Suomalainen keihäänheitto

[scholl]

Mielestäni tuo kertoo vain Kinnusen omasta tyhmyydestä eikä mistään muusta. Kansainvälisessä yleisurheilussa ollaan kavereita keskenään ja se on yhä enemmän yksilöurheilua, jossa kansallisuuksien merkitys on pienentynyt koko ajan. Jos on riittävän hyvä urheilija niin pystyy menestymään riippumatta siitä kenen kanssa juttelee. Eri urheilijat vaativat vain erilaista keskittymistä. Joidenkin pitää istua yksin nurkassa ja keskittyä, toiset taas ajavat turhan kilpailujännityksen pois juttelemalla tai pitämällä vaikka jonkinlaista showta. Pääasia on se, että menestyy omalla tavallaan.

 

[JJLehto]

Sama kuin yllä.

Vaikken keihäänheitosta juurikaan sen syvällisemmän ymmärrä, niin on eväät aika vähissä jos tuollaisiin sivuseikkoihin aletaan kiinnittämään huomiota. Pistäs Kinnunen ensin ne heittäjät heittämään arvokisoissa kauden parhaitaan, sitten puhumaan mitaleista ja joistain idioottimaisista puhekielloista.

 

[Hämäläinen77]

Nimenomaan MENESTYY, mutta kun näin ei ole oikeastaan käynyt kuin Osakan MM-kisoissa! Helsinki, Peking ja Berliini olivat kaikki valtavia pettymyksiä, sillä näistä kisoista suomalaiset keihäänheittäjät ovat koulineet ainoastaan yhden pronssin, kun ennen kisoja on veikkailtu jo 2 jopa 3 voittoja. Jos mitään ei tehdä niin Andreas pilaa suomalaisten keihäs juhlat aina vuoteen 2016 saakka, kuka jaksaa sitä ainaista höpinää median osalta? ja sitten kun on finaali loppu niin kysellään miksi näin? Miksei taaskaan tärpännyt? On oikein että Kimmo tuo keihäsmiehiin vähän asennetta, kun sitä ei näytä Kankaan "hame" tyylillä tulevan!

 

[Tombe76]

Mielestäni tuo kertoo vain Kinnusen omasta tyhmyydestä eikä mistään muusta. Kansainvälisessä yleisurheilussa ollaan kavereita keskenään ja se on yhä enemmän yksilöurheilua, jossa kansallisuuksien merkitys on pienentynyt koko ajan. Jos on riittävän hyvä urheilija niin pystyy menestymään riippumatta siitä kenen kanssa juttelee. Eri urheilijat vaativat vain erilaista keskittymistä. Joidenkin pitää istua yksin nurkassa ja keskittyä, toiset taas ajavat turhan kilpailujännityksen pois juttelemalla tai pitämällä vaikka jonkinlaista showta. Pääasia on se, että menestyy omalla tavallaan.

Menestyykö? Jos Pitkämäki on lähes joka kerta hävinnyt arvokisoissa heittämällä läppää norskien ja muiden kanssa, niin kannattaisiko pikku hiljaa kokeilla jotain muuta vaihtoehtoa. Vaikka sitä, että keskittyy omaan suoritukseensa, ja heittää läppää korkeintaan suomalaisten kanssa.

Itsekin olen kiinnittänyt huomiota tuohon Pitkämäen naureskeluun arvokisoissa, kun itse kamppailee tekniikan kanssa, ja kun kaveri heittää 90 metriä. Kyllähän sitä onnitella voi, mutta ne kalajutut voi sitten jättää Norjan vuonojen lohireissuille tai jonnekin muualle.

 

[Taitopelaaja]

Menestyykö? Jos Pitkämäki on lähes joka kerta hävinnyt arvokisoissa heittämällä läppää norskien ja muiden kanssa, niin kannattaisiko pikku hiljaa kokeilla jotain muuta vaihtoehtoa. Vaikka sitä, että keskittyy omaan suoritukseensa, ja heittää läppää korkeintaan suomalaisten kanssa.

Itsekin olen kiinnittänyt huomiota tuohon Pitkämäen naureskeluun arvokisoissa, kun itse kamppailee tekniikan kanssa, ja kun kaveri heittää 90 metriä. Kyllähän sitä onnitella voi, mutta ne kalajutut voi sitten jättää Norjan vuonojen lohireissuille tai jonnekin muualle.

Jokaisella urheilijalla on oma tyylinsä. Ei sitä voi ruveta muuttamaan yhtäkkiä - tai ehkä voi, mutta ei se ole kannattavaa. Pitkämäen kohdalla tilanne on kaiken lisäksi se, että itse arvokisoihin hän on lähtenyt voittajasuosikkina vain pari kertaa. Helsingissä 2005 ja Osakassa 2007 hän oli suosikki ja jälkimmäisestä tuloksena oli maailmanmestaruus. Helsingissä nuoren miehen tekniikka ei kestänyt myrskysäässä.

Kaksissa edellisissä arvokisoissa (Peking 2008 ja Berliini 2009) Pitkämäki lähti selkeänä haastajana Thorkildseniä vastaan, joten tuskinpa tuo naureskelu ja hyväntuulisuus siinä mitään ratkaisi. Kaiken lisäksi nykyiset menestysurheilijat tuppaavat olemaan erittäin sosiaalisia tyyppejä, jotka jaksavat hymyillä vaikeinakin hetkinä. Myös yleisurheilun lisäksi muissa lajeissa on huomattu, että ei se positiivisuus välttämättä pahasta ole vaikka kotoisessa Suomessa ollaankin totuttu niihin "havuja perkele!"-tyyppeihin.

Toisaalta kannattaa myös katsoa kokonaisuudessaan tuo "Setä jaksaa heilua"-pätkä YLE:n nettisivuilta, jossa on viidentoista minuutin haastattelu Kimmo Kinnusesta. Varsin positiivinen kuva ainakin minulle hänestä tulee, eikä hän vaikuta sellaiselta Seppo Rädyn ja muiden entisaikojen keihäänheittäjien tyyppiseltä hepulta, joka huutelee sivusta ettei nykyään osata heittää keihästä lainkaan. Kyllä Kinnusella saattaa olla paljonkin annettavaa keihäänheiton puolella, mutta nähtäväksi sitten jää, onko mikään muuttunut ensi kesänä.

 

[Rod Weary]

Aika hyvin se turska on pärjännyt, vaikka on heittänyt läppää nössön kanssa. En oikein ymmärrä isänsä Jorman näköisen miehen huutelua.

 

[Pavlikovsky]

Suomalaisen keihäänheiton tulevaisuus?

On aika nostaa tämäkin ketju ylös.

Taas on keihään osalta yhdet arvokisat päätöksessään. Pitkämäki pelasti tavallaan taas Suomen ottamalla sen pakollisen keihäsmitalin, tosin ei mitenkään helposti. Wirkkala teki wirkkalat eli kohtalainen tulos, jolla tosin ei podiumille kiivetä. Tapaus Haatainen taas aiheutti paljon keskustelua, mutta jos sisukkuudella ja asenteella kilpailtaisiin niin Harri olisi ylivoimainen Euroopan mestari tällä hetkellä.
Naisten puolella tilanne oli huvittava. Sormunen teki selittelyreissun Kataloniaan, tosin hänessä on Rädyn hyvässä valmennuksessa potentiaalia tulevaksi arvokisa-menestyjäksi.

Siispä keskityn lähinnä miesten keihäänheiton spekulointiin. Pitäisikö Hannu Kankaan jatkaa vielä Pitkämäen valmentajana ja eikös Kangas valmenna myös Wirkkalaa? Osakassa 2007 kaikki meni Pitkämäen kohdalla nappiin, ysikymppinen vielä arvokisoissa, mutta sen jälkeen on ollut vähän nihkeämpää. On ollut loukkaantumisia, mutta myöskin tekniikkaongelmia aika paljon, mitkä ovat syöneet metrejä kyllä selkeästi. Eikös Osakan jälkeen uhottu, että se 92-93 metriä tullaan vielä muutamssa vuodessa saavuttamaan? Just joo.
Kangas vaikuttaa haastatteluissa Teron suhteen aika luottavaiselta, mutta onko hänen korttinsa jo nähty? Toki pitkät valmennussuhteet voivat toimiakin pidemmällä janalla niin, että välillä tulee ongelmia ja sitten taas noustaan kohti huippua. Tästä hyvänä esimerkkinä on Thorkildsenin ja norjalaiskoutsi Åsmund Martinsenin yhteistyö, mikä on Turskalle kantanut jo pari olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja kaksi EM-kultaa. Aika hyvin norskilta kuka naureskelee kisapaikalla eikä tunnu stressaavan mistään samaan aikaan suomalaisten tuskaillessa.

Itse toivoisin uusia tuulia suomalaiseen keihäänheittoon, etenkin sinne sikariosastoon/valmennustasolle. Pitkämäelle voisi mm. tehdä hyvää valmentajanvaihdos, on tämä nähty Keskisalonkin kohdalla. Samalla nuo selkeät tekniikkavirheet (heittäytyminen heiton loppuun) voitaisiin kitkeä pois.

Suomessa vanhoja keihäsmiehiä ei ole hyödynnetty ihan niin hyvin kuin oltaisiin voitu. Okei, vaikeita persoonia löytyy, Pauli Nevala kai aina ollut vaikea kaveri ja Hannu Siitonen ole kai enää missään tekemisissä keihäänheiton kanssa enää, mutta Seppo Rätyä voisi mielestäni hyödyntää miesten keihäänheitossa varmasti. Mies on sanonut ettei se miesten keihäänheitto niin paljon kiinnosta, mutta jos kumminkin....

Räty valmentaa tällä hetkellä Oona Sormusta, josta todennäköisesti tulee tuleva arvokisamenestyjä. Hyvä näinkin, sillä naisten puolella taso on laskenut kuin lehmän häntä viime vuosina lopettamisten takia.

Aika leveää materiaalia miesten puolella on keihäänheitossa, leveintä ehkä koko maailmassa. Ruuskanen, Pitkämäki, Järvenpää, Wirkkala, Haatainen, Mannio, onhan näitä. Junnuissakin tilanne on hyvä. Nyt vain tarvittaisiin sitä valmennusta ja osaamista, millä Thorkildsen voitaisiin voittaa ja palattaisiin sinne päälle 90 metrisiin.

Toivon tästä nyt jatkoajassakin vilkasta keskustelua yleisurheilu-faneilta. Tuleeko kysymykseen jopa ulkomainen valmennus? Tarvitseeko Suomen kaltainen keihäsmaa ulkomaista apua? Olisiko kenties psykologista valmennusta saatavilla kisatilanteeseen, millä saataisiin samanlaista rentoutta heittoihin, mitä Thorkildsenillä on?

 

[Henkka]

Omasta mielestäni Kangas on jo nähty. Pitkämäen kanssa taaperrus Teron potentiaaliin nähden jatkuu ja finaaleihin ei osata psyykata muita kavereita onnistumaan. Ainakin lajivalmentajan tontilta välittömästi pois ja Tertzillekin voisi tehdä uudet tuulet hyvää. Itseäni pisti suunnattomasti raivostuttamaan se, että sekä Pitkämäki että Kangas olivat tyytyväisiä Teron onnistuneeseen heittoon, joka kantoi 86 metriä. Siis mitä vit 86 metriä(!). Mielestäni tyytyväisiä saa olla vasta sitten, kun heitellään taas 90-alkuisia lukemia, kun siihen siinä miehessä on edelleen sitä potentiaalia. Silloin joutuisi norskikin yrittämään edes vähän riskillä, eikä noita ylivarmoja "heitän vain sen verran kuin tarvii" 88-metrisiä.

Ulkomaalainen valmennus tuli myös mieleen, ja jos haluaa parasta, niin mielestäni on vain kaksi vaihtoehtoa: Thorkildsenin valmentaja tai Jan Zelezny.

 

[Hemingway]

Thorkildsenin valmentaja tai Jan Zelezny.

Vähän laajempia pitäisi olla näytöt. Zeleznyn valmennettavat ainakin eilen onnistuivat surkeasti. Yhden yksilön perusteella taas ei pitäisi valmentajan taitoja arvioida.

Suomalainen keihäänheitto kokonaisuudessaan on ehdotonta maailman kärkeä. Itseasiassa Suomi taitaa olla tulosten perusteella maailman johtava keihäsmaa. Tätä taustaa vasten muutoksia kannattaa harkita tarkoin. Ne voivat olla hyödyksi, mutta valmentaja ei ketään saa ysikymppisiä heittämään. Ne ovat urheilijayksilöiden heiniä. Esimerkiksi Pitkämäellä on käytössään maailman paras keihästietous. Sen soveltaminen käytäntöön ei vain ole aina helppoa.

 

[Pavlikovsky]

Valmennuksessa tuo soveltaminen on juurikin olennaista ja pitäisi tietää mikä harjoite urheilijalle toimii ja mikä ei. Tämä taas vie kyllä vuosia. Esimerkiksi Zelezny riuhtoi aikanaan hurjia lukemia taululle, mutta samat harjoitteet mitä hän aktiiviaikanaan teki, eivät välttämättä toimi hänen valmennettavilleen. Valmennushan on jatkuvaa opiskelua ja uusien treenimetoiden löytämistä, mutta tuntuu tosiaan, että Thorkildsen/Martisen ovat löytäneet oikean tavan kokonaisuudessana treenata, vaikka loukkaantumisiakin on Turskalla välillä ollut.

 

[Sambody]

Mikähän juttu siinä perkeleen dyykkailussa heiton perään on suomalais heittäjillä? Tekeekö tuota kaikki meidän kovat heittäjämme Manniota lukuunottamatta? Siinä missä Thorkildsen tai vaikkapa De Zordo kiskovat todella vaivattomasti tiukasti pönkältä keppiä perhanan pitkällä niin suomalaiset riuhtovat Pitkämäki etunenässä itseään mondon pintaan heiton perään. Mikähän siinä on jutun juonena? Ei se ainakaan kovin hyvältä näytä.

 

[Juna]

suomalaiset riuhtovat Pitkämäki etunenässä itseään mondon pintaan heiton perään. Mikähän siinä on jutun juonena? Ei se ainakaan kovin hyvältä näytä.

Youtubesta katselin noita Pitkämäen yli ysikymppisiä heittoja ja niissä kaikkein pisimmissä (mm. Kuortane 2005 ja Monaco 2005) hän ei heittäydy heiton perään. Osakan 2007 MM-kisojen voittoheitto 90,33 syntyi kuitenki keihään perään kaatuen.

Itsekin ihmettelen, että miksi tämä tyyli on tullut heittämiseen vasta viime vuosina, kun tulokset ovat kuitenkin menneet alaspäin.

 

[tiikeri]

Mikähän juttu siinä perkeleen dyykkailussa heiton perään on suomalais heittäjillä? Tekeekö tuota kaikki meidän kovat heittäjämme Manniota lukuunottamatta? Siinä missä Thorkildsen tai vaikkapa De Zordo kiskovat todella vaivattomasti tiukasti pönkältä keppiä perhanan pitkällä niin suomalaiset riuhtovat Pitkämäki etunenässä itseään mondon pintaan heiton perään. Mikähän siinä on jutun juonena? Ei se ainakaan kovin hyvältä näytä.

Ihan vaan arvailua sen enempää lajin saloista tietämättä, mutta nähdäkseni Pitkämäki heittää aika kovalla vauhdilla ja sen seurauksena tukijalka ei pidä heiton loppuvaiheessa ja silloin ollaan turvallaan siellä radan pinnassa. Tekniikkavirhehän tuo selkeästi on, ei kait siitä ole epäselvyyttä. Thorkildsen puolestaan heittää hitaammalla vauhdilla, joten tukijalka pysyy helpommin alla eikä kaatumisia tapahdu niin usein. Tosin kyllähän mm. Parviainenkin sukelteli siellä vähän väliä ja heitteli silti yli 90m kaaria. Eihän se sukeltelu tietenkään mikään hyvä homma ole, eikä varmasti ole tarkoituksella haettua. Kertokoot joku asiasta enemmän tietävä lisää.

 

[Sambody]

Ihan vaan arvailua sen enempää lajin saloista tietämättä, mutta nähdäkseni Pitkämäki heittää aika kovalla vauhdilla ja sen seurauksena tukijalka ei pidä heiton loppuvaiheessa ja silloin ollaan turvallaan siellä radan pinnassa. Tekniikkavirhehän tuo selkeästi on, ei kait siitä ole epäselvyyttä Thorkildsen puolestaan heittää hitaammalla vauhdilla, joten tukijalka pysyy helpommin alla eikä kaatumisia tapahdu niin usein.

Niin enpä tuostakaan ole niin varma. Kummatkinhan näistä sankareista on niin sanottuja uuden sukupolven vauhtiheittäjiä. Ei siinä ainakaan kovin suuri ole vauhtiero näiden kahden välillä. Ja vaikka Pitkämäki tikkaisikin hieman kovempaa heittoonsa kuin Thorkildsen niin silti esimerkiksi Wirkkalalla on samaa ongelmaa tuon heittäytymisen kanssa kuin Terolla vaikkei hän mitään kauheeta haipakkaa heittoa lähesty.

Tuli myös tehtyä pientä tutkimusta noista Pitkämäen heitoista. Siis noista ysikymppisistä joista ainoastaan Osakan tempasun perään hän heittäytyi. Kaikkiin muissa 4 ysikymppisessä Tero pysyy pystyssä. Oslossa heitetystä ysikymppisestä en löytänyt videota.

 

[Kaukosäädin]

Seppo Räty laukoo totuuksia keihäsfinaalista MTV3:sen sivuilla:

"Toinen asia, mikä meikäläistä alkoi oikein naurattaa, oli se että kisassa on 12 heittäjää, joista kaksi on koko ajan turvallaan. Ja eikö ne kaksi ole molemmat suomalaisia. Pitkämäkihän sai nyt sen kepin lentämän pari metriä pidemmälle, kun heittäytyi turvalleen, ja kaikki kunnia hänelle siitä. Minun mielestäni se että ukko on turvallaan siellä heittopaikalla, on ensinnäkin helvetin koomisen näköistä, mutta lisäksi myös karkea tekniikkavirhe. Tai sitten kaverilla on kerta kaikkiaan niin heikot jalat, että se ei pysy pystyssä. Uwe Hohn heitti melkein 105 metriä keihästä, ja tarvitsi siihen kahdeksan askelta, ja kun se löi tuen maahan, niin siinä ei perkele kuin vähän olkapää nytkähtänyt, ja ukko jäi seisomaan."

 

[Eino_Mies]

Kuortaneen juhannuskisoissa yksikään suomalaisheittäjä ei saanut yli 80 metriä. Alkukausi on vielä meneillään, mutta nyt jo näyttää että MM-kisoista on turha odottaa mitalila. Pitkämäen ura on kääntynyt laskusuuntaan, vaikka huonot tulokset voi loukkaantumisten piikkiin jonkin verran laittaa.

Wirkkalan kausi on ohi, Järvenpää ja Ruuskanen eivät ole lähelläkään maailman kärkeä. Ainoastaan Ari Manniolta voi odottaa edes jonkinlaista tulosta.

 

[TKH]

Naisten puolella tilanne oli huvittava.

Naisten puolella tilanne on kyllä kauttaaltaan heikko, niin aikuisten kuin myös junioreiden osalta. Kuvaavaa on, että esim. reilun viikon päästä alkaviin 17-vuotiaiden MM-kilpailuihin ei Suomesta löytynyt edes edustajaa naisten keihääseen, vaikka esimerkiksi moukariin löytyi kaksi ja kiekkoonkin yksi, ja jopa korkeuteen yksi. Ensi kuussa käytävien 19-vuotiaiden EM-kisojen suhteen tilanne ei ole juuri sen parempi, vaikka sinne ainakin yksi edustaja lähetetäänkin. Hannu Kankaan tytär on tahkonnut samalla 49-51 metrin tasolla jo vuodesta 2007 lähtien ja ikäluokan Euroopan kärki on kaukana. Olkoonkin, että Euroopan taso tässä ikäluokassa ei ole erityisen leveä ja taso laskee aika nopeasti 53 metriin, mikä antaa pieniä yllätysmahdollisuuksia ikäluokan EM-kisoissa Tallinnassa. Aikaisemmin mainittu Utriainen ja Sormunen edustavat Suomea sitten 22-vuotiaiden EM-kisoissa. Euroopan kärki 22-vuotiaissa heittää parhaimmillaan yli 60 metriä, mutta Utriainen lienee kuuden sakissa tämän vuoden tilastoissa. Hyvänä kilpailijana mitalin pitäisi olla täysin mahdollinen Ostravassa, mutta kokonaisuuden kannalta yksi Utriainen ei lajin yleiskuvaa hyväksi muuta. Tämä siis vain naisten keihäänheitosta puhuttaessa.

Sinänsä on hieman huolestuttavaa, että myöskään miesten tilanne 19-vuotiaiden ja 22-vuotiaiden EM-kisojen suhteen ei ole kovin kaksinen verrattuna aikaisempiin vuosiin. 19-vuotiaissa Suomella on vaikeuksia löytää edes edustajaa kisoihin. Ikäluokan paras suomalainen on heittänyt tänä kesänä vain 68 metriä kun Euroopan ikäluokan 2 kärkinimeä heittelevät parhaimmillaan yli 80 metriä. Lisäksi Euroopasta löytyy useita 73-76 metrin heittäjiä. 22-vuotiaisiin löytyy varmaan kolmekin edustajaa, Lehtolan ollessa niistä kaikkein paras. Ikäluokan Euroopan kärki liikkuu kuitenkin 82 metrin tasolla kun Lehtola on liikkunut jo kolme kesää putkeen 75-77 metrin tasolla. Positiivista kuitenkin on, että Suomen -94 ikäluokka on erittäin lupaava. Tämän kesän osalta keppi ei tosin ole lentänyt kärkinimiltä lähellekään viime vuoden malliin, mutta mitali tai jopa kaksi on siltikin täysin mahdollinen.

 

[mixu]

Ihmettelen että Hannu Kangas saa jatkaa vuodesta toiseen vaikka joka kausi mennään heikommin- Järki käteen!

 

[Pascal Lemoix]

Melkein voisi veikata, että melko pian joku ehdottaa, että liiton pitää lopettaa Nuori Suomi -pelleily, tulla pois norsunluutornista ja antaa valmentajille enemmän tukea eli rahaa.

Silti kyse on mielestäni siitä, löytyykö valmentajia, jotka osaavat urheilijoita auttaa eteenpäin. Menestyminen urheilijana ei ole aina sama kuin menestyminen valmentajana (ks. esim. Gretzky, Kurri...)

 

[Pavlikovsky]

Melkein tuolta yleisurheiluketjusta voisi nuo keihäsväännöt siirtää tänne keihäs-ketjuun, sillä ne tukkivat nyt noin muuten tuota yleisurheiluketjua aika pahasti, jossa voidaan puida muitakin lajeja.

Selvää on se, että Mannio lunasti nyt kisalippunsa tuolla 85 metrisellä. Manniollakin oli aikaisemmin pieniä vaikeuksia tasaisuutensa kanssa, mutta nyt on löytänyt sitä tasaisuutta, josta eilinenkin kisa on hyvä esimerkki. Tällä hetkellä meidän ainoa mitalitoivomme mielestäni kaiken loksahtaessa kohdalleen, tuollaisella kasivitosella voidaan olla jo yllättävän korkealla finaalissa, jos ei Turska innostu viskomaan ysikymppisiä. Ysillä alkavan tuloksen Mannio tulee vielä heittämään tätä menoa, mutta ei vielä. Tekniikka on mielestäni parempi kuin näillä heiton perään sukeltajilla. Toivottavasti Lehtimäen Jyskeen heittäjän se kuuluisa korvien väli nyt kestää nämä paineet.

Kaikki muu onkin sitten enemmän ja vähemmän auki. Pitkämäen aivan tarkasta kunnosta ei taida tietää kukaan mitään. Voi saada niukasti sen kasikymppisen hyvällä heitolla, mutta liikaa on tullut seiskalla alkavia tuloksia ja äijä tuntuu olevan aika jumissa niin päästä kuin kropastakin. Toivottavasti kuitenkin löytää edes vähän sitä vanhaa virettä.
Ruuskanen on mielestäni kolmanteen paikkaan se, kuka pitäisi valita. Paljon puhutaan lupsakan savolaispojan kohdalla, että "ominaisuuksia on viskata keppi vaikka mihin lukemiin", missä ne näytöt ja potentiaali nyt ovat? Aika kauan niitä on odotettu ja pommittaahan se Ruuskanen trikoissaan sitä 78-80 metrin aluetta (kyllä, karsinnassa lenti 82), muttei yhtään pidemmälle ja tuskaisia ilmeitä tämän jälkeen kohti valmentaja Parviaista. Paljonhan Ruuskasen kohdalla puhuttiin valmentajanvaihdoksen aikoihin, että nyt harjoittelu muuttuu ja keihäskin lentää pidemmälle, kun Sevillan -99 mestari koutsaa, mutta vielä on nihkeää kuitenkin ollut.

Järvenpää on hasardi tapaus. Äijä uhoaa, karjuu ja tsemppaa itsensä varmasti niin kisafiilikseen, että se jo menee yli. Heitossa ei näy yhtään rentoutta ja pelkällä voimalla runtattuna vailla tekniikan häivääkään keihäs sinkoutuu sektorin reunaan ja kerran se lipsahtaa sinne 80 metrin yli 10 sentin verran. Järvenpää on ollut toipilaana, mutta onko tekniikka hävinnyt toipumisen aikana? Eilisessä kisassa pöytäkirja näytti x,x,x eli jossain karsinnassa olisi voinut vaikkapa kisa loppua siihen. Kun tekniikan saa kohdalleen ja nuo Järvenpään voimat ja uhot siihen lisättynä niin lentäähän se keihäs pitkälle, mutta sitä tuskin saadaan korjattua muutamassa viikossa.

Jokavuotinen keihäsvääntö on päässyt jälleen käyntiin, uusi vivahde on nyt vain, että Pitkämäki ei ole mikään varma mitalikandidaatti.

 

[Rautapönikkä]

Jan Zelezny: http://www.youtube.com/watch?v=Vq1bl2WV4zs
Vadims Vasilevskis: http://www.youtube.com/watch?v=6hriLy3nNSY
Kostas Gatsioudis: http://www.youtube.com/watch?v=h4bBBi7wS4c
Andreas Thorkildsen:http://www.youtube.com/watch?v=Zkt-4MZxtjQ (2.20 ->)
Petr Frydrych: http://www.youtube.com/watch?v=Jrb66IZTc6I&feature=related

Tero Pitkämäki: http://www.youtube.com/watch?v=b6ptq24cyv4 (3.20->)
Aki Parviainen:http://www.youtube.com/watch?v=KRBtufEZMrQ&feature=related
Antti Ruuskanen: http://www.youtube.com/watch?v=QmOimrRtsJE
Teemu Wirkkala: http://www.youtube.com/watch?v=Jrb66IZTc6I

Mitä yhteistä on kaikissa näissä heitoissa? Vastaus: Kaikissa heitoissa keihäs menee aika helvetin pitkälle ja kaikissa heitoissa mies on jollain tapaa rähmällään maassa. Miten kyseessä voi olla joku suuri tekniikkavirhe, jos lähes kaikki maailman huiput tuota välillä harrastavat ja heittävät niin jopa elämänsä parhaita heittoja?

Näen asian niin, että tuosta heiton perään kaatumisesta on tehty asiantuntemattomien toimittajien ja selostajien toimesta kansan silmissä nyt suurinta mahdollista syntiä, jolla on helppo lyödä suomalaisia keihäänheittäjiä, aina kun keihäs ei lennä. Samalla unohdetaan, että muutkin tekevät niin ja usein vieläpä hyvin tuloksin. Sitten on otettu mukaan leikkiin koko kansan rakastama arvokisavoittaja, jolla on ilmeisesti paha dementia ja joka ei sattumoisin kaatunut heittojensa perään. Tämä nimeltä mainitsematon kestomenestyjä sitten jaksaa haukkua muita suomalaisia heittäjiä ala-arvoisesti ja glorifioida omia suorituksiaan sen minkä kerkeää. Ja näin kansa on vakuuttunut siitä, että kaatuminen on VÄÄRIN!

Sohvan nurkasta alkaa löytyä orastavia asiantuntijoita, jotka mutisevat TV-selostajaa tapaillen: "Kyllä ei osaa suomalaiset heittää, typerän näköistä. Ei selvästikkään lähde tukijalan päältä heitto eikä ainakaan sitä vasten. Siitä johtuu nuo kaatumiset. Kyllä minä tiedän! Kattokaa sitä Norjan poikaa. On niin helpon näköstä." Ja samaan aikaan Tero Pitkämäki voittaa kultaa Osakassa yli 90m heitolla stadionolosuhteissa. Väärin voitettu.

Sitten tajuaa myös Pitkämäen valmentaja, Hannu Kangas, että helvetti vie, väärinhän se Tero heittää, nyt kyllä muutetaan tekniikkaa, Tero ei kaadu enää heittojen perään! Ja tulokset ovat hienoja, kerrassaan mahtavia. Tero kestää heittonsa pystyssä ja keihäs kaartaa joillakin heitolla jopa 80m. Koittaa Pekingin olympiafinaali ja hyvältä näyttää Teron suhteen, ei vielä yhtään kaaduttua heittoa kolmen ekan kierroksen aikana! Mutta sitten lipsahtaa neljännellä kierroksella ja Tero kaatuu! Keihäs menee vain vajaat 86m ja sillä irtoaa pronssi. "Äh, taas se heittää väärin", kuuluu sohvan nurkasta.

Ja sitä rataa.. Monta vuotta jo ärsyttänyt tämä kaadutuista heitoista puhuminen, varsinkin kun asialla on ihmiset, jotka eivät tiedä siitä yhtään mitään. Kaatuminen ei ole suoraan tekniikkavirhe. Piste. Ensinnäkin, sillä ei ole mitään valtakunnan merkitystä, mitä sen heiton jälkeen tekee, kunhan pysyy viivan takana. Ja hömpötykset tasoituksen antamisesta voi lopettaa, ei nuo kaatumiset sen enempää tilaa vie, kuin muutama askel heiton perään. Kolmanneksi, kaatuminen ei tarkoita, etteikö heittäjä olisi heittänyt tuen päältä/sitä vasten. Kattokaapa noita Zeleznyn ja Vasilevskisin heittoja tuosta ylempää. Ei tuon paremmin voi tukea vasten heittää ja niin vain ollaan mahallaan. Ja ei tasan tarkkaan tuki petä yhtään!

Kaadutut heitot ovat monesti ns. nappiheittoja. Kaikki loksahtaa kohdalleen, heitto lähtee loistavasti tuen päältä, oikein ajoitettuna, keihäs on saatettu aivan loppuun asti ja kääntyvä jalka on jäänyt kauas taakse antaen hyvät paineet heittoon. Nappiheiton jälkeen heittäjä ei välttämättä oikein tiedä itsekkään tiedä, mitä tapahtui ja saattaa tämän vuoksi mennä samassa rytäkässä nurin. Tälläisiä heittoja oikeastaan kaikki yllämainitut.

Kaatuminen voi myös kertoa tekniikkavirheestä. Kun heitto aukeaa liian aikaisin, heitto aloitetaan avaamalla rinta heittosuuntaan ennen tukijalan maahantuloa, samalla ylävartaloa voimakkaasti eteenpäin työntäen ennenaikaisesti, pyrkimyksenä pitkä saatto ja veto. Tästä seuraksena usein se, ettei tukeen törmätä kunnolla ja näin vauhtikin jatkuu kovempana ja yleensä päätyy mahalleen. Tätä voisi kutsua melkein tahalliseksi heittäytymiseksi, kun yllämainitut ovat olleet lähinnä vahinkoja. Tähän virheeseen suomalaiset tahtovat aika paljon kyllä syyllistyäkkin, niin myös monet muut. Heittoa haetaan kovalla vauhdilla voimakkaasti eteenpäin ja seurakuksena on monesti pannukakku.

Toivottavasti edes joku ymmärtäisi keihäänheitosta tämän postin jälkeen edes hitusen enemmän.

Ainiin, ja puhutaankohan me sen erään dementoituneen arvokisavoittajan kanssa samasta heitosta? "Uwe Hohn heitti melkein 105 metriä keihästä, ja tarvitsi siihen kahdeksan askelta, ja kun se löi tuen maahan, niin siinä ei perkele kuin vähän olkapää nytkähtänyt, ja ukko jäi seisomaan."
Uwe Hohn 104,80: http://www.youtube.com/watch?v=6YPjh_WwWas

 

[Rautapönikkä]

Kerta kiellon päälle, Terje Pedersen 91,72:
http://www.youtube.com/watch?v=hQMELL-BBog&feature=related

 

[benicio]

Kaadutut heitot ovat monesti ns. nappiheittoja.

Kerro lisää suomalaisten keihäänheittäjien viime vuosien kaadutuista nappiheitoista.

Ei kai siinä mitään, mutta pakko myöntää, että olen itsekin kironnut tuota kaatuilua, joka on esim tuosta Pitkämäen tai Zeleznyn videosta kehittynyt ihan sukelteluksi. Eikä kukaan varmaan mitään kädellä mondon hipaisua kritisoi, kuten SE- tai ME-heitoissa.
Ja linkeissäsi Parviainen ei kaadu, Vasilevskis ja Gatsioudis astuu yli, Thorkildsen liukastuu ja Frydrychin linkki ei toimi. Ruuskanen ja Wirkkala toki sukeltaa.

 

[Rautapönikkä]

Kerro lisää suomalaisten keihäänheittäjien viime vuosien kaadutuista nappiheitoista.

Ei kai siinä mitään, mutta pakko myöntää, että olen itsekin kironnut tuota kaatuilua, joka on esim tuosta Pitkämäen tai Zeleznyn videosta kehittynyt ihan sukelteluksi. Eikä kukaan varmaan mitään kädellä mondon hipaisua kritisoi, kuten SE- tai ME-heitoissa.
Ja linkeissäsi Parviainen ei kaadu, Vasilevskis ja Gatsioudis astuu yli, Thorkildsen liukastuu ja Frydrychin linkki ei toimi. Ruuskanen ja Wirkkala toki sukeltaa.

Kerro toki lisää. Parviainen kyllä kaatuu. Vasilevskis toki astuu yli, hirmukaari silti. Gatsioudis taitaa hipaista kädellään viivan yli, valkoinen lippu kuitenkin. Ehkä mittamies tiesi paremmin. Mutta näillä ei ole aiheen kannalta mitään merkitystä. Thorkildsen liukastuu olympiakultaan.. Ja millä tavalla se kädellä kunnolla tukea ottaminen eroaa siitä kunnon kaatumisesta? Asento heiton jälkeen on aivan sama. Osaisitko kertoa, minkä takia kaatuminen on väärin, mutta kädellä voi koskettaa mondoa?

Frydrychin oikea linkki: http://www.youtube.com/watch?v=oTro07JGAJg. Ei tuokaan mikään mahaplätsky ollut, mutta rämpimistä silti. Minulla aukeaa tuosta Parviaisen linkistä tämä video: http://www.youtube.com/watch?v=KRBtufEZMrQ. Koska puhuit SE-heitosta, sinulla ilmeisesti joku muu.

Ja enkö juuri avannut tuossa viestissäni sukeltamisen ja kaatumisen eroa?

Enkä myöskään väittänyt Hohnin kaatuvan, vaan jonkun muistaneen vähän väärin.

 

[Pascal Lemoix]

Mutta nythän kysymys pitää kääntää toisinpäin: Lisääkö kaatuminen heittonsa perään metrejä heittoon? Toimii Pitkämäellä: Tero nurin, keppi kauas. Kalevan kisoissa nähtiin monenlaista käsilläkävelyä, olkapääalastuloa ja kaikkea. Voisi jopa luulla, että alintajuntaan on pesiytynyt tieto, että kaaduttuna ja vain kaaduttuna ne oikeasti hyvät heitot lähtevät. Näin ollen, jos on pysymässä heittoaan pystyssä, on pakko kaatua.