Jan Zelezny:
http://www.youtube.com/watch?v=Vq1bl2WV4zs
Vadims Vasilevskis:
http://www.youtube.com/watch?v=6hriLy3nNSY
Kostas Gatsioudis:
http://www.youtube.com/watch?v=h4bBBi7wS4c
Andreas Thorkildsen:
http://www.youtube.com/watch?v=Zkt-4MZxtjQ (2.20 ->)
Petr Frydrych:
http://www.youtube.com/watch?v=Jrb66IZTc6I&feature=related
Tero Pitkämäki:
http://www.youtube.com/watch?v=b6ptq24cyv4 (3.20->)
Aki Parviainen:
http://www.youtube.com/watch?v=KRBtufEZMrQ&feature=related
Antti Ruuskanen:
http://www.youtube.com/watch?v=QmOimrRtsJE
Teemu Wirkkala:
http://www.youtube.com/watch?v=Jrb66IZTc6I
Mitä yhteistä on kaikissa näissä heitoissa? Vastaus: Kaikissa heitoissa keihäs menee aika helvetin pitkälle ja kaikissa heitoissa mies on jollain tapaa rähmällään maassa. Miten kyseessä voi olla joku suuri tekniikkavirhe, jos lähes kaikki maailman huiput tuota välillä harrastavat ja heittävät niin jopa elämänsä parhaita heittoja?
Näen asian niin, että tuosta heiton perään kaatumisesta on tehty asiantuntemattomien toimittajien ja selostajien toimesta kansan silmissä nyt suurinta mahdollista syntiä, jolla on helppo lyödä suomalaisia keihäänheittäjiä, aina kun keihäs ei lennä. Samalla unohdetaan, että muutkin tekevät niin ja usein vieläpä hyvin tuloksin. Sitten on otettu mukaan leikkiin koko kansan rakastama arvokisavoittaja, jolla on ilmeisesti paha dementia ja joka ei sattumoisin kaatunut heittojensa perään. Tämä nimeltä mainitsematon kestomenestyjä sitten jaksaa haukkua muita suomalaisia heittäjiä ala-arvoisesti ja glorifioida omia suorituksiaan sen minkä kerkeää. Ja näin kansa on vakuuttunut siitä, että kaatuminen on VÄÄRIN!
Sohvan nurkasta alkaa löytyä orastavia asiantuntijoita, jotka mutisevat TV-selostajaa tapaillen: "Kyllä ei osaa suomalaiset heittää, typerän näköistä. Ei selvästikkään lähde tukijalan päältä heitto eikä ainakaan sitä vasten. Siitä johtuu nuo kaatumiset. Kyllä minä tiedän! Kattokaa sitä Norjan poikaa. On niin helpon näköstä." Ja samaan aikaan Tero Pitkämäki voittaa kultaa Osakassa yli 90m heitolla stadionolosuhteissa. Väärin voitettu.
Sitten tajuaa myös Pitkämäen valmentaja, Hannu Kangas, että helvetti vie, väärinhän se Tero heittää, nyt kyllä muutetaan tekniikkaa, Tero ei kaadu enää heittojen perään! Ja tulokset ovat hienoja, kerrassaan mahtavia. Tero kestää heittonsa pystyssä ja keihäs kaartaa joillakin heitolla jopa 80m. Koittaa Pekingin olympiafinaali ja hyvältä näyttää Teron suhteen, ei vielä yhtään kaaduttua heittoa kolmen ekan kierroksen aikana! Mutta sitten lipsahtaa neljännellä kierroksella ja Tero kaatuu! Keihäs menee vain vajaat 86m ja sillä irtoaa pronssi. "Äh, taas se heittää väärin", kuuluu sohvan nurkasta.
Ja sitä rataa.. Monta vuotta jo ärsyttänyt tämä kaadutuista heitoista puhuminen, varsinkin kun asialla on ihmiset, jotka eivät tiedä siitä yhtään mitään. Kaatuminen ei ole suoraan tekniikkavirhe. Piste. Ensinnäkin, sillä ei ole mitään valtakunnan merkitystä, mitä sen heiton jälkeen tekee, kunhan pysyy viivan takana. Ja hömpötykset tasoituksen antamisesta voi lopettaa, ei nuo kaatumiset sen enempää tilaa vie, kuin muutama askel heiton perään. Kolmanneksi, kaatuminen ei tarkoita, etteikö heittäjä olisi heittänyt tuen päältä/sitä vasten. Kattokaapa noita Zeleznyn ja Vasilevskisin heittoja tuosta ylempää. Ei tuon paremmin voi tukea vasten heittää ja niin vain ollaan mahallaan. Ja ei tasan tarkkaan tuki petä yhtään!
Kaadutut heitot ovat monesti ns. nappiheittoja. Kaikki loksahtaa kohdalleen, heitto lähtee loistavasti tuen päältä, oikein ajoitettuna, keihäs on saatettu aivan loppuun asti ja kääntyvä jalka on jäänyt kauas taakse antaen hyvät paineet heittoon. Nappiheiton jälkeen heittäjä ei välttämättä oikein tiedä itsekkään tiedä, mitä tapahtui ja saattaa tämän vuoksi mennä samassa rytäkässä nurin. Tälläisiä heittoja oikeastaan kaikki yllämainitut.
Kaatuminen voi myös kertoa tekniikkavirheestä. Kun heitto aukeaa liian aikaisin, heitto aloitetaan avaamalla rinta heittosuuntaan ennen tukijalan maahantuloa, samalla ylävartaloa voimakkaasti eteenpäin työntäen ennenaikaisesti, pyrkimyksenä pitkä saatto ja veto. Tästä seuraksena usein se, ettei tukeen törmätä kunnolla ja näin vauhtikin jatkuu kovempana ja yleensä päätyy mahalleen. Tätä voisi kutsua melkein tahalliseksi heittäytymiseksi, kun yllämainitut ovat olleet lähinnä vahinkoja. Tähän virheeseen suomalaiset tahtovat aika paljon kyllä syyllistyäkkin, niin myös monet muut. Heittoa haetaan kovalla vauhdilla voimakkaasti eteenpäin ja seurakuksena on monesti pannukakku.
Toivottavasti edes joku ymmärtäisi keihäänheitosta tämän postin jälkeen edes hitusen enemmän.
Ainiin, ja puhutaankohan me sen erään dementoituneen arvokisavoittajan kanssa samasta heitosta? "Uwe Hohn heitti melkein 105 metriä keihästä, ja tarvitsi siihen kahdeksan askelta, ja kun se löi tuen maahan, niin siinä ei perkele kuin vähän olkapää nytkähtänyt, ja ukko jäi seisomaan."
Uwe Hohn 104,80:
http://www.youtube.com/watch?v=6YPjh_WwWas