eikä mistään "sytyttää oikeaan fiilikseen". Enkä siis tässä epäile etteikö Berruto osaisi käsitellä myös pelaajia henkisesti hyvin, osaisi luoda tunnelmaa ja uskoa itseensä, mutta jos sitä puolta lähdetään liikaa korostamaan niin unohtuu tosiaankin se, että puhutaan maailmanluokan valmentajasta juurikin taktisella ja muullakin tasolla valmentajana.

En ole mikään lentopalloasiantuntija vaikkakin Berrutoa olen seurannut suurella mielenkiinnolla. Voisi kuitenkin kuvitella, että Berruton osaamisella, kokemuksella ja karismalla ei paljoa tarvita pelaajia sytyttää tai vetää mitään "uskotaan tähän juttuun" lässytystä. Berruton persoona ja osaaminen saavat sen automaattisesti aikaan pelaajissa eikä mitään "ylimääräistä" henkistä valmennusta tarvita. Pelaajat luotavat totaalisesti valmentajaansa ja sitä kautta nousee myös luotto omaan tekemiseen. Sitten kun tulokset ovat tätä luokkaa, on lumipalloilmiö valmis. Berruto on hyvä osoitus siitä kuinka tärkeää tällaiselle pienen maan maajoukkueelle on asiansa osaava kokenut valmentaja. Se on sitten ihan sama tuleeko hän Suomesta, ulkomailta vai Marssista.
 

Fanduli

Jäsen
Suosikkijoukkue
pohojoosen poijjaat
Voisi kuitenkin kuvitella, että Berruton osaamisella, kokemuksella ja karismalla ei paljoa tarvita pelaajia sytyttää tai vetää mitään "uskotaan tähän juttuun" lässytystä. Berruton persoona ja osaaminen saavat sen automaattisesti aikaan pelaajissa eikä mitään "ylimääräistä" henkistä valmennusta tarvita. Pelaajat luotavat totaalisesti valmentajaansa ja sitä kautta nousee myös luotto omaan tekemiseen.

Tässä hienosti koko jutun pointti. Suomen joukkueessa on kuitenkin sen verran paljon myös kokeneita ja maailmaa nähneitä pelaajia, että "tavallisen" valmentajan alaisuudessa olisi helposti se riski, että pelaajat alkaisivat kyseenalaistaa ja "valmentaa" itse joukkoja. Ja siitä tiestä ei tunnetusti hyvä seuraa.. Mutta Berruton alaisuudessa ei tarvitse. Hän tietää, hän osaa ja häneen luotetaan 110 %. Ja mikä valtaisa kokemus tämä koko juttu onkaan niille nuorille kavereille, jotka pääsevät näinä vuosina haistelemaan maajoukkueen toimintaa! Heidän kauttaan, toivottavasti, se isoin hyöty tullaan joku päivä saavuttamaan..

Loktevin laittama quote Berruton sanomisista kertoo hyvin paljon. Suomen joukkue oikeasti on tällä hetkellä sellaisessa iskussa, että sitä pelätään. Toki pelin taso ailahtelee vielä suunnattomasti, mutta kuten eilen ja monesti aiemminkin (esim. viime EM-kisat) on nähty, parhaimmillaan Suomi pystyy jo haastamaan ihan kenet tahansa. Kun vielä saadaan kaikki miehet terveeksi ja todellinen kilpailu pelipaikoista aikaiseksi, niin voi Saksalla ja Belgialla olla todella tukalat oltavat elokuun alussa Tampereella. Eikä Venäjäkään tule mitään ilmaiseksi saamaan...
 

Finnish Isles

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Islanders
Kohtuullisesti tulee sukulaisten kautta pysyttyä kärryillä Suomen lentopallon edesottamuksista ja itselleni tuli Berruton pestin myötä yllätyksenä kuinka paljon ja nopeasti noita nuoria löytyi maajoukkuerinkiin ihan vastuullisillekin paikoille kotoisesta liigasta.

Hoivalan aikakaudella sai käsityksen ettei Janne Heikkisen ja muun tuon ikäpolven jälkeen taas vähään aikaan tule ketään ja tuntui, että samoilla mennään kunnes kaikki Sammelvuon johdolla päättävät lopettaa. Hoivala kulki jotain keskitietä, jolla valittiin tutut ja turvalliset pelaajat, jotta flopeilta vältyttäisiin, mutta myöskään kummoista potentiaalia tason nostolle ei ollut. Berruto kuitenkin rohkeasti nosti monia kotimaan sarjasta maajoukkueeseen mm. Shumov, Kangasniemi, Ojansivu jne. jne. ja silti taso on kestänyt mm. Kangasniemen ja Heikkisenkin poistumisen.

Harvassa lajissa Suomessa on uskallusta, ja yleisen mielipiteen mukaan edes mahdollisuutta, "tuulettaa" kokoonpanoa, varsinkin kun jotain tuloksiakin pitäisi saada. Maailman Liiga on toki melkoinen etu muihin lajeihin verrattuna, sillä se tarjoaa mahdollisuuden koviin peleihin arvokisakarsintojen ulkopuolella. Vastaavaa tilaisuutta ei esim. jalkapallossa ole, vaikka pikapuoliin tarve uusille kasvoille sielläkin on. Muurinen oli fudiksen Hoivala ja Hodgson pelkkä keikkatyöläinen, jonka ei tarvinnut miettiä kuin pistesaldoa. Baxterilla tilanne on kuitenkin toinen ja jotain rohkeita vetoja häneltä toivoisi.

Selkein ero Berruton toimissa Hoivala/Muurisen "ihan hyvä tsemi pojilta"-asenteeseen on tuo vaatimustaso ja kunnianhimoisten tavoitteiden sanominen ääneen ihan pokkanaamalla. Aika hyvä vertailupohja on Brasilian Rezende, joka pitää vaatimustasoa korkealla, vaikka valmentaa joukkuetta, joka voisi pelejä voittaa pienemmälläkin stressillä, mutta ikinä ei Brasiliakaan olisi pystynyt valtikkaa pitämään vuodesta toiseen, jos valmentaja hyväksyisi löysäilyn. Eilenkin näki kuinka joukkuetta söi sinällään merkityksetön kauneusvirhe, sillä halu voittaa on jo iskostettu jokaiselle pelaajalle niin vahvasti vuosien varrella ja varmasti Rezende järjestää parit ylimääräiset treenit, jottei tuo halu pääse unohtumaan. Brasilia, kuten Suomikin nykyään, ei pelaa turhia pelejä, vaan kaikki ns. merkityksettömätkin pelit palvelevat tulevia koitoksia vaikka kentällä olisi "vain" kakkosporukka, sillä varamiehet eivät koskaan roolistaan kasva, jos heiltä ei sitä edes vaadita. Eilenhän brasseilla oli vieläpä käytännössä ykkösmiehistö.

Typerää niputtaa kansallisuuksia muutamiin piirteisiin, mutta yleisesti ottaen suomalaiset ovat tunnollisia harjoittelijoita ja yhteisen taktiikan toteuttajia, joten tuntuu että Berruto on lentopallossa ensimmäinen, joka uskaltaa vaatia ilman tekosyitä ja pystyy kovan työnteon kautta myös iskostamaan odotukset ilman kohtuuttomia paineita. Berruto itse on voitetun pelin jälkeen ylpein ja hävityn jälkeen pettynein melkeinpä koko porukasta ja luulisi tuonkin tarttuvan aina viimeiseen varamieheenkin asti.
 
Selkein ero Berruton toimissa Hoivala/Muurisen "ihan hyvä tsemi pojilta"-asenteeseen on tuo vaatimustaso ja kunnianhimoisten tavoitteiden sanominen ääneen ihan pokkanaamalla.

Tämä taas on suomalaisen ajatusmaailman mukaan selvä merkki kusipäisyydestä ja leijumisesta. Ei tarvitse kuin käydä katsomassa JYP:in keskustelualuetta viimekaudelta ja havaitsee kuinka vittumaista oli kun JYP:in kannattajat uskoivat omiinsa ja olettivat mestaruuden olevan mahdollinen. Perkele että moni on joutunut nielemään sanansa kun JYP todellakin voitti ja vieläpä täysin ylivoimaisesti, jolloin ei jäänyt mitään mahdollisuutta vähätellä ja haukkua noita ylimielisiä mulkkuja.

Eihän nyt toki suomalainen saa julistaa hakevansa vain voittoa, paitsi jos vastassa ovat hintahtavat hurrit tai mahorkalle haisevat ryssät.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Ei tarvitse kuin käydä katsomassa JYP:in keskustelualuetta viimekaudelta ja havaitsee kuinka vittumaista oli kun JYP:in kannattajat uskoivat omiinsa ja olettivat mestaruuden olevan mahdollinen. Perkele että moni on joutunut nielemään sanansa kun JYP todellakin voitti ja vieläpä täysin ylivoimaisesti, jolloin ei jäänyt mitään mahdollisuutta vähätellä ja haukkua noita ylimielisiä mulkkuja.
Ei kun viime vuonna JYP kannattajia pilkattiin siitä että nämä pitivät CHL paikkaa lähes varmana jo kesken kauden ja miten siinä sitten kävikään?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös